Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Loviisan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Seppo Apajalahti palkittiin Suojelusenkeli-patsaalla, sillä hän on rohkeasti ja näkyvästi ottanut kantaa turvapaikanhakijoiden oikeudenmukaisen kohtelun puolesta. Toimittaja Maria Schulgin palkittiin pyyteettömästä elämäntyöstään.
Marko Kindstedt
LOVIISA Loviisalainen toimittaja Maria Schulgin palkittiin yllättäen pyyteettömästä elämäntyöstään Loviisan kirkossa viime sunnuntaina.
Miten sinusta tuli rantojen enkeli eli miten päätit lähteä mukaan Marraskuun liikkeeseen 50 vuotta sitten?
–?Tarvitsin lehdistö- ja tiedotusopin cum laude approbatur -arvosanaa varten radio-ohjelman. Kuulin itsenäisyyspäivän varjojuhlista ja päätin tehdä aiheesta ohjelman. Asuin Hakaniemessä, jonka sillan alla oli iso irtolaisten leiri. Toimin sittemmin asunnottomien ja irtolaisten työryhmän vetäjänä.
Mikä ihmisten auttamisessa sinua kiehtoo?
–?Pitää tehdä jotain, jos voi – tietenkin – kaikessa. Tämä pätee myös mentorointiin. Toki siitä saa myös hyvän mielen, kun näkee konkreettisia tuloksia. Mutta aina ei näe, ja se on joskus sydäntäsärkevää.
Sanotaan, että tänä päivänä ihmisten yksinäisyys olisi lisääntynyt. Näetkö tässä ajassa viitteitä 50 vuoden takaisista vuosista?
–Yksinäisyys ja hätä ovat nykyisin toisenlaisia. 50 vuotta sitten ei ollut työttömyyspäivärahoja tai muita tukia. Asunnottomat olivat irtolaislain alaisia. Nyt jokainen saa ruokaa ja katon päänsä päälle.
–?Eri asia sitten on, miten ja mihin rahansa käyttää sekä pystyykö asumaan omassa asunnossa, mutta taivasalle ei juurikaan jää (muun muassa ensisuojat ja kirkot). Se on silloin yleensä oma valinta. Yksinäisyys on nykyisin pirstoutuneita perheitä ja lapset ovat kaukana, eivätkä välitä. Jokaisella oma napa on lähin: itsekkään nykypolven mielestä elämässä tärkeintä on ”mulle kaikki, muista viis” -asenne.
Mistä olet eniten huolissasi tämän päivän yhteiskunnassa?
–?Syrjäytyminen, huumeet ja mielenterveyongelmat koskettavat ihmisiä. Apua on vaikea saada. Ihminen ei tule kuulluksi, ei pääse hoitoon, eikä sairaalaan. Kaiken ulkoistaminen on usein taustalla: yksinäiset vanhukset särkevät sydämen ja vanhemmilla on hätä lapsistaan, jotka eivät saa hoitoa. Ja sitten itsekkyyden lisääntyminen niin yksilön kuin politiikan puitteissa (vertaa Migrin päätökset). Kakkua tuntuu olevan yhä vaikeampi jakaa, mutta toisaalta se synnyttää enemmän vapaaehtoisia jakajia.
Olet ollut Loviisassa luomassa useita erilaisia tapahtumia ja projekteja. Mitkä niistä nostaisit itse rakkaimmaksi lapseksesi?
–?Wanhassa Wara Parempi/Loviisan Wanhat Talot, Avoimet joulukodit ja Hakeva ry:n runopenkit. Tänä vuonna Myllyharjun penkit saavat äänen ja rannan penkit merirunoja.
Loviisa elää tällä hetkellä hyvää kehitysvaihetta. Mitä kaupunki kaipaa eniten, jotta sen tulevaisuus olisi turvattu?
–?Tietenkin työpaikkoja ja ihmisiä, mutta ”ei ainoastaan leivästä”.
Mitä kysyisit itseltäsi?
–?Kun katsot taaksepäin, niin kadutko mitään? Kyllä. En usko pätkääkään mantraan, että ihminen ei kadu mitään, ei muuttaisi mitään. Minulla on paljon kaduttavaa ja sovitettavaa, kuten varmasti kait kaikilla, jotka uskaltavat katsoa rehellisesti itseensä ja tunnustaa omien tekojensa todellisen pohjan.
MARKO WAHLSTRÖM
marko.wahlstrom@itavayla.fi
FAKTALAATIKKO
Maria Schulgin
* Syntynyt Helsingissä 73 vuotta sitten. Asunut Loviisassa vuodenvaihteesta 2001–2002 asti.
* Suorittanut yliopistossa kolme gradua ja yhden approbaturin. Opiskelu ei kiinnostanut enää Marraskuun liikkeen vuosien jälkeen.
* Työura: Tehnyt toimittajan työtä vuodesta 1968 alkaen. Työskennellyt Lehtimiehissä, Yhtyneissä Kuvalehdissä ja A-lehdissä sekä tehnyt myös paljon radio ja televisio-ohjelmia. Kirjoittanut muutaman kirjan. Kolmannen polven toimittaja.
* Harrastaa vapaa-ajallaan unelmointia.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot