POR­VOO Stork­nut­sin­tie on kuin las­ten­kir­jas­ta. Maas­to kum­pui­lee, ku­kot kie­ku­vat ja pu­nais­ten puu­ta­lo­jen pi­hoil­la hir­nu­vat he­vo­set.

Per­he­päi­vä­hoi­ta­ja Nina Blomq­vis­tin pi­hal­la lap­set rap­sut­te­le­vat iloi­si­na ka­ne­ja ja he­vo­sia, mut­ta ai­kuis­ten jou­kos­sa tun­nel­ma on ala­ku­loi­nen. 

Por­voon kau­pun­ki ni­mit­täin suun­nit­te­lee yk­si­tyi­sen hoi­don tuen kun­ta­li­sän pois­ta­mis­ta osa­na va­kaut­ta­mi­soh­jel­maan­sa, mikä huo­les­tut­taa mo­nia van­hem­pia.

Il­man kun­ta­li­sää per­he­päi­vä­hoi­to ei enää oli­si hoi­ta­jil­le ta­lou­del­li­ses­ti mah­dol­lis­ta, ei­kä per­heil­le vält­tä­mät­tä re­a­lis­ti­nen vaih­to­eh­to, kun hoi­don kus­tan­nuk­set nou­si­si­vat yli 600 eu­roon kuu­kau­des­sa las­ta koh­den.

Kun­ta­li­sän pois­ta­mi­nen ete­nee en­sin kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen kä­sit­te­lyyn ja sen jäl­keen kau­pun­gin­val­tuus­toon, joka te­kee lo­pul­li­sen pää­tök­sen va­kaut­ta­mis­toi­mis­ta 17. ke­sä­kuu­ta.

Perhepäivähoitaja Daniela Erikssonin mukaan kuntalisän poistaminen tekisi yksityisestä perhepäivähoidosta käytännössä mahdotonta.

Merja Forsman

Tuo­ko leik­kaus sääs­tö­jä?

Pai­kal­le saa­pu­neen per­he­päi­vä­hoi­ta­ja Da­nie­la Eriks­so­nin mu­kaan kun­ta­li­sän pois­ta­mi­nen te­ki­si yk­si­tyi­ses­tä per­he­päi­vä­hoi­dos­ta käy­tän­nös­sä mah­do­ton­ta.

– En ym­mär­rä, mi­ten kun­ta­li­sän pois­ta­mi­nen tu­li­si kau­pun­gil­le edul­li­sem­mak­si, hän ih­met­te­lee.

Yk­si­tyi­ses­sä per­he­päi­vä­hoi­dos­sa kau­pun­gin kus­tan­nus on 351 eu­roa kuu­kau­des­sa las­ta koh­den, kun taas päi­vä­ko­dis­sa yh­des­tä al­le 3-vuo­ti­aas­ta lap­ses­ta mak­se­taan 1315–1650 eu­roa kuu­kau­des­sa ja yli 3-vuo­ti­aas­ta 665–1000 eu­roa.

 – Tä­män mu­kaan jo yk­si­kin al­le 3-vuo­ti­as, joka siir­tyi­si tääl­tä päi­vä­ko­tiin, mak­sai­si enem­män Por­vool­le kuin se, mitä mi­nul­le mak­se­taan nel­jäs­tä lap­ses­ta. Kun­ta­li­sän pois­ta­mi­nen ei toi­si kau­pun­gil­le min­kään­lais­ta ta­lou­del­lis­ta sääs­töä, hän to­te­aa. 

– On ihanaa, että lapsilla on kiva pieni ryhmä ja aina tuttu ja turvallinen aikuinen avaamassa oven aamuisin. Perhepäivähoidon porukka on kuin iso toinen perhe, 1,5,- ja 4-vuotiaiden lasten äiti Rebecca Granbohm kertoo.

Merja Forsman

Jos kun­ta­li­sä pois­tuu, Eriks­son us­koo me­net­tä­vän­sä työn­sä.

– Tot­ta kai ti­lan­ne huo­les­tut­taa. Sa­maan ai­kaan Suo­mes­sa on muu­ten­kin vai­kea työl­lis­ty­mis­ti­lan­ne, hän huo­kaa.

 Eriks­son on työs­ken­nel­lyt per­he­päi­vä­hoi­ta­ja­na vuo­des­ta 2020 läh­tien.

– Näen las­ten ke­hi­tyk­sen ja ilon ja rie­mun. Saan tar­jo­ta ko­di­no­mai­sen ja rau­hal­li­sen hoi­to­pai­kan, jos­sa tem­po on hi­taam­pi ja vas­tas­sa on ai­na sama tut­tu ai­kui­nen. Syöm­me tääl­lä ko­ti­ruo­kaa, mie­he­ni met­säs­tä­mää hir­veä ja peu­raa, Sar­vi­sa­los­ta ka­las­ta­maam­me ka­laa ja las­ten kans­sa yh­des­sä ke­rät­ty­jä sie­niä ja mar­jo­ja, hän ker­too.

Nina Blomqvistin pihalla lapset saavat nauttia maaseudun rauhasta ja luonnosta joka päivä.

Merja Forsman

Linda Hannuksen kaksi nuorinta lasta on perhepäivähoidossa ja esikoinen on ollut perhepäivähoidossa. – Täällä on tietyllä tavalla vapaata. Lapset oppivat olemaan eläinten kanssa, pyöräilemään ja seikkailemaan pihalla, Hannus kertoo

Merja Forsman

Va­paut­ta, luon­toa ja ko­di­no­mai­suut­ta

Ta­ka­pi­han ai­tauk­ses­sa ka­nit Frida ja Freja saa­vat lap­sil­ta rap­su­tuk­sia ja voi­ku­kan­leh­tiä.

– Pa­rem­paa päi­vä­hoi­to­paik­kaa kuin tämä ei löy­dy! 4-vuo­ti­aan Inek­sen isä Nico Gus­tafs­son sa­noo.

Blomq­vis­tin per­he­päi­vä­hoi­dos­sa lap­set saa­vat hoi­taa ka­ne­ja, he­vo­sia, vuo­hia, kis­so­ja ja mar­su­ja­kin.  

– Me kaik­ki asum­me mel­kein kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä tääl­tä. Jos hoi­to­paik­ka siir­tyy kau­pun­kiin, on­gel­mak­si tu­lee kyy­din saa­mi­nen. Päi­vä­hoi­to siir­tyy kau­pun­kiin, kou­lut siir­ty­vät kau­pun­kiin, koh­ta ei var­maan saa asu­a­kaan maal­la. Me­hän viih­dym­me tääl­lä! hän sa­noo.

Miten käy yksityisen perhepäivähoidon Porvoossa? Porvoon kaupunki suunnittelee yksityisen hoidon tuen kuntalisän poistamista osana vakauttamisohjelmaansa, mikä tekisi palvelun käyttämisestä huomattavasti kalliimpaa perheille.

Merja Forsman

Mo­nia pai­kal­la ole­via van­hem­pia huo­les­tut­taa, mi­hin kaik­ki täl­lä het­kel­lä per­he­päi­vä­hoi­dos­sa ole­vat lap­set saa­daan mah­tu­maan.

– Lap­set ei­vät vält­tä­mät­tä pää­si­si sa­maan paik­kaan. On­han se vä­hän hur­jaa, vie­rel­lä sei­so­va Lin­da Han­nus to­te­aa.

Hä­nel­lä on kol­me las­ta, jois­ta van­hin on ekal­la luo­kal­la ja kak­si nuo­rin­ta, 3- ja 5-vuo­ti­aat lap­set, ovat yhä hoi­dos­sa Blomq­vis­til­la. 

– Tämä paik­ka on esi­koi­sel­le­ni­kin vie­lä­kin kuin toi­nen koti, Han­nus ker­too.  

Sekä Gus­tafs­son et­tä Han­nus ar­vos­ta­vat per­he­päi­vä­hoi­don ko­di­no­mai­suut­ta ja tie­tyn­lais­ta va­paut­ta.

– Kun sis­ko­ni lap­set me­ni­vät es­ka­riin, he ky­syi­vät, mis­sä kaik­ki eläi­met ovat? Tääl­lä lap­set ovat tot­tu­neet sii­hen, et­tä lap­set ovat va­pai­na ja eläi­met ovat ai­to­jen si­säl­lä. Sis­ko­ni oli sa­no­nut lap­sil­leen, et­tä kau­pun­gis­sa te olet­te ne eläi­met, Gus­tafs­son nau­raa.

– Tääl­lä on tie­tyl­lä ta­val­la va­paa­ta. Lap­set op­pi­vat ole­maan eläin­ten kans­sa, pyö­räi­le­mään ja seik­kai­le­maan pi­hal­la. Kau­pun­gis­sa on hy­vin eri­lais­ta, Han­nus se­lit­tää.

Myös 4- ja 1,5-vuo­ti­aan las­ten äi­ti, Re­bec­ca Gran­bohm toi­voo, et­tei per­he­päi­vä­hoi­toa lo­pet­tai­si.

– On iha­naa, et­tä lap­sil­la on Da­nie­lan luo­na Ja­ka­ris­sa kiva pie­ni ryh­mä ja ai­na tut­tu ja tur­val­li­nen ai­kui­nen avaa­mas­sa oven aa­mui­sin. Per­he­päi­vä­hoi­don po­ruk­ka on kuin iso toi­nen per­he, hän sa­noo.

– Päi­vät ovat kii­reet­tö­miä ja ne ete­ne­vät las­ten eh­doil­la. Jos jut­tu luis­taa aa­mu­pa­la­pöy­däs­sä, sen ää­rel­lä voi­daan is­tua pi­dem­pään­kin.  

Nina Blomqvistin perhepäivähoidossa lapset saavat hoitaa eläimiä joka päivä.

Merja Forsman

Min­ne lap­set me­ni­si­vät?

Osa lap­sis­ta is­tuu hiek­ka­laa­ti­kol­la, toi­set kei­nu­vat. Pari poi­kaa pai­nii tram­po­lii­nis­sa.

– Meil­lä on täl­lä so­pi­van ko­koi­nen kah­dek­san lap­sen ryh­mä. Las­ten on help­po aloit­taa meil­lä, heil­lä on tur­val­li­nen olo, per­he­päi­vä­hoi­ta­ja Nina Blomq­vist ker­too.  

Hän on ol­lut lä­hes 30 vuot­ta per­he­päi­vä­hoi­ta­ja­na ja hoi­taa ny­ky­ään lap­sia jo toi­ses­sa pol­ves­sa yh­des­sä tyt­tä­ren­sä Sa­mi­ran kans­sa. 

– Ei­hän kel­lään ole va­raa enää jat­kaa yk­si­tyi­ses­sä per­he­päi­vä­hoi­dos­sa, jos kun­ta ei tue toi­min­taa. Mitä kau­pun­ki sii­nä sääs­tää, kun se ei mak­sa meil­le edes lo­ma­kor­vaus­ta ei­kä sai­raus­kor­vaus­ta? Ti­lan­ne on näyt­tää kyl­lä sur­ke­al­ta, Blomq­vist sa­noo. 

Nina ja tytär Samira Blomqvist pyörittävät yhdessä perhepäivähoitoa Renumissa. Ryhmässä on kahdeksan lasta ja jonoa on aina.

Merja Forsman

Jos kun­ta­li­sä pois­te­taan, por­voo­lai­set voi­si­vat käyt­tää pal­ve­lu­se­te­lei­tä yk­si­tyi­seen per­he­päi­vä­hoi­toon sa­maan ta­paan kuin yk­si­tyi­siin päi­vä­ko­tei­hin käy­te­tään jo täl­lä het­kel­lä. Näin toi­min­ta voi­si mah­dol­li­ses­ti jat­kua.

Jos toi­min­ta ei jat­ku, lap­set siir­ty­vät hoi­toon lä­hem­mäs kau­pun­kia. 

– Tä­hän lä­him­pään päi­vä­ko­tiin ei ai­na­kaan mah­du li­sää lap­sia, jo­ten moni voi­si jou­tua esi­mer­kik­si Kul­loo­seen tai muu­al­le, mis­sä on ti­laa. Las­ten pi­täi­si tu­tus­tua uu­teen ryh­mään, mut­ta he tu­le­vat myö­hem­min ta­kai­sin kou­luun tän­ne maa­seu­dul­le, jos­ta ei­vät sit­ten tun­ne ke­tään, hän sa­noo.

– Tämä on ol­lut hyvä hoi­to­muo­to. Meil­lä on pit­kät jo­not, ky­syn­tää on. Lap­set tu­le­vat vie­lä kou­lu­lai­si­na­kin tän­ne vä­lil­lä leik­ki­mään. Sää­li jos tämä lop­puu.

MER­JA FORS­MAN

Samira Blomqvist (oikealla) työskentelee yhdessä äitinsä kanssa perhepäivähoitajana. – Totuin jo lapsena siihen, että meillä pyörii lapsia. Toivottavasti Porvooseen ei tule sellaista tilannetta, ettei meillä olisi enää perhepäivähoitoa, hän sanoo.

Merja Forsman