Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Loviisalaiset Olli ja Katariina Stengård käyvät harjulla päivittäin.
Reija Kokkola
LOVIISA Loviisan Myllyharju on keidas keskellä kaupunkia. Sen varrelle asetetuilla penkeillä voi uppoutua tunnettujen runosävellysten maailmaan.
Kirkolta, Bongan linnan kupeesta se alkaa. Nimittäin Loviisan harjun laulureitti. Komea ja kivinen harju on peräisin jääkaudelta, ja se on ollut suosittu kävelyreitti jo Loviisan kylpyläajoista, 1800-luvulta lähtien.
Loviisan Myllyharjun laulureitiksi se nimettiin vuonna 2016, kun reitin varrella sijaitsevat penkit saivat jokainen oman laulunsa. Suomen- ja ruotsinkielisten perinteisten kappaleiden tekstinpätkät ovat luettavissa metallilaatasta.
Tänä kesänä laulureitistä on tarkoitus tulla soiva reitti, jolloin penkkiin asennetun QR-koodin avulla pääsee linkin kautta kyseiseen lauluun.
Tästä lähtee laulureitti Loviisan harjulle.
Reija Kokkola
Laulureitti alkaa isänmaallisesti
Ensimmäinen penkki onkin pian mäen päällä. Laulureitin aloittaa isänmaallisesti ”Oi Maamme Suomi – Vårt land”. Kappale alkaa välittömästi soida päässäni kilpaillen huikean linnunlaulukonsertin kanssa.
Eläkeläispariskunta Katariina ja Olli Stengård ovat istahtaneet seuraavalle penkille, jota tähdittää traditionaalinen ”Folkvisa”. Stengårdit ovat päivittäisellä kävelyllään Loviisan harjulla.
–?Asumme laulureitin vastakkaisessa päässä, ja kierrämme usein kotiin rannan kautta. Siitä tulee mukava lenkki. Etenkin keväällä ja kesällä nautimme huumaavasta linnunlaulusta, Stengårdit kertovat.
Heidän mielestään laulureitti on hieno idea. Stengårdit ovat tutustuneet jokaisen penkin lauluun.
–?Vaikka olemme huonoja laulajia, Katariina naurahtaa.
He nauttivat laulujen lisäksi harjun unenomaisesta tunnelmasta. Ruuhkaa reitillä ei ole, jos on liikkeellä ennen loppuiltapäivää.
–?Joitakin koiranulkoiluttajia on, Stengårdit sanovat jatkaessaan matkaa kohti keskustaa.
Laulun sanat ovat metallilaatassa.
Reija Kokkola
Ohitan upean punaisen myllyn ja laskeudun alas kohti koululaisryhmää. Katariina Stengård äsken juuri kertoi, että hän pelaa kulkiessaan Pokemón Go -peliä. Jonkinlaista kännykkäpeliä nämä nuoretkin näyttävät pelaavan harjun entisen vesitornin paikkeilla. Menossa on opettavainen peli. Kyse lienee luonnontieteistä.
–?Etsimme ja kuvaamme erilaisia kanervia, nuoret kertovat.
Joku keksii ehdottaa, että hautausmaaltahan voi kanervia löytyä. Ainakin ruukussa. Nuoret laskeutuvat alas uudelle hautausmaalle. Osa harjun viehätystä ovatkin näkymät hautausmaille.
Harjun Loviisanlahden puolella siintää kaunis vanha hautausmaa, jonne vie useampikin polku. Loviisanlahti kimmeltää alhaalla lehvien takana.
Vanha hautausmaa kiehtoo.
Reija Kokkola
Kukkukiveltä näkee Svartholmaan
Koirankuljettajat kulkevat pitkin laulureittiä ja risteilevät välillä pienemmillä poluilla. On runsasta aluskasvillisuutta, komeita mäntyjä ja loviisalaista kivistä maisemaa.
Lueskelen lauluja, joissa soi isänmaallisuus ja suomalaisen luonnon ylistys. Tuttuja ja kauniita kappaleita.
Tuttuja ne ovat myös Brita Nygrenille, jonka tapaan harjun komistuksen, näköalapaikka Kukkukiven luona. Nygren on myös innokas harjukävelijä, eikä edes jyrkkä nousu Kukkukivelle hengästytä häntä. Hän sanoo joskus nousevansa näköalatorniin ihailemaan maisemia. Ainakin keväisin on mentävä katsomaan, josko jäät jo lähtevät.
–?Hyvällä säällä Kukkukiveltä näkee Svartholman saaren linnoitukselle saakka. Tosin vanhemmiten olen tullut vähän aremmaksi kiipeilemään, hän myöntää.
Kukkukiven Jugend-tyylinen näköalatorni Myllyharjun eteläpäässä on muisto Loviisan kylpyläkaudelta. Tornin ylätasanne kohoaa 49 metriä merenpinnan yläpuolelle. Torni on kunnostettu vuonna 2012.
Reija Kokkola
"Tämä on todella ihana paikka!"
Harjun tukevalla selkärangalla hän kuitenkin viihtyy. Joka päivä Nygren kulkee kaupunkiin ihanan harjumaiseman läpi, vaikka pääsisi hyvin teitäkin pitkin.
–?On uskomatonta, että Loviisassa on tällainen keidas keskellä kaupunkia. Tämä on todella ihana paikka!
Myös hän kiittelee laulureittiä. Laulut ja penkit ovat tulleet jo tutuiksi. Nygrenistä on myös hienoa, että keskustan puistoissa on penkkejä, joihin on tallennettu rakkausrunoja. Loviisan rannan kävelytien penkkeihin tulee meriaiheisia runoja.
–?Niitäkin odotan innoissani, Nygren hymyilee.
Laulureitti ylittää Antinkyläntien, jonka jälkeen saavun viimeiselle penkille Boulognen metsään. Penkin laulu on ”Plocka vill jag skogsviol”. Silti vieläkin päässäni soi Oi Maamme -laulu.
REIJA KOKKOLA
toimitus@itavayla.fi
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot