Viikon kysymys
A-
A+
Kuvituskuva.
Depositphotos
Wilmaan tuli muutama viikko sitten viesti vanhemmuuskasvatuskurssista, meinasi olla kahvit väärässä kurkussa. Onko nykypäivän vanhemmat todella näin hukassa?
Itse olen saanut kultaisen 80 luvun kasvatuksen, ihmisiä kunnioitetaan, sanotaan kiitos ja anteeksi. Vääryydestä seuraa rangaistus.
Nykyvanhemmat kiikuttavat lapsensa ongelman ilmaantuessa välittömästi lääkäriin, vaativat diagnoosia lapsen käyttäytymiseen vaikka todellisuudessa vika on juuri tuossa kiikuttajassa ja hänen kyvyttömyydessään hoitaa ongelma tilannetta. Opettajilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia puuttua lasten käytökseen ilman pelkoa joutua syytetyn penkille.
Vanhemmat etsivät syyllisiä aina muualta, vaikka peiliin katsominen riittäisi. Vanhemmat miettikää, onko lapsellanne todellakin joku lääketieteellä selitettävä oire vai onko omissa toimintatavoissane katsastamisen varaa. Lapset eivät ole muuttuneet mihinkään, Vanhemmat ovat. Vanha sanonta rajat on rakkautta pätee nykymaailmaan samalla lailla kuin aina ennenkin.
Itsestäni tuntuu kuin lapseni kuuluisi vähemmistöön. Ei ole diagnooseja. Molemmat ovat aina olleet vilkkaita, kolhuilta ei ole vältytty mutta heidät on kasvatettu kunnioittamaan normeja ja sääntöjä. Kunnioittamaan toisia ihmisiä, myöntämään virheensä, mutta pitämään myöskin puolensa. Kiitos ja anteeksi kuuluvat sanavarastoon ja empatia on juurtunut sisään. Emme ole supervanhempia mutta olemme kasvattaneet lapsemme omien arvojemme mukaisesti ja pitäneet huolen, että lapsemme tietävät että heitä arvostetaan, he saavat rakkautta, heidän asioista ollaan kiinnostuneita. Tottakai meilläkin otetaan mittaa toisistamme ja haasteita on, mutta ne kuuluvat normaaliin ikäkehitykseen. Vanhemmat herätkää ja tutkikaa ensin itseänne ennekuin haette syyllisiä muualta.
PIITUIIVANA
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot