Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Porvoolainen näyttelijä Merja Larivaara teki puhedebyyttinsä porvoolaisen Zonta-kerhon perinteisillä naistenpäivän aamukahveilla. – Valoa, iloa ja elämänonnea – sekä hellyyttä, kuten Tarmo Manni aina sanoi erotessamme. Naiset, pidetään kiinni unelmistamme! näyttelijä Merja Larivaara sanoi.
Marko Wahlström
PORVOO Tänään vietettävän naistenpäivän alkuperäinen tarkoitus oli muun muassa edistää naisten oikeuksia ja äänioikeuksia sekä naisasialiikettä ja tasa-arvoa.
– Mielestäni yksi asia päivän historiasta korostuu: tämä on juhlapäivä, vaikka tämä ei ole liputuspäivä, näyttelijä Merja Larivaara totesi puhuessaan kansainvälisen naistenpäivän aamukahveilla porvoolaisessa ravintolassa.
Larivaara on tutkaillut juhlapäivän merkitystä sydämessään.
– Se on päivä, jolloin ilmaistaan kiitollisuutta ja arvostusta. Ihan tuntemattomiakin naisia kohtaan voi katsoa hellästi ja todeta, että olemme samaa porukkaa.
Larivaara mustutti, että taustalla on kuitenkin ihmisyys ja humanismi.
– Kun naisille on tällainen päivä, niin juhlikaamme sitä, että ollaan naisia ja mietitään sitä, mistä voi olla kiitollinen, äitinsä neulomaan villapaitaan pukeutunut Larivaara sanoi.
Jo perinteeksi muodostunut Porvoon Zonta-kerhon naistenpäivän aamukahvitilaisuus kokosi yhteen lähes 70 naista ja kaksi miestä.
Marko Wahlström
"Jos tuntisimme toisiamme, olisimme turvassa"
Naistenpäivän historiaa tutkiessaan Larivaara törmäsi monessa yhteydessä turvaan.
– Jos tuntisimme toisiamme vähän enemmän ja olisimme enemmän läsnä, olisimme myös enemmän turvassa. Tarvitaanko aina jokin katastrofi, että olisimme turvassa? hän kysyi.
Näyttelijä kuvitteli mielessään tilanteen.
– Jos meidät nyt suljettaisiin tänne, niin aika nopeasti hakisimme toisistamme turvaa. Jokaisessa meissä on omat vahvuudet ja yhdessä olisimme turvassa, ja uskoisin, että selviytyisimme ihan hyvin, Larivaara sanoi.
Piirrä harpilla ympyrä, jonka sisälle sijoittuu lähipiiri
Larivaara on huolissaan siitä, että ihmiset eivät tunne enää toisiaan.
– Olisiko meillä asiat paremmin, jos tuntisimme lähiympäristöämme? hän pohti.
Ennen kuin Larivaara muutti miehensä Kari-Pekka Toivosen kanssa Helsingin keskustasta Porvoon Emäsaloon, pariskunta piirsi harpilla ympyrän, jonka sisältä he etsivät tulevan kodin.
– Jos me jokainen piirtäisimme harpilla ympyrän, jonka sisäpuolelle sijoittuu lähipiirimme ja pitäisimme niistä ihmistä huolta, toisi se turvallisuuden tunnetta.
Larivaara laskee omaan lähipiiriinsä myös naapurit sekä lastensa kaverit ja heidän vanhempansa.
– Jos tunnen heitä, ovat lapseni enemmän turvassa, hän pohti omaa elämäänsä naisena ja äitinä.
"Muistamme asioita pienten yksityiskohtien avulla"
Tänä vuonna 60 vuotta täyttävä näyttelijä kertoi miettineensä omaa historiaansa ja sitä, mikä saa ihmiset muistamaan asioita.
– Monesti se on joku pieni yksityiskohta, joka menee vähän eri tavalla kuin normiarjessa. Siihen liittyy usein joku tunne tai muu asia.
Merkkivuotensa kunniaksi Larivaara on päättänyt tehdä tiettyjä asioita.
– Yksi niistä on järjestää tilaisuuksia ja tapahtumia, jossa jaettaisiin ihmisille valoa, iloa ja elämänonnea.
Hän kertoi tekevänsä ensi syksynä esityksen, jossa pohditaan millaista on ollut olla nainen, äiti, vaimo, tytär tai sisar 1940-, 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla.
– Ajatuksena on tutkailla sitä, mikä on muuttunut näiden vuosien aikana. Sieltä löytyy myös hauskuutta, jolle me voimme nyt hymyillä, hän muistutti.
Tulevaa syksyn esitystä varten Larivaara on tutkaillut muun muassa Kotiliesi- ja Me Naiset -lehden vanhoja numeroita.
– Historiassa on sanottu, että se, joka tekee ruokaa, hallitsee elämää. Muistan mummoani, jonka kanssa olin paljon tekemisissä. Teimme yhdessä yksinkertaisia asioita: ruoanlaittoa, kortinpeluuta, bingoa tai katsoimme mustavalkotelevisiosta Lauantaitansseja.
Larivaara muistaa, miten hänen äitinsä ja mummonsa ovat opettaneet pitämään huolta toisistamme.
– Kun ollaan yhdessä, ihminen harvemmin jää yksin.
Kirjailija Eeva Kilven rauhallisuus kosketti
Larivaara iloitsee siitä, että näinä haastavina aikoina ihmiset toivottavat toisilleen monenlaisia asioita.
– Elämänonnea on lainattu kirjailija Eeva Kilveltä, joka minulla oli kunnia tavata Kirjamessuilla. Hän otti lämpimästi vastaan kaikki, jotka jonottivat nimikirjoitusta hänen kirjaansa.
– Kilvellä oli kaikille aikaa, hän oli rauhallinen ja katsoi jokaikistä ihmistä silmiin sekä vaihtoi muutaman sanan. Meillä oli äitini kanssa vain yksi kirja, johon kirjailija kirjoitti "Elämänonnea" isoin kirjaimin, Larivaara kiitteli kohtaamistaan.
Näyttelijä Merja Larivaara (vas.) sai toimia onnettarena naistenpäivän aamukahvitilaisuuden arpajaisissa. Porvoon Zonta-kerhon palvelutoimikunnan jäsen Raija Tölkkö piti arpalaatikkoa.
Marko Wahlström
Esikuvallisten naisten listalla useita kokeneita
Larivaara valmistui Teatterikorkeakoulusta ja aloitti Suomen Kansallisteatterissa vuonna 1988.
– Se oli tosi jännittävää.
Siihen aikaan teatterissa oli töissä sellaisia aikansa legendoja, kuten Eeva-Kaarina Volanen (1921–1999), Maija Karhi (1932–2018), Rauha Rentola (1919–2005), Matti Ranin (1926–2013), Kauko Helovirta (1924–1997) ja Martti Katajisto (1926–2000).
Kun Larivaara miettii esikuvinaan pitämiään naisia, hän huomaa kiitollisuuslistasta tulevan pitkä.
– Huomaan, että listalla on vanhempia naisia, joilla on vuosikymmenten kokemus sekä mahdollisuus ottaa nuorempi henkilö siipiensä suojaan tukeakseen ja kannustaakseen tätä.
Hän muisteli muutamia hetkiä, joita on saanut esikuviensa kanssa viettää.
– Eeva-Kaarina Volasen hellyys ja läsnäolo sekä mutkattomuus, millä hän suhtautui nuoreen, juuri valmistuneeseen ihmiseen, teki lähtemättömän vaikutuksen. Kun minulla oli Larin Parasken rooli, jossa piti esittää itkuvirsiä, Volanen kutsui minut kotiinsa ja kertoi, miten hän teki roolin televisioon.
– Maija Karhin punatukkaisessa räiskyvässä persoonassa oli huolettomuutta ja räväkkyyttä.
Larivaara nostaa muistojen pöydälle myös iki-ihanan tanssinopettaja Aira Samulinin (1927–2023).
– Hän oli nainen, joka sai ihmiset rentoutumaan, olemaan rohkeampia ja luottamaan itseensä. Hän teki sitä myös huumorin kautta.
Samulin toimi luennoitsijana muun muassa Larivaaran järjestämissä Seniorisoppa-tilaisuuksissa.
– Aina, kun joku rohkeasti seisoo omilla jaloillaan, on se aina ollut mielenkiintoista. Aira Samulin oli rohkea ja erikoinen.
"Sinä soitat hanuria ja minä puhun paskaa"
Larivaara kutsutaan usein laulamaan ja soittamaan erilaisiin erikoistilanteisiin. Se, miten hänestä tuli erikoistilanteiden nainen juontaa juurensa Suomen Kansallisteatterin Morkku-työmaaruokalaan.
– Ruokalassa kävi lounaalla jo eläkkeelle jäätyään kunnianarvoisa taiteilijaprofessori Tarmo Manni (1921–1999), joka yhtenä päivänä osoitti minua sormella ja sanoi, että "sinusta minä tykkään, sinun kanssa minä lähden keikalle".
Kun Mannin ilmoittaman keikan päivämäärä lähestyi, eikä legendaarisesta näyttelijästä ollut kuulunut mitään, Larivaara uskaltautui miehen juttusille kysyäkseen, mitä keikka pitää sisällään.
– Älä sinä siitä huoli: sinä soitat hanuria ja minä puhun paskaa, Larivaara siteerasi persoonallista näyttelijää, joka esitti legendaarisesti myös kollegoitaan Kyllikki Forssellia (1925–2019), Emmi Jurkkaa (1899–1990) ja Ella Erosta (1900–1987).
Niin alkoivat kaksikon yhteiset erikoiskeikat koostuen muun muassa erilaisista avajaisista ja juhlista.
Naistenpäivän puheensa päätteeksi Merja Larivaara lauloi harmonikalla itseään säestäen kappaleet "Sen teen" (suom. sanat Sinikka Svärd) ja "Kanna mukanasi unelmaa" (Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani).
Porvoon Zonta-kerhon puheenjohtaja Anneli Holmberg kertoi, että tämän vuoden aamukahvin tuotolla tuetaan porvoolaisten tyttöjen harrastuksia.
Marko Wahlström
Zonta-toimintaa Porvoossa jo 70 vuotta
Porvoon Zonta-kerho täyttää tänä vuonna 70 vuotta.
– Kautta näiden vuosien Zonta-kerho on yhdistänyt eri aloilla ja ammateissa toimivia seudun naisia verkostoitumaan, tutustumaan ja tekemään yhdessä, puheenjohtaja Anneli Holmberg sanoi.
– Tavoitteena on auttaa ja tukea naisia ja tyttöjä niin paikallisesti kuin kansainvälisen keskusjärjestön kautta YK:n alaisiin kohteisiin, hän jatkoi.
Holmberg kiitti niitä kaikkia lähes 70 naista ja kahta miestä, jotka tänä aamuna olivat mukana tukemassa tärkeää toimintaa.
– Osoitatte, että Zonta-toiminta on edelleen ja ehkä varsinkin tänä päivänä merkityksellistä. Aamukahvin tuoton haluamme kohdentaa paikallisiin tarpeisiin olemalla näin mukana tyttöjen arjessa tukemalla heidän vapaa-ajan toimintaa ja harrastuksiaan.
Porvoolaiskerhossa on tällä hetkellä jäsenenä 15 Zonta-sisarta.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot