Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Maaseudulla joulupöydässä oli muun muassa kinkkua, makkaraa, leipätorni ja olutta sekä jälkiruuaksi riisipuuroa.
Marko Wahlström
LOVIISA Joulua edeltävälle askartelulle, joulupuurolle, jouluvalmisteluille, tapaninpäivän tansseille ja muille nykyajan suomalaista joulunviettoa leimaaville tavoille löytyy juurensa syvältä yhteiskuntamme alkuajoista.
Loviisan kaupunginmuseo on koonnut joulunäyttelyynsä rinnakkain niin porvariston kuin maaseudun torppien joulunviettotapoja.
–?Joulukuuset tulivat Suomessa käyttöön ensin kartanoissa 1800-luvun puolivälissä ja yleistyivät koteihin, kun kouluissa alettiin järjestää kuusijuhlia 1900-luvun alussa, museoassistentti Carina Nygård kertoo.
Tukholman lähellä sijaitsevaa Årstan kartanoa 1700-luvulla emännöineen rouva Märta Helena Reenstiernan (1753–1841) jouluruususta tuli klassikko. Rouva keräsi pöydälle ruusun ympärille 19 kynttilänjalkaa ja kaksi pientä kuusta.
Marko Wahlström
Nygårdin mukaan ennen vanhaan puhuttiin paratiisipuista, jotka koristeltiin kukkasin.
–?Erilaiset kukkakoristeet ja kreppiruusut symboloivat Aatamin ja Eevan aikaista paratiisia, josta unelmoitiin. Joululaulun "No, onkos tullut kesä" sanat viittaavat myös tähän, Nygård kertoo.
Museon oma, kaupungin metsästä hankittu joulukuusi on koristeltu Ahvenkosken kartanon kreppiruusujen ja Kullan kartanon kukkakoristeiden mukaan museon henkilökunnan askartelemin koristein.
Nygårdin mukaan varsinkin 1800-luvun lopulla oli yleistä, että joulukuusi annettiin lahjaksi muun muassa karamellein koristeltuna.
–?Tämä näkyy muun muassa vanhoissa postikorteissa, joissa joulupukki kantaa kuusta olallaan, Nygård sanoo.
Kaupungin porvaristo vietti tapaninpäivän tanssiaisia Loviisan Seurahuoneella 1800-luvulla. Kuvassa keskellä Alexandra Gratschoffin silkkinen krinoliinipuku, joka oli tilattu Pietarista vuonna 1841. –¿Puku on uskomattoman hyvässä kunnossa, vaikka ikää on jo toistasataa vuotta, museoassistentti Carina Nygård kertoo. Vierellä rouva Kovaleffin musta puku, joka oli hankittu Pariisista. Oikealla konsuli Gustaf Holmbergin hollantilainen konsulipuku.
Marko Wahlström
Herrasväen joulu oli musta-valkea
Herrasväen ja kartanoiden joulu oli 1800-luvun lopulle asti oli juhlakautta, jolloin pukeuduttiin mustaan ja valkoiseen.
–?Punainen joulusta tuli 1900-luvun alussa, kun Stockmannin tavaratalo aloitti kaupallisen joulun joulupukkeineen. Coca-Colan tulo Suomeen vahvisti entisestään joulun punaisuutta, Nygård kertoo.
Loviisalainen joulu ei ollut pelkkä perhejuhla 1800-luvulla. Porvariston tapakulttuuriin kuuluivat myös monenlaiset vierailut joulun aikana.
–?Herrasväki teki rekiretkiä ja vieraili tuttavaperheidensä luona. Kerrotaan, että esimerkiksi Elimäen Munsterhjelmit varasivat joulunpyhiksi kaupungista talon, jossa asuivat juhlasesongin ajan. Näin he varmistivat pääsyn jokaiseen juhlaan, Nygård kertoo.
Tapaninpäivänä tanssittiin Seurahuoneella
Pyhien kohokohta oli tapaninpäivän tanssiaiset vuonna 1863 valmistuneella Seurahuoneella.
–?Ne alkoivat näytelmällä ja jatkuivat tansseilla, Nygård kertoo.
Hänen mukaan tanssiaisissa neidot saivat olla vain isossa juhlasalissa.
–?Miehet olivat ravintolassa, josta he toivat juomia myös neidoille. Tai osa vetäytyi salonkeihin nauttimaan bischoff-boolista ja carolina-juomasta, joka oli maustettu sitruunalla tai arrakilla, Nygård kuvailee.
Ajalle tyypillisen tapakulttuurin mukaan neidoilla olivat tanssiaisissa mukana myös esiliinat eli äidit.
–?He valvoivat, ettei tansseissa sattunut mitään sopimatonta, Nygård kertoo.
Vastapainona tanssiaispuvuille näyttelystä löytyy myös maatilan emännän puku 1800-luvulta. Punaruutuinen villapuku on peräisin Ruotsinpyhtäältä.
"Anna kommer med kanna"
Maaseudulla joulua on vietetty perinteisin menoin jouluevankeliumeineen aina 1500- ja 1600-luvulta saakka.
–?Joulunvietto alkoi, kun tuvan lattialle tuotiin uudet oljet. Olkimatto oli sen verran paksu, että niillä saatettiin makoilla syömisen jälkeen, Nygård kertoo.
Jouluun kuului hänen mukaan paljon uskomuksia, jopa maagisuutta.
–?Uskottiin, että esi-isät saattoivat nousta kuolleista. Kun talonväki nukkui uusien olkien päällä, sängyt vapautuivat kuolleiden käyttöön. Myös pikkuväen eli tonttujen ja haltioiden uskottiin yöllä nauttivan pöydän herkuista, Nygård kertoo.
Pirttien joulupöydissä oli tarjolla kinkkua, makkaraa, laatikoita ja joissakin perheissä myös kalaa.
–?Pöydän keskellä oli leipätorni, jonka päällimmäisenä oli vehnärinkeli. Seuraavina olivat ruisleipä ja vehnäleipä. Alimmaisena oleva leipä murrettiin ja palaset ripoteltiin peltoon sato-onnea tuomaan, Nygård kertoo.
Juhlajuomana oli makeaa olutta.
–?Joillakin alueilla oluen tuli olla valmis Annan päivään mennessä. Toisilla alueilla olut pantiin vasta Annan päivänä, josta kertoo toteamus "Anna kommer med kanna", Nygård kertoo.
Joulun jälkiruoista museon vanhaan keittiön on koottu oma osionsa.
–?1800-luvun porvaristolle tyypillisiä jälkiruokia olivat kirsikoin koristeltu hyytelömäinen herkku sekä tortut ja vanukkaat, Nygård kertoo.
Maaseudulla jälkiruoaksi nautittiin usein riisipuuroa.
Maatilan puhdetyöt tuli saada tehdyksi Annan päivään mennessä. Jouluun liittyi paljon taikuutta ja esimerkiksi kehruurukki peitettiin lakanalla, jotta pyöreä muoto ei houkutellut pahoja henkiä liikkeelle.
Marko Wahlström
Työt tuli olla tehty Annan päivään mennessä
Kehruutyöt, voin kirnuamiset ja muut valmistelut tuli olla tehtyinä Annan päivään mennessä.
–?Moni talollinen myi myös tuotteitaan markkinoilla ja sai näin lisätuloja.
Juhla-aika maaseudulla alkoi Tuomaanpäivästä.
–?Himmeleitä oli maaseudulla paljon. Kynttilänvalossa oljet loistivat mukavasti. Himmelit koristeltiin usein kananmunankuorilla ja höyhenillä, Nygård kertoo.
Himmeleitä askarreltiin pirttien pöytien äärellä aina vuosittain ennen joulua. – Tähän perinteeseen pohjaa myös nykyihmisten jouluaskartelu, museoassistentti Carina Nygård kertoo.
Marko Wahlström
Nykyihmisten jouluaskarteluiden juuret juontavat hänen mukaan himmeleiden aikakaudelle.
–?Nuoret neidot istuivat pirttien pöytien ääressä tekemässä himmeleitä. Mitä isompi himmelistä tuli, sitä parempi sato-onni maatilaa kohtasi seuraavana vuonna. Joulun jälkeen himmeli tuhottiin ja seuraavana vuonna tehtiin uusi, Nygård kertoo.
Maaseudulla joulu toi rauhan tilan töistä, väki sai levätä ja syödä kyllikseen.
–?Joulukuun alusta alkaen ihmisten ajatukset oli suunnattu jouluun, aivan kuten nykyisinkin, Nygård kertoo.
Merimiehet kuuluivat kaupunkien köyhimpiin asukkaisiin. He viettivät usein joulua lomaillen kotonaan, jonne merimiehen vaimo oli odottanut miestään pitkältä matkalta. Merimiehen kodin ikkunalla oli usein kaksi koiraa, jotka katsoivat ulos ikkunasta, kun mies oli merillä.
Marko Wahlström
Joulua vietettiin kaikissa yhteiskuntaluokissa
Joulua vietettiin kaikissa yhteiskuntaluokissa niin kaupungeissa kuin maaseudulla.
–?Merimiehet olivat kaupunkien köyhimpiä asukkaita. Heille joulu oli lähinnä lomailua. Usein he saivat porvariskodeilta valmiin joulukorin lahjaksi, museointendentti Ulrika Rosendahl sanoo.
Museon kolmannen kerroksen pieneen huoneeseen on koottu merimiesten esineistö, kuten laivojen pienoismalleja ja matkamuistoja.
–?Kaupunkien muita köyhiä asukkaita olivat hanslankarit, köyhät lesket, piiat ja rengit sekä nuoret, jotka etsivät omaa paikkaansa elämässä. Heidän osuutensa kaupungin asukasluvusta oli suuri. He muodostivat usein myös porvariston palvelusväen, joka sai ruokaa, mutta eivät juurikaan palkkaa ja olivat näin sidoksissa isäntäväkeensä, Rosendahl kertoo.
Köyhäintaloissa asuivat ne ihmiset, joista kukaan muu ei juurikaan huolehtinut. Köyhäintaloja oli useita Loviisassakin – niin maaseudulla kuin kaupungissa.
FAKTALAATIKKO
Loviisan museon joulun ajankohdat
* ”Komendantintalon joulu” Loviisan kaupunginmuseossa (Puistokatu 2) 6.1.2019. asti. Avoinna tiistaista perjantaihin ja sunnuntaisin kello 11–16. Lauantaina ja sunnuntaina 8.–9.12. kello 10–17. Museo on suljettu 6.12. ja 23.–26.12. sekä 1.1.2019.
* Työpajatilassa Komendantintalon vintillä lapset ja aikuiset voivat askarrella vanhanajan karamellitötteröitä kuuseen ripustettaviksi. Lauantaina 8.12. kello 14 Mirella Pendolin tarjoilee jazzahtavia joululauluja museon salissa.
* Alakerrassa jatkuu suosittu näyttely ”Missä katu kerran kulki” 7.1.2019 asti. Vanhat valokuvat ja kartat kertovat, miten Loviisa on muuttunut ja mitä kaikkea on säilynyt ajan saatossa.
Kymmenen museohiirtä viettää jouluaattoa pienissä ovelissa piilopaikoissaan vuonna 1755 rakennetussa Komendantintalossa.
Marko Wahlström
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot