Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
PORVOO, ILOLA Siitä on vierähtänyt jo vuosia, kun viimeksi asettelin jalkani lumikenkien päälle. Oma kenkäni sujahtaa kuitenkin lumikenkään vaivattomasti: säädettävä kokomitta ja räikkäkiristys pitävät jalkineen tiukasti lumikengässä.
Ennen liikkeelle lähtöä lumikengän kiinnitys omaan kenkään kannattaa huolella varmistaa. Jussi J. Pekkinen säätää lumikenkää toimittajalle sopivaksi.
Marko Wahlström
Sauvat vielä käteen ja lähdemme liikkeelle. En ollut ensialkuun uskoa, että jäisellä pihalla lumikengät pitävät. Astelin alkuun varovasti, mutta huomatessani piikkien pureutuvan maahan, aloin luottaa lumikenkiin.
Lumikenkiä löytyy markkinoilta hyvin erilaisia. Råmossan metsätilalla luotetaan laadukkaaseen merkkiin.
Marko Wahlström
Lyhyen tietaipaleen jälkeen oli aika suunnata kulku metsään. Luvassa oli melko jyrkkä nousua. Jostain selkäytimestä muistini kaivoi edelliskerran opit: pidä askeleesi suorassa, vältä haarakäyntiä – näin lumikenkien piikit pureutuvat hankeen.
–?Rinnettä ylöspäin kavutessa vartaloa on hyvä taivuttaa eteenpäin. Tultaessa alas vartaloa tulee taivuttaa taaksepäin ja samalla hiekan notkistaa polvia, liikunnan ammattitutkinnon Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä suorittanut Outi Pekkinen muistuttaa.
Turha kiire kannattaa unohtaa. – Välillä on hyvä pysähtyä nauttimaan metsäluonnosta, Jussi J. ja Outi Pekkinen sanovat. Vierellä myös 11-vuotias Siiri-koira, joka on tottunut metsänkävijä.
Marko Wahlström
Lumikenkien piikit pitävät kyllä
Tunnen sykkeeni nousevan ja hengityksen tihentyvän. Nousu 68 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavalle Mykbergetille luonnistuu ilman suurempia ponnistuksia. Nousua toki auttoi se, että kuljimme osin jo valmiiksi tampattua reittiä.
–?Kun uskaltaa luottaa lumikenkiin, liikkuminen on vaivatonta. Kenkien piikit kyllä pitävät! Ja sauvat antavat tarvittaessa lisätukea, Pekkinen vakuuttaa.
Välillä on hauska poiketa reitiltä, tehdä omia jälkiä hankeen ja nauttia raikkaasta kevättalvisesta säästä aivan Porvoon ja Loviisan rajamailla.
Råmossan metsätilan maastossa lumikenkäillään sinisin ja keltaisin nauhoin merkattuja reittejä pitkin. Samoja reittejä käyttävät myös riistaeläimet.
Marko Wahlström
"Käytämme samoja reittejä kuin riistaeläimet"
Lännestä puhaltavan navakan tuulen ja kodalla nautitun lämmittävän teen jälkeen jatkoimme matkaa kohti laavua.
–?Kuljemme samoja reittejä kuin riistaeläimet. Tuostakin on mennyt hirvi, matkailutilan isäntä Jussi J. Pekkinen sanoo.
Kun vapauttaa oman mielen, ihminen aistii luonnon aivan uudella tavalla. Tällöin metsässä liikkuessa tekee erilaisia havaintoja. Kuvassa Jussi J. Pekkinen näyttää kelottunut puuta.
Marko Wahlström
Laavulta palaamme rauhallisessa tahdissa, talvisesta metsäluonnosta nauttien alaspäin. Kuljemme rinnettä, joka on saanut nimekseen Liisan mäki.
–?Isoisäni aikana tilalla oli Liisa-hevonen, joka reen puukuormaa tehdessä istui. Näin sen ei tarvinnut jännittää lihaksiaan ja reki pysyi kuormauksen ajan paikoillaan, Jussi Pekkinen tarinoi.
Metsätyöhevosen muistojen saattelemana etenemme alas tilan pienen järven rantaan. Tulipaikalla voi hyvin aistia puiden räiskeen ja nyt vielä jäässä olevan järven kimalluksen.
Metsäluonnossa voi kohdata myös luonnon omaa taidetta. Jäätynyt vesi on antanut kalliolle oman muotokielen.
Marko Wahlström
Rannasta kapuamme matkailutilan päärakennukselle. Lähes tunnin mittainen kierroksemme lumikengillä päättyy. Hangessa tarpomiseen ja suksin etenemiseen verrattuna lumikenkäily on oiva tapa liikkua talvisessa metsässä. Suosittelen kokeilemaan.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot