Viikon kysymys
A-
A+
Perhepäivähoitaja Nina Blomqvistin ja Daniela Erikssonin ryhmät kokoontuivat keskustelemaan Porvoon kaupungin vakauttamissuunnitelmista.
Merja Forsman
PORVOO Storknutsintie on kuin lastenkirjasta. Maasto kumpuilee, kukot kiekuvat ja punaisten puutalojen pihoilla hirnuvat hevoset.
Perhepäivähoitaja Nina Blomqvistin pihalla lapset rapsuttelevat iloisina kaneja ja hevosia, mutta aikuisten joukossa tunnelma on alakuloinen.
Porvoon kaupunki nimittäin suunnittelee yksityisen hoidon tuen kuntalisän poistamista osana vakauttamisohjelmaansa, mikä huolestuttaa monia vanhempia.
Ilman kuntalisää perhepäivähoito ei enää olisi hoitajille taloudellisesti mahdollista, eikä perheille välttämättä realistinen vaihtoehto, kun hoidon kustannukset nousisivat yli 600 euroon kuukaudessa lasta kohden.
Kuntalisän poistaminen etenee ensin kaupunginhallituksen käsittelyyn ja sen jälkeen kaupunginvaltuustoon, joka tekee lopullisen päätöksen vakauttamistoimista 17. kesäkuuta.
Perhepäivähoitaja Daniela Erikssonin mukaan kuntalisän poistaminen tekisi yksityisestä perhepäivähoidosta käytännössä mahdotonta.
Merja Forsman
Tuoko leikkaus säästöjä?
Paikalle saapuneen perhepäivähoitaja Daniela Erikssonin mukaan kuntalisän poistaminen tekisi yksityisestä perhepäivähoidosta käytännössä mahdotonta.
– En ymmärrä, miten kuntalisän poistaminen tulisi kaupungille edullisemmaksi, hän ihmettelee.
Yksityisessä perhepäivähoidossa kaupungin kustannus on 351 euroa kuukaudessa lasta kohden, kun taas päiväkodissa yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta maksetaan 1315–1650 euroa kuukaudessa ja yli 3-vuotiaasta 665–1000 euroa.
– Tämän mukaan jo yksikin alle 3-vuotias, joka siirtyisi täältä päiväkotiin, maksaisi enemmän Porvoolle kuin se, mitä minulle maksetaan neljästä lapsesta. Kuntalisän poistaminen ei toisi kaupungille minkäänlaista taloudellista säästöä, hän toteaa.
– On ihanaa, että lapsilla on kiva pieni ryhmä ja aina tuttu ja turvallinen aikuinen avaamassa oven aamuisin. Perhepäivähoidon porukka on kuin iso toinen perhe, 1,5,- ja 4-vuotiaiden lasten äiti Rebecca Granbohm kertoo.
Merja Forsman
Jos kuntalisä poistuu, Eriksson uskoo menettävänsä työnsä.
– Totta kai tilanne huolestuttaa. Samaan aikaan Suomessa on muutenkin vaikea työllistymistilanne, hän huokaa.
Eriksson on työskennellyt perhepäivähoitajana vuodesta 2020 lähtien.
– Näen lasten kehityksen ja ilon ja riemun. Saan tarjota kodinomaisen ja rauhallisen hoitopaikan, jossa tempo on hitaampi ja vastassa on aina sama tuttu aikuinen. Syömme täällä kotiruokaa, mieheni metsästämää hirveä ja peuraa, Sarvisalosta kalastamaamme kalaa ja lasten kanssa yhdessä kerättyjä sieniä ja marjoja, hän kertoo.
Nina Blomqvistin pihalla lapset saavat nauttia maaseudun rauhasta ja luonnosta joka päivä.
Merja Forsman
Linda Hannuksen kaksi nuorinta lasta on perhepäivähoidossa ja esikoinen on ollut perhepäivähoidossa. – Täällä on tietyllä tavalla vapaata. Lapset oppivat olemaan eläinten kanssa, pyöräilemään ja seikkailemaan pihalla, Hannus kertoo
Merja Forsman
Vapautta, luontoa ja kodinomaisuutta
Takapihan aitauksessa kanit Frida ja Freja saavat lapsilta rapsutuksia ja voikukanlehtiä.
– Parempaa päivähoitopaikkaa kuin tämä ei löydy! 4-vuotiaan Ineksen isä Nico Gustafsson sanoo.
Blomqvistin perhepäivähoidossa lapset saavat hoitaa kaneja, hevosia, vuohia, kissoja ja marsujakin.
– Me kaikki asumme melkein kävelymatkan päässä täältä. Jos hoitopaikka siirtyy kaupunkiin, ongelmaksi tulee kyydin saaminen. Päivähoito siirtyy kaupunkiin, koulut siirtyvät kaupunkiin, kohta ei varmaan saa asuakaan maalla. Mehän viihdymme täällä! hän sanoo.
