Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
PORVOO Kartta käteen ja jalka kaasupolkimelle. Siinä on autosuunnistus yksinkertaisimmillaan.
Autosuunnistuksessa nimen mukaisesti suunnistetaan paikasta toiseen auton kyydissä ja etsitään reitin varrelle piilotettuja rasteja.
– Autosuunnistusta on vaikea selittää, se pitäisi kokea, kertoo lajin harrastaja, porvoolainen Jari Leinonen.
Yritetään nyt kumminkin selittää, sillä sen verran erikoisesta ja mielenkiintoisesta lajista on kyse.
Autosuunnistus ei ole vauhtilaji vaan päinvastoin.
Kotialbumi
Reitti voi kulkea vaikka liiterin läpi
Autosuunnistus sai alkunsa 50-luvulla. Aluksi sitä kutsuttiin suunnistus- ja tarkkuusajoksi, nykyään autosuunnistukseksi.
Mikään kaahauslaji ei kyseessä ole, päinvastoin. Tavoitteena on päästä mahdollisimman tarkalla ajalla maaliin.
– Etuajassa ei saa olla, siitä tulee miinusta, ja jos kaahailee, voi rapsahtaa sakot, kertoo askolalainen autosuunnistaja, Leinosen aisapari Petri Viljala.
Autosuunnistuksen reitit kulkevat pienillä teillä, metsäpoluilla, hiekkakuopilla ja teollisuusalueilla – samoilla teillä kuin muutkin teiden käyttäjät.
– Joskus olemme pyörineet kaupan pihalla aukioloaikana ja muutaman kerran maalaistalojen pihalla. Kerran reitti kulki liiterin läpi! Eipä heti tajuttu mennä siitä, Leinonen kertoo.
Rastit löytää vain etenemällä rataa mahdollisimman tarkasti. Pienikin virhe voi merkitä väärän rastin bongaamista tai sitä, ettei näe radan varteen kätkettyä numeroa.
Apuna on ratamestarin tekemä kartta, jossa näkyy reitti muttei rasteja. Rastit pitää bongata itse.
Kartat jaetaan osallistujille vain kaksi minuuttia ennen lähtöä, ja jotta homma olisi vieläkin haastavampaa, ratakarttojen mittasuhteet vaihtelevat.
– Jos ei keskity kunnolla, voi käydä niin, ettei huomaa mittakaavan muuttumista. Mittaakin kartalta 500 metrin matkaa, kun pitäisi olla 50, Leinonen selittää.
Leinonen ja Viljala ovat molemmat ammatiltaan autokuskeja. Autosuunnistuksessa kiehtoo sen sosiaalisuus, vauhti ja haastavuus. – Tässä yhdistyy kaverin kanssa touhuaminen ja ajaminen. Jos harrastaa yksin, jättää helposti menemättä, vaikkei olisi tähdellistä ohjelmaa. Kun on toiselle luvannut, on pakkokin mennä, Viljala kertoo.
Merja Forsman
Koko perheelle sopiva laji
Viljalan ja Leinosen mukaan autosuunnistus on matalan kynnyksen laji. Harjoitusajoissa ei vaadita seurojen jäsenyyksiä tai tutkintoja.
Lajia voi harrastaa vaikka koko perheen voimin, sillä kartanlukijalta ei vaadita ajokorttia tai täysi-ikäisyyttä.
– Noissa kisoissa on nähty äiti-tytär-pareja, aviopareja ja kerran isoisä, jonka kartturina oli 10-vuotias lapsenlapsi, Leinonen sanoo.
– Koska ajokorttia ei vaadita kuin kuskilta, takana voi periaatteessa istua vaikka koko suku, Viljala nauraa.
Lisäksi autosuunnistus ei maksa kovinkaan paljon.
Aloittelijoiden E-luokassa kilpailun osanottomaksu on vain noin 10 euroa autolta ja autoksi kelpaa harjoitussarjassa lähes auto kuin auto: vaikka katsastuksen läpäissyt rättisitikka tai pakettiauto – mitä nyt pihasta sattuu löytymään.
Pakollinen varustelistakin on lyhyt: kaksi varoituskolmiota, ensiapulaukku, jauhesammutin ja öljynimeytysaine tai -matto.
– Autosuunnistus on varmaan halvin moottoriurheilu… Noita varusteita löytyy monilta muutenkin, ja jos ei, niin ei ne montaa euroa maksa, Viljala kertoo.
Viljalan ja Leinosen autosta löytyy myös lumilapio, hinaustarvikkeita ja ylimääräiset ajovalot, joilla valaista auton ympäristöä pimeinä kisa-aikoina. Lisäksi autossa on karttapöytä, johon kartanlukija järjestää kartat ja leimakortit.
Yhteinen auto, yhteiset lommot
Leinonen ja Viljala ovat harvinaisuus: Porvoon-seudun ainoat autosuunnistajat.
– Laji oli hyvinkin suosittu 80–90-luvuilla, mutta sittemmin ei juurikaan. Harrastusinto syystä tai toisesta jäi, Viljala ihmettelee.
Kaverukset päätyivät lajin pariin reilu kolme vuotta sitten.
– Houkuttelin Petrin kerran Riihimäelle katsomaan autosuunnistusta. Meni kaksi viikkoa, ja meillä oli oma kisa-auto, Leinonen kertoo.
– Jari meinasi, että otetaan kisaan niiden auto, mutta olen sen verran tarkka, etten halua kolhuja heidän autoonsa. Ostimme yhteisen kisa-auton kimpassa. Yhteinen auto, yhteiset lommot, Viljala toteaa.
Työnjako on selvä: Leinonen katsoo suurennuslasiakin apunaan käyttäen karttoja, mittaa ja laskee etäisyyksiä, täyttää rastit ja kertoo, mitä Viljalan pitää etsiä.
Viljala pitää auton radalla, tarkkailee liikennettä ja etsii rastit, ja kertoo, mitä rastissa lukee.
– Pitää olla yhteispeliä koko ajan. Puhuttava ääneen ja oltava tarkka ohjeissaan, Viljala kertoo.
Vaikkei lajissa kaahailla, tarjoaa se myös vauhdin huumaa.
– Ei siinä kotiasiat tule mieleen. Kun menee 2,5-metristä metsäpolkua, pienempikin vauhti tuntuu kovalta, Viljala selittää.
Yhden kisan esimerkkilukemia. Kisassa ajettiin esimerkiksi yhteensä 60 kilometriä ajassa 171 minuuttia.
Merja Forsman
Porvoo-Pornaisissa pöristellään pian
Maaliskuun 4. päivänä. Porvoon-Pornaisten alueella järjestetään UFAK-Lenkki 60 vuotta -autosuunnistuskisat, jos sää sallii. Kisa oli tarkoitus järjestää 18.2, mutta leuto talvi on vaikeuttanut kilpailun järjestämistä.
Kilpailu on SM-sarjan ensimmäinen osakilpailu.
Myös Viljala ja Leinonen osallistuvat kisaan kansallisessa luokassa.
Viime vuonna kaksikko kävi 14 kisassa, tänä vuonna suunnitelmissa on osallistua viiteen SM-kisaan ja Kanta-Hämeen kisoihin.
– Kanta-Hämeen kisat ovat loistava tapa kokeilla lajia. Siellä on harjoitussarjan kisat aloittelijoille, ja aina saa neuvoja huipputyypeiltä, Viljala vinkkaa.
– Meitäkin saa aina tulla ottamaan hihasta. Mielellään neuvomme eteenpäin, Leinonen kannustaa.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot