Rata, tori ja Tai­de­mu­seo. Sii­nä Por­voon ikui­suus­hank­keet, joi­ta jun­na­taan sään­nöl­li­sin vä­li­a­join lau­ta­kun­nis­sa, hal­li­tuk­ses­sa, il­ta­kou­luis­sa, työ­ryh­mis­sä ja kau­pun­ki­lai­sil­le jär­jes­te­tyis­sä kuu­le­mis­ti­lai­suuk­sis­sa. Ide­a­pa­la­ve­rei­ta pi­de­tään, fläp­pi­tau­lut täyt­ty­vät asuk­kai­den eh­do­tuk­sis­ta, kal­lis­palk­kai­sia kon­sult­te­ja pyö­rii joka pro­jek­tin ym­pä­ril­lä, mut­ta tu­los­ta ei syn­ny ei­kä asia ete­ne. Tai ete­nee se jos­kus niin, et­tä lyö­dään kir­jan­kan­net kiin­ni ja siir­ry­tään ”tär­ke­äm­pien asi­oi­den pa­riin”.

Kon­sul­tit ja asi­aa edis­tä­mään pal­ka­tut vir­ka­mie­het vaih­tu­vat, pal­ka­taan uu­sia, ja taas koh­ta jär­jes­te­tään idea- ja kuu­le­mis­pa­la­ve­rei­ta, os­te­taan Aal­to­y­li­o­pis­ton opis­ke­li­joil­ta uu­sia suun­ni­tel­mia, jot­ka ei­vät to­teu­du ja niin edel­leen. Kal­liik­si tu­lee.

Tämä ka­ru­sel­li pyö­rii sekä lä­hi­öis­sä, mm. Gam­mel­bac­kas­sa, et­tä kau­pun­gin­ta­lon kul­mil­la kes­kus­tas­sa. Täl­lai­sel­ta­ko näyt­tää Por­voos­sa pää­tök­sen­te­ko: kan­ke­al­ta, nä­kö­a­lat­to­mal­ta, vai mil­tä? Toi­vot­ta­vas­ti ei näy­tä - ai­na­kaan tän­ne muut­toa har­kit­se­vien sil­mis­sä.

Ai­noa muu­tos, joka tääl­lä nä­kyy, on hek­ti­nen ta­lo­ra­ken­ta­mi­nen, niin et­tä täl­lä vauh­dil­la ale­taan koh­ta muis­tut­taa Es­poon be­to­ni­kes­kuk­sia. On­ko se­kin tar­peel­li­nen muu­tos?

Tämä päät­tä­mät­tö­myy­den tila ei voi joh­tua pel­käs­tään by­rok­ra­ti­as­ta tai pää­tök­sen teon mo­ni­mut­kai­suu­des­ta.

Mis­tä sit­ten?

Kat­son sa­maan ai­kaan ko­ti­kau­pun­kii­ni Lah­teen. Siel­lä oi­o­taan ra­to­ja, hel­po­te­taan ja no­peu­te­taan ih­mis­ten kul­ke­mis­ta itään ja töi­hin pää­kau­pun­kiin, ja tul­laan sa­mal­la näi­tä kau­pun­ke­ja lä­hem­mäs. Siel­lä uu­sit­tiin tori park­ki­hal­lei­neen, re­mon­toi­tiin his­to­ri­al­li­nen mu­seo ja ra­ken­net­tiin hie­no Tai­de­mu­seo, joka tuo esil­le pait­si tai­det­ta, myös asuk­kail­le tär­ke­ää ko­ti­kau­pun­gin his­to­ri­aa,

Lah­den vä­ki­lu­ku on kas­va­nut vii­me vuo­si­na­kin, ja se si­joit­tui muut­to­voi­tos­sa kol­man­nek­si suu­rim­mak­si Hel­sin­gin, Tu­run ja Es­poon jäl­keen. Oli Lah­des­sa­kin hank­kei­den vas­tus­ta­jia, ja pi­tää­hän nii­tä ol­la­kin, jot­ta kes­kus­te­lua syn­tyy.

Mi­ten on Por­voos­sa?

Toki tääl­lä ri­pe­äs­ti­kin pää­tök­siä teh­dään, mut­ta näis­sä hank­keis­sa ei teh­dä.

Ai­nes­ta oli­si vaik­ka mi­hin, mut­ta sitä vain ei osa­ta tai us­kal­le­ta tai ym­mär­re­tä hyö­dyn­tää. Ele­tään van­ha kau­pun­ki­kup­las­sa ja For­tu­min ikui­sis­sa ve­ro­tuo­tois­sa- jot­ka ei­vät ole ikui­sia.

Muu­tok­set ovat ai­na ki­vu­li­ai­ta, mut­ta il­man nii­tä jää­dään jon­ne­kin – Por­voon van­han kau­pun­gin lu­moi­hin. Vi­si­ot ei­vät sai­si ol­la vain fraa­se­ja, ”pa­ras”, ”hou­kut­te­le­vin” ja niin edel­leen. Nii­den pi­täi­si myös konk­re­ti­soi­tua te­oik­si koko kau­pun­gin nä­kö­kul­mas­ta, ei­kä vain ny­kyi­sen, vaan myös tu­le­vai­suu­den nä­kö­kul­mas­ta. Ot­si­kon sa­noin (Juha Vai­nio): ”Vuo­det niin kul­kee, ne pal­jon pois sul­kee. Mut kos­kaan et muut­tua saa”…

SARI GLAD,
POR­VOO