POR­VOO Kun Por­voon­seu­dun Suo­mi–Puo­la-yh­dis­tys pe­rus­tet­tiin 28.8.1975, moni asia oli toi­sin. Puo­la oli his­to­ri­an rie­pot­te­le­ma maa, joka kai­pa­si mo­der­nin ja edis­ty­neen Suo­men tu­kea ja aut­ta­vaa kät­tä.

Nyt Puo­la on mo­nes­sa suh­tees­sa ki­vun­nut Suo­men ohi. Esi­mer­kik­si joil­la­kin aloil­la net­to­pal­kat ovat kor­ke­am­pia kuin Suo­mes­sa.

Suomea ja Puolaa yhdistää moni asia, kuten historia, EU-jäsenyys, turvallisuuspoliittiset tavoitteet ja kauppa. Puolan suurlähettiläs Tomasz Chłoń ja Katarzyna Drozd vierailivat Porvoossa.

Merja Forsman

Puo­lan suur­lä­het­ti­lääl­lä läm­pi­mät suh­teet Por­voo­seen

Por­voon­seu­dun Suo­mi-Puo­la-yh­dis­tys juh­li kes­ki­viik­ko­na 24.9. jo 50-vuo­tis­ta toi­min­taan­sa Le­vi­nin kel­la­ris­sa. 

Pai­kal­le oli kut­sut­tu yh­dis­tyk­sen jä­se­niä, Suo­mi-Puo­la Yh­dis­tys­ten Lii­ton ja Por­voon kau­pun­gin edus­ta­jia sekä Puo­lan suur­lä­het­ti­läs To­masz Chłoń.

– Täl­lai­set Suo­mi-Puo­la-yh­dis­tyk­set ovat mait­tem­me vä­li­sil­le suh­teil­le tär­kei­tä. Yh­dis­tys­ten jä­se­net ovat Puo­lan lä­hei­sim­piä ys­tä­viä. Sa­non ai­na, et­tä he ovat Puo­lan suur­lä­het­ti­läi­tä, Chłoń ker­toi Itä­väy­läl­le juh­la­hu­mun kes­kel­lä.  

Hä­nen mu­kaan­sa yh­dis­tys­ten jä­se­nil­lä on ar­vo­kas­ta tie­toa sii­tä, mi­ten maat voi­vat ke­hit­tää suh­tei­taan edel­leen niin kult­tuu­rin, po­li­tii­kan tai ta­lou­den suh­teen.

– Nä­em­me maa­il­man sa­moin sil­min ja jaam­me yh­tei­siä ta­voit­tei­ta, Chłoń sa­noi. 

Tänä päi­vä­nä Suo­mea ja Puo­laa yh­dis­tää mo­ni­kin asia, ku­ten EU-jä­se­nyys, tur­val­li­suus­po­liit­ti­set ta­voit­teet ja ta­lous. Maat käy­vät kes­ke­nään kaup­paa lä­hes seit­se­män mil­jar­din eu­ron ar­vos­ta vuo­sit­tain.

– Olem­me sa­mal­la si­vul­la, eten­kin tur­val­li­suus- ja ul­ko­po­li­tii­kan suh­teen. Kun Suo­mes­ta tuli Na­ton jä­sen, se oli Puo­lal­le mer­kit­tä­vä uu­ti­nen. Yh­des­sä olem­me vah­vem­pia, Chłoń sa­noi. 

Myös mat­kai­lu Suo­men ja Puo­lan vä­lil­lä on kas­vus­sa. Puo­la­lai­nen len­to­yh­tiö Lot on esi­mer­kik­si aloit­ta­nut suo­rat len­not War­so­vas­ta Ro­va­nie­mel­le. 

Porvoonseudun Suomi-Puola-yhdistyksen entinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja Karl F. Laxell muisteli yhdistyksen menneitä vuosikymmeniä.

Merja Forsman

Yli 20 rek­ka­las­til­lis­ta avus­tuk­sia

Juh­la­ti­lai­suu­des­sa kuul­tiin Por­voon­seu­dun mu­siik­ki­o­pis­ton edus­ta­jien esit­tä­miä puo­la­lai­sen Cho­pi­nin te­ok­sia. Esit­tä­ji­nä oli­vat Cas­per Liuk­ko­nen, Liuk­ko­sen opet­ta­ja Kris­tof­fer Gyl­ling, ja viu­lis­ti Dhy­a­ni Gyl­ling.

– Cho­pin on ai­na ol­lut var­ma tapa saa­da juh­la­sa­lit täy­teen, ker­toi Por­voon­seu­dun Suo­mi-Puo­la yh­dis­tyk­sen en­ti­nen ja pit­kä­ai­kai­nen pu­heen­joh­ta­ja Karl F. La­xell.

Yh­dis­tyk­sen en­sim­mäi­nen, Por­voon­seu­dun mu­siik­ki­o­pis­ton kans­sa yh­des­sä jär­jes­tä­mä Cho­pin-kon­sert­ti vuon­na 1997 täyt­ti Bor­gå Gym­na­siu­min täy­teen vii­meis­tä paik­kaa myö­ten.

– Cho­pi­nin ve­to­voi­ma on ai­na toi­mi­nut, La­xell to­te­si.

Vuosina 1982–1985 yhdistys keräsi Puolaan yli 20 rekkalastillista vaatteita, ruokaa ja leluja. – Puolassa oli silloin erittäin vaikeat ajat poliittisesti ja taloudellisesti.

Merja Forsman

Yh­dis­tys on vuo­sien mit­taan jär­jes­tä­nyt usei­ta mat­ko­ja Puo­laan, eri­lai­sia kult­tuu­ri­ti­lai­suuk­sia Suo­mes­sa, toi­min­taa ys­tä­vyys­kau­pun­ki Ka­mień Po­mors­kin kans­sa ja yh­teis­työ­tä suur­lä­he­tys­tön kans­sa.

Mer­ki­tyk­sel­li­siä ta­pah­tu­mia oli­vat mmyös vuo­si­na 1982–1985 Puo­lan hy­väk­si jär­jes­te­tyt ke­räyk­set.

– Puo­las­sa oli sil­loin erit­täin vai­ke­at ajat po­liit­ti­ses­ti ja ta­lou­del­li­ses­ti. Lä­he­tim­me sin­ne yli 20 rek­ka­las­til­lis­ta vaat­tei­ta, jal­ki­nei­ta, hy­gie­ni­a­tuot­tei­ta, ruo­ka­säi­lyk­kei­tä ja leik­ki­ka­lu­ja. Olim­me koko Suo­men ak­tii­vi­sin yh­dis­tys Puo­lan aut­ta­mi­ses­sa, La­xell ker­toi.

Porvoossa asuvan puolalaistaiteilija Ewa Kobylarczykin teoksia on tällä hetkellä esillä muun muassa Porvoon kaupunginkirjastossa ja Porvoon tuomiokirkon pihalla. Teemana niissä on luonto.

Merja Forsman

Puo­la­lais­tai­te­li­jan te­ok­sia kir­jas­tos­sa ja kir­kon pi­hal­la 

Puo­la­lai­nen tai­tei­li­ja Ewa Ko­by­larc­zyk haki lap­se­na 1980-lu­vul­la avus­tus­pa­ket­te­ja Gdańs­kin kir­kol­ta.

– En tie­dä, oli­vat­ko ne Suo­mes­ta, mut­ta ne oli­vat meil­le tär­kei­tä. Sik­si oli mie­len­kiin­tois­ta kuul­la tä­nään ta­ri­noi­ta por­voo­lais­ten lah­joi­tuk­sis­ta, hän ker­toi.

Por­voos­sa vuo­des­ta 2010 läh­tien asu­nut Ko­by­larc­zyk tu­tus­tui Suo­meen jo opis­ke­lu­ai­koi­na, kun hän teki mais­te­rin­työ­tä, joka liit­tyi Suo­meen ja Ka­le­va­laan. Por­voo­seen hän muut­ti avi­o­lii­ton kaut­ta.

Hä­nen te­ok­si­aan on täl­lä het­kel­lä esil­lä Por­voon tuo­mi­o­kir­kon pi­hal­la ja Por­voon kau­pun­gin­kir­jas­tos­sa. 

– Kun tu­lin Suo­meen, Puo­las­ta aja­tel­tiin, et­tä se on vä­hän sama kuin Ve­nä­jä. Nyt ti­lan­ne on muut­tu­nut. Suo­ma­lai­sia ja puo­la­lai­sia yh­dis­tä­vät mo­net asi­at, ku­ten his­to­ria, Ko­by­larc­zyk sa­noo.

Täl­lä het­kel­lä Ko­by­larc­zy­kon  Por­voon­seu­dun Suo­mi-Puo­la-yh­dis­tyk­sen nuo­rin ai­kuis­jä­sen.

– Maa­il­ma on nyt au­ki eri ta­val­la kuin en­nen, eh­kä nyt ko­e­taan, et­tei täl­lai­sia yh­dis­tyk­siä enää tar­vi­ta. Mi­nus­ta tämä on hie­no paik­ka koh­da­ta van­hem­paa su­ku­pol­vea, hän sa­noo.

Porvoonseudun Suomi-Puola-yhdistyksen puheenjohtaja Virpi Koho nosti maljan yhdistyksen 50-vuotiselle historialle.

Merja Forsman

Puo­la-kär­pä­sen pu­re­ma

Por­voon­seu­dun Suo­mi-Puo­la-yh­dis­tyk­sen kes­ki-ikä on täl­lä het­kel­lä noin 70 vuot­ta. Ku­ten mo­net yh­dis­tyk­set Suo­mes­sa, sen on ol­lut vai­kea hou­ku­tel­la nuo­ria jä­se­niä.

– Jou­kos­tam­me pu­to­aa jä­se­niä, sil­le ei voi mi­tään, ei­kä uu­sia jä­se­niä lii­ty. On sel­vä, et­tei yh­dis­tys jat­ka enää pit­kään, yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja Vir­pi Koho sa­noi. 

Koho teki en­sim­mäi­sen Puo­lan-mat­kan­sa 1973 ja tuli omien sa­no­jen­sa mu­kaan “Puo­la-kär­pä­sen pu­re­mak­si”. Hän opet­te­li kiel­tä ja toi­mi lo­mil­laan vä­lil­lä  mat­ka­op­paa­na­kin. 

– Ei sil­loin 70-lu­vul­la niin vain mat­kus­tel­tu, ja usein mat­ka oli su­kel­lus tun­te­mat­to­maan, hän ker­too. 

Porvoonseudun Suomi-Puola-yhdistyksen jäsenet juhlivat yhdistyksen 50-vuotisjuhlia Levinin kellarissa. Tilaisuudessa jaettiin kunniakirjoja ja diplomeja.

Merja Forsman

Osal­lis­tu­ja­mää­rät ret­kil­le ja mat­koil­le ovat vuo­sien ede­tes­sä hu­ven­neet ja me­no­kin sees­ty­nyt.

– Luu­len, et­tä Puo­lan-mat­kat lop­pu­vat vii­meis­tään sil­loin, kun kai­kil­le osal­lis­tu­jil­le pi­täi­si ti­la­ta avus­tus­pal­ve­lu vie­mään jouk­ko au­tol­la Hel­sin­ki-Van­taan läh­tö­por­til­le. Sit­ten kun nämä me­not lop­pu­vat, voim­me ta­va­ta ker­ran kuus­sa vaik­ka  la­sil­li­sel­la, muis­tel­la men­nei­tä ja pa­la­ta het­kes­tä vir­kis­ty­nee­nä ko­tiin. 50 vuot­ta on pit­kä ru­pe­a­ma sekä yh­dis­tyk­sen et­tä jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mäs­sä. Ys­tä­vät ja kon­tak­tit, jot­ka ovat vuo­sien var­rel­ta ker­ty­neet, ovat kor­vaa­mat­to­mia.