Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Perustuslain seitsemännen pykälän mukaan jokaisella on oikeus turvallisuuteen. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite: ”Suomi on maailman turvallisin maa asua, yrittää ja tehdä työtä.”
Kuitenkin Suomessa voidaan teurastaa ihminen työnsä ääreen omassa kodissaan. Raaka murha on tapahtunut, mutta kukaan tai mikään taho ei ota mitään vastuuta.
Olemme koko ikämme pitäneet Suomea hyvänä ja turvallisena maana sekä luottaneet sen viranomaisiin. Vuoden 2016 elokuun tapahtumat ovat muuttaneet käsityksemme ja koko perheemme elämän.
Murhaaja asui tyttäremme talossa
Elokuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2016 Kellokosken psykiatrisen sairaalan suljetulta osastolta päästettiin vapaakävelylle itselleen ja ympäristölleen vaaralliseksi tiedetty väkivaltainen mies. Jo 20 kertaa aikaisemmin hän oli jättänyt palaamatta takaisin sairaalaan; paluu oli tapahtunut aina poliisin toimesta.
Elokuun viidennen päivän aamuna hän tuli tyttäremme hevostilalle. Yllätettynä tyttäremme ei pystynyt pitämään puoliaan rotevaa, teräasein varustautunutta miestä vastaan. Mies löi, retuutti ja iski 14 puukoniskua murhaten näin itselleen tuntemattoman tyttäremme.
Peiteltyään uhrin matoilla ja kottikärryllä murhaaja asettui asumaan tyttäremme taloon muun muassa kuunnellen musiikkia, käyttäen tietokonetta ja aterioiden. Illan tullen hän otti tyttäremme auton lähtien ”asioillensa”. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin tyttäremme ystävä tuli tilalle, löysi uhrin ja teki hälytyksen. Poliisien tullessa mies pakeni autolla hurjaa vauhtia kymmeniä kilometrejä, paeten lopulta jalkaisin metsään. Poliisikoira sai hänet kiinni, mutta mies puukotti vielä koiraakin.
Tilalla hoitohevoset ja muut eläimet olivat olleet koko päivän ilman emäntänsä hoivaa. Puolenyön jälkeen kaksi poliisia tuli kotiimme ilmoittamaan tyttäremme kuolemasta väkivaltarikoksen uhrina. Käsittämätön oli tapahtunut; tuntui kuin olisimme törmänneet kiviseinään.
Erehdyttikö asianajaja meitä omaisia?
Poliisikuulustelun yhteydessä kysyimme poliisiviranomaisilta, onko meidän pakko osallistua oikeudenkäyntiin. Saimme vastaukseksi, että ei tarvitse, jos hankimme asianajajan. Asianajaja kannattaa hankkia, koska valtio kuitenkin korvaa tämmöisessä tapauksessa asianajajan palkkion. Asianajaja voi myös hakea rikoksen uhrin omaisille kuuluvat korvaukset.
Saimme tuttavaltamme asianajajan puhelinnumeron ja sovimme tapaamisesta 1.9.2016. Tässä tapaamisessa asianajaja myös vakuutti meille valtion korvaavan hänen asianajopalkkionsa. Kokouksessa 18.11.2016 kotonamme, jossa oli läsnä useita perheemme jäseniä, asianajaja selitti hakevansa oikeudessa jokaiselle rikoksen uhrin omaiselle – yhteensä 10 henkilöä – kärsimyskorvauksia korvausasteikon keskivaiheilta. Hän selitti myös lakisääteisiin korvauksiin kuuluvan myös läheisen kuoleman johdosta aiheutuvista kuluista, kuten sairaanhoito-, lääkäri-, lääke-, kuntoutus- ja terapiakustannuksista, ansionmenetyksistä sekä matkakuluista hautajaisiin ja suruvaatteista koituneista kuluista.
Muita myöhemmin esille tulevia kuluja asianajaja sanoi vievänsä Valtiokonttorille suoraan, koska kuluja ilmenee varmasti myöhemminkin. Toteutuneista kuluista hän sai jo kuitteja mukaansa. Ne ilmeisesti ehtivät käräjäoikeuteen. Olemme lähettäneet sähköpostitse asianajajalle tietoja kuluistamme sen mukaan, kun niitä on tullut. Emme tiedä, ovatko ne valtiokonttorilla tiedossa.
Olemmeko saaneet väärää tai puutteellista informaatiota? Nämä asiat ovat perheellemme uusia ja outoja, emmekä ole suuressa äkillisessä kriisissämme, järkytyksessämme ja surussamme jaksaneet itse hakea tietoa käytännöistä, vaan luottaneet asianajajaamme.
Valvira vetosi salassapitoon
Poliisiviranomaisten kehotuksesta teimme 14.4.2017 kantelun Valviraan (sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) Kellokosken psykiatrisesta sairaalasta, ihmetellen miksi surmaaja oli kerta toisensa jälkeen päästetty vapaalle ja saanut jatkaa väkivaltaisia tekojaan katkeraan loppuun asti.
Mielestämme henkilöt, jotka mahdollistivat rikoksen, ovat syyllisiä kuoleman tuottamukseen laiminlyömällä potilaansa valvonnan. Mielentilatutkimuksessa murhaaja oli ja on todettu syyntakeettomaksi, joten vastuu siitä, ettei hän aiheuta ympäristölleen vaaraa, on häntä hoitaneella taholla, Kellokosken psykiatrisella sairaalalla.
Valvira vastasi vedoten asioiden salassapitovelvollisuuteen, ympäristön karkaamisyllykkeisiin sekä ko. henkilön ihmisarvoon ja oikeuksiin.
Ymmärsimme, että Kellokosken psykiatrisen sairaalan ja Valviran mielestä syyntakeettomalla on valta päättää toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta sekä olla välittämättä uhrin, uhrin omaisten, sukulaisten ja ystävien musertavasta tuskasta ja syvästä surusta. Uhrilla ja meillä omaisilla siis ei ole ihmisarvoa eikä ihmisoikeuksia.
Oikeuksiin kuitenkin kuuluu mielestämme myös velvollisuus kohdella toisia ihmisarvon mukaisesti. Ei kenelläkään voi olla pelkkiä oikeuksia.
Käräjäoikeus: "Vastaajan kohtuutonta korvata kulut"
Ensimmäisessä käräjäoikeuden istunnossa joulukuussa 2016 murhaaja lähetettiin uuteen mielentilatutkimukseen. Viime vuoden huhtikuussa oikeus ”katsoi, että syytetty on syyllistynyt murhaan, koska surmaaminen oli tehty erityisen raa’alla tavalla ja se myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä varsinkin, kun teko kohdistui ennestään tuntemattomaan henkilöön”.
Murhaajaa ei tuomittu rangaistukseen, vaan tahdosta riippumattomaan hoitoon Niuvanniemen sairaalaan. Murhaajan elämässä mikään ei muuttunut, paitsi, että hänestä tuli murhaaja. Meidän elämässämme muuttui kaikki, meidät tuomittiin elinkautiseen.
Oikeus katsoi, että "ei ole kohtuutonta, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan suoranaiset kulut täysimääräisesti.” Sen sijaan murhaajalla oli oikeus kohtuullistaa (olisi mieluummin kohtuullistanut tekoaan) ja kärsimyskorvauksia sekä oikeus vähensi korvausten saajiksi vanhemmat ja kolme sisarusta, jotka asuvat lähimpänä. Summa on yhteensä 13?000 euroa, mutta eipä ole tullut sitäkään. Rangaistaanko meitä suuresta perheestä ja liioista sisaruksista? Yksi on sentään lähtenyt luotamme sairauden murtamana jo aikaisemmin.
Omaiset ovat myös uhreja
Millä mitalla oikeuslaitos mittaa ja arvioi kärsimystä ja sisarusten välistä rakkautta ja kiintymystä? Kilometreinä? Vierailukerroilla? Millä näitä asioita voi todistaa tai toteen näyttää? Vaikka ison perheen jäsenet eivät asu yhdessä samassa asunnossa, vaan ovat itsenäistyneet ja joutuneet muuttamaan työnsä takia eri paikkakunnille, ovat he kuitenkin edelleen kiinteä yhteisö. Nyt yksi on temmattu raa’asti tästä yhteydestä. Miksi oikeus eriarvoistaa ja vähättelee sisarusten välistä läheisyyttä?
Tälläinenkö todella on rikoksen uhrin omaisten asema ja oikeudet Suomessa? Kannetaan enemmän huolta rikoksen tekijän oikeuksista kuin yllättäen ja täysin syyttömästi tähän painajaiseen joutuneiden omaisten kärsimyksistä?
Koemme, että tyttäremme/sisaremme sekä meidän omaisten ihmisarvoa on syvästi loukattu ja kärsimyksiämme vähätelty. Omaiset ovat myös uhreja, jotka on tuomittu elinkautiseen ilman armahduksen toivoa.
Vähättely ei auta tapauksen ymmärtämistä
Vähättely ei auta tapahtuneen työstämistä ja ymmärtämistä. Perheellemme on aiheutunut paljon muitakin kuin taloudellisia menetyksiä tämän rikoksen johdosta. Paljon kuormittavia asioita, suurta stressiä, joka puolestaan sairastuttaa sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Ihmetyttää, että oikeudessa rikollinen saa vaieta ja valehdella. Eikö oikeuden pyrkimys olekaan löytää absoluuttinen totuus. Oikeuden päätös täytti muodollisesti lain pykälät. Pykälien lisäksi tarvittaisiin harkintaa ja oikeudenmukaisuutta tapauskohtaisesti.
Sen lisäksi, että korvausvaatimukset alennettiin mitättömiksi asianajaja ilmoitti, että kun syytetyllä ei ole tuloja eikä omaisuutta, Valtiokonttori ei vuoden 2006 lakimuutoksen jälkeen korvaa syytetyn puolesta hänelle tuomittuja maksuja, vaan ainoastaan hautauskulut ja terassin korjaus. Käytännössä uhrin omaiset joutuvat maksamaan murhasta. Julmaa!
Asumattomaan taloon murtauduttiin
Olemme keränneet yhteen suoraan murhasta aiheutuneita kuluja 12?863 euroa. Raskaalle työlle hevostilan ”alasajosta”, kiinteistöjen tyhjentämiselle, rakkaan ihmisen elinympäristön ja elämän purkamiselle sekä muun muassa matkakuluille emme ole laskeneet hintaa.
Yksi lisävastoinkäyminen oli syyskuussa 2016, jolloin asumattomaksi tiedettyyn taloon – kiitos julkisuuden valokuvineen – murtauduttiin rikkomalla ikkuna. Huhu kertoi murhaajalta jääneen huumausaineita taloon. Olimme jo siivonneet murhaajan sotkut, pesseet verijäljet ja pesettäneet veriset matot.
Kun menimme 29.9. tilalle järjestelläksemme vielä tiloja kiinteistönvälittäjän kuvia varten, tyrmistykseksemme tavaraa vyöryi ulko-ovelle asti. Jokainen kaappi ja laatikosto oli tyhjennetty lattioille lääkekaappia sekä muun muassa kahvi-, sokeri-, jauhopurkkia myöten. Poliisi kävi paikalla, mutta tekijöitä ei ole saatu kiinni.
Hevostilan myynti kesti yli vuoden
Tilan myynti takkuili yli vuoden, koska paikalla tehty veriteko ei kodikkuutta lisää. Kuntotarkastuksessa ilmeni, että kiinteistöt (isotalo, pihatalo saunoineen ja hevostalli) olivat vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin kolme vuotta aikaisemmin, jolloin tyttäremme oli sen ostanut.
Tilan hinnaksi määriteltiinkin ensin sama, mitä hän oli maksanut. Siitä jouduimme kuitenkin vähitellen alentamaan hintaa, jolloin saimme myyntituloilla nipin napin maksettua tyttäremme pankkivelat. Yliaikakorot, tilan ylläpidon ja tyhjennyksen maksoimme itse.
Olemme joutuneet myymään omaisuuttamme selvitäksemme jotenkin murhan aiheuttamista kuluista ja jokapäiväisestä elämästä. Monisairaan 72-vuotiaan äidin kansaneläke menee muun muassa lääkkeisiin, neljän erikoislääkärin poliklinikkamaksuihin ja sairaalamatkoihin. Hän tarvitsee auttamista 24/7, sillä voimat ovat loppuneet vuoden kuluessa niin, että hän tarvitsee pyörätuolia.
Isä, 72-vuotias yrittäjä ”nauttii” pientä yrittäjäeläkettä, jota ei paljon voinut itselleen maksaa elättäessään 12-henkistä perhettään. Olemme kuitenkin perheenä olleet täysin tyytyväisiä, kunnes elokuun viides päivä vuonna 2016 mullisti elämämme ja putosimme päistikkaa jollekin vieraalle maaperälle, jossa ei tiedä, mitä tehdä ja minne mennä – neuvottomana, jopa lamautuneena.
Valtiokonttori peri omaisilta oikeuskuluja
Tilan myynnin lopulta onnistuttua huokasimme jo pienestä helpotuksesta, kun ei tarvitse huolehtia tilasta 35 kilometrin päässä, kun tuli seuraava ”korvatillikka”. Valtiokonttori lähestyi koko perhettä vaatimuksella maksaa 10?360 euroa oikeuskuluja. Valtiokonttori oli jo käynyt oma-aloitteisesti perheenpään kotivakuutuksella noin 3?000 euron edestä.
Soitin annettuun numeroon saadakseni selvitystä asiasta ja perusteluja vastoin käräjäoikeuden päätöstä. Tunnin tivaukseen ainoat vastaukset olivat: ”Vahingonkorvauspykälän mukaan. Laki on kaikille sama. En tiedä. Tehkää valitus”.
Teimme kaikki kirjallisen valituksen, jossa selvitimme, että me olemme se ”vahingosta” kärsivä osapuoli. Meistä jokainen on tarvinnut lääkäriä ja lääkkeitä pystyäkseen edes osallistumaan hautajaisiin sekä myöhemmin unilääkkeitä useaan otteeseen sekä ottanut sairauslomaa ja saanut terapiaa useimmiten kuntien ilmaiseksi tarjoaman psykiatrisen sairaanhoitajan, psykologin vastaanotoilla ja kriisikeskuksissa. Jotkut ovat saaneet lähetteen pitempiaikaiseen terapiaan (Kela-korvaus).
Me vanhemmat olemme saaneet kotikuntamme psykiatrisen sairaanhoitajan apua ja maksusitoumuksella kriisi- ja traumapsykoterapiaa sekä äidille traumafysioterapiaa. Näistä emme ole tietenkään hakeneet korvauksia Valtiokonttorilta, emmekä enää muistakaan kohdalle tulleista kuluista, koska Valtiokonttori ei ole maksanut edes sille määrättyjä lakisääteisiä korvauksia (paitsi hautauskulut ja terassin korjaus).
Valtiokonttori ilmoitti hylkäävänsä valitukset
Miksi lainvoiman saanut käräjäoikeuden päätös ei toteudu? Perjantaina 12.1.2018 päivätyllä kirjeellä valtiokonttori ilmoitti jokaiselle hylkäävänsä kaikki valitukset: ”Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen edellyttää, että niitä vaativalle myönnetään myös muita rikosvahinkolain mukaisia korvauksia. Oikeudenkäyntikuluja koskeva korvausvaatimus hylätään, koska teille ei ole aiheutunut muuta rikosvahinkolain nojalla korvattavaa vahinkoa.”
Soitin tässä kirjeessä annettuun numeroon. Ei vastausta, vaan puhelu ohjautui keskukseen. ”Ei ole paikalla”. Seuraavana päivänä: ”Ei ole tänään paikalla”. Seuraavana päivänä: (pitkä hiljaisuus) ”Tämän niminen henkilö ei ole täällä töissä."
Onko Valtiokonttorilla puhelinnumero, johon ei koskaan vastata? Onko hylkäyskirjeiden allekirjoittaja valehenkilö? Kuka siellä tekee päätöksiä? Onko Valtiokonttori omalakinen valtio valtiossa, joka vähät välittää Suomen lainsäädännöstä?
Saimme vinkin oikeusaputoimistosta. Soitto sinne ja vastasoitto kahden viikon kuluttua. Pitkän puhelun tulos ”Tehkää uusi valitus! Tehkää valitus myös Asianajajaliittoon asianajajastanne. Tuntuu, että tätä teidän asiaanne on hoidettu vähän 'vasemmalla kädellä'." Huhhuh! Kuka jaksaa tätä valitusmyllyä?
Energia ja aika tarvittaisiin tyystin jonkinlaisen arjen ylläpitoon ja surun työstämiseen. Koemme, että Valtiokonttori toistuvasti kiusaa, nöyryyttää ja häiritsee omaisten surutyötä ja muuta selviytymistä sekä lisää stressiä ja unettomia öitä. Mille taholle voisi esittää valituksen ja korvausvaatimuksen terveyden ja toimintakyvyn sekä rauhallisten vanhuudenpäivien menetyksestä, jos ne olisivat korvattavissa? Paljon kallisarvoista ja korvaamatonta on tämä raskas isku tuhonnut elämästämme.
Voiko viranomaisiin enää luottaa?
Koko yhteiskunnan osalta on suorastaan vaarallista, jos viranomaisiin ei voi luottaa. Mielissämme ovat alkaneet samaistua samanlaisina kasvottomina ”käsienpesijöinä” ja kohtuuttomina ylivallan käyttäjinä niin lapsemme surmaaja, oikeuslaitos, Kellokosken psykiatrisen sairaalan johto, Valvira ja Valtiokonttori.
Samaan luetteloon kuuluvat ne eduskunnan järjettömän lakimuutoksen laatijat omaiset epätasa-arvoiseen asemaan asettavasta laista. Jos tuomitulla ei ole tuloja tai omaisuutta, mistä voidaan ulosmitata, omaiset saavat selvitä itse tai olla selviämättä.
Pääministeri sanoo, että viranomaiset tekevät päätöksiä ”suurella sydämellä, huolella, korkealla työmoraalilla sekä lakeja ja sopimuksia noudattaen”. Kauniita sanoja, mutta todellisuus on toista, kuten kokemuksemme ja uutiset osoittavat. Kukaan ei näe kokonaisuutta. Me olemme kokeneet karmean todellisuuden. Meitä ei kohdella oikeudenmukaisesti. Eikö rikoksen uhrien omaiset ole ensisijaisesti tuettavia? Käyneekö Turun puukotusuhrien omaisten samoin? Tilanne on aivan sama: syyttömät uhrit, maksukyvytön tekijä.
Vaikka raha ei todellakaan voi korvata ihmishenkeä, rakasta lasta ja sisarta, se on välttämätöntä henkiin jääneiden elämän jatkumiselle ja estää uppoamasta ylivoimaisiin vaikeuksiin. Ei kärsimyskorvaukset ole mitään hyväntekeväisyyttä, vaan yhteiskunnan vastuunkantoa. Miksi se ei toteutunut kohdallamme? Eräs ystävä tokaisi: ”Teillehän ne kuuluisi sopeutumiseläkkeet ja torkkupeitot!”
”Maassa asuu oikeus ja oikeamielisyydellä on majansa hedelmätarhojen keskellä ja oikeamielisyyden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus joka kestää." (Room. 8:9)
Kiitos rikospoliiseille ja sankarikoira Börjelle!
Mutta asiaahan ei voi jättää tähän. Taisteluväsymyksestä huolimatta jossain selkäytimessä oleva oikeudentunto ja oikeudenmukaisuuden vaatimus pakottaa jatkamaan.
Arvostamme ja olemme todella kiitollisia kotikunnallemme ja kotiseurakunnan diakoniatyölle: olette ojentaneet ystävänkäden silloin, kun hätä on suurin. Kiitokset rikospoliiseille – rankasta työstänne huolimatta olette ”ihmisiä ihmiselle”, teillä on sydän paikallaan. Kiitos sankarikoira Börjelle uskomattomasta suorituksesta.
Näimme tyttäremme viimeksi 31.7.2016, kun olimme koolla koko perheen neljän sukupolven voimin. Suunnittelimme silloin iloista sukujuhlaa, meidän vanhempien 70-vuotispäiviä ja 50-vuotishääpäiväämme. Se muuttuikin surujuhlaksi, hautajaisiksi.
Emme saaneet hyvästellä tytärtämme, arkun kansikin oli kielletty avaamasta. Hän syntyi kymmenlapsiseen perheeseemme viidentenä lapsena ollen näin sisarusparven keskimmäinen. Sisarukset ovat aina olleet kiintyneitä toisiinsa, olleet toistensa turvaverkosto ja pitäneet jatkuvasti yhteyttä jakaen asioitaan keskenään. Nyt parvessa on suuri aukko, kun yksi on temmattu raa´asti tästä yhteydestä.
Miksi monipuolisesti lahjakas ihminen, joka rakasti, suojeli, hoivasi ja kunnioitti kaikkea elämää, joutui jättämään sen näin äkisti ja julmalla tavalla? Sitä emme ymmärrä.
Avasimme hyväntekeväisyystilin tyttäremme muistolle, että halutessaan kukkien ja adressien sijasta ihmiset voivat lahjoittaa varoja poliisikoirien hyväksi turvaliivien hankintaan. Keräys tuotti 13?170 euroa. Keräyksen tuotto luovutettiin Poliisikoirayhdistykselle Tikkurilan poliisilaitoksella 10.10.2016. Kiitos kaikille lahjoittajille!
APUA HUUTAVA UHRIN OMAINEN
Itäväylän toimitus julkaisee poikkeuksellisen pitkän mielipidekirjoituksen lähes sanasta sanaan sellaisenaan kuin itäisellä Uudellamaalla elokuussa 2016 tapahtuneen ja julkisuudessa laajasti uutisoidun murhenäytelmän uhrin omainen on sen kirjoittanut. Kirjoituksen otsikointi ja väliotsikot ovat toimituksen laatimia.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot