Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Kuvituskuva.
Arkisto/Mika Laine
Uusimaa-lehdestä näimme, miten kaupunginhallituksen puheenjohtaja, sen jäseniä ja kaupunginjohtajakin heiluivat valtuustosalissa katuharjat käsissä. Jos oikein ymmärsin, tempauksen tarkoitus lienee ollut tarve nostaa Runeberg-palkinnon tilaisuuden huomioarvoa muuallekin kuin Porvoon sanomalehtiaiheiksi.
Hienoa, ja hyvä, että tässä kaupungissa aletaan päättäjienkin tasolla nähdä myös kulttuurin merkitys ja arvo. Onhan kulttuurikin vetovoimatekijä niiden monien mielissä, jotka pohtivat, minne muuttaisivat kulttuurin täyteisestä Helsingistä ja sen ympäristöistä.
Kansallisrunoilija J.L. Runeberg on jo varsin hyvin noteerattu tässä kaupungissa kotimuseoineen ja muine seremonioineen, mutta huomio arvoisat päättäjät! On tässä kaupungissa monia muitakin – sekä menneitä että nykyisiä – miltei yhtä merkittäviä esille nostettavia kulttuurikuuluisuuksia.
Muun muassa maan tunnetuimpiin kuuluva kirjapaino WSOY Mannerheiminkadulla kuuluu Porvoon kulttuuriaarteisiin. Sen sisääntuloaulan seinä on vuorattu Suomen merkittävimpien kirjailijoiden ja runoilijoiden – myös runoilija Runebergin muotokuvilla, joiden teoksia tämä kirjapaino on painanut. Heistä monet ovat käyneet Porvoon latomossa seuraamassa teostensa painantaa, jotkut jopa asuneetkin täällä. Taiteilija Akseli Gallen-Kallela asui aikoinaan Porvoossa kuvittaessaan kuuluisan kuvallisen Raamatun ja Louis Sparre, Porvoon vanhan kaupungin pelastaja, perusti taloon Iris-nimisen huonekalu- ja keramiikkatehtaan.
WSOY:n entinen johtaja Hannu Tarmio ja luottokirjailija Eeva Kilpi vierailivat juhlapuhujina Porvoon Kulttuurinystävien tuottamassa juhlavuodessa "WSOY 135 vuotta Porvoossa". Kirjailijoita Porvoossa asuu vieläkin, joten Porvoo on edelleenkin kirjailijoiden ja kirjan kaupunki. Entä kesiä Porvoon saaristossa viettänyt Tove Jansson?
Näistä aineksista saisi rakennettua helposti valtakunnallisesti merkittävän brändin tapahtumineen: "Porvoo – kirjan kaupunki", "Porvoo – taiteen kaupunki", mutta tätä ei vain osata hyödyntää.
Entäpä Porvoon merkittävät taideaarteet, luvultaan yhteensä noin 5 000, pääosin Porvoon museon, osin kaupunginkin omistamat muun muassa Edelfelteineen, Ville Vallgreneineen ja Walter Runebergeineen, taideaarteet, jotka lepäävät suurelta osin varastoissa odottamassa esille pääsyä tulevassa taidemuseossamme. Turhaanko?
Entä nykytaiteilijamme – Juhani Linnovaara, Kirsi Kaulanen ja muut, jotka ovat niittäneet valtakunnallistakin mainetta?
En tiedä toista kaupunkia, jolla olisi tällaista kulttuuriaarteistoa, ja joka jättäisi sen esille nostamatta. Edelfeltimme Pariisin näyttelyssä kävi yli 100 000 katsojaa, Lahteen rakentui Malva-museo ja nyt pieni Tammisaarikin rakentaa taidemuseotaan.
Missä viipyy päättäjien ymmärrys Porvoon kulttuurivetovoiman mahdollisuuksista ja sen hyödyistä?
Katuharjatempaus oli jo hyvä aloitus ja ehdotankin, että arvoisat kaupungin päättäjät ottaisivat seuraavaksi käsiinsä pölyhuiskut ja menisivät pyyhkimään tomut varastoissa lepäävistä taideaarteistamme.
Pyyhittävää löytyisi, sillä kaupunki itsekin omistaa melkoisen aarteiston: muun muassa 200 Walter Runebergin veistosta, kaupungin taidekokoelmat noin 500 taideteosta ja Yrjö A. Jäntin kokoelmat 1 100. Aloittaa voisi vaikkapa näistä omista teoksista.
Siinäpä olisi tempaus, joka taatusti noteerattaisiin myös valtakunnallisessa mediassa,viimeistään silloin, kun siirrytään Porvoon museon omistamiin, tuhansiin nouseviin taideaarteisiin. Tässä olisi hyvä alku Porvoon kulttuurikaupunkimaineelle – ja sisältöä tulevalle taidemuseolle.
SARI GLAD,
KULTTUURITUOTTAJA (AMK)
PORVOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot