Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Rautakauppias Teemu Tukiainen on tehnyt päätöksen luopua Porvoon Wanhan Rautakaupan toiminnasta. – Lopettamassa en ole, mutta nyt on aika löytää liikkeelle jatkaja, hän sanoo. Taustalla miehen vaimo Hannele Tukiainen.
Marko Wahlström
PORVOO, TARMOLA Maaliskuu on juhlan aikaa – ainakin yhden yrittäjän elämässä. Rautakauppias Teemu Tukiainen aloitti yrittäjänä Porvoon vanhalla rautatieasemalla 16.3.2004.
– Siitä asti olen pitänyt kauppaa auki kuutena päivää viikossa 20 vuoden ajan. Lomia en ole juurikaan pitänyt, mutta viime vuonna rohkaistuin pitämään neljä viikkoa. Näiden vuosien aikana olen ollut vain yhdeksän päivää sairaana, mies laskeskelee.
Tukiainen on ehtinyt toimia ensin 13 vuotta vanhalla asemalla ja 7 vuotta nykyisissä tiloissa Porvoon Tarmolassa.
– On aika siirtää kapulaa eteenpäin. Porvoon Wanha Rautakauppa etsii jatkajaa. Minun pitää myös ennakoida tulevaa; ehkä ne lokoisat eläkepäivät vielä tulevat.
Rautakauppias Teemu Tukiainen syntyi pientilallisen poikana Ristiinassa Etelä-Savossa. – Onkohan tämä työ tehnyt minut näköisekseen, että haluan olla tässä vanhassa ajassa. Ennen oli kaikki paremmin, hän pohdiskelee tehtyään päätöksen löytää liikkeelle jatkaja.
Marko Wahlström
"Minussa on sellaista Mielensäpahoittajaa"
Tukiainen havahtuu yhteen asiaan.
– Täällä Tarmolassa ei ole pidetty avajaisiakaan. Me vain tulimme tänne ja muutimme tavarat, hän muistelee häätöään vanhalta asemalta.
Tukiainen oli dramaattisen muuton aikaan paikallislehdistön palstoilla.
– Se oli vähän provokatiivinenkin temppu minulta. Toisaalta minulla ei ollut paikkaa mihin mennä, kauppaopistossa opiskellut ja yrittäjäopiston suorittanut sekä Markkinointi-instituutin oikeusopin ja Keskon K-instituutin kursseja käynyt mies tunnustaa.
– Ymmärryksestä ei ollut kyse, mutta ehkä siinä oli sellaista kansalaistottelemattomuutta, hän hymähtää ja kertoo samaistuvansa kansakunnan viralliseen jäärään eli Heikki Kinnusen esittämään Mielensäpahoittajaan.
Rautakauppa joutui lähtemään asemalta, kun kiinteistön omistanut Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö Salvus sen möi porvoolaisille yrittäjille Roni Collinille ja Stefan Henkolalle marraskuussa 2015.
Älä mene toiseen kauppaan tullaksesi petetyksi! Tule meille, kauppias kehottaa humoristisesti. Kyltin vierellä lankapuhelin, säästölipas, kamera ja taskulamppu.
Marko Wahlström
– Appiukkoni Ensio Torppa sai 50-vuotislahjaksi 13.6.1978 tämän saarijärveläisen puuveistostaiteilija Georg Öhmanin talttatyönä yhdestä puusta tekemän veistoksen. Nyt esine on myyty 500 eurolla, Teemu Tukiainen kertoo.
Marko Wahlström
Vaimo: "Kotiin et näitä ainakaan tuo!"
Rauhoittaakseen asiakkaita ja välttääkseen ennen aikaiset puheet mies korostaa, että lopettamassa liike ei vielä ole.
– Toiminta jatkuu nyt entisellään. Henkiseksi takarajaksi olen asettanut vuoden 2025 huhtikuun 26. päivän jolloin täytän 70 vuotta. Siihen mennessä toivon, että olen löytänyt liikkeelle jatkajan.
Jos jatkajaa ei löydy, vaihtoehtona on loppuunmyynti. Kotiin rautakaupan tavarat eivät ole tervetulleita.
– Ei kiitos! Ihan riittävästi olet kantanut kotiin joitakin tavaroita, vaimo Hannele Tukiainen vahvistaa taustalta, kun puoliso asian vielä varmistaa.
Rautakauppiaan tiedossa on joitakin mahdollisia ostajaehdokkaita.
– Niiden joukossa on myös sellaisia vakavastikin otettavia tarjokkaita, joille pitäisi jo laskea myyntihinta. Porvoon Wanhan Rautakaupan brändin arvo on paljon suurempi kuin se, mitä olen saanut siitä irti, mies sanoo.
Liikkeen oven sulkiessaan, Tukiainen suuntaa auton keulan moottoritielle ja haittaa Nostalgia-kanavan päälle.
– Tällä hetkellä minulla ei harrasteita juurikaan ole. Illalla katson televisiota, käyn nukkumaan ja tulen aamulla Porvooseen. Seuraan taloutta ja politiikkaa sekä asiaohjelmia. Sunnuntaisin käymme vaimon kanssa kävelyllä.
Entinen pukumies muistelee aikoinaan ajatelleensa, että vanhojen tavaroiden myynti on hämyjen hommaa. – Koijärvi-tyypeiksi haukuin heitä baaritiskillä. Ja nyt olen itse – pahimmasta päästä. Olen mukautunut ja pääsin norsunluutornista pois, Teemu Tukiainen naurahtaa.
Marko Wahlström
Asiakkaita tavallisista keräilijöistä ex-ministereihin
Tukiaisen mukaan vanhaan tavaraan erikoistuneella liikkeellä on sijansa itäisellä Uudellamaalla, jonka rakennuskanta käsittää lukuisia vanhoja kiinteistöjä.
– Maassamme on vastaavan kaltaisia, perinnerakentamiseen erikoistuneita rautakauppoja meidän lisäksi muutama muu. Kyllä tämäkin liike on tunnettu valtakunnallisesti, Tukiainen sanoo.
Perinnerakentamiseen keskittyneen rautakaupan perusliikeidea on toimia 1950-luvun ja sitä vanhempien talojen varaosakauppana.
– Asiakkainamme ovat lisäksi keräilijät, mökkiläiset ja vanhasta tavarasta pitävät. Täällä käyvät myös ne, jotka haluavat yhdistää vanhaa uuteen: edellinen puolustusministeri Antti Kaikkonen osti uuteen Sipoon-taloonsa korkeat pariovet, Tukiainen kertoo.
Rautakaupan valikoimassa on vanhoja ja vanhoilla malleilla tehtyjä tuotteita saranoista takonauloihin sekä tapeteista uuniluukkuihin.
– Tarkkaa kappalemäärää on vaikea sanoa, Tukiainen toteaa 360 neliömetrin kokoisessa myymälässä.
Rautakauppa on saanut valtakunnallista näkyvyyttä muun muassa Laura Ruoholan Tila-ohjelmassa, Kirppis-ohjelmassa ja Huomenta Suomi -ohjelmassa.
Massiiviset täysipuisia peliovia kaupan valikoimassa on lähes 600 kappaletta. – 1970-luvun buumi vaihtaa vanhat ovet sileisiin oviin ja vanhat peiliovet saivat siirtyä asuntojen verkkokomeroihin vinteille, Teemu Tukiainen sanoo.
Marko Wahlström
Myymälän opastus on yksinkertainen.
Marko Wahlström
Vanhoja peiliovia sadoittain kiertoon
Vanhoja täyspuisia peili- ja pariovia myymälästä löytyy tällä hetkellä yhteensä 591 kappaletta sekä ikkunoita muutama sata.
– Viimeisin iso ovikeikka oli Helsingin Seurahuoneella ja Uudella Ylioppilastalolla. Lisäksi saimme myyntiin Eliel Saarisen suunnittelemia jugend-ovia VR:n pääkonttorista, jotka myimme loppuun.
– Olemme hakeneet satoja ovia myös Suomenlinnan varastolta sekä Helsingin kantakaupungin alueelta muun muassa Kaivopuistosta, Töölöstä ja Kruunuhaasta taloyhtiöiden vinteiltä.
Taloyhtiöiden isännöitsijät ottavat yhteyttä muun muassa porvoolaiseen rautakauppaan tarjotakseen ovia myyntiin.
– Ja ollaanhan me kiinnostuneita. Joskus oville on muodollinen ostohinta, joskus ei. Lahjoituksiakin meille tulee, Tukiainen sanoo.
Myymälän valikoimassa on paljon tavaraa, josta perinnerakentaja löytää tarvitsemansa. Kuvassa liikkeen sähkötarvikeosasto.
Marko Wahlström
Erilaisia muttereita, nauloja ja ruuveja rautakaupasta löytyy hyllykaupalla.
Marko Wahlström
Nousukauden jupista rautakauppiaaksi
Palataan hetkeksi siihen, miten Bossin puvussa ja Lloydin kengissä kaupunkien katuja kävelleestä nousukauden ajan jupista tuli paikallisen rautakaupan yrittäjä Porvooseen.
Vuonna 1969 juoksupoikana lappeenrantalaisessa rautakaupassa aloittanut sekä siitä asti rauta- ja rakennustarvikealalla työskennellyt mies oli 2000-luvun alussa työtä vailla, kun näki lehti-ilmoituksen, jossa porvoolaisen rautakaupan edellinen yrittäjä Kaarle Tuomi etsi jatkajaa.
– Kun menin ensimmäisen kerran vanhalle asemalle ajattelin, että en minä tällaiseen ryhdyn, norsunluutornissa pukumiehenä viilettänyt Tukiainen sanoo.
Hän oli työskennellyt Starckjohann Telkon ja Kesko Oyj:n palveluksessa – ja tottunut tekemään kauppaa myös isoilla panoksilla niin vähittäis-, tukku- kuin vientikaupassa. Mies ehti toimia kuuden vuoden ajan myös Tallinnassa rakennustarvikkeiden idänkauppaa harjoittaneen vientiyhtiön toiseksi suurimpana omistajana.
– Kaksi viikkoa funtsin ja totesin, että rautakauppahan tämä on – ja sitä osaan tehdä. Menin vanhalle asemalle toistamiseen, mutta nyt toisella asenteella.
– Jonkinlaisia ratkaisuja pitää ihmisen tässä elämässä tehdä. Muuten kaadun saappaat jalassa 86 vuoden iässä, hän naurahtaa ennustaessaan oman elinikänsä.
Marko Wahlström
"Jos olisin nuorempi, ottaisin varmasti velkaa"
Mikään kultakaivos perinnerautakauppa ei ole.
– Tai sellaiseksi on ole sitä halunnut kehittää. Olen halunnut pitää liiketoiminnan enemmänkin tasaisena ja kasvattaa sitä hiljalleen, ruudulliseen flanellipaitaan ja farkkuihin sonnustautunut Tukiainen sanoo.
Tukiaisen yhtiön, Rauta Teemat Oy, liikevaihto on pyörinyt viime vuosina 100 000 euron molemmin puolin. Kaarle Tuomen aloittaessa vanhalla asemalla liikevaihto oli noin 35 000 euroa.
Hän ei ole ottanut riskejä.
– Jos olisin nuorempi, ottaisin varmasti velkaa ja etsisin isompia tiloja.
Tukiainen uskoo, että rautakaupassa on mahdollisuudet nykyisen liikevaihdon kaksinkertaistamiseen.
– Tämä pitäisi tuotteistaa eri tavalla ja tehdä verkkosivut, joka mahdollistaa verkkokaupan. Yhden miehen yrityksenä en ole siihen halunnut lähteä, hän tuumaa.
Tukiainen ei sinällään välitä tunnusluvuista.
– Yksi tunnusluku pitää: edustuskulut eivät ylitä liikevaihtoa. Minulla, kun ei juuri ole edustuskuluja, hän sanailee.
Kaupan hyllyillä on myös paljon museaalista tavaraa, joka kiinnostaa varsinkin keräilijöitä.
Marko Wahlström
Rautakauppa on todellinen aarreaitta, jossa asioivat perinnerakentajien lisäksi keräilijät, mökkiläiset ja vanhasta tavarasta pitävät. Vanhan sekatavarakaupan kyltti.
Marko Wahlström
Vanha kassakonekin on tarjolla jollekin.
Marko Wahlström
Vanhan ajan rautakaupan pakkauspaperi rullalla tiskin päädyssä rekvisiittana.
Marko Wahlström
Työmatkoilla jo kolmas auto menossa
Tukiainen ajelee päivittäin Helsingin Tapanilasta Porvooseen.
– Näin vuosien aikana olen ajanut varmasti lähes 600 000 kilometriä eli kaksi autoa loppuun ja kolmas on menossa, hän naurahtaa.
Asiakkailta saama myönteinen palaute on saanut rautakauppiaan jatkamaan
– Ihmiset sanovat, että on hyvä, että joku tekee tällaista. He ovat myös ihmeissään siitä, että yleensäkin näinä aikoina joku jaksaa tehdä, hirtehishuumoria usein viljelevä Tukiainen sanoo.
Hänen mukaan ihmiset ovat kokeneet perinnerakentamiseen keskittyneen rautakaupan tärkeäksi palveluksi Porvoon ja Loviisan sekä niiden kehyskuntien alueella.
– Persooniahan täällä tapaa face to face. Tällainen kauppa tuo pikkaisen erikoisia ihmisiä, mutta ihan tavallisia meikäläisiä. Tänne on helppo tulla, ja täällä on kauppias joka puhuu – vaikka kaksi tuntia.
Tukiainen luonnehtii rooliaan eräänlaiseksi "sosiaalityöntekijäksi", jolle hän on antautunut nyt elämäntapanaan.
– Tähän ei täyspäinen sopisikaan, vaan pitää vähintään varttihullu olla, Savossa syntynyt, Karjalassa kasvanut ja ruuhka-Suomeen joutunut savolaista multa-aatelia edustava "viäräleuka" naurahtaa.
Porvoon ensimmäisen rautakaupan, Rudolf Flodmanin vuonna 1897 perustaman liikkeen kyltti roikkuu kassan yläpuolella.
Marko Wahlström
FAKTA
Porvoolaisen rautakaupan historiaa
» Viipurissa syntyneen Rudolf Flodmanin perustama rautakauppa aloitti Porvoon Nikolainkadulla (nykyinen Mannerheiminkatu) vuonna 1897.
» Porvoon Rautakauppa – Borgå Järnhandel toimi Jokikatu 16:ssa Vanhassa-Porvoossa perustajan poika Ralph Flodmanin kuolemaan eli vuoteen 1992 asti. Syksyllä 1994 liikkeessä järjestettiin loppuunmyynti. Itä-Uudenmaan Rakennussuojelusäätiö Salvus osti rautakaupan kaluston ja varaston Flodmanin perikunnalta vuonna 1996. Kalusto ja varasto siirtyivät aikanaan yrittäjälle.
» Rautakauppa aloitti vanhalla rautatieasemalla porvoolaisen yrittäjä Kaarle Tuomen luotsaamana Porvoon Rauta ja Hela -nimisenä vuonna 1999.
» Helsinkiläinen Teemu Tukiainen jatkoi kaupanpitoa Porvoon Wanha Rautakauppa -nimellä vuonna 2004.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot