POR­VOO Kart­ta kä­teen ja jal­ka kaa­su­pol­ki­mel­le. Sii­nä on au­to­suun­nis­tus yk­sin­ker­tai­sim­mil­laan.

Au­to­suun­nis­tuk­ses­sa ni­men mu­kai­ses­ti suun­nis­te­taan pai­kas­ta toi­seen au­ton kyy­dis­sä ja et­si­tään rei­tin var­rel­le pii­lo­tet­tu­ja ras­te­ja.

– Au­to­suun­nis­tus­ta on vai­kea se­lit­tää, se pi­täi­si ko­kea, ker­too la­jin har­ras­ta­ja, por­voo­lai­nen Jari Lei­no­nen.

Yri­te­tään nyt kum­min­kin se­lit­tää, sil­lä sen ver­ran eri­koi­ses­ta ja mie­len­kiin­toi­ses­ta la­jis­ta on kyse.

Autosuunnistus ei ole vauhtilaji vaan päinvastoin.

Kotialbumi

Reit­ti voi kul­kea vaik­ka lii­te­rin läpi

Au­to­suun­nis­tus sai al­kun­sa 50-lu­vul­la. Aluk­si sitä kut­sut­tiin suun­nis­tus- ja tark­kuu­sa­jok­si, ny­ky­ään au­to­suun­nis­tuk­sek­si.

Mi­kään kaa­haus­la­ji ei ky­sees­sä ole, päin­vas­toin. Ta­voit­tee­na on pääs­tä mah­dol­li­sim­man tar­kal­la ajal­la maa­liin.

– Etu­a­jas­sa ei saa ol­la, sii­tä tu­lee mii­nus­ta, ja jos kaa­hai­lee, voi rap­sah­taa sa­kot, ker­too as­ko­la­lai­nen au­to­suun­nis­ta­ja, Lei­no­sen ai­sa­pa­ri Pet­ri Vil­ja­la.

Au­to­suun­nis­tuk­sen rei­tit kul­ke­vat pie­nil­lä teil­lä, met­sä­po­luil­la, hiek­ka­kuo­pil­la ja te­ol­li­suu­sa­lu­eil­la – sa­moil­la teil­lä kuin muut­kin tei­den käyt­tä­jät. 

– Jos­kus olem­me pyö­ri­neet kau­pan pi­hal­la au­ki­o­lo­ai­ka­na ja muu­ta­man ker­ran maa­lais­ta­lo­jen pi­hal­la. Ker­ran reit­ti kul­ki lii­te­rin läpi! Ei­pä heti ta­jut­tu men­nä sii­tä, Lei­no­nen ker­too.

Ras­tit löy­tää vain ete­ne­mäl­lä ra­taa mah­dol­li­sim­man tar­kas­ti. Pie­ni­kin vir­he voi mer­ki­tä vää­rän ras­tin bon­gaa­mis­ta tai sitä, et­tei näe ra­dan var­teen kät­ket­tyä nu­me­roa.

Apu­na on ra­ta­mes­ta­rin te­ke­mä kart­ta, jos­sa nä­kyy reit­ti mut­tei ras­te­ja. Ras­tit pi­tää bon­ga­ta it­se.

Kar­tat ja­e­taan osal­lis­tu­jil­le vain kak­si mi­nuut­tia en­nen läh­töä, ja jot­ta hom­ma oli­si vie­lä­kin haas­ta­vam­paa, ra­ta­kart­to­jen mit­ta­suh­teet vaih­te­le­vat.

– Jos ei kes­ki­ty kun­nol­la, voi käy­dä niin, et­tei huo­maa mit­ta­kaa­van muut­tu­mis­ta. Mit­taa­kin kar­tal­ta 500 met­rin mat­kaa, kun pi­täi­si ol­la 50, Lei­no­nen se­lit­tää.  

Leinonen ja Viljala ovat molemmat ammatiltaan autokuskeja. Autosuunnistuksessa kiehtoo sen sosiaalisuus, vauhti ja haastavuus. – Tässä yhdistyy kaverin kanssa touhuaminen ja ajaminen. Jos harrastaa yksin, jättää helposti menemättä, vaikkei olisi tähdellistä ohjelmaa. Kun on toiselle luvannut, on pakkokin mennä, Viljala kertoo.

Merja Forsman

Koko per­heel­le so­pi­va laji

Vil­ja­lan ja Lei­no­sen mu­kaan au­to­suun­nis­tus on ma­ta­lan kyn­nyk­sen laji. Har­joi­tu­sa­jois­sa ei vaa­di­ta seu­ro­jen jä­se­nyyk­siä tai tut­kin­to­ja.

La­jia voi har­ras­taa vaik­ka koko per­heen voi­min, sil­lä kar­tan­lu­ki­jal­ta ei vaa­di­ta ajo­kort­tia tai täy­si-ikäi­syyt­tä.

– Nois­sa ki­sois­sa on näh­ty äi­ti-ty­tär-pa­re­ja, avi­o­pa­re­ja ja ker­ran isoi­sä, jon­ka kart­tu­ri­na oli 10-vuo­ti­as lap­sen­lap­si, Lei­no­nen sa­noo.   

– Kos­ka ajo­kort­tia ei vaa­di­ta kuin kus­kil­ta, ta­ka­na voi pe­ri­aat­tees­sa is­tua vaik­ka koko suku, Vil­ja­la nau­raa.  

Li­säk­si au­to­suun­nis­tus ei mak­sa ko­vin­kaan pal­jon.

Aloit­te­li­joi­den E-luo­kas­sa kil­pai­lun osa­not­to­mak­su on vain noin 10 eu­roa au­tol­ta ja au­tok­si kel­paa har­joi­tus­sar­jas­sa lä­hes au­to kuin au­to: vaik­ka kat­sas­tuk­sen lä­päis­syt rät­ti­si­tik­ka tai pa­ket­ti­au­to – mitä nyt pi­has­ta sat­tuu löy­ty­mään.

Pa­kol­li­nen va­rus­te­lis­ta­kin on ly­hyt: kak­si va­roi­tus­kol­mi­o­ta, en­si­a­pu­lauk­ku, jau­he­sam­mu­tin ja öl­jy­ni­mey­ty­sai­ne tai -mat­to.

– Au­to­suun­nis­tus on var­maan hal­vin moot­to­riur­hei­lu… Noi­ta va­rus­tei­ta löy­tyy mo­nil­ta muu­ten­kin, ja jos ei, niin ei ne mon­taa eu­roa mak­sa, Vil­ja­la ker­too.

Vil­ja­lan ja Lei­no­sen au­tos­ta löy­tyy myös lu­mi­la­pio, hi­naus­tar­vik­kei­ta ja yli­mää­räi­set ajo­va­lot, joil­la va­lais­ta au­ton ym­pä­ris­töä pi­mei­nä kisa-ai­koi­na. Li­säk­si au­tos­sa on kart­ta­pöy­tä, jo­hon kar­tan­lu­ki­ja jär­jes­tää kar­tat ja lei­ma­kor­tit.

Yh­tei­nen au­to, yh­tei­set lom­mot

Lei­no­nen ja Vil­ja­la ovat har­vi­nai­suus: Por­voon-seu­dun ai­no­at au­to­suun­nis­ta­jat.

– Laji oli hy­vin­kin suo­sit­tu 80–90-lu­vuil­la, mut­ta sit­tem­min ei juu­ri­kaan. Har­ras­tu­sin­to syys­tä tai toi­ses­ta jäi, Vil­ja­la ih­met­te­lee.

Ka­ve­ruk­set pää­tyi­vät la­jin pa­riin rei­lu kol­me vuot­ta sit­ten.

– Hou­kut­te­lin Pet­rin ker­ran Rii­hi­mä­el­le kat­so­maan au­to­suun­nis­tus­ta. Meni kak­si viik­koa, ja meil­lä oli oma kisa-au­to, Lei­no­nen ker­too.

– Jari mei­na­si, et­tä ote­taan ki­saan nii­den au­to, mut­ta olen sen ver­ran tark­ka, et­ten ha­lua kol­hu­ja hei­dän au­toon­sa. Os­tim­me yh­tei­sen kisa-au­ton kim­pas­sa. Yh­tei­nen au­to, yh­tei­set lom­mot, Vil­ja­la to­te­aa.  

Työn­ja­ko on sel­vä: Lei­no­nen kat­soo suu­ren­nus­la­si­a­kin apu­naan käyt­tä­en kart­to­ja, mit­taa ja las­kee etäi­syyk­siä, täyt­tää ras­tit ja ker­too, mitä Vil­ja­lan pi­tää et­siä.

Vil­ja­la pi­tää au­ton ra­dal­la, tark­kai­lee lii­ken­net­tä ja et­sii ras­tit, ja ker­too, mitä ras­tis­sa lu­kee.

– Pi­tää ol­la yh­teis­pe­liä koko ajan. Pu­hut­ta­va ää­neen ja ol­ta­va tark­ka oh­jeis­saan, Vil­ja­la ker­too.

Vaik­kei la­jis­sa kaa­hail­la, tar­jo­aa se myös vauh­din huu­maa.

– Ei sii­nä ko­ti­a­si­at tule mie­leen. Kun me­nee 2,5-met­ris­tä met­sä­pol­kua, pie­nem­pi­kin vauh­ti tun­tuu ko­val­ta, Vil­ja­la se­lit­tää.

Yhden kisan esimerkkilukemia. Kisassa ajettiin esimerkiksi yhteensä 60 kilometriä ajassa 171 minuuttia.

Merja Forsman

Por­voo-Por­nai­sis­sa pö­ris­tel­lään pian

Maa­lis­kuun 4. päi­vä­nä. Por­voon-Por­nais­ten alu­eel­la jär­jes­te­tään UFAK-Lenk­ki 60 vuot­ta -au­to­suun­nis­tus­ki­sat, jos sää sal­lii. Kisa oli tar­koi­tus jär­jes­tää 18.2, mut­ta leu­to tal­vi on vai­keut­ta­nut kil­pai­lun jär­jes­tä­mis­tä.

Kil­pai­lu on SM-sar­jan en­sim­mäi­nen osa­kil­pai­lu.

Myös Vil­ja­la ja Lei­no­nen osal­lis­tu­vat ki­saan kan­sal­li­ses­sa luo­kas­sa.

Vii­me vuon­na kak­sik­ko kävi 14 ki­sas­sa, tänä vuon­na suun­ni­tel­mis­sa on osal­lis­tua vii­teen SM-ki­saan ja Kan­ta-Hä­meen ki­soi­hin.

– Kan­ta-Hä­meen ki­sat ovat lois­ta­va tapa ko­keil­la la­jia. Siel­lä on har­joi­tus­sar­jan ki­sat aloit­te­li­joil­le, ja ai­na saa neu­vo­ja huip­pu­tyy­peil­tä, Vil­ja­la vink­kaa.

– Mei­tä­kin saa ai­na tul­la ot­ta­maan hi­has­ta. Mie­lel­lään neu­vom­me eteen­päin, Lei­no­nen kan­nus­taa.