POR­VOO, KES­KUS­TA Broi­le­rin koi­pi­rei­siä, rin­ta­fi­lei­tä, sui­ka­lei­ta. Kaup­po­jen hyl­ly­jen lu­kui­sis­sa muo­vi­pak­kauk­sis­sa ku­lut­ta­jil­la riit­tää va­lin­nan­va­raa, mis­tä ko­ti­kok­ki voi loih­tia per­heel­le no­pe­as­ti ate­ri­an.

Tuo­re tie­to­kir­ja "Broi­le­rin ta­ri­na" (In­to) ha­lu­aa he­rä­tel­lä ih­mi­siä li­ha­te­ol­li­suu­den yh­teen haa­raan, joka on kas­va­nut mer­kit­tä­väk­si.

– Broi­le­ri on kaik­ki­al­la ja sa­mal­la ei mis­sään. Hy­vin har­va suo­ma­lai­nen on kui­ten­kaan näh­nyt elä­vää broi­le­ria tai tie­tää, mil­lais­ta broi­le­rin­tuo­tan­to on, kir­jan toi­nen kir­joit­ta­ja por­voo­lai­nen tie­to­kir­jai­li­ja ja väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja Tii­na Ol­li­la, 40, sa­noo.

Pää­o­sin Por­voos­sa syn­ty­nyt, tors­tai­na jul­kais­ta­va uu­tuus­te­os on täs­sä laa­juu­des­saan en­sim­mäi­nen Suo­mes­sa ja maa­il­mal­la jul­kais­ta­va riip­pu­ma­ton tie­to­kir­ja broi­le­rin­tuo­tan­nos­ta. Teos osoit­taa, et­tä broi­le­rin­tuo­tan­to on niin kes­tä­vyy­den, avoi­muu­den kuin eläi­noi­keuk­sien nä­kö­kul­mas­ta vai­et­tu on­gel­ma.

– Koi­tim­me koo­ta tä­hän kir­jaan kaik­ki olen­nai­set, mitä pys­tyim­me. Oli mie­len­kiin­tois­ta pe­reh­tyä ja tuot­taa sel­lais­ta, mitä ei vie­lä ole.

Kir­jan toi­se­na te­ki­jä­nä on mas­ku­lai­nen tut­ki­ja–kir­joit­ta­ja He­li­nä Ää­ri, joka on teh­nyt väi­tös­kir­jan­sa broi­le­ris­ta kult­tuu­ri­lin­tu­na.

– Kai­ken­lai­sia uu­si­a­kin asi­oi­ta tuli vas­taan, vaik­ka olen ai­kai­sem­min kir­joit­ta­nut ar­tik­ke­lei­ta broi­le­rin­tuo­tan­nos­ta, Tii­na Ol­li­la ku­vai­lee tut­ki­mus­mat­kaa.

– Haluaisin, että yhteiskunnassamme keskusteltaisiin enemmän eläimistä itsessään kuin polarisoituneesta asetelmasta, jossa vastakkain ovat kasvis- ja lihansyönnin kiistat. Broilerin, nautojen ja munijakanojen jalostaminen on muuttanut koko lihateollisuuden sisäkasvatukseksi, jota ei mainonnan perusteella ymmärretä, Tiina Ollila toivoo. Kuvan broilereiden tuotantolaitoksesta on ottanut Juho Kerola

Marko Wahlström

"Ku­lut­ta­jat tie­dä te­ho­tuo­tan­nos­ta hir­ve­äs­ti"

Mi­ten ta­ri­na broi­le­reis­ta ta­ri­na ke­hit­tyi?

– Aja­tuk­se­na oli kir­joit­taa ai­hees­ta, joka on eläin­po­liit­tí­ses­ti va­ka­vas­ti otet­ta­va. Broi­le­rei­den tuo­tan­to on ke­hit­ty­nyt val­ta­vak­si hy­vin no­pe­as­ti, ei­vät­kä ku­lut­ta­jat tie­dä te­ho­tuo­tan­nos­ta hir­ve­äs­ti. Van­hem­pa­ni ja iso­van­hem­pa­ni ovat elä­neet ai­ka­kaut­ta, jos­sa pie­net, esi­mer­kik­si yh­den sian ja kym­me­nen nau­dan ti­lat oli­vat ylei­siä.

– Broi­le­rin­tuo­tan­to on ai­noa eläin­tuo­tan­non alois­ta, jol­la me­nee hy­vin ja sen odo­te­taan yhä vain jat­ka­van kas­vu­aan.

Tehotuotannon vastapainona tietokirjassa tuodaan esille myös maatiaiskanat elävänä geenipankkina.

Arkisto/Merja Forsman

"Ko­ti­mais­ta vil­jaa me­nee yhä enem­män broi­le­rei­den sui­hin"

Ol­li­lan mu­kaan eläin­tuo­tan­to­ai­hei­den jul­ki­nen kä­sit­te­ly on edel­leen hy­vin mar­gi­naa­lis­ta ja tun­nu­taan jät­tä­vän eläi­nak­ti­vis­teil­le tai muil­le, jot­ka sii­tä us­kal­ta­vat pu­hua. Asia kui­ten­kin kos­ket­taa mo­nin ver­roin mei­tä kaik­kia.

– Eläin­tuo­tan­toa pän­tä­tään meil­le hy­vin pal­jon huol­to­var­muu­den nä­kö­kul­mas­ta. Broi­le­rin­tuo­tan­to on kui­ten­kin kai­kis­ta häi­ri­ö­her­kin ala, joka vaa­tii to­del­la pal­jon läm­mi­ty­se­ner­gi­aa ja säh­köä. Broi­le­rei­ta kas­va­te­taan ul­ko­mail­ta tuo­ta­van soi­jan ja re­hun li­sä­ai­nei­den li­säk­si ko­ti­mai­sel­la vil­jal­la, jota me­nee yhä enem­män ja enem­män broi­le­rei­den sui­hin.

Kas­vun odo­tuk­set ovat isot Suo­mes­sa­kin ja broi­le­rin­tuo­tan­non odo­te­taan kas­va­van maas­sam­me vuo­teen 2030 men­nes­sä muu­ta­man pro­sen­tin vuo­si­vauh­tia.

– Täl­lä het­kel­lä maas­sam­me kas­va­te­taan noin 85 mil­joo­naa broi­le­ria vuo­des­sa. Tuo­tan­to­mää­rän ar­vi­oi­daan kas­va­van lä­hi­vuo­si­na noin 100 mil­joo­naan, jon­ka jäl­keen mää­rä ta­saan­tuu. Suo­ma­lai­set syö­vät tääl­lä kas­va­tet­tu­jen broi­le­rien li­säk­si tuon­tib­roi­le­rei­ta, joi­ta ku­lu­tuk­ses­ta on vii­den­nes.

Kir­joit­ta­jat ovat sel­vit­tä­neet kir­jaan myös pi­ka­ruo­ka­ket­juis­sa mais­ku­tel­ta­vien broi­le­rei­den al­ku­pe­rän.

Broilerin tarina (Into) on kahden alaan perehtyneen tutkijan, porvoolaisen Tiina Ollilan ja maskulaisen Helinä Äären laaja selvitys broilerintuotannosta ja sen vaikutuksista ihmisiin, ympäristöön ja lintuihin itseensä. Kirja perustuu uusimpaan tutkimustietoon, alan asiantuntijoiden ja työntekijöiden haastatteluihin sekä arkistotyöhön.

Into Kustannus ja Klaus Welp

Hu­na­ja­ma­ri­noi­dut sui­ka­leet rä­jäyt­ti alan vuon­na 1992

Broi­le­rin vi­ral­li­nen ta­ri­na maas­sam­me al­koi vuon­na 1959. Ala te­ol­lis­tui 1960-lu­vul­la ja ku­lu­tus on nous­sut voi­mak­kaas­ti 1970-lu­vul­ta al­ka­en.

– Hu­na­ja­ma­ri­noi­dut sui­ka­leet kek­sit­tiin vuon­na 1992, jol­loin broi­le­rei­den ku­lu­tus rä­jäh­ti. Mark­ki­noin­ti oli to­del­la vah­vaa jo sil­loin, kos­ka suo­ma­lai­set ei­vät oli­si ha­lun­neet syö­dä ka­naa. Mie­li­ku­va meil­lä ka­nan­li­has­ta oli, et­tä se on kui­vaa.

Broi­le­rei­den tuo­tan­to on pe­räi­sin Yh­dys­val­lois­ta, jos­sa se kek­sit­tiin jo 1920-lu­vul­la.

– Kun mark­ki­noin­nis­sa ko­ros­tet­tiin, et­tä broi­le­ri so­pii kai­kil­le ja sii­tä teh­tiin help­poa ruo­kaa, ku­lu­tuk­sen kas­vu rä­jäh­ti.

Kaup­poi­hin en­sim­mäi­set broi­le­rit tu­li­vat ko­ko­nai­si­na pa­kas­tei­na, jon­ka jäl­keen osa kau­pois­ta hank­ki li­ha­tis­kin yh­tey­teen gril­lin ja al­koi myy­dään myös kuu­maa gril­lib­roi­le­ria.

Emob­roi­le­rei­den tuo­tan­to Suo­mes­sa tar­koin var­jel­tu sa­lai­suus

Suo­mes­sa kas­va­te­taan li­hab­roi­le­rei­ta, jot­ka ovat tuo­tan­to­ket­jus­sa vii­mei­siä. Niil­lä on van­hem­mat eli emob­roi­le­rit, jot­ka mu­ni­vat li­hab­roi­le­rit.

– Emob­roi­le­rei­den osal­ta yri­tim­me pääs­tä ti­loil­le. At­ri­an ta­hol­ta saim­me kiel­tä­vän vas­tauk­sen vie­rai­lu­pyyn­töön.

Ol­li­lan mu­kaan emob­roi­le­rei­den tuo­tan­to Suo­mes­sa on tar­koin var­jel­tu sa­lai­suus.

– Val­von­taa­kaan ei teh­dä muu­ta kuin epäi­ly­jen pe­rus­teel­la. Sel­lais­ta ei käy­tän­nös­sä juu­ri­kaan ole, kos­ka ku­kaan ei näe sul­jet­tu­jen hal­lien si­säl­le.

Emob­roi­le­rei­ta kas­va­te­taan maas­sam­me noin 500 000 vuo­des­sa. Lin­nut tu­le­vat maa­ham­me täl­lä het­kel­lä Ruot­sis­ta pie­niä ti­pui­na rek­ka- ja lai­va­kul­je­tuk­se­na.

– Tuo­reim­man tie­don kir­jaan an­toi juu­ri en­nen kir­jaan pai­noon me­noa Ruot­sis­ta kan­tau­tu­nut uu­ti­nen emo­ti­loil­le le­vin­nees­tä lin­tuinf­lu­ens­sas­ta, jon­ka joh­dos­ta maas­sa hä­vi­tet­tiin emo­lin­tu­ja ja nii­den mu­nia. Sen seu­rauk­se­na Ruot­sis­sa syn­tyi broi­le­rin­li­hak­rii­si, kos­ka tuo­tan­to­ket­ju kat­ke­si.

Suo­mes­sa toi­mii täl­lä het­kel­lä noin 200 emo- ja li­hab­roi­le­ri­ti­laa, jot­ka ovat kes­kit­ty­neet Poh­jan­maal­le, Var­si­nais-Suo­meen ja Sa­ta­kun­taan. Tuot­ta­jat ovat maa­ti­la­y­rit­tä­jiä. Suu­rim­mal­la ti­lal­la kas­va­te­taan 410 000 broi­le­ria.

Valokuvaajat Kristo Muurimaa (s. 1975) ja Juho Kerola (s. 1982) ovat dokumentoineet broileritilojen elämää niiden omistajien tietämättä. He ovat eläinoikeusaktivisteina jo pitkään kuvanneet tuotantoeläinten tilaa Suomessa. Kuvassa osa Juho Kerolan valokuvasta, jossa tehotuotantotilan broilerit ovat aivan vieri vieressä.

Juho Kerola

Li­hab­roi­le­rit teu­ras­te­taan noin kak­si ki­loi­si­na eli vii­si­viik­koi­si­na

Koko tuo­tan­to pe­rus­tuu sel­lais­ten eläin­ten sel­lai­seen ja­los­ta­mi­seen, joka eli­mel­li­ses­ti ai­heut­taa kär­si­mys­tä.

– Li­hak­si kas­va­tet­ta­vat broi­le­rit teu­ras­te­taan, kun nii­den elo­pai­no on noin kak­si ki­loa eli vii­si­viik­koi­si­na.

Emob­roi­le­rit kas­va­vat rei­lun vuo­den, jol­loin ne ovat ne­li­ki­loi­sia.

– Ne on ja­los­tet­tu kas­va­maan. Jos ne kas­va­vat lii­kaa, niil­le tu­lee muun mu­as­sa li­sään­ty­mi­son­gel­mia. Täs­tä syys­tä nii­den ruo­kin­taa ra­joi­te­taan, jol­loin ne ovat koko ajan näl­käi­siä. Emob­roi­le­rei­ta pi­de­tään pi­me­äs­sä, jot­ta ne ei­vät kas­vai­si lii­kaa.

Li­hab­roi­le­rit puo­les­taan saa­vat kas­vaa va­loi­sas­sa, jot­ta ne kas­va­vat mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti ja söi­si­vät pal­jon.

– Broi­le­rin­tuot­ta­jat mai­nos­ta­vat, et­tä tuo­tan­to on 100-pro­sent­ti­ses­ti an­ti­bi­oo­ti­ton­ta Suo­mes­sa. Näin ei kui­ten­kaan ole, sil­lä emob­roi­le­rei­ta lää­ki­tään an­ti­bi­oo­teil­la, kos­ka ne ovat niin sai­rai­ta. Li­hab­roi­le­rei­ta ei lää­ki­tä an­ti­bi­oo­teil­la.

Kir­joit­ta­jil­le sel­vi­si, et­tä suo­ma­lai­ses­sa broi­le­rin­tuo­tan­nos­sa asi­oi­ta pei­tel­lään, ei­kä pu­hu­ta to­tuu­den­mu­kai­ses­ti.

– Jos emot sai­si­vat syö­dä niin pal­jon kuin ha­lu­ai­si­vat, ne söi­si­vät it­sen­sä hen­gil­tä. Sik­si emo­ja pi­de­tään jat­ku­vas­sa nä­läs­sä eli niil­le an­ne­taan vain mur­to-osa sii­tä ruo­ka­mää­räs­tä, jon­ka ne ha­lu­ai­si­vat syö­dä, He­li­nä Ää­ri sa­noo.

Tuo­tan­to­ti­lat saa­vat jul­kis­ta hy­vin­voin­ti- ja in­ves­toin­ti­tu­kea

Kir­jas­sa on sel­vi­tet­ty myös tie­to­pyyn­nöin Ruo­ka­vi­ras­tol­ta broi­le­ri­ti­lo­jen saa­mat hy­vin­voin­ti­kor­vauk­set. Li­säk­si ti­lat saa­vat in­ves­toin­ti­tu­kea.

– Kaik­ki ti­lat saa­vat ve­ron­mak­sa­jien ra­hoil­la mak­set­ta­via hy­vin­voin­ti­kor­vauk­sia. Ti­loil­la saat­taa ol­la broi­le­rien vi­rik­keek­si ruo­ka­lin­jaan kiin­ni­tet­ty­jä muu­ta­mia säh­ly­pal­lo­ja.

Kir­joit­ta­jat ha­vait­si­vat tä­män vie­rail­les­saan yh­del­lä jät­ti­ti­lal­la, jol­la oli noin 260 000 broi­le­ria.

– Tuo­tan­to on to­del­la op­ti­moi­tua, kun li­hab­roi­le­rei­den teu­ras­tus­het­ki on noin 35 päi­vää. Ne kas­va­vat jopa 65 gram­maa päi­väs­sä. Li­hab­roi­le­rei­den pi­tää lin­jas­tol­la on tois­ten­sa ko­pi­oi­ta.

Emob­roi­le­rit teu­ras­te­taan erik­seen Län­si-Kalk­ku­na Oy -ni­mi­ses­sä teu­ras­ta­mos­sa, jos­sa on käy­tös­sä säh­kö­tain­nu­tus.

– Li­hab­roi­le­rit tain­nu­te­taan hii­li­di­ok­si­dil­la, jon­ka epä­on­nis­tu­misp­ro­sent­ti on pie­nem­pi.

Kir­jas­sa broi­le­rei­den hy­vin­voin­tia on tar­kas­tel­tu eläi­men nä­kö­kul­mas­ta.

– Suo­mes­sa tuo­tan­to­ti­loil­la on käy­tös­sä suu­rin tuo­tan­to­ti­heys Eu­roo­pas­sa, joka on enin­tään 42 ki­loa per ne­li­ö­met­ri eli yh­den ne­li­ön alal­la voi ol­la 16–20 broi­le­ria.

Monella suomalaisella peltoalalla kasvava vilja saa voimansa broilereiden tuotantotiloilta kerättävästä lantaturveseoksesta. Yhä suurempi osa kotimaisesta viljasta puolestaan menee broilereiden suihin.

Arkisto/Mika Laine

Broi­le­rei­ta syö­te­tään vil­jal­la, jota kas­va­te­taan broi­le­rin lan­nal­la

Ol­li­laa yl­lät­ti broi­le­ri­ti­loil­ta ker­ty­vän lan­nan mää­rä.

– Suo­mes­sa käy­te­tään tur­vet­ta, joka broi­le­rei­den jal­ko­jen kan­nal­ta hyvä asia. Tur­ve vaih­de­taan vii­den vii­kon vä­lein.

Broi­le­rin­tuo­tan­to tuot­taa käy­tän­nös­sä yh­tä pal­jon li­haa kuin lan­ta­se­os­ta.

– Sitä hyö­dyn­ne­tään pel­loil­la lan­noit­tee­na, mut­ta kas­va­nees­ta mää­räs­tä joh­tu­en pel­to­a­laa ei enää löy­dy riit­tä­väs­ti.

Moni kir­jaa var­ten haas­ta­tel­tu ym­pä­ris­tö­a­lan tut­ki­ja to­te­si, et­tä nyt vil­je­ly­kas­vit vil­jel­lään pää­a­si­as­sa broi­le­rien ja si­ko­jen ruo­ak­si maas­sam­me.

– Koko jär­jes­tel­mä pyö­rii nyt broi­le­rin­tuo­tan­non ym­pä­ril­lä, jo­ten voi ky­syä kuin­ka eko­lo­gis­ta ja jär­ke­vää tä­män tyyp­pi­nen tou­hu on.

– Broileri on kana, mutta kana ei ole broileri. Lihateollisuuden valtaisa markkinointi luo ihmisille mielikuvia, jotka pelaavat idyllin ja perinteen pussiin, tietokirjailija Tiina Ollila, 40, sanoo. Kädessään hänellä on Kristo Muurimaan ottama kuva broilerista.

Marko Wahlström

Kir­jas­sa ole­vien läh­de­viit­tei­den mää­rä on vä­hän rei­lu 500

Tie­to­kir­jan ai­he ja si­säl­lys­lu­et­te­lo syn­tyi­vät, kun Tii­na Ol­li­la oli saa­nut jul­kais­tua edel­li­sen kir­jan­sa "Po­liit­ti­set eläi­met" (Vas­ta­pai­no 2023).

– Sen jäl­keen aloin ke­rää­mään sii­hen re­surs­se­ja ja vuo­den 2024 lo­pus­sa pyy­sin mas­ku­lai­sen tut­ki­ja–kir­joit­ta­ja He­li­nä Ää­ren mu­kaan. Kir­joi­tim­me in­ten­sii­vi­ses­ti koko vii­me vuo­den tä­män vuo­den al­kuun as­ti.

Kir­jas­sa ole­vien läh­de­viit­tei­den mää­rä on vä­hän rei­lu 500, mut­ta kir­jan te­ko­vai­hees­sa nii­den mää­rä oli noin 800.

– Olem­me käy­neet läpi tut­ki­mus­tie­toa sekä kan­sain­vä­lis­ten eläin­suo­je­lu­jär­jes­tö­jen ja alan omia ra­port­te­ja. Kir­jaa var­ten on haas­ta­tel­tu omal­la ni­mel­lään noin 20 hen­ki­löä, ku­ten ruo­ka-alan ih­mi­siä sekä ym­pä­ris­tö-, lan­ta-alan ja an­ti­bi­oot­ti­re­sis­tens­si­tut­ki­joi­ta.

Ano­nyy­mis­ti kir­jas­sa esiin­ty­vät At­ri­an teu­ras­ta­mo­työn­te­ki­jä, eläin­lää­ke­tie­teen opis­ke­li­ja ja en­ti­nen maa­ta­lous­lo­mit­ta­ja, joka lo­pet­ti uran­sa broi­le­ri­ti­lal­la. Kir­jan te­ki­jät vie­rai­li­vat yh­del­lä pe­rus­te­hob­roi­le­ri­ti­lal­la ja yh­del­lä uu­del­la mar­gi­naa­li­sel­la lai­dunb­roi­le­ri­ti­lal­la.

– Li­säk­si teim­me pi­ka­ruo­ka­ket­juil­le (Hes­bur­ger, Ko­ti­piz­za, R-Ki­os­ki, Bur­ger King, McDo­nald's, Ken­tuc­ky Fried Chic­ken ja Chi­tir Chic­ken) ky­se­lyn nii­den tuot­teis­saan käyt­tä­män broi­le­rin al­ku­pe­räs­tä.

Te­ki­jät kah­la­si­vat myös läpi alan tuot­ta­jien jul­kai­se­man Broi­ler Uu­ti­set -leh­den Kan­sal­li­sar­kis­toon tal­len­ne­tut nu­me­rot.

Kirjoittajat tekivät Suomessa toimiville seitsemälle pikaruokaa markkinoivalle ketjulle kyselyn siitä, mistä niiden käyttämä broilerinliha on peräisin.

Arkisto/Heikki Salonen ja Marko Wahlström

Broi­le­ri on hyb­ri­di­la­ji, ih­mi­sen kei­no­te­koi­ses­ti luo­ma yh­dis­tel­mä

Broi­le­rin­tuo­tan­nos­ta te­kee Tii­na Ol­li­lan mu­kaan po­liit­ti­ses­ti vai­ke­an se, et­tä koko lin­tu on eli­mel­li­ses­ti ja­los­tet­tu niin ki­pe­äk­si ja sai­raak­si.

– Ti­lan­teen muut­ta­mi­nen joi­ta­kin tiet­ty­jä pa­ran­nuk­sia muut­ta­mal­la on mah­do­ton­ta. Ja­los­tus on muu­ta­man mo­ni­kan­sal­li­sen jät­tiy­ri­tyk­sen kä­sis­sä.

Broi­le­ri on hyb­ri­di­la­ji, joka ei ole si­näl­lään pe­räi­sin mis­tään luon­nos­ta.

– Se on ih­mi­sen luo­ma kei­no­te­koi­nen yh­dis­tel­mä. Kan­sain­vä­li­ses­ti la­jis­ta käy­te­tään ter­miä fran­kenc­hic­ken ja muun mu­as­sa Tans­kas­sa käy­te­tään ni­mi­tys­tä tur­bo-kyck­ling ku­vaa­maan la­jin luon­not­to­man isoa kas­vua, maa­ti­ais­ka­no­jen ja ti­pu­jen elä­mää kym­me­nen vuot­ta seu­ran­nut Ol­li­la ker­too.

Hän ku­vai­lee, et­tä broi­le­rit ovat ke­hon­sa van­kei­na tuo­tan­to­hal­leis­sa.

– Maa­ti­ais­ka­nat sen si­jaan ovat hoik­kia, eloi­sia, ute­li­ai­ta sekä te­ke­vät myös len­to­py­räh­dyk­siä.

Tietokirjassa nostetaan esille myös maamme luonnonvaraisten lintujen vähentyminen. Esimerkiksi hömötiaisten (kuvassa) kanta on pienentynyt huolestuttavasti.

Arkisto/Lukijan kuva/Jonna Østbye

"Olem­me vaih­ta­neet luon­non­va­rai­set lin­nut ja­los­tet­tui­hin broi­le­rei­hin"

Sa­maan ai­kaan luon­non­va­rais­ten lin­tu­jen ti­lan­ne on men­nyt koko ajan huo­nom­paan suun­taan.

– Met­sä- ja maa­ta­lous vai­kut­ta­vat myös luon­non­va­rai­siin lin­tui­hin. Van­hem­pie­ni ai­kaan esi­mer­kik­si hö­mö­ti­ai­set oli­vat hy­vin ylei­siä. Mo­nel­le la­jil­le ei ole enää ti­laa ol­la ja elää, Tii­na Ol­li­la sa­noo.

Tie­to­kir­jas­sa­kin to­de­taan, et­tä tämä on sitä vä­es­tön­vaih­toa, mis­tä pi­täi­si ol­la huo­lis­saan.

– Olem­me vaih­ta­neet luon­non­va­rai­set lin­nut ja­los­tet­tui­hin broi­le­rei­hin. It­se olen elä­nyt niin, et­tä suo­ma­lai­set vä­lit­tä­vät lin­nuis­ta, luon­nos­ta ja met­sis­tä. Lin­tu­jen seu­raa­mi­nen on ol­lut mo­nen ikäi­sel­le ih­mi­sel­le mie­luis­ta puu­haa. Mis­sä vai­hees­sa muu­tos on ta­pah­tu­nut ja mik­si sen an­ne­taan jat­kua edel­leen? Mie­luum­min nä­ki­sin hö­mö­ti­ai­sia, met­sä­ka­na­lin­tu­ja ja mui­ta lin­tu­ja enem­män täs­sä maas­sa.

Tuotantoeläimiin ja eläinpolitiikkaan perehtynyt porvoolainen tietokirjailija Tiina Ollila, 40, perehtyy tuoreessa kirjassaan yhdessä tutkija–kirjoittaja Helinä Äärin kanssa broilerin tarinaan.

Marko Wahlström

Tii­na Ol­li­la kir­joit­taa sa­mas­sa asun­nos­sa, jos­sa Fred­ri­ka­kin

Uu­tuus­kir­ja on kuo­riu­tu­nut pää­o­sin ny­kyi­ses­sä Rih­ka­ma­ka­tu 8:ssa si­jait­se­vas­sa ta­los­sa, jos­sa kan­sal­lis­ru­noi­li­ja J.L. Ru­ne­ber­gin per­he asui vuo­si­na 1838–1852.

– Asun­non myö­tä on syn­ty­nyt uu­si pe­rin­ne: olen pi­tä­nyt Ru­ne­ber­gin päi­vän tie­noil­la tort­tu­kut­sut, jota var­ten olen teh­nyt ve­gaa­ni­sia ru­ne­ber­gin­tort­tu­ja, Ol­li­la ker­too.

Ta­lon ny­kyi­nen emän­tä on miet­ti­nyt usein eri­tyi­ses­ti Fred­ri­ka Ru­ne­ber­gia, joka asut­ti per­heen las­ten kans­sa ta­lon ala­ker­taa – siis Ol­li­lan ny­kyis­tä asun­toa.

– Mil­lais­ta Fred­ri­kan elä­mä oi­ke­as­taan on ol­lut, ja mi­ten hän on kir­joit­ta­nut? Fred­ri­ka­han kuu­le­ma polt­ti joi­ta­kin omia kä­si­kir­joi­tuk­si­aan asun­non kaa­ke­liu­u­nis­sa, va­sen­kä­ti­se­nä kir­joit­ta­va Ol­li­la poh­tii.

Ru­noi­li­jan työ­huo­ne si­jait­si ta­lon ylä­ker­ras­sa, joka on ny­kyi­sin oma asuin­huo­neis­ton­sa.

– Koen kii­tol­li­suut­ta sii­tä, et­tä mi­nul­le ei ole kult­tuu­ri­mies­tä, jon­ka asi­oi­ta mi­nun pi­täi­si hoi­taa tai kes­ti­tä hä­nen vie­rai­taan. Olen saa­nut kes­kit­tyä kir­joit­ta­mi­seen, Ol­li­la hy­mäh­tää.

Fred­ri­ka piti oma­na ai­ka­naan pai­kal­li­sen Rou­vas­vä­en yh­dis­tyk­sen lu­ku­pii­riä. Ol­li­la puo­les­taan on ve­tä­nyt ny­ky­ai­kais­ta lu­ku­pii­riä eläi­noi­keuk­sis­ta Zoom-etäyh­tey­den vä­li­tyk­sel­lä kuu­det­ta vuot­ta.

– Seu­raa­van tie­to­kir­jan ai­he on jo mu­hi­mas­sa.

Fredrika Runebergin patsas sijaitsee Fredrikan puistossa Kirkko- ja Rihkamakadun kulmauksessa, aivan Runebergien asuintalon tunnetun Rihkamakatu 8:n tuntumassa. Patsas on puiston kauimmaisessa nurkassa hieman pensaiden peitossa.

Arkisto/Marko Wahlström

"Lap­se­na koin vah­vas­ti ha­lun tais­tel­la epä­oi­keut­ta vas­taan"

Ol­li­la ei tar­kal­leen osaa sa­noa, mis­tä in­nos­tus kir­joit­ta­mi­seen hä­nel­lä sai al­kun­sa.

– Vai­kea sa­noa, mut­ta olen ai­na ol­lut ns. hyvä äi­din­kie­les­sä, ja sitä kaut­ta olen saa­nut il­mais­tua asi­oi­ta kir­joit­ta­mal­la. Hyvä pa­lau­te on in­nos­ta­nut jat­ka­maan. Ko­to­na meil­lä on lu­et­tu pal­jon. Su­ku­tut­ki­mus­ta har­ras­ta­van äi­ti­ni mu­kaan olem­me Jo­han­nes Lin­nan­kos­ken su­kua.

Mi­ten si­nus­ta tuli epä­oi­keut­ta vas­taan tais­te­li­ja?

– Jo lap­se­na koin hy­vin vah­vas­ti epä­oi­keut­ta vas­taan tais­te­lun tun­net­ta. Tie­dos­tin sil­loin, et­tä mi­nul­la oli asi­at vä­hän pa­rem­min kuin joil­lain muil­la. Ai­ka var­hain ha­vah­duin puo­lus­ta­maan eläi­miä ja kas­vis­syö­jäk­si ru­pe­sin 12-vuo­ti­aa­na. Myö­hem­min he­rä­sin mui­hin yh­teis­kun­nal­li­siin ai­hei­siin ja fe­mi­nis­miin.

»» Broi­le­rin ta­ri­na (In­to) jul­kis­te­taan Ro­se­bud Pos­ti­ta­los­sa Hel­sin­gis­sä tors­tai­na 12.3. kel­lo 17 al­ka­en. Kir­jan te­ki­jät Tii­na Ol­li­la ja He­li­na Ää­ri ovat Ylen aa­mus­sa kes­ki­viik­ko­na 11.3. kel­lo 8.50 ja MTV:n Huo­men­ta Suo­mes­sa tors­tai­na 12.3. Tie­to­kir­jan en­si­pai­nos on 500 kap­pa­let­ta.

FAK­TA
Tii­na Ol­li­la
» Syn­ty­nyt Puk­ki­las­sa vuon­na 1985. Asu­nut vii­mei­set kym­me­nen vuot­ta Por­voon Van­ha­moi­si­os­sa ja vii­mei­set pari vuot­ta kes­kus­tas­sa.
» Kou­lu­tuk­sel­taan fi­lo­so­fi­an mais­te­ri. Opis­ke­li kir­jal­li­suut­ta Jy­väs­ky­län yli­o­pis­tos­sa pää­ai­nee­naan suo­men kie­li sekä si­vu­ai­nei­na kir­joit­ta­mi­nen ja vies­tin­tä. Te­kee par­hail­laan väi­tös­kir­jaa teu­ras­ta­mi­sen oi­keu­tuk­ses­ta Tu­run yli­o­pis­tos­sa.
» Toi­sel­ta am­ma­til­taan joo­ga­oh­jaa­ja. Vii­mei­set nel­jä vuot­ta työs­ken­nel­lyt eläi­noi­keus­jär­jes­tös­sä (Ani­ma­lia) asi­an­tun­ti­ja­na.
» Kir­joit­ta­nut ai­em­min tie­to­kir­jan "Po­liit­ti­set eläi­met" (Vas­ta­pai­no 2023) sekä jul­kais­sut tut­ki­mu­sar­tik­ke­lei­ta useis­sa kir­jois­sa. En­sim­mäi­nen jul­kais­tu kir­jal­li­nen teos oli yli­op­pi­laa­na kir­joi­tet­tu es­see.
» Toi­mi­nut myös Eläi­noi­keus­puo­lu­ees­sa (EOP) to­teut­ta­en puo­lu­een oh­jel­ma­po­li­tiik­kaa use­am­man vuo­den. Aset­tui eh­dol­le vuo­den 2019 edus­kun­ta­vaa­leis­sa. Ei toi­mi enää puo­lu­ees­sa.
» Va­paa-ajal­laan lu­kee ja kir­joit­taa sekä käy kir­joit­ta­mi­sen vas­ta­pai­nok­si kun­to­sa­lil­la ja kun­to­nyrk­kei­lee.
» Per­hee­seen kuu­luu 14-vuo­ti­as tei­ni.