Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
Sano se!
A-
A+
Salakuljettajan tyttärentytär ja kieltolakiharrastaja Britt-Lis Henriksson-Sederholm kiinnostui kieltolaista 20 vuotta sitten.
Merja Forsman
ITÄ-UUSIMAA Näin uutisoitiin sata vuotta sitten. Kieltolaki astui voimaan 1.6. ja sen oli tarkoitus raitistaa Suomen kansaa. Toisin kävi.
Laista tuli heti epäsuosittu, salakuljetus rehotti ja alkoholia kuljetettiin Suomeen ennennäkemättömiä määriä. Kieltolain aikana Suomessa myös tehtiin väkilukuun suhteutettuna enemmän henkirikoksia kuin koskaan.
Ja kansa vain humaltui entistä rajummin.
Saaristotalkkari ja kieltolakiharrastaja Britt-Lis Henriksson-Sederholm nostaa pöydälle suuren metallisen kanisterin ja mustavalkokuvia.
– Nämä valokuvat ovat anoppini isoisältä. Hän oli tullimies. Ja tämä 10-litrainen kanisterini on isoisäni vanha. Hän oli salakuljettaja.
Henriksson-Sederholm kiinnostui kieltolaista 20 vuotta sitten. Hän alkoi kerätä tietoa, remontoi vanhan ranta-aitan kieltolakiteemaiseksi juhlatilaksi ja alkoi kerätä kieltolakiin liittyviä esineitä.
Kuten tämän vanhan kanisterin.
– Kun löysin tämän mummoni lapsuudenkodin vajasta, mummon nuorin veli kertoi, että jos hän jotain aikaa haluaisi elää uudestaan, se olisi kieltolain aika. Mummon veli oli mukana salakuljettamisessa vajaa 15-vuotiaana, ja hänestä se oli jännittävää.
Tämä siitäkin huolimatta, että yksi hänen veljistään hukkui salakuljetuksessa, ja että toimintaan liittyi paljon riskejä.
Henriksson-Sederholm ymmärtää viehätyksen.
– Kieltolain ajassa on jokin vaaleanpunainen harso ympärillä. Se on salaperäistä ja koskee tavalla tai toisella lähes jokaista meistä.
Tullimiesten takavarikoima pirtulasti Viipurissa 1920-luvulla.
Tullimuseo
Suomalaiset eivät olleet alkoholin suurkuluttajia ennen kieltolakia.
– Joimme noin 2,5 litraa alkoholia per henkilö, kun se nykyään on melkein 10 litraa, Henriksson-Sederholm kertoo.
Kansa suosi mietoja juomia sekä kotikaljaa, joka sekin kiellettiin, jos sen alkoholimäärä nousi yli kahden prosentin.
Kieltolain aikaan miedot juomat vaihtuivat kirkkaisiin.
– Vettä oli turha kuljettaa. Suurin osa salakuljetetusta viinasta oli 96-prosenttista pirtua. Ja sitä oli ihan äärettömän paljon! Vain noin 10 prosenttia salakuljetetusta alkoholista jäi kiinni, Henriksson-Sederholm kertoo.
Mitä kauemmin kieltolaki oli voimassa, sitä enemmän alkoholia salakuljetettiin ja sitä useammasta lainkuuliaisesta kansalaisesta kuoriutui salakuljettaja. Mahdollisuus nopeaan rikastumiseen houkutti.
– Kalastajan keskitulot olivat noin 3000 markkaa vuodessa. Yhdellä kuljetuksella tienasi yhtä paljon. On helppo ymmärtää, että monet nuoret pojat innostuivat salakuljettamisesta.
Takavarikoituja aluksia Pirttisaaren merivartioasemalla. Alukset myytiin huutokaupalla usein bulvaaneille eli haamuostajille, ja salakuljetus jatkui taas.
Merja Forsman
Pöydälle kolahtaa valtavaa taskumattia muistuttava esine.
– Tämä laitettiin vatsaan kiinni, ja toinen samanlainen selkään. Sitten viina kuljetettiin kävellen kymmenen hengen porukoissa viereisiin kyliin ja kaupunkeihin, kuten Porvoosta Askolaan. Etumiehet katsoivat, että reitti on selvä, ja kantajat kulkivat perässä usein öisiä metsäpolkuja pitkin, Henriksson-Sederholm kuvailee.
Viinaa kuljetettiin myös autoilla ja junilla. Mitä pidemmälle rannikolta mentiin, sitä enemmän viinasta sai rahaa. Yhdestä kanisterista saattoi saada jopa 500 markkaa. Kun työläisten päiväpalkka oli noin 42 markkaa, maitolitra maksoi 2 markkaa ja litra pirtua 50–250 markkaa, houkutus oli suuri.
– Alkoholi laitettiin kanisteriin ja matkalaukkuun tai vaikka lipastoon, ja sitten matkustettiin junalla esimerkiksi Ouluun. Pian poliisi pääsi kärrylle, sillä oli epäilyttävää, että osa matkustajista palasi jo seuraavalla junalla takaisin etelään, Henriksson-Sederholm kertoo.
Salakuljettajat saattoivat jättää matkalaukkunsa junaan, jos laiturilla näkyi viranomaisia, ja osa salakuljettajista jäi junasta muutamaa pysäkkiä aikaisemmin. Jano keksi keinot.
Henriksson-Sederholmin käsissään pitämä 10-litrainen kanisteri löytyi mummon lapsuudenkodin vajasta. Jättimäinen taskumatti kulki vatsaan kiedottuna kaupungista toiseen.
Merja Forsman
Salakuljettajat olivat usein saaristolaisia. He tunsivat karikot ja reitit, joista muut eivät tienneet, ja kävivät yöllä hakemassa viinaa Suomen aluevesien ulkopuolella odottavalta virolaisalukselta.
Siinä missä salakuljettajilla oli esimerkiksi lentokoneiden moottoreilla varusteltuja nopeita aluksia, viranomaiset koettivat pysyä perässä hitailla tullihöyryillä. Maalla salakuljettajat saattoivat huristella autoilla, kun poliiseilla oli käytössään vain pyörä.
Telakallakin salakuljettajien veneet korjattiin ennen viranomaisten veneitä, sillä he maksoivat käteisellä.
Poliisi joutui naurunalaiseksi, eikä siihen auttanut edes poliisivoimien lisääminen ja se, että Suomen aluevesien rajaakin siirrettiin kieltolain aikana peräti kolme kertaa.
Kieltolain aika oli myös Suomen väkivaltaisinta aikaa. Poliiseja ammuttiin vuosina 1919–1931 kymmeniä.
– Se oli kovaa ja raakaa peliä, molemmin puolin, Henriksson-Sederholm sanoo.
Takavarikoituja lasteja. Salakuljettajien hukkumiset olivat yleisiä, sillä aluksilla kuljettiin ympäri vuoden usein öisin ja karikkoisia reittejä.
Merja Forsman
Salakuljetus rikastutti monia, muttei kaupunkeja tai valtiota. Esimerkiksi Loviisan kaupungin budjetti oli noin 3–4 miljoonaa markkaa, alueen salakuljetuksen arvo oli 18 miljoonaa markkaa. Eikä yhtään penniä saatu verotuloina.
Sentään hieman työllistävää vaikutusta salakuljetuksella oli, sillä poliisien ja tullimiesten määriä lisättiin. Sen lisäksi syntyi uusi ammattikunta, nuuskijat, joiden tehtävänä oli nuuskia, ketkä haisivat viinalle. Näin päästiin muun muassa salakapakoiden jäljille.
Ja salakapakoitahan oli! Porvoossakin ainakin muutamia.
– Lundinkadulla on tietääkseni ainakin ollut salakapakka. Sisään pääsi tunnussanalla tai -lauseella. Kapakka kuulemma ratsattiin ja viina kaadettiin kadulle, jossa joku oli kupin kanssa ottamassa juomaa talteen.
Kansa ei pitänyt salakuljettamista kovin vakavana rikoksena, ja osa poliiseistakin katsoi toimintaa sormiensa läpi.
– Ennen ratsiaa osa poliiseista jopa varoitteli kapakoita soittamalla ”mamma kommer”, Henriksson-Sederholm kertoo.
Torpedoa vedettiin veneen perässä pinnan alapuolella. Kun vene hidasti tai pysähtyi, torpedo vajosi syvemmälle. Lasti voitiin irrottaa köydestä, jossa oli suolapussi ja koho. Kun suola oli liuennut, koho nousti köyden pintaan ja torpedo pystyttiin nostamaan ylös.
Merja Forsman
Vuonna 1931 kansa alkoi kyllästyä kieltolakiin. Suomen vankilat olivat täyttyneet salakuljettajista, ja kirkas viina oli alkanut maistua myös niille, joita alkoholi ei aiemmin kiinnostanut.
Jopa raittiusliike oli kieltolain lopettamisen puolella. Epäsuositusta laista päästiin eroon, ja Oy Alko Ab syntyi.
– Mietin usein, että jos kieltolakia ei olisi koskaan ollutkaan, olisiko suomalaisten alkoholinkäyttö samanlaista kuin se on. Joisimmeko niin paljon vahvoja, suhtautuisimmeko me alkoholiin niin kuin se olisi yhä vaikeasti saatavilla? Henriksson-Sederholm pohtii.
Sitä emme varmaan saa koskaan selville, mutta yksi asia on aikaa varma: Jos Suomeen tulisi tänä päivänä kieltolaki, siitä tulisi vähintään samanmoinen soppa.
MERJA FORSMAN
toimitus@itavayla.fi
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot