Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Kelloseppä Reima Hallilla on hyvä muistisääntö kesä- ja talviaikaan siirtymiseen. Kellon aikaa siirretään aina kesää kohti. Keväällä eteenpäin ja syksyllä taaksepäin.
Mika Laine
LOVIISA, KESKUSTA Ensi yönä siirrytään kesäaikaan. Loviisalaisen kellosepänliikkeen Reiman Kellon yrittäjä Reima Halli on uransa aikana siirtänyt kellon jos toisenkin viisareita.
Työllistääkö kesä- ja talviaikaan siirtyminen kelloseppää?
– Kyllä se näkyy. 1980-luvulla kvartsikellojen aikaan ihmiset kävivät siirrättämässä niitä oikeaan aikaan. Ehkä asiakkaat oppivat siitä, että käyvät tähän aikaan vuodesta kellosepällä siirrättämässä ja samalla korjauttamassa kelloja.
Montako kelloa siirrät oikeaan aikaan itse?
– Liikkeessä en siirrä, ne käyvät omia aikojaan. Kotona on muutama kello.
Millaisien töiden parissa puuhailet tällä hetkellä?
– Tällä hetkellä on korjauksessa aika paljon vanhoja kelloja. Suurin osa on seinäkelloja, 1940–1960 -luvuilta, osa vanhempiakin. Silloin kellojen koneistot olivat laadukkaampia kuin tänä päivänä, niitä kannattaa korjata. Rannekellojen korjaaminen on nykyään pitkälti pariston vaihtoa ja uusimmissa usein vaihdetaan korjaamisen sijaan koneisto.
Vieläkö perinteinen rannekello pitää pintansa?
– Tuntuu, että tällä hetkellä niitä arvostetaan taas enemmän kuin joku aika sitten. 1970-luvun vedettäviä rannekelloja kunnostetaan ja niin kannattaakin tehdä, sillä siihen aikaan laatu oli hyvää. Kyllä uusia rannekellojakin menee, mutta ei niin paljon kuin ennen vanhaan, kun kelloja ostettiin esimerkiksi rippilahjoiksi. Nyt se taitaa olla kännykkä.
– Toivon, että ihmiset eivät heittäisi 1970-luvun ja sitä vanhempia kelloja pois, vaan korjauttaisivat ne. Ne ovat kunnon kelloja.
Reima Halli valmistui kellosepäksi vuonna 1977.
Mika Laine
Millainen rannekellojen käyttäjä olet itse?
– Käytän perinteistä mekaanista automaattikelloa. Koitin älykelloa, mutta se ei ollut minun juttuni. Olen sen verran fossiili, että olen perinteisen kannalla (nauraa).
Älykellot kasvattavat suosiotaan, näkyykö tämä sinun työssäsi?
– En myy niitä, vielä. Niitä on kyselty jonkun verran. On niitä tuotu tänne ja pyydetty korjaustakin, mutta ei niille voi mitään tehdä, ne pitää palauttaa maahantuojalle. Rannekkeita niihin olen myynyt.
Oletko koskaan joutunut kertomaan asiakkaalle, että hänen aidoksi luulemansa kello onkin väärennös?
– Kyllä niitä on tullut eteen. Nykyään tehdään niin hienoja kopioita kelloista, että niitä on päältäpäin vaikea tunnistaa kopioiksi. Sitten kun koneistoon pääsee käsiksi, väärennöksen huomaa.
Kuinka sinusta tuli kelloseppä?
– Kun kävin kansakoulun yhdeksättä luokkaa, pääsin työharjoitteluun kelloliike Karvoselle Porvooseen. Siitä se kipinä lähti. Muistan, että siellä joka aamu vedin kaikki herätyskellot.
– Pääsin kelloseppäkouluun 15-vuotiaana ja valmistuin vuonna 1977, sen jälkeen kävin armeijan. Olin ensin Helsingissä töissä jonkun aikaa ja Loviisaan tulin vuonna 1984. Yrittäjäksi ryhdyin vuonna 1999. Olin sitä ennen Henry Almilla töissä ja ostin häneltä kellopuolen ja jatkoin sitä.
Mika Laine
Mikä kellosepän työssä kiehtoo?
– Kellosepän työssä pitää olla todella kärsivällinen ja pitkäjännitteinen. Olen sitä oppinut tässä vuosien varrella, hosumalla ei kannata tehdä mitään. Sitä oikein innostuu, kun saa työstettäväkseen jonkun vanhan kellon. Eräs asiakas toi vanhan amerikkalaisen taskukellon korjattavaksi. Siihen ei saanut enää osia, mutta sain tehtyä siihen osan ja sain sen toimimaan. Kyllähän se tuntuu hienolta, kun saa sellaisen taas toimimaan.
Mitä kysyisit itseltäsi?
– Miksi olet kelloseppä? Pitäähän ihmisten nähdä mitä kello on.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot