Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Kansanedustaja Arja Juvonen (ps.) kirjoitti Uusimaa-lehdessä vanhusten kotihoidosta: ”Laitospaikkojen alasajo on ollut täysin väärä ratkaisu Suomessa, mutta päättäjät eivät vain ymmärrä – paremminkin eivät halua säästöjä etsiessään ymmärtää (oma lisäykseni) – tulla tässä asiassa järkiinsä. Ratkaisut aiheuttavat turvattomuutta, heitteillejättöä, yksinäisyyttä ja epätoivoa, jopa potilasvahinkoja. Kotihoidon kehittäminen ei enää riitä”.
Myös tämän lehden palstoilla on kerrottu monia esimerkkejä Porvoon kotihoidon puutteista ja laitoksiin kuuluvien vanhusten vaikeudesta sinne päästä.
Viranomaiset sen sijaan vakuuttavat kotipalvelun toimivuutta ja sitä, miten Porvoon myöntämisperusteet vastaavat valtakunnallista laatusuositusta ja tukevat ikäihmisten kotona asumista. Kyllä ovat laatusuositukset sitten matalat, jos omaisten kertomuksiin on uskomista.
Yhtenä kotiin sijoittamisen perusteena mainitaan vanhuksen oma tahto asua kotona. Miten sellainen vanhus tietää pärjäävänsä kotona, joka ei kykene enää edes kunnolla liikkumaan, muistamaan tai selviämään yksinkertaisimmistakaan arjen asioista? Vanhuksen oma tahto on kuitenkin peruste, jolla vanha huonokuntoinenkin ihminen sijoitetaan kotihoitoon. Muistisairaus ja yksin eläminen on huono yhdistelmä.
Tuoko kotona asuminen lopulta edes säästöjä? Vanhuksen turvattomuus ajaa hänet soittelemaan hälytyskeskukseen – ja ehkä usein turhaankin – kuskattavaksi ensiapuun. Kallista on sekin. Kallista ja turhaa ajan tuhlausta on myös hoitohenkilökunnan liikennöinti keskustassa, taajamissa ja kauempanakin vanhuksia hoitamassa. Keskitetyssä hoitopaikassa tällaisia ongelmia ei ole.
Arvion mukaan enemmän kuin viisi kotikäyntiä vuorokaudessa tulee jo laitoshoitoa kalliimmaksi. Entä hoitohenkilökunta, joka palaa loppuun kiireen, työn raskauden ja sen mahdottomuuden takia? Ihmiset vaihtavat alaa eikä se ole ihme. Mistä saadaan hoitajia, jos tilanne jatkuu näin? Myös omaisten huoli ja piina läheisen selviytymisestä yksin kodissaan saattaa kestää vuosia.
Vapaaehtoisia ja ”läheisauttajia”, toisin sanoen ilmaistyövoimaa, haetaan niihin töihin, jotka kaupungin tulisi itse palkatulla väellään pystyä hoitamaan. Mutta kun henkilökunnalla ei ole aikaa, vapaaehtoisten varaan jää elämisen ”laadun” rakentaminen.
Ei vanhusväen asumisen inhimillistäminen kotioloissa voi olla vapaaehtoistyön varassa. Suuri kiitos kuitenkin heille, jotka sitä työtä tekevät.
Porvoon uusi strategia lupaa asukkailleen ”turvallista ja vaivatonta arkea, parasta arkenakin”. Miten nämä lupaukset toteutuvat yksin kotona asuvien vanhusten kohdalla?
Virkamiehet kertovat lehdessä, miten kotipalveluja kehitetään. Viereisiltä tekstiviestipalstoilta ja mielipidesivuilta voi lukea, miten ne joidenkin ihmisten kohdalla toteutuvat. Vaikka kysymyksessä ovatkin yksittäiset ihmiset, myös heille kuuluu inhimillinen vanhuus.
Sote-budjetista keskusteltaessa vihreiden edustaja totesi, että eniten puhuttaneiden sote-asioiden, terveyskeskuksen kiirevastaanoton, vanhusten palveluasumisen ja kotihoidon on oltava kunnossa. Kyllä.
SARI GLAD,
PORVOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot