VAN­HA-POR­VOO Por­voon mu­se­on van­han raa­ti­huo­neen ala­ker­ran suu­reen näyt­te­ly­ti­laan on avau­tu­nut uu­si py­sy­vä Kai­ku­ja-näyt­te­ly, joka on ko­ko­nai­suu­des­saan mu­se­on omaa tuo­tan­toa.

Uu­den näyt­te­lyn ra­ken­ta­mi­sen ai­ka­na van­ha raa­ti­huo­ne oli ylei­söl­tä sul­jet­tu­na kol­mi­sen kuu­kaut­ta. Toi­sen ja kol­man­nen ker­rok­sen py­sy­viin näyt­te­lyi­hin ei ole teh­ty muu­tok­sia.

– Sa­mal­la olem­me saa­neet van­hal­le raa­ti­huo­neel­le uu­den koh­taa­mis­ti­lan, jon­ka toi­von muut­ta­van mei­dän ylei­sö­työn toi­min­ta­mah­dol­li­suuk­sia, mu­se­on­joh­ta­ja Jo­han­na Leh­to-Vah­te­ra ker­toi pai­kal­lis­me­di­al­le avaus­päi­vän aat­to­na.

Uu­teen koh­taa­mis­ti­laan siir­tyy pää­o­sa mu­se­on työ­pa­ja­toi­min­nas­ta. Hol­min ta­lon ala­ker­ta toi­mii jat­kos­sa näyt­te­ly­ti­la­na.

– Konk­ka­ronk­ka on toi­mi­va kon­sep­ti, mut­ta se jou­tuu ai­na väis­ty­mään uu­sien näyt­te­lyi­den tiel­tä. Kai­kui­san ja vä­hän epä­käy­tän­nöl­li­sen ti­lan si­jain­ti ei myös­kään ol­lut pa­ras mah­dol­li­nen, Leh­to-Vah­te­ra jat­koi.

Por­voon mu­se­on ylei­sö­työ syn­tyi mu­se­o­leh­to­rit ja tii­min­ve­tä­jät Han­ne­le Ten­ho­vuo­ren ja Mar­ga­ret­ha Jäm­bäc­kin luo­vuu­del­la yli kym­me­nen vuot­ta sit­ten tyh­jäs­tä ken­gän­nau­ha-bud­je­til­la.

– Uu­den koh­taa­mis­ti­lan käyt­töö­not­to on suu­ri pa­nos­tus mu­se­on ylei­sö­työn ke­hit­tä­mi­ses­sä. Se­ni­o­ri-il­ta­päi­vät ja kou­lu­lais­ten työ­pa­jat saa­vat edel­leen jat­koa. Uu­te­na aloi­tam­me lu­en­to­sar­jan, joka pi­de­tään joka kuu­kau­den en­sim­mäi­se­nä kes­ki­viik­ko­na. En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la (6.3.) ai­hee­na on Bjur­bö­len me­te­o­riit­ti, Jäm­bäck ker­toi.

– Piikatytöstä luotetuksi valokuvamalliksi kasvanut Fredrika Snygg (1807–1841) työskenteli Edelfeltien palvelijattarena. Hän piti huolta Albert Edelfeltin äidin taloudesta kymmenien vuosien ajan, museolehtori, tiiminvetäjä Margaretha Jämbäck kertoo.

Marko Wahlström

Näyt­te­ly on to­teu­tet­tu van­han ti­lan eh­doil­la

Uu­si py­sy­vä näyt­te­ly si­jait­see van­han raa­ti­huo­neen en­ti­ses­sä vau­nu­va­jas­sa, jos­sa esi­tel­tiin ai­em­min Por­voon jo­ki­laak­son var­hais­his­to­ri­aa.

Por­voon mu­seo käyn­nis­ti näyt­te­ly­uu­dis­tuk­sen kak­si vuot­ta sit­ten.

– Yk­kös­tar­ve uu­dis­tuk­sel­le oli se, et­tä meil­lä sai­si ol­la enem­män Por­voon ja Itä-Uu­den­maan his­to­ri­as­ta ker­to­via asi­oi­ta tar­jon­nas­sam­me, Leh­to-Vah­te­ra sa­noi.

Mu­se­on­joh­ta­jan mu­kaan Por­voon mu­seo ha­lu­aa ol­la ker­to­mas­sa ih­mi­sil­le asi­oi­ta his­to­ri­as­ta hen­ki­lö- ja elä­mä­läh­töi­ses­ti.

– Mi­ten esi­mer­kik­si Bjur­bö­len me­te­o­riit­ti vai­kut­ti ih­mi­siin muun mu­as­sa tääl­lä Por­voos­sa. Hen­ki­lö­nä­kö­kul­mai­suus on to­del­la tär­ke­äs­sä roo­lis­sa koko ker­ron­nas­sa, Leh­to-Vah­te­ra jat­koi.

Näyt­te­ly on to­teu­tet­tu van­han ti­lan eh­doil­la mah­dol­li­sim­man kes­tä­väs­ti.

– Ti­lan omia yk­si­tyis­koh­tia on väis­tet­ty ja kun­ni­oi­tet­tu näyt­te­lyä ra­ken­net­ta­es­sa. Vau­nu­va­jan käyt­tö jul­ki­sen pa­lo­ka­lus­ton säi­ly­tys­ti­la­na saa nä­kyä, Leh­to-Vah­te­ra sa­noi.

– Uusi näyttely tuo menneisyyden ihmiset lähelle. Voimme huomata, miten he ovat toimineet kukin oman aikansa haasteissa tai elämän iloissa. Samalla uudistettu tila avaa museolle uudenlaisia tapoja kohdata yleisöään tässä ajassa, näyttelytuottaja Iina Wahlström iloitsi vierellään museonjohtaja Johanna Lehto-Vahtera.

Marko Wahlström

Seit­se­män hen­ki­löä ja yk­si me­te­o­riit­ti

Kai­ku­ja-ni­men saa­nut näyt­te­ly ker­too elä­mäs­tä ja his­to­ri­as­ta nä­kö­kul­ma­naan kah­dek­san ta­ri­naa eri ajoil­ta Por­voos­sa ja Itä-Uu­del­la­maal­la.

– Aja­tuk­se­na on ol­lut se, et­tä em­me ase­tu asi­an­tun­ti­jan jak­ka­ran pääl­le ja kat­so siel­tä asi­oi­ta yl­hääl­tä alas­päin, vaan lä­hes­tym­me ja ker­rom­me his­to­ri­as­ta oi­ke­as­ti elä­nei­den ih­mis­ten kaut­ta, näyt­te­ly­tuot­ta­ja Ii­na Wahlst­röm ker­toi.

Mu­se­o­vä­ki aloit­ti 58-koh­tai­ses­ta lis­tas­ta, jos­sa oli sekä ni­met­ty­jä hen­ki­löi­tä, ih­mis­ryh­miä et­tä muu­ta­mia eläi­miä.

– Lo­pul­ta pää­dyim­me seit­se­män hen­ki­löön ja yh­teen me­te­o­riit­tiin.

Näyt­te­lys­sä esi­tel­lään hen­ki­löt Mi­ka­el Ag­ri­co­la, Greta Zet­ter­berg, An­ders Jo­han Sjög­ren, Fred­ri­ka Snygg, Art­hur Wahr­man, Veik­ko Au­ne­la ja Ei­no Nur­mi. He edus­ta­vat ajan­jak­soa, joka al­kaa 1500-lu­vul­ta ja 1990-lu­vul­le.

– Bjur­bö­len me­te­o­riit­ti on iki­ai­kai­nen. Näyt­te­lys­sä kes­ki­tym­me het­keen, jol­loin se ti­pah­ti Bjur­bö­len­lah­teen.

Hen­ki­löis­tä oman ai­kan­sa lu­ku­mies An­ders Jo­han Sjög­re­nis­tä on jul­kais­tu vii­me vuo­sien ai­ka­na erit­täin pal­jon tut­ki­mus­tie­toa.

– Nyt ha­lu­sim­me myös näyt­te­lyn kei­noin ker­toa hä­nen ta­ri­nan­sa, Leh­to-Vah­te­ra kom­men­toi.

– Anders Johan Sjögrenin kirjat esittäytyvät näyttelyn toisessa multiamediateoksessa näyttelytuottaja Iina Wahlström kertoo.

Marko Wahlström

Mu­se­ol­ta vies­ti kai­kil­le ny­kyih­mi­sil­le

Näyt­te­ly­tuot­ta­ja ko­ros­taa, et­tä va­lin­ta ei ol­lut help­po.

– Por­voon ja Itä-Uu­den­maan his­to­ria on täyn­nä to­del­la mie­len­kiin­toi­sia ih­mis­koh­ta­loi­ta. Vaik­ka meil­lä on jou­kos­sa julk­kik­sia, ku­ten Mi­ka­el Ag­ri­co­la, ha­lu­sim­me eri­lai­sis­ta taus­tois­ta tu­le­via ih­mi­siä

Näyt­te­lyyn va­lit­tu­ja hen­ki­löi­tä yh­dis­tä­vät jot­kut piir­teet.

– Yk­si yh­tei­nen piir­re on se, et­tä he ovat ol­leet tai­ta­via käyt­tä­mään hy­väk­seen omia tie­to­jaan ja tai­to­jaan sii­nä, et­tä ovat pär­jän­neet elä­mäs­sään mah­dol­li­sim­man hy­väl­lä ta­val­la. Kai­ken­lai­sia kol­hu­ja ja mut­kia mat­kaan tu­lee kai­kil­le ih­mi­sil­le, mut­ta nämä mei­dän hah­mot ovat on­nis­tu­neet luo­vi­maan elä­män vir­ras­sa hy­vin­kin hie­nol­la ta­val­la.

Näyt­te­lyä teh­des­sään työ­ryh­män jä­se­net huo­ma­si­vat kak­si­vuo­ti­sen pro­jek­tin ai­ka­na usein to­den­neen­sa, et­tä joku hen­ki­lö on ihan ta­val­li­nen ih­mi­nen.

– Kun näi­hin ih­mi­siin on tu­tus­tu­nut, on tul­lut olo, et­tä he ovat kaik­ki ai­ka spe­si­aa­li­tyyp­pe­jä, näyt­te­ly­tuot­ta­ja to­te­si.

Mu­seo ha­lu­aa­kin vä­lit­tää näyt­te­lyn avul­la nä­kö­kul­man elä­mäs­tä muu­ten­kin mo­nel­le meis­tä ny­kyih­mi­sis­tä: vaik­ka olem­me ihan ta­val­li­sia tal­laa­jia, niin me kaik­ki olem­me omal­la ta­val­lam­me per­soo­nal­li­suuk­sia.

– Kun ote­taan joku ih­mi­nen tar­kas­te­lun koh­teek­si, niin siel­tä löy­tyy tosi kiin­nos­ta­via piir­tei­tä, Wahlst­röm jat­koi.

– Päättyneellä strategiakaudella meillä oli tavoite siirtyä aika pitkään kestäneestä esinekeskeisyydestä enemmän ilmiökeskeisyyteen ja siihen, että avataan museokokoelmia. Esineet ja tekotavat ovat korostuneet museoissa, mutta ihminen on niiden käyttäjä, valmistaja ja lahjoittaja, museonjohtaja Johanna Lehto-Vahtera sanoi.

Marko Wahlström

Mu­se­oil­la haas­tet­ta: Rivi rip­pi­kir­jas­sa ei ai­na kan­na ta­ri­nak­si

Mu­se­oi­den toi­vo­taan yhä use­am­min ker­to­van ta­ri­noi­ta ta­val­li­sis­ta ih­mi­sis­tä.

– Se on haas­teel­lis­ta. Jos jos­tain ih­mi­ses­tä on vain rivi rip­pi­kir­jas­sa, on sii­tä vai­kea läh­teä ko­ko­nais­ta elä­män­ta­ri­naa kir­joit­ta­maan. Tämä on osal­taan vai­kut­ta­nut sii­hen, mil­lai­sia ih­mi­siä näyt­te­lyyn on va­li­koi­tu­nut, Wahlst­röm ker­toi.

Por­voon mu­se­on uu­si py­sy­vä näyt­te­ly edus­taa kult­tuu­ri­his­to­ri­al­lis­ta näyt­te­ly­ko­ko­nai­suut­ta.

– Pa­ra­dok­si on se, et­tä näyt­te­lyis­sä ei ole toi­saal­ta lop­puun­ka­lut­tu­ja hen­ki­löi­tä. Vaik­ka per­na­ja­lai­ses­ta Mi­ka­el Ag­ri­co­las­ta on ker­rot­tu pal­jon, hä­nes­tä­kin voi­daan teh­dä uu­sia tul­kin­to­ja. Toi­saal­ta ne hen­ki­löt, jois­ta on vain nimi rip­pi­kir­jas­sa, ker­to­muk­sen voi kui­ten­kin teh­dä ja to­de­ta, et­tä läh­tei­den mää­rä on mer­kit­tä­vän pie­ni, mikä ker­too yh­teis­kun­nas­ta asi­oi­ta, mu­se­on­joh­ta­ja Jo­han­na Leh­to-Vah­te­ra muis­tut­ti.

Porvoo oli pellavakudonnan keskus 1700-luvun lopulta 1800-luvun lopulle.

Marko Wahlström

Por­voo on ol­lut pel­la­va­ku­don­nan kes­kus

Näyt­te­ly pu­reu­tuu jo­kai­sen ih­mi­sen omaan ta­ri­naan pie­nen anek­doo­tin tai ta­pah­tu­man kaut­ta.

– Ih­mi­set ker­to­vat meil­le myös suu­ria ta­ri­noi­ta, esi­mer­kik­si si­säl­lis­so­ta ja toi­nen maa­il­man­so­ta sekä kau­pun­gin ja val­ta­kun­nan ke­hi­tys sekä te­ol­lis­tu­mi­nen tu­le­vat nä­ky­viin näi­den hen­ki­löi­den kaut­ta, Wahlst­röm ker­toi.

His­to­ri­am­me kään­ne­koh­tien osal­ta Por­voo ja itäi­nen Uu­si­maa ei­vät tee poik­keus­ta.

– Sa­man­kal­tai­sia ta­ri­noi­ta on maa täyn­nä. Ta­ri­noi­ta sii­tä, min­kä­lai­sia elin­kei­no­mah­dol­li­suuk­sia ih­mi­sil­lä on ol­lut, Wahlst­röm muis­tut­ti.

Itä-Uu­si­maa ja Por­voo ovat ol­leet pel­la­va­ku­don­nan kes­kuk­sia 1700-lu­vun lo­pul­ta 1800-lu­vun lo­pul­le as­ti, jo­hon vii­ta­taan useis­sa yh­teyk­sis­sä mel­ko yli­mal­kai­ses­ti. Näyt­te­lys­sä ai­hee­seen pu­reu­du­taan Greta Zet­ter­ber­gin kaut­ta.

– Meil­lä on ol­lut käyn­nis­sä tut­ki­mus­han­ke ja nyt täs­sä näyt­te­lys­sä yri­täm­me ava­ta asi­aa hie­man tar­kem­min, mitä se oi­kein tar­koit­taa, Leh­to-Vah­te­ra ker­toi.

Suomen suurin tunnettu meteoriitti, Bjurbölen meteoriitti putosi 12.3.1899 Porvoon Bjurbölevikeniin. Porvoolaisten ihmisten elämään vaikuttaneella meteoriitilla on nyt roolinsa Porvoon museon uudessa Kaikuja-näyttelyssä.

Marko Wahlström

Porvoon museon uusi toimintamuoto on tarinakaappi, joka on syntynyt Porvoon museon näyttely- ja yleisötyötiimin yhteistyön tuloksena. Kaapin yläosassa on ensivaiheessa tarina jättiläisestä ja Näsin kivestä. Jättiläiset ja miniatyyri-ihmiset ovat tehneet näyttelyvalvoja–oppaat Jenny Törnroos ja Ailana Moore sekä museoapulainen Sirkku Mannerkoski. Yleisö saa kirjoittaa omia tarinoitaan.

Marko Wahlström

Toi­min­nal­li­suut­ta, mul­ti­me­di­aa, pe­le­jä ja ta­ri­noi­ta

Toi­min­nal­li­suus on yk­si kes­kei­nen osa uut­ta näyt­te­lyä, jos­sa ylei­sö pää­see tut­ki­maan kah­ta mul­ti­me­di­a­te­os­ta, jois­ta toi­nen vie An­ders Jo­han Sjög­re­nin lu­ke­mien kir­jo­jen pa­riin. Toi­ses­sa pää­see Fred­rik Adolf von Nu­mer­sin vuon­na 1789 piir­tä­mään Por­voo-la­vee­rauk­seen, joka on van­hin tun­net­tu ko­ko­nais­ku­va kau­pun­gis­ta.

– Al­ku­pe­räis­tä la­vee­raus­ta ei voi sen va­lo­herk­kyy­den ta­kia tuo­da esil­le, mut­ta nyt sii­hen pää­see tu­tus­tu­maan mul­ti­me­di­a­na. Te­ok­ses­sa on esi­tel­ty Nu­mer­sin li­säk­si muu­ta­mia koh­tei­ta Van­has­ta-Por­voos­ta, näyt­te­ly­tuot­ta­ja ker­too.

Näyt­te­ly­ti­las­sa voi tu­tus­tua myös Mi­ka­el Ag­ri­co­lan käyt­tä­miin, jo hä­vin­nei­siin ja vie­lä ole­mas­sa­o­le­viin sa­noi­hin kor­teil­la, joil­la voi pe­la­ta myös Do­mi­noa.

Näyt­te­lyn esi­neis­tö on Rön­nä­sin saa­ris­to­mu­se­os­ta lai­nat­tua Wikst­röm-ve­ne­moot­to­ria lu­kuu­not­ta­mat­ta Por­voon mu­se­on omaa.

Tehtaanjohtaja Veikko Aunela luotsaama Porvoon Teknillinen Tehdas valmisti Porvoo-väriliituja, joita valmistetaan edelleen Artjärvellä. Tehtaan loppuessa Porvoossa, museo taltioi tehtaan toimintaa aktiivisesti. Näyttelyssä nähdään Ylen tuottama dokumenttielokuva.

Marko Wahlström

Sari Myl­ly­nen: "Tä­män päi­vän mat­kai­li­ja et­sii sy­vyyt­tä ja si­säl­töä"

Uu­den py­sy­vän his­to­ri­a­näyt­te­lyn ava­jai­set kut­su­vie­rail­le pi­det­tiin tors­tai-il­ta­na.

– Mu­se­on ta­ri­nat muis­tut­ta­vat sii­tä, et­tä jo­kai­nen su­ku­pol­vi on ko­ke­nut mur­rok­sia ja mah­dol­li­suuk­sia, ja et­tä elä­män pe­rus­ko­ke­muk­set – ilo, me­ne­tys, muu­tos ja toi­vo – ovat kul­ke­neet ih­mis­ten mu­ka­na vuo­si­sa­to­jen ajan. Se tuo pers­pek­tii­viä myös omaan ai­kaam­me. Olem­me osa jat­ku­moa, ja mei­dän teh­tä­väm­me on jät­tää sii­tä osa tu­le­vil­le, näyt­te­lyn avan­nut Por­voon kau­pun­gin mat­kai­lun ke­hit­tä­mis­pääl­lik­kö Sari Myl­ly­nen sa­noi.

Hän ko­ros­ti, et­tä juu­ri sik­si mu­seo on niin tär­keä.

– Se on por­voo­lai­suu­den vaa­li­ja. Se pi­tää esil­lä sen, mil­tä por­voo­lai­suus on eri ai­koi­na näyt­tä­nyt, kuu­los­ta­nut ja tun­tu­nut. Mu­se­os­sa elää se osa iden­ti­teet­ti­äm­me, jota ei voi ra­ken­taa uu­del­leen – se on tal­len­net­tu ta­ri­noi­hin, esi­nei­siin ja men­nei­den ai­ko­jen ih­mis­ten jäl­kiin.

Myl­ly­nen muis­tut­ti, et­tä tä­män päi­vän mat­kai­li­ja et­sii sy­vyyt­tä ja si­säl­töä.

– Mat­kai­li­jat ei­vät tule vain kat­so­maan paik­ko­ja, vaan ko­ke­maan mer­ki­tyk­siä. Mu­seo tar­jo­aa niil­le väy­län: ta­ri­noi­ta, jot­ka te­ke­vät Por­voos­ta enem­män kuin kau­nii­den ku­jien ja van­ho­jen ta­lo­jen sar­jan, ja ym­mär­rys­tä sii­tä, mik­si Por­voo on sel­lai­nen kuin se on. Mu­seo vaa­lii kult­tuu­ri-iden­ti­teet­ti­äm­me, ri­kas­taa asu­kas- ja vie­rai­li­ja­ko­ke­mus­ta ja tu­kee kes­tä­vää mat­kai­lua, Myl­ly­nen sa­noi.

Näyttelytilassa voi tutustua myös Mikael Agricolan käyttämiin, jo hävinneisiin ja vielä olemassaoleviin sanoihin korteilla.

Marko Wahlström

Por­voon mu­se­os­sa vie­rai­li vii­me vuon­na noin 39 000 hen­keä

Por­voon mu­se­oyh­dis­tyk­sen yl­lä­pi­tä­mä mu­seo on kä­vi­jä­mää­räl­tään Itä-Uu­den­maan suu­rin.

– Ko­ko­nais­kä­vi­jä­mää­rä oli vii­me vuon­na noin 39 000, mikä on vä­hän pie­nem­pi kuin ai­em­min joh­tu­en osit­tain sii­tä, et­tä olim­me kiin­ni kuu­kau­den ja van­has­sa kau­pun­gis­sa oli kuu­muu­den vuok­si ke­säl­lä hil­jai­sem­paa, Leh­to-Vah­te­ra ker­toi.

Vii­me vuo­den al­ku on­nis­tui hy­vin, sil­lä Si­ni­nen het­ki -näyt­te­ly ke­rä­si 1 500 kä­vi­jää tam­mi­kuus­sa, joka pe­rin­tei­ses­ti hil­jai­nen kuu­kau­si.

– Mu­se­o­kort­ti-kä­vi­jöi­den mää­rä on mer­kit­tä­vä: hei­tä on yli 50 pro­sent­tia kai­kis­ta kä­vi­jöis­täm­me, Leh­to-Vah­te­ra sa­noo.

Hän pi­tää hy­vin mah­dol­li­se­na, et­tä tänä vuon­na kä­vi­jä­mää­rä ylit­tää jäl­leen yli 40 000 ra­ja­pyy­kin.

Fredrik Adolf von Numersin vuonna 1789 piirtämä Porvoo-laveeraus on vanhin tunnettu kokonaiskuva kaupungista. Siihen pääsee tutustumaan multimediateoksessa, jota esittelee näyttelytuottaja Iina Wahlström. Museonjohtaja Johanna Lehto-Vahtera katsoo vierellä.

Marko Wahlström

Mu­se­on juh­la­vuo­si täyn­nä näyt­te­lyi­tä ja ta­pah­tu­mia

Por­voon mu­seo täyt­tää tänä vuon­na 130 vuot­ta.

– Vuo­den ai­ka­na tuo­tam­me en­nä­tyk­sel­li­sen pal­jon eli kuu­si uut­ta näyt­te­lyä. Seu­raa­vak­si al­ku