Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Stensbölen niityllä kasvaa runsaasti kiurunkannusta, joka houkuttelee pikkuapollojen lisäksi kimalaisia.
Mia Smolander
PORVOO Stensbölen yksityisellä, Svenska litteratursällskapet i Finlandin omistamalla luonnonsuojelualueella työ pikkuapollon eteen jatkuu.
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Mikko Kuussaari on seurannut pikkuapolloa alueella sen siirtoistuksesta lähtien.
–?Tänne vapautettiin 19 vuotta sitten 20 pikkuapollonaarasta, jotka olivat jo ehtineet paritella Someron Häntälässä, mistä ne tuotiin tänne.
Perhoskanta lähti hiljalleen kasvamaan.
–?Vuosina 2011 ja 2013 oli aurinkoiset ja lämpimät kesät, silloin täällä oli parhaimmillaan yli tuhat pikkuapolloa. Neljän hehtaarin kokoisen pääniityn lisäksi kahden kilometrin säteellä on viitisentoista pienempää niittyä, joissa kasvaa myös kiurunkannusta ja perhonen on löytänyt myös nämä alueet.
Mikko Kuussaari kertoo, että aiemmin umpeenkasvanut alue on saatu laidunnuksella kuriin ja pikkuapollolle elintärkeä kiurunkannus menestyy alueelle hienosti.
Mia Smolander
–?Sen jälkeen meillä oli todella kylmiä alkukesiä ja kanta romahti kymmenesosaan. Mutta se oli onneksi ehtinyt kasvaa niin suureksi, että etenkin pääniityllä säilyi silti varsin hyvä kanta. Nyt kolmen viime vuoden aikana kanta on lähtenyt uuteen nousuun ja viime kesänä täällä oli yli 500 pikkuapolloa.
Kuussaari teki viime viikolla Stensbölen niityllä kiurunkannus-seurantaa ja havaitsi jotain erittäin positiivista.
–?En ole koskaan löytänyt niin paljon perhosentoukan syömäjälkiä kuin nyt. Tämä lupaa mielenkiintoista kesää meille. Pikkuapollo lentää kesäkuussa, sitten nähdään mikä on kannan koko tänä vuonna. Hyvässä lykyssä saatetaan päästä yli 1?000 perhosen rajan.
Pikkuapollo siirtoistutettiin Stensböleen vuonna 2000.
Jukka Ilmonen
Kimalaiset pölyttäjien parhaimmistoa
Kuussaari sanoo niittyjen olevan Suomen runsaskukkaisimpia paikkoja ja samalla pölyttäjähyönteisten tärkeimpiä elinympäristöjä.
–?Hoidetut perinnebiotoopit ovat lajien kannalta "hotspotteja", koska niissä on runsaasti kukkivia lajeja. Pölyttäjille on tärkeää, että on paljon mesikasveja. Kimalaiset ovat meidän tärkeimpiä pölyttäjiä, niitä on 37 lajia. Sitten on noin 200 villimehiläislajia, ja monet niistä ovat erikoistuneet käyttämään jotain tiettyä kukkakasvia. Mitä suurempi on kasvilajien monimuotoisuus, sitä suurempi on myös pölyttäjien monimuotoisuus.
Stensbölen niityllä kukkiva kiurunkannus vetää keväisin puoleensa kimalaiskuningattaria satamäärin.
–?Tähän aikaan vuodesta luonnonvaraisia kukkivia mehikasveja on vähän, joten kiurunkannus on kimalaisten kannalta avainlaji. Kimalaisista vain kuningatar talvehtii ja keväällä kun se herää, sen pitää löytää ravintoa, jotta sillä on voimavaroja perustaa pesä ja uusi yhdyskunta.
Kimalaiset ovat tärkeässä roolissa pölyttäjinä. Esimerkiksi mustikoiden pölyttämisestä vastaavat suurelta osin kimalaiset.
–?Jos pölyttäjät vähenevät rajusti, se aiheuttaa ihmisille ongelmia, Kuussaari huomauttaa.
Jukka Ilmosen lampaat ovat ahvenanmaanlampaita.
Jukka Ilmonen
25 uuhta kirmaa laitumelle kesäkuussa
Stensbölen perinnebiotooppia hoidetaan Metsähallituksen järjestämien talkoiden lisäksi lammaslaidunnuksella. Orimattilalaisen luomulampuri Jukka Ilmosen lampaat kirmaavat Stensbölen kesälaitumelle jo kuudetta kertaa tänä vuonna.
–?Kaikki tapahtuu täällä luonnon ehdoilla ja pikkuapollon ehdoilla. Tuomme lampaat tänne siinä vaiheessa, kun pikkuapollot lentävät. Jos ne olisivat vielä toukkina, lampaat söisivät ne. Tutkijat pitävät minut ajan tasalla siitä, koska lampaat tuodaan ja samoin mikä on laidunpaine eli montako lammasta tänne tuodaan. Heidän näkemyksensä mukaan 25 lammasta täällä on hyvä määrä.
Luomulampuri Jukka Ilmonen sanoo eläinten hyvinvoinnin olevan hänelle äärimmäisen tärkeää.
Mia Smolander
Kun laidunnus alkoi kuusi vuotta sitten, kesäpäiviään Stensbölessä viettivät pässipojat. Nyt laitumelle tuodaan vain uuhia.
–?Laidunnus jatkuu niin pitkälle syksyyn kuin tytöillä on hyvä olla täällä. Alkukesästä näyttää aina siltä, että lampaat hukkuvat tänne, kun kasvu on niin voimakasta, mutta syyskuussa alkaa näkemään mitä hyötyä tästä on.
–?Minulle eläinten hyvinvointi on äärimmäisen tärkeä asia. En tiedä mitä muuta enää voisin tehdä, että lampaani voisivat paremmin, tämä niitty on niille paratiisi. No, ehkä jos ne saisi yhden pässin tänne, ne olisivat vielä iloisempia, Ilmonen nauraa.
Metsähallituksen Luontopalveluiden suunnittelija Martina Reinikainen kertoo Lumovoimaa- hankkeen pyrkivän saamaan lisää perinnebiotooppeja hoidon piiriin. Taustalla Mikko Kuussaari etsii pikkuapollon toukon syömäjälkiä.
Mia Smolander
Lumovoimaa-hankkeellä lisätään niittyjen hoitoa
Perinnebiotyypit ovat vaarassa hävitä Suomesta. Metsähallituksen Luontopalveluiden Lumovoimaa-hankkeen tavoitteena on lisätä luonnonsuojelualueiden niittyjen hoitoa laidunnuksella, niitolla sekä puuston ja pensaskerroksen raivaamisella.
–?Lumovoimaa-hanke tekee yhteistyötä eri tahojen kanssa. Järjestämme koulutuksia ja etsimme uusia alueita, joita pitäisi hoitaa. Pyrkimyksenä on, että hoidosta hyötyvät luonto, perinnebiotooppien lajit ja laidunyrittäjät, jotka voivat hakea tukea EU:n ympäristösopimuksella luonnonlaitumien hoitoon, Metsähallituksen Luontopalvelujen suunnittelija Martina Reinikainen kertoo.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot