Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Älä tapa kyytä, toivotaan Timon tatuoinnissa.
Reija Kokkola
LOVIISA, HOMMANSBY Käärmeet ovat kiemurrelleet Timo Paasikunnaksen sieluun ja sydämeen. Sen näkee ja kuulee, kun astuu sisään loviisalaismiehen Juustolaksi kutsuttuun käärmeiden vanhainkotiin. Olemme juuri astumassa Matti Madon valtakuntaan, mutta Matti onkin jymähdyttänyt 3,5-metrisen vartalonsa terraarion oven eteen. Hellästi Timo siirtää sitä.
–?Noin, hyvinhän se menee, hän sanoo lempeästi keltaiselle komistukselle.
Lähes 30-kiloinen tiikeripythonkäärme Matti Mato on äskettäin luonut nahkansa, jota voimme ihmetellä Matin tilavan terraarion nurkassa. Vanha nahka on läpinäkyvää, ihan kuin jotain pakkausmateriaalia. Uusi nahka on niin kauniin keltainen, että alkaa tehdä mieli sitruunalakua.
–?Matti tiesi, että olette tulossa. Jostain se vaistosi sen, ja on nyt aktiivinen, Timo hymyilee.
Se tosiaan vaikuttaa haluavansa tehdä tuttavuutta ja haastattelun Itäväylän kanssa. Se lepäilee kuitenkin valppaan oloisena kaikessa komeudessaan terraarionsa lattialla. Tuntuu jännältä, että nahkaa luodessaan tämä kirkkaankeltainen jätti oli tunkenut itsensä pieneen laatikkoon.
–?Siellä sen oli turvallista hoitaa homma. Laatikko toimi piilopaikkana, sillä ovathan käärmeetkin aina jonkun ruokaa, Timo toteaa.
Matti Madolla ei ole nälkä, sillä se on nauttinut kaniateriansa, joka sille tarjotaan kuukausittain tai harvemmin. Matti syö kerrallaan noin kymmenen kiloa kania, eli neljästä viiteen kappaletta. Ne tarjoillaan alun perin pakastettuina, mutta hieman lämpiminä. Matti Mato kuristaa saaliinsa, vaikka se on jo valmiiksi kuollut. Toimenpide kestää kymmenisen minuuttia, ja se on tärkeää lihaksiston toiminnalle.
–?Käärmekin voi lihoa, jos sitä ruokkii liikaa. Laitan käärmeilleni ruoan pieniin piiloihin, jotta ne saavat etsiskelyä ja virikkeitä, Timo sanoo.
Tiikeripytonkäärme Matti Mato on paljon isompi kuin nimi antaa ymmärtää.
Reija Kokkola
Hyvästelemme Matti Madon, ja siirrymme katsomaan toista terraariota, jossa asuvat boakäärmeet Jyrki ja Dali. Siellä ne lekottelevat sulassa sovussa. Pienempi Jyrki on asettanut päänsä hellästi isomman Dalin kaulalle, tai siis kohtaan, jossa voisi kuvitella olevan käärmeen kaulan. Kun Jyrki ja Dali huomaavat kameran, ne osoittavat selvästi kiinnostuksensa.
–?Ne viihtyvät hyvin kahdestaan, mutta ovat kiinnostuneita ihmisistäkin, Timo toteaa nostaessaan hellästi, mutta rauhallisesti isoa Dalia kuvattavaksi.
Päästessään Timon hellään syleilyyn tämä kuristajakäärme näyttää melkein hymyilevän. Uteliaana se kurottaa kaunista päätään kohti risuista tehtyä seinäkoristetta. Kieli vilahtaa ulos tuon tuostakin. Kiedottuaan pitkän vartensa Timon ympärille sen häntä kiemurtelee ulos Timon jalkojen välistä, ja paksuin kohta on jossain Timon kaulan ympärillä. Pää on kohonnut kohti kattoa. Käärme on kovin hiljainen lemmikki.
–?Joskus jotain pientä sihinää tai sihahtelua voi kuulua, Timo sanoo.
Käärmeet eivät ole passiivisia lemmikkejä, vaikka usein toisin luullaan. Esimerkiksi puupyton kiipeilee. Ihminen voi nähdä sen hienosti oksan ympärille kietoutuneena päivästä toiseen huomaamatta, että oksa onkin vaihtunut.
–?Käärmeet tarvitsevat riittävästi aktiviteetteja ja tarpeeksi suuren tilan voidakseen hyvin, Timo painottaa.
Dali pääsi seikkailulle terraariostaan.
Reija Kokkola
Timo todellakin tietää mistä puhuu, sillä hän on tutkinut matelijoiden elämää kauan. Nykyään hän toimii Helsingin Korkeasaaren eläintarhan eläintenhoitajana. Hän jakaa niin Suomessa kuin maailmalla kertynyttä tietouttaan matelijoiden elämästä osallistumalla kansainvälisiin tutkimushankkeisiin, johtamalla asiantuntijaprojekteja, opettamalla ja kirjoittamalla aiheesta asiantuntija-artikkeleita.
Hän on toiminut aktiivisesti saadakseen kyyn rauhoitettujen eläinten joukkoon myös Suomessa. Niin on muualla Euroopassa. Ikävä kyllä käärme herättää ihmisissä välillä käsittämättömiä reaktioita. ”Kyynrakastajaa” ei välttämättä rakasteta.
–?Olen saanut paljon uhkauksia ja aggressiivisia viestejä ja soittoja. Usein kuitenkin keskusteltuani hetken hyökkääjän kanssa onkin käynyt ilmi, ettei tämä tiedä käärmeistä juuri mitään. Yleensä puhelut ovat loppuneet sopuisasti, Timo hymyilee.
Mutta miten hänestä tuli käärmeiden vanhainkodin perustaja? Ainakin Jyrki-boan tarina on surullinen. Jyrkin omistaja oli seurannut Timon osallistumista Big Brother -ohjelmaan, ja todennut hänen puhuvan lämpimästi käärmeistä.
–?Jyrkin omistaja oli tuolloin saattohoidossa ja hän tiesi kuolevansa pian. Hän toivoi, että ottaisin hänen ihanan lemmikkinsä hoitaakseni. Niin teinkin, Timo sanoo liikuttuneena.
Dali puolestaan muutti Loviisan Hommansbyn Juustolaan Timon tuttavan elämänmuutoksen takia. Dalin omistajalta loppui tila, kun käärme kasvoi yhä isommaksi. Timo toivoo, että hänen vanhainkotiinsa ei tulisi enää asukkaita.
–?Toivon, että ihmiset harkitsisivat tarkasti, onko yksiössä tilaa isolle käärmeelle. Kannattaa aloittaa pienemmästä lemmikistä ja hommata isoja käärmeitä vasta, kun on päässyt asumaan isoille tiluksille.
Hän kuitenkin toteaa, että käärmeen hoitaminen hyvin ei vaadi ihmeitä. Tärkeintä on ottaa selville sen luontaiset elinolosuhteet ja tarjota samanlaisia omassa terraariossa.
–?Silloin käärme voi hyvin ja on ihana lemmikki.
REIJA KOKKOLA
toimitus@itavayla.fi
Älä tapa kyytä, toivotaan Timon tatuoinnissa.
Reija Kokkola
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot