Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Itäväylä
Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki viime viikonloppuna suuren valkeuden. Porvoo oli valaistu niin loistokkaaksi, että ulos uskaltautunut luuli kävelevänsä taivaan saleissa. Joku napsautti sormiaan ja sanoi Fiat lux. Ja valkeus tuli.
Katujen yllä oli lamppuja kuin kynttilöitä joulukuusessa, eikä niiden loistoa himmentänyt helmikuussa vallitseva marraskuinen sää. Oli valoisaa, vaikka tihkusade vihmoi päin kasvoja ja muistutti missä oikein kuljetaan: samassa vanhassa kotikaupungissa, jossa mereltä puhaltava tuuli on joskus tosi kelju.
Mummo pukeutui sadetakkiin ja sydvestiin ja meni katsomaan moista valoihmettä. Kirkko loisti kunnaallaan ylväänä ja juhlavana, ja torilla oli väkeä oli kuin Talikkalan markkinoilla muinaisessa Viipurissa.
Jos lukija ei muista, mikä on Viipuri, niin mummo selittää. Se oli Suomen toiseksi suurin kaupunki, jonka asukkaat kävivät kauppaa koko maailman kanssa ja jossa puhuttiin vieraita kieliä kuin muinaisessa Babyloniassa. Siellä elettiin niin kulttuurin kärjessä, että sen suuruuksia Heimo Haitosta alkaen nähdään vieläkin vanhoissa elokuvissa.
Suuren itänaapurin mielestä Viipuri oli vanha venäläinen kaupunki, ja se otti sen takaisin. Sen komeus rapistui, ja sen kulttuuri muutti muualle.
Jos sitä ei olisi 75 vuotta sitten tapahtunut, sielläkin olisi voitu järjestää valofestivaali. Samoin niissä muissa Karjalan kukoistavissa kaupungeissa, joiden kehitys silloin pysähtyi. Niiden entisestä elämästä saa silloin tällöin nähdä pienen välähdyksen vanhoissa kotimaisissa TV-leffoissa.
MUMMO MUTIKAINEN
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot