POR­VOO, KES­KUS­TA Por­voo­lai­set Jen­ni Berg­hem, 24 ja Rai­ja Kur­ki, 91, is­tu­vat uu­den ja va­loi­san ker­ros­ta­lo­a­sun­non keit­ti­ön­pöy­dän ää­rel­lä.

Rai­ja on saa­nut muut­ton­sa Lin­nan­kos­ken­ka­dul­ta uu­teen se­ni­o­ri­a­sun­toon teh­dyk­si. Elä­mä vuok­ra­kak­si­os­sa Vas­ken­va­la­jan­ka­dul­la on aset­tu­nut uo­miin­sa. Jen­ni on tul­lut kat­so­maan ys­tä­vään­sä.

– Olen ko­vin tyy­ty­väi­nen tä­hän kul­ma­huo­neis­toon, hän sa­noo.

He kat­so­vat ulos ik­ku­nas­ta. Kes­kus­te­lu sol­juu ik­ku­nas­ta nä­ky­väs­tä tal­vi­ses­ta mai­se­mas­ta rus­ka-ai­kaan, jol­loin pi­ha­puut täyt­ty­vät kau­niis­ta vä­reis­tä.

– Minä en ole ol­lut La­pis­sa, Jen­ni to­te­aa, kun Rai­jan aja­tuk­set läh­te­vät va­el­ta­maan tun­tu­ri­mai­se­miin.

Raija Kurki ja Jenni Berghem tapasivat neljännen kerran viime viikon torstaina. Toistaiseksi he ovat tavanneet Raijan kotona. Keväämmällä ystävykset suunnittelevat myös lähtevänsä ulos.

Marko Wahlström

Ys­tä­vät ta­pa­si­vat nel­jän­nen ker­ran Ru­ne­ber­gin päi­vä­nä

Jen­nin ja Rai­jan ys­tä­vyys al­koi vii­me syk­sy­nä. He koh­ta­si­vat nel­jän­nen ker­ran Ru­ne­ber­gin päi­vä­nä.

– Olen ko­vin iloi­nen sii­tä, et­tä ta­pa­sin Jen­nin. Toi­vot­ta­vas­ti seu­raa­val­la ker­ral­la on jo ke­väi­sem­pää, et­tä pää­sem­me ulos, Rai­ja sa­noo.

Suo­men­kie­lis­tä Rai­jaa ja Jen­niä yh­dis­tää yk­si asia: he tu­le­vat har­joit­te­le­maan pu­hu­mis­ta ruot­sin kie­lel­lä.

– Mi­nul­la on poh­jaa ruot­sil­le, sil­lä isä­ni on ruot­sin­kie­li­nen, mut­ta hän ei ole opet­ta­nut sitä mi­nul­le kun­nol­la. Nyt meil­lä on yh­tei­nen pro­jek­ti Rai­jan kans­sa, syn­ty­pe­räi­nen por­voo­lai­nen Jen­ni sa­noo.

Rai­ja on evak­ko­kar­ja­lais­ten jäl­ke­läi­nen, joka omien sa­no­jen­sa mu­kaan "sjung svens­ka på rik­tigt".

– Olen huo­man­nut it­ses­tä­ni, et­tä kun ruot­sia ei ole käyt­tä­nyt, se unoh­tuu.

Kur­ki op­pi pu­hu­maan ruot­sia nor­r­lan­nin ak­sen­til­la ol­les­saan kah­des­ti so­ta­lap­se­na Sunds­val­lin alu­eel­la Ruot­sis­sa. Hän asui en­sin kak­si vuot­ta Sunds­val­lis­sa, mut­ta pa­la­si toi­sen evak­ko­mat­kan jäl­keen Al­nön saa­rel­le. Myö­hem­min elä­mäs­sään hän asui Gö­te­bor­gin ete­lä­puo­lel­la si­jait­se­vas­sa Var­ber­gan kau­pun­gis­sa.

– Mi­nul­la on ko­ke­mus­ta sii­tä, mi­ten Por­voos­sa koh­del­tiin suo­men­kie­li­siä 70 vuot­ta sit­ten, Kan­sal­lis-Osa­ke-Pan­kin kont­to­rin nuo­re­na pank­ki­vir­kai­li­ja­na vuon­na 1955–1956 työs­ken­nel­lyt Kur­ki sa­noo.

Kie­li­ra­sis­mi oli ar­ki­päi­vää.

– Huo­ma­sin, et­tä sain sii­hen ai­kaan ihan eri­lais­ta koh­te­lua, kun me­nin por­voo­lai­seen kaup­paan ja pu­huin ruot­sia kuin, jos oli­sin käyt­tä­nyt suo­mea.

"Kai­pa­sin Por­voo­seen muu­tet­tu­a­ni so­si­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä"

En­si huh­ti­kuus­sa tu­lee kol­me vuot­ta sii­tä, kun Kur­ki muut­ti Por­voo­seen Kan­ga­sa­lal­ta. Hän eh­ti asua Pir­kan­maal­la 28 vuot­ta.

– Koko työ­e­lä­mä­ni ajan olin hel­sin­ki­läi­nen. Jäin 60-vuo­ti­aa­na eläk­keel­le.

Kur­jen toi Por­voo­seen kau­pun­gis­sa asu­vat su­ku­lai­set.

– Olen yk­si­näi­nen, 12 vuot­ta sit­ten les­kek­si jää­nyt. Kan­ga­sa­lal­le jäi van­huu­sa­jan ys­tä­vä­pii­ri­ni, joka oli pie­nen­ty­nyt vii­mei­si­nä vuo­si­na hy­vin pal­jon. Toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le muut­to lä­hi­su­ku­lai­sis­ta huo­li­mat­ta ei ol­lut mut­ka­ton­ta, hän ker­too.

Ak­tii­vi­se­na elä­ke­läi­se­nä hän tie­si jo Pir­kan­maan vuo­sil­taan, et­tä Suo­men Pu­nai­sel­la Ris­til­lä on ys­tä­vä­toi­min­taa.

– Kai­pa­sin ul­ko­puo­lis­ta so­si­aa­lis­ta kans­sa­käy­mis­tä. Hil­jal­leen sain yh­tey­den Por­voon pai­kal­li­so­sas­toon.

Evak­ko­per­heen ty­tär pi­tää yh­teyt­tä lä­hi­su­kun­sa lap­siin

Kun läh­tö­käs­ky Kar­ja­lan Koi­vis­tol­ta tuli tois­ta­mi­seen, evak­ko­per­heen mat­ka kul­ki Per­ni­öön vuon­na 1944. Maan­vil­je­li­jä­per­heel­le löy­tyi sit­tem­min tila Mänt­sä­län Oh­ko­las­ta.

– Kä­vin yh­teis­kou­lun lop­pu­a­jan Jär­ven­pääs­sä. Yk­si sis­ko­ni tuli Por­voo­seen 1950-lu­vun alus­sa, Rai­ja ker­too lä­hei­sim­mäs­tä su­vus­taan.

Rou­val­la ei ole it­sel­lään lap­sia, mut­ta hän on ol­lut ai­na las­ten ja nuor­ten kans­sa te­ke­mi­sis­sä.

– Lä­hi­su­ku­ni kaut­ta mi­nul­la on 11 las­ta, 24 las­ten­las­ta ja 13 las­ten­las­ten­las­ta. Olem­me ai­na pi­tä­neet tii­viis­ti yh­tä joh­tu­en kar­ja­lai­suu­des­ta.

Va­kuu­tu­syh­ti­ön (Ka­le­va/Sam­po) vir­kai­li­ja­na sekä pää­kas­san ja mak­su­lii­ken­teen hoi­ta­ja­na työ­u­ran­sa teh­nyt Rai­ja Kur­ki on tot­tu­nut hoi­ta­maan asi­oi­ta.

– Elä­mä­ni on ol­lut mo­ni­muo­tois­ta. On iha­naa, et­tä löy­tyy nuo­ria ih­mi­siä, jot­ka jak­sa­vat opis­kel­la ja pe­rus­taa per­hei­tä, va­paa­her­ra­tar sa­noo.

Ystävykset voivat keittiönpöydän äärellä keskustella ihan mistä tahansa.

Marko Wahlström

"Se oi­ke­as­ti ri­kas­tut­taa, kun on ym­pä­ril­lä eri-ikäi­siä ih­mi­siä"

Kur­ki muis­taa en­ti­sen nais­puo­li­sen työ­ka­ve­rin­sa sa­no­neen, et­tä toi­vot­ta­vas­ti ih­mi­sil­lä on eri-ikäi­siä tut­ta­via ja ys­tä­viä.

– Se on suu­ri rik­kaus. Sil­loin ih­mi­nen saa uut­ta tie­toa, kos­ka jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä on omat ta­pan­sa ja elä­män­vii­sau­ten­sa.

Jen­ni komp­paa vie­rel­tä.

– Mum­mi­ni sa­noi mi­nul­le sa­maa. Se oi­ke­as­ti ri­kas­tut­taa, kun on ym­pä­ril­lä eri-ikäi­siä ih­mi­siä, joil­ta kuu­lee eri­lai­sia ta­ri­noi­ta ja saa myös pers­pek­tii­viä elä­mäs­tä.

Rai­jal­le Jen­nin va­loi­sa ja eteen­päin kat­so­va asen­ne an­taa pal­jon.

Kasvatustieteitä Helsingin yliopistossa opiskeleva Jenni Berghem kokee mielekkääksi saada olla ikäihmisten kanssa. Raija Kurjen lisäksi hän käy säännöllisesti tapaamassa isovanhempiaan.

Marko Wahlström

"Mi­nua kiin­nos­taa kuul­la ta­ri­noi­ta, mikä kar­tut­taa elä­män vii­saut­ta"

Ys­tä­vä Jen­ni Berg­hem tör­mä­si pari vuot­ta sit­ten SPR:n ys­tä­vä­toi­min­taan so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa.

– Se tun­tui ki­val­ta. Täy­tin ne­tin kaut­ta lo­mak­keen, jon­ka jäl­keen mi­nul­le soi­tet­tiin Por­voon pai­kal­li­so­sas­tos­ta. In­nos­tuin toi­min­nas­ta. En­nen Rai­jaa mi­nul­la oli eräs toi­nen ys­tä­vä, joka va­li­tet­ta­vas­ti me­neh­tyi.

Ys­tä­vä­toi­min­ta on Jen­nin mie­les­tä ri­kas­tut­ta­vaa.

– Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä var­sin­kaan nuo­ris­ta moni ei edes tie­dä toi­min­nas­ta.

Jen­ni ko­kee it­sel­leen mie­lek­kääk­si ol­la ikäih­mis­ten kans­sa.

– Mi­nua kiin­nos­taa kuul­la ta­ri­noi­ta, mikä kar­tut­taa elä­män vii­saut­ta, kas­va­tus­tie­tei­tä Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa opis­ke­le­va por­voo­lai­nen sa­noo.

"Ih­mi­nen ko­kee pel­koa, kau­hua ja ikä­vää yk­sin vie­raas­sa ym­pä­ris­tös­sä"

Olo­huo­neen­sa pöy­däl­lä Rai­jal­la on par­hail­laan lu­et­ta­va­na 1800-lu­vun näl­kä­vuo­sis­ta ker­to­va Jari Jär­ve­län su­ku­ro­maa­ni "Rai­teet".

– Ih­mi­nen on ol­lut en­nen ja on tänä päi­vä­nä ihan sa­man­lai­nen: in­hot­ta­va, iha­na, hyvä, ys­tä­vä ja oman edun ta­voit­te­li­ja. Ke­nel­lä val­taa on, se val­taa käyt­tää, hän poh­tii kir­jan in­noit­ta­ma­na.

Hän toi­voo, et­tä nuo­ret poh­ti­vat sitä, mitä rau­hal­li­nen elä­mä vai­kut­taa ih­mi­seen.

– Kan­nat­taa myös miet­tiä sitä mi­ten ih­mi­nen ko­kee pel­koa, kau­hua ja ikä­vää, kun hä­net on jä­tet­ty yk­sin ja ym­pä­ris­töön, jos­sa ku­kaan ei ym­mär­rä si­nua, et­kä sinä ym­mär­rä hei­tä, kun ei ole yh­teis­tä kiel­tä. Pys­tyn sa­mais­tu­maan sii­hen, Rai­ja poh­tii omal­la elä­män­ko­ke­muk­sel­laan.

Kur­jen eräs mies­puo­li­nen työ­ka­ve­ri oli ol­lut myös so­ta­lap­se­na.

– Hän ky­syi mi­nul­ta, et­tä on­ko si­nul­la tun­ne, et­tä olem­me vä­hän hul­lu­ja. Vas­ta­sin, et­tä ai­na­kin olem­me vä­hän ou­to­ja ko­ke­muk­si­nem­me. On­han se jäl­ken­sä jät­tä­nyt.

"Yk­si­näi­syys on tun­ne, joka kos­ket­taa kai­ke­ni­käi­siä"

Kur­ki seu­raa tar­kas­ti yh­teis­kun­nan ti­laa lu­ke­mal­la ja kuun­te­le­mal­la uu­ti­sia. Hän ei voi ol­la vält­ty­mät­tä sil­tä aja­tuk­sel­ta, mikä van­han ih­mi­sen koh­ta­lo tänä päi­vä­nä on.

– Tu­lee mie­leen, et­tä van­huk­set on jä­tet­ty heit­teil­le, ku­ten en­nen van­haan sa­not­tiin.

Kur­ki muis­tut­taa, et­tä ih­mi­nen ei ai­na tule huo­man­neek­si kuin­ka ri­kas oma elä­mä on ol­lut.

– Yk­si­näi­syys on ikä­vä ja myös py­säyt­tä­vä tun­ne, joka kos­ket­taa kai­ke­ni­käi­siä, Jen­ni jat­kaa.

Ys­tä­vä­toi­min­ta te­kee hy­vää puo­lin ja toi­sin.

– Tämä ei ilah­du­ta yk­sis­tään Rai­jaa, vaan on myös mi­nul­le so­si­aa­li­ses­ti mer­ki­tyk­sel­li­nen ko­ke­mus, Jen­ni sa­noo.

– Se ri­kas­tut­taa myös mei­dän lä­hi­pii­ri­äm­me, kun saam­me eri­lai­sia vai­kut­tei­ta toi­sil­tam­me. Mei­tä ih­mi­siä on pal­jon ja jo­kai­nen meis­tä on yk­si­lö, Rai­ja muis­tut­taa.

Nykyajan digielämä on tullut osaksi myös 91-vuotiaan arkea. Raija Kurki sai lähisuvultaan 90-vuotislahjaksi iPadin, jolla hän hoitaa pankkiasioita, pelaa pasianssia ja pitää viestisovelluksin (muun muassa WhatsApp) yhteyttä sukulaisiinsa. Jenni Berghem opastaa ystäväänsä.

Marko Wahlström

Verk­ko­ta­paa­mi­set ei­vät kos­kaan kor­vaa kas­vok­kais­ta ys­tä­vä­pal­ve­lua

Mitä ys­tä­vyys yli­pää­tään mer­kit­see teil­le?

– Mi­nul­le se mer­kit­see ai­to­ja koh­taa­mi­sia ja luot­ta­mus­ta, joka luo tur­val­li­suu­den­tun­net­ta, Jen­ni sa­noo.

– Luot­ta­mus ja se, et­tä ys­tä­vyys jat­kuu. Vaik­ka ta­va­taan har­voin, niin tun­tuu sil­tä, et­tä kaik­ki on en­nal­laan.

Luot­ta­mus tar­koit­taa myös sitä, et­tä tie­tää ys­tä­vän­sä elä­mäs­tä jo­ta­kin mer­ki­tyk­sel­lis­tä.

– Kun ker­ron si­nul­le jo­ta­kin, se py­syy mei­dän vä­lil­lä. Sen tie­tää, mis­tä asi­ois­ta – ikä­vis­tä tai iloi­sis­ta – ys­tä­väl­le voi ker­toa, Rai­ja sa­noo ja kat­soo Jen­niä sil­miin.

Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lue jär­jes­tää ikään­ty­neil­le ver­kon kaut­ta ta­pah­tu­vaa etä­päi­vä­toi­min­taa ker­ran vii­kos­sa.

– Se on kans­sa­käy­mi­sen muo­to, mut­ta spon­taa­nit kes­kus­te­lut ovat ver­kos­sa vai­ke­am­pia. Se ei kos­kaan tule kor­vaa­maan kas­vok­kain ta­pah­tu­vaa ys­tä­vä­pal­ve­lua, Rai­ja sa­noo.

»» SPR:n Por­voon osas­ton ys­tä­vän­vä­li­tyk­sen ta­voit­taa pu­he­li­mit­se nu­me­ros­ta 040 757 1236 (ar­ki­sin kel­lo 9–16) tai säh­kö­pos­tit­se osoit­teel­la sprpor­voo.ys­ta­vat@gmail.com.

»» Va­paa­eh­toi­sek­si voi il­moit­tau­tua myös te­ke­mäl­lä pro­fii­lin SPR:n val­ta­kun­nal­li­seen pal­ve­luun verk­ko­si­vul­la oma.pu­nai­nen­ris­ti.fi/.