Miten käy yksityisen perhepäivähoidon Porvoossa? Porvoon kaupunki suunnittelee yksityisen hoidon tuen kuntalisän poistamista osana vakauttamisohjelmaansa, mikä tekisi palvelun käyttämisestä huomattavasti kalliimpaa perheille.
Merja Forsman
Monia paikalla olevia vanhempia huolestuttaa, mihin kaikki tällä hetkellä perhepäivähoidossa olevat lapset saadaan mahtumaan.
– Lapset eivät välttämättä pääsisi samaan paikkaan. Onhan se vähän hurjaa, vierellä seisova Linda Hannus toteaa.
Hänellä on kolme lasta, joista vanhin on ekalla luokalla ja kaksi nuorinta, 3- ja 5-vuotiaat lapset, ovat yhä hoidossa Blomqvistilla.
– Tämä paikka on esikoisellenikin vieläkin kuin toinen koti, Hannus kertoo.
Sekä Gustafsson että Hannus arvostavat perhepäivähoidon kodinomaisuutta ja tietynlaista vapautta.
– Kun siskoni lapset menivät eskariin, he kysyivät, missä kaikki eläimet ovat? Täällä lapset ovat tottuneet siihen, että lapset ovat vapaina ja eläimet ovat aitojen sisällä. Siskoni oli sanonut lapsilleen, että kaupungissa te olette ne eläimet, Gustafsson nauraa.
– Täällä on tietyllä tavalla vapaata. Lapset oppivat olemaan eläinten kanssa, pyöräilemään ja seikkailemaan pihalla. Kaupungissa on hyvin erilaista, Hannus selittää.
Myös 4- ja 1,5-vuotiaan lasten äiti, Rebecca Granbohm toivoo, ettei perhepäivähoitoa lopettaisi.
– On ihanaa, että lapsilla on Danielan luona Jakarissa kiva pieni ryhmä ja aina tuttu ja turvallinen aikuinen avaamassa oven aamuisin. Perhepäivähoidon porukka on kuin iso toinen perhe, hän sanoo.
– Päivät ovat kiireettömiä ja ne etenevät lasten ehdoilla. Jos juttu luistaa aamupalapöydässä, sen äärellä voidaan istua pidempäänkin.
Nina Blomqvistin perhepäivähoidossa lapset saavat hoitaa eläimiä joka päivä.
Merja Forsman
Minne lapset menisivät?
Osa lapsista istuu hiekkalaatikolla, toiset keinuvat. Pari poikaa painii trampoliinissa.
– Meillä on tällä sopivan kokoinen kahdeksan lapsen ryhmä. Lasten on helppo aloittaa meillä, heillä on turvallinen olo, perhepäivähoitaja Nina Blomqvist kertoo.
Hän on ollut lähes 30 vuotta perhepäivähoitajana ja hoitaa nykyään lapsia jo toisessa polvessa yhdessä tyttärensä Samiran kanssa.
– Eihän kellään ole varaa enää jatkaa yksityisessä perhepäivähoidossa, jos kunta ei tue toimintaa. Mitä kaupunki siinä säästää, kun se ei maksa meille edes lomakorvausta eikä sairauskorvausta? Tilanne on näyttää kyllä surkealta, Blomqvist sanoo.
Nina ja tytär Samira Blomqvist pyörittävät yhdessä perhepäivähoitoa Renumissa. Ryhmässä on kahdeksan lasta ja jonoa on aina.
Merja Forsman
Jos kuntalisä poistetaan, porvoolaiset voisivat käyttää palveluseteleitä yksityiseen perhepäivähoitoon samaan tapaan kuin yksityisiin päiväkoteihin käytetään jo tällä hetkellä. Näin toiminta voisi mahdollisesti jatkua.
Jos toiminta ei jatku, lapset siirtyvät hoitoon lähemmäs kaupunkia.
– Tähän lähimpään päiväkotiin ei ainakaan mahdu lisää lapsia, joten moni voisi joutua esimerkiksi Kullooseen tai muualle, missä on tilaa. Lasten pitäisi tutustua uuteen ryhmään, mutta he tulevat myöhemmin takaisin kouluun tänne maaseudulle, josta eivät sitten tunne ketään, hän sanoo.
– Tämä on ollut hyvä hoitomuoto. Meillä on pitkät jonot, kysyntää on. Lapset tulevat vielä koululaisinakin tänne välillä leikkimään. Sääli jos tämä loppuu.
MERJA FORSMAN
Samira Blomqvist (oikealla) työskentelee yhdessä äitinsä kanssa perhepäivähoitajana. – Totuin jo lapsena siihen, että meillä pyörii lapsia. Toivottavasti Porvooseen ei tule sellaista tilannetta, ettei meillä olisi enää perhepäivähoitoa, hän sanoo.
Merja Forsman
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot