POR­VOO–HEL­SIN­KI Suo­men kir­kon pap­pis­lii­ton hal­li­tus on va­lin­nut Vuo­den pa­pik­si Por­voon ruot­sa­lai­sen tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­nan seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Elef­te­ria Apos­to­li­doun, 30. Va­lin­ta jul­kis­tet­tiin AKI-liit­to­jen hal­lin­non jou­lu­juh­las­sa tä­nään tors­tai­na.

Vä­li­tön ja pi­det­ty pap­pi kuu­li pal­kit­se­mi­ses­taan erää­nä maa­nan­tai­aa­mu­na, pas­to­rin va­paa­päi­vä­nä.

– Olin ve­tä­nyt ku­mi­saap­paat jal­kaan ja olin me­nos­sa koi­ran kans­sa va­ki­tui­sel­le met­sä­rei­til­le. Olin tuol­loin jo eh­ti­nyt unoh­taa, et­tä mi­nut oli yleen­sä­kin lai­tet­tu eh­dol­le, hän ker­too Itä­väy­läl­le an­ta­mas­saan haas­tat­te­lus­sa.

Ruot­sin­kie­li­sen pap­pis­lii­ton vuo­si­ko­kous oli teh­nyt pää­tök­sen lait­taa eh­dol­le yh­den eh­dok­kaan maam­me ruot­sin­kie­li­siä seu­ra­kun­tia edus­ta­vas­ta Por­voon hiip­pa­kun­nas­ta. Eh­dok­kai­ta vuo­den pa­pik­si esi­tet­tiin maam­me kai­kis­ta hiip­pa­kun­nis­ta.

– Nyt olen al­ka­nut enem­män ta­ju­ta, et­tä on­han tämä ai­ka iso jut­tu, sil­lä pap­pe­ja Suo­mes­sa on ai­ka mon­ta. Tämä tun­tuu hie­nol­ta, Apos­to­li­dou ker­too.

Suo­men kir­kon pap­pis­liit­to on osa Aka­vaan kuu­lu­vaa AKI-lii­tot -työ­mark­ki­na­jär­jes­töä. Pap­pis­liit­toon kuu­luu noin 3 600 jä­sen­tä: 2 200 työ­e­lä­mäs­sä ole­vaa pap­pia, 700 elä­ke­läis­tä ja 700 te­o­lo­gi­an opis­ke­li­jaa.

Valtakunnallisella Vuoden pappi -tunnustuksella tänään torstaina palkittui Elefteria Apostolidou kertoo, että hän joutunut opettelemaan, ettei polta kynttilää molemmista päistä antaakseen itsestään ihmisille.

Marko Wahlström

"Työ­tä koko sie­lul­la, kro­pal­la ja sy­dä­mel­lä"

Apos­to­li­dou ko­kee, et­tä pal­kit­se­mi­nen on hä­nel­le tär­keä tun­nus­tus.

– Koen, niin kuin var­mas­ti moni muu­kin kol­le­ga, te­ke­vä­ni tätä työ­tä koko sie­lul­la, kro­pal­la ja sy­dä­mel­lä. Osaa­mi­se­ni ja vah­vuu­te­ni on tun­nus­tet­tu laa­jem­man pii­rin kes­ken.

Por­voo­lais­pap­pi ko­kee, et­tä pap­peus on hä­nel­le yh­tä ai­kaa niin kut­su­mu­sam­mat­ti kuin elä­män­ta­pa.

– Täs­sä am­ma­tis­sa työ­tä voi myös suo­rit­taa ole­mat­ta läs­nä. Olen luon­teel­ta­ni sel­lai­nen, et­tä lai­tan it­se­ni li­koon.

Tämä nä­kyy hä­nen ta­vas­saan ot­taa huo­mi­oon koh­taa­man­sa ih­mi­set, ja myös työ­teh­tä­väs­sä tu­le­vat yl­lät­tä­vät ti­lan­teet. Kes­ki­vii­kon Lu­ci­an-päi­vän kirk­ko­juh­las­sa Lu­ci­ak­si pu­keu­tu­nut pie­ni tyt­tö oli kom­pas­tua Tuo­mi­o­kir­kon etuo­sas­sa: Elef­te­ria ehät­ti kes­ken pu­heen­sa huo­mi­oi­maan tä­män ja rau­hoi­tel­la tyt­töä.

Pa­pin am­ma­tis­sa ei ole työ­ai­kaa, vaan ai­no­as­taan vii­si työ­päi­vää vii­kos­sa.

– Kak­si en­sim­mäis­tä vuot­ta oli­vat to­del­la haas­ta­via, et­ten pol­ta it­se­ä­ni lop­puun. Olen sel­lai­nen, et­tä ha­lu­an an­taa it­ses­tä­ni kai­ken, per­fek­ti­o­nis­miin tai­pu­vai­nen Apos­to­li­dou myön­tää.

En­sim­mäi­set pap­pis­vuo­det oli­vat­kin hä­nel­le isoa opet­te­lua.

– Nyt voin sa­noa, et­tä olen löy­tä­nyt it­se­ä­ni koh­taan lem­pe­än ta­van työs­ken­nel­lä. Kos­ka ei mi­nul­la muu­toin ole an­taa it­ses­tä­ni mi­tään, jos pol­tan kynt­ti­lää mo­lem­mis­ta päis­tä, hän muis­tut­taa.

Elefteria Apostolidou on työskennellyt Porvoossa syksystä 2019.

Arkisto/Mika Laine

Vi­hit­tiin pa­pik­si Por­voos­sa syk­syl­lä 2019

Apos­to­li­dou tun­ne­taan niin työ­pai­kal­laan ja seu­ra­kun­ta­lais­ten kes­kuu­des­sa Por­voos­sa sekä va­paa-ajal­laan ope­tus­työs­sä Si­poos­sa ja ko­ti­paik­ka­kun­nal­laan Jär­ven­pääs­sä mo­ni­puo­li­se­na per­soo­na­na.

– Mie­lel­lä­ni olen eri­lai­sis­sa pro­jek­teis­sa mu­ka­na ja jaan osaa­mis­ta­ni muu­al­le­kin. Tyk­kään vai­kut­taa mo­nes­sa kon­teks­tis­sä, mul­ti­tas­kaa­jak­si pal­jas­tu­va pap­pi ker­too.

Hän val­mis­tui te­o­lo­gi­an mais­te­rik­si Åbo Aka­de­mis­ta vuon­na 2019 ja vi­hit­tiin sa­ma­na syk­sy­nä pa­pik­si Por­voos­sa. Apos­to­li­dou sai vih­ki­myk­sen Por­voon ruot­sin­kie­li­seen tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­taan, jos­sa hän työs­ken­te­lee seu­ra­kun­ta­pas­to­ri­na ja vas­taa ai­kuis­työs­tä.

– Olen ke­hit­tä­nyt eri­tyi­ses­ti nais­ten toi­min­taa ja seu­ra­kun­nan nä­ky­vyyt­tä so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa.

Apos­to­li­dou on myös mu­ka­na evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon ruot­sin­kie­li­ses­sä tii­mis­sä, joka suun­nit­te­lee ajan­koh­tai­sia some-si­säl­tö­jä kir­kon eri ka­na­viin.

Li­säk­si hän on tuo­nut esil­le Liik­ku­va seu­ra­kun­ta -toi­min­ta­mal­lia jär­jes­tä­mien­sä kau­pun­ki­py­hiin­va­el­lus­ten kaut­ta.

Papin työ voi myös hukuttaa mukaansa. – Ajoittain kirkossa saarnassa muistutamme ihmisiä, että he ovat arvokkaita ja rakastettuja. Välillä sitä saattaa antaa itsestä niin paljon, että oma vointi ja arvokkuus voivat unohtua. Nykyisin olen hyvin tarkka siitä, koska haluan olla työkuntoisena pitkään ja kutsumusammattissani tappiin asti.

Marko Wahlström

Kas­tet­tiin or­to­dok­sik­si, kon­fir­moi­tu lu­te­ri­lai­sek­si

Por­voos­sa työs­ken­te­le­vä pap­pi on syn­ty­nyt vuon­na 1993 ja hän on ko­toi­sin Jär­ven­pääs­tä. Hän on puo­lik­si kreik­ka­lai­nen jo edes­men­neen isän­sä kaut­ta, ja vie­rai­lee sään­nöl­li­ses­ti toi­ses­sa ko­ti­maas­saan.

Apos­to­li­doun äi­ti on suo­ma­lai­nen, ja asuu tyt­tä­ren­sä ta­voin Jär­ven­pääs­sä.

– Lap­suu­den­ko­dis­sa­ni lu­te­ri­lai­set ja or­to­dok­si­set pe­rin­teet eli­vät rin­ta rin­nan. Mi­nut kas­tet­tiin or­to­dok­sik­si, mut­ta kon­fir­moi­tiin lu­te­ri­lai­sen kir­kon yh­tey­teen.

Yli­op­pi­laak­si Kal­li­on il­mai­su­tai­don lu­ki­os­ta Hel­sin­gis­tä vuon­na 2012. Hän­tä kiin­nos­ti alun­pe­rin esit­tä­vät tai­teet ja näyt­te­li­jän työ, joka jäi har­ras­tuk­sek­si.

Apos­to­li­dou on äi­din­kie­lel­tään suo­men­kie­li­nen, mut­ta kie­lis­tä pi­tä­vä­nä op­pi­nut ruot­sin kie­len kou­lus­sa.

Yli­o­pis­tos­sa hä­nen pää­ai­nee­naan oli dog­ma­tiik­ka sekä si­vu­ai­nee­na sak­san kie­li ja kir­jal­li­suus.

– Olin opis­ke­li­ja­vaih­dos­sa Sak­sas­sa. Opis­ke­lin Dres­de­nis­sä (Tech­nisc­he Uni­ver­si­tät Dres­den) lu­ku­vuo­det 2016–2018.

Suo­men en­sim­mäi­nen bib­li­od­raa­ma­oh­jaa­ja

Mo­ni­kult­tuu­ri­suus on vuo­den pa­pik­si va­li­tul­le tär­keä ar­vo, joka nä­kyy hä­nen jo­ka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sään.

Elef­te­ria Apos­to­li­dou on suo­rit­ta­nut eu­roop­pa­lai­sen bib­li­od­raa­ma­oh­jaa­ja­kou­lu­tuk­sen (Eu­ro­pe­an Bib­li­od­ra­ma Net­work EBN) vuo­si­na 2017–2019.

Hän on Suo­men en­sim­mäi­nen kan­sain­vä­li­nen bib­li­od­raa­ma­oh­jaa­ja, ja bib­li­od­raa­maa muun mu­as­sa rip­pi­kou­lu­työs­sä ja jär­jes­tää työ­pa­jo­ja seu­ra­kun­ta­lai­sil­le.

Apos­to­li­dou haa­vei­lee yh­teis­työs­tä ny­kyi­sen ko­ti­seu­ra­kun­tan­sa eli Suo­men sak­sa­lai­sen seu­ra­kun­nan kans­sa, jon­ne hän teki opin­to­jen­sa ai­ka­na myös seu­ra­kun­ta­har­joit­te­lun.

Va­paa-ajal­laan Elef­te­ria Apos­to­li­dou oh­jaa ryh­mä­lii­kun­taa Ke­ra­val­la ja Jär­ven­pääs­sä sekä työs­ken­te­lee si­vu­toi­mi­se­na sak­sa­no­pet­ta­ja­na kie­li­kyl­py­kou­lus­sa Si­poon Lep­pä­tien kou­lul­la.

Hän mat­kus­taa mie­lel­lään ja yl­lä­pi­tää hank­ki­maan­sa kie­li­tai­toa. Elef­te­ria asuu yh­des­sä vuo­den ikäi­sen, lä­hes mus­ta­val­koi­sen jack­rus­se­lin­ter­rie­rin­sä kans­sa.

Joulu on papille vuoden kiireisintä aikaa. – Omaan jouluuni kuuluu rauhoittumista. Kannustan jokaista ainakin joskus hengähtämään arjen oravanpyörän keskellä, Elefteria Apostolidou sanoo.

Marko Wahlström

"Eri kirk­ko­kun­nat voi­vat täy­den­tää toi­si­aan"

Apos­to­li­dou ar­vos­taa lu­te­ri­lais­ta kirk­koa sekä sen saar­naus­pe­rin­net­tä ja ih­mis­lä­heis­tä kiel­tä ja esi­merk­ke­jä elä­väs­tä elä­mäs­tä.

– Eri kirk­ko­kun­nat ovat ole­mas­sa sen ta­kia, et­tä me ih­mi­set­kin olem­me eri­lai­sia ja mei­hin ve­to­a­vat eri­lai­set ta­vat pääs­tä yh­tey­teen Ju­ma­lan kans­sa.

Or­to­dok­si­suu­des­sa hän ihai­lee esi­mer­kik­si ym­pä­ri Kreik­kaa si­jait­se­via pie­niä kap­pe­lei­ta.

– Siel­lä voi pis­täy­tyä vaik­ka kes­ken työ­päi­vän, sy­tyt­tää kynt­ti­län ja ru­koil­la pie­nen het­ken iko­nei­den edes­sä.

Elef­te­ri­an mu­kaan niis­tä voi­tai­siin ot­taa mal­lia Suo­mes­sa, jos­sa ih­mi­sil­lä on usein kau­hea kii­re ja ais­tit on blo­kat­tu.

– Ko­to­na­ni on iko­nei­ta ja ris­te­jä. Kun olen Krei­kas­sa lo­mal­la, käyn lä­hes päi­vit­täin kap­pe­lis­sa, kun sel­lai­nen eteen tu­lee ja sy­ty­tän kynt­ti­län.

Hän muis­tut­taa, et­tä eri kirk­ko­kun­nat voi­vat täy­den­tää toi­si­aan.

– On eku­me­niik­kaa par­haim­mil­laan, et­tä jois­ta­kin nä­ke­my­se­rois­ta huo­li­mat­ta voi­daan kes­kit­tyä sii­hen, et­tä mei­tä kris­tit­ty­jä yh­dis­tää Jee­sus.

– Se, että pitää osata tuntea iloa pikkuasioista ja näyttää sen, on asia, miten haluan elää, Elefteria Apostolidou sanoo.

Marko Wahlström

Kir­kon kan­sain­vä­li­nen yh­teis­työ kiin­nos­taa

Mis­sä olet esi­mer­kik­si vii­den vuo­den ku­lut­tua?

– Täl­lä het­kel­lä olen ää­rim­mäi­sen tyy­ty­väi­nen työ­ar­kee­ni. Nel­jä vuot­ta ovat vie­räh­tä­neet niin no­pe­as­ti, et­tä suu­rel­la ilol­la voin näh­dä it­se­ni tääl­lä edel­leen­kin.

Tu­le­vai­suu­des­sa hän­tä kiin­nos­taa jol­lain ta­val­la kir­kon kan­sain­vä­li­nen yh­teis­työ bib­li­od­raa­ma­oh­jaa­jan kou­lu­tuk­sen tuo­mal­la osaa­mi­sel­la.

– Myös ul­ko­suo­ma­lais­ten pa­ris­sa työs­ken­te­ly voi­si ol­la kiin­nos­ta­vaa jos­sain vai­hees­sa.

Apos­to­li­dou on ha­ke­nut työ­noh­jaa­ja­kou­lu­tuk­seen, joka on hä­nen yk­si tu­le­vai­suu­den haa­veen­sa.

– Täs­sä am­ma­tis­sa on suu­rim­mak­si osak­si iha­nia koh­taa­mi­sia, oli se sit­ten hau­ta­jai­set, jos­sa voi ol­la tu­ke­na ja apu­na su­re­val­le omai­sel­le.

– Vä­lil­lä on het­kiä, kun nä­kee jon­kun elä­män­ta­ri­nan pin­taa sy­vem­mäl­tä, jol­loin tu­lee muis­taa pi­tää huol­ta omas­ta jak­sa­mi­ses­ta. Mo­net asi­at kul­ke­vat ali­ta­jun­nas­sam­me mu­ka­na.

"Seu­ra­kun­tien pai­kat ei­vät toi­mi vain pap­pien va­ras­sa"

Mitä ha­lu­ai­sit sa­noa vuo­den pap­pi­na sekä por­voo­lai­sil­le et­tä muil­le kir­kon jä­se­nil­le?

– Jos joku mi­nuun ka­dul­la, tu­ruil­la, to­reil­la tai kir­kois­sa tör­mää, saa tosi mie­luus­ti tul­la jut­te­le­maan ja poh­ti­maan pie­nen tai pi­dem­män to­vin elä­mää, maa­il­maa, Ju­ma­laa ja kaik­kea sil­tä vä­lil­tä.

– Ha­lu­an roh­kais­ta, jol­la on jon­kin­lai­nen kai­puu läh­teä mu­kaan tu­tus­tu­maan omaan ko­ti­seu­ra­kun­taan. Kan­nat­taa muis­taa, et­tä moni kir­kon edus­ta­ja on ha­lu­kas myös kuu­le­maan eh­do­tuk­sia ja toi­vei­ta.

Hän muis­tut­taa, et­tä seu­ra­kun­tien pai­kat ei­vät toi­mi vain pap­pien va­ras­sa, vaan ak­tii­vi­sia va­paa­eh­toi­sia tar­vi­taan mu­kaan osal­lis­tu­maan ja vi­si­oi­maan.

– Tu­le­vai­suu­des­sa tämä tu­lee ole­maan re­surs­si­a­sia, kos­ka – ikä­vä kyl­lä – kir­kol­lis­ve­ron mak­sa­jat vä­he­ne­vät, jol­loin em­me voi pa­nos­taa hen­ki­lö­re­surs­sei­hin.

»» Lue li­sää seu­ra­kun­ta­pas­to­ri Elef­te­ria Apos­to­li­dous­ta, elä­mäs­tä, pap­peu­des­ta, us­kos­ta ja kir­kos­ta en­si vii­kon Itä­väy­lä-leh­des­sä.

FAK­TA
Elef­te­ria Apos­to­li­dou
» Syn­ty­nyt Jär­ven­pääs­sä vuon­na 1993. Ko­ti­seu­ra­kun­ta on Suo­men sak­sa­lai­nen seu­ra­kun­ta.
» Kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si Kal­li­on il­mai­su­tai­don lu­ki­os­ta vuon­na 2012.
» Val­mis­tui te­o­lo­gi­an mais­te­rik­si Åbo Aka­de­mis­ta vuon­na 2019 pää­ai­nee­naan dog­ma­tiik­ka sekä si­vu­ai­nee­na sak­san kie­li ja kir­jal­li­suus. Sai pap­pis­vih­ki­myk­sen Por­voon tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­taan syk­syl­lä 2019.
» Suo­rit­ta­nut eu­roop­pa­lai­sen bib­li­od­raa­ma­oh­jaa­ja­kou­lu­tuk­sen (Eu­ro­pe­an Bib­li­od­ra­ma Net­work EBN) vuo­si­na 2017–2019. Suo­men en­sim­mäi­nen kan­sain­vä­li­nen bib­li­od­raa­ma­oh­jaa­ja.
» Oh­jaa jump­pa­ryh­miä Ke­ra­val­la ja Jär­ven­pääs­sä sekä si­vu­työ­nään opet­taa sak­saa Lep­pä­tien kou­lus­sa Si­poon Nik­ki­läs­sä.
» Va­paa-ajal­laan myös mat­kus­taa mie­lel­lään ja yl­lä­pi­tää hank­ki­maan­sa kie­li­tai­toa.
» Per­hee­seen kuu­luu ter­hak­ka vä­hän rei­lu vuo­den ikäi­nen, lä­hes mus­ta­val­koi­nen jack­rus­se­lin­ter­rie­ri Ka­pe­ta­ni­os Di­mit­ris eli "Kapu", joka seu­raa pas­to­ria myös muun mu­as­sa rip­pi­lei­ril­le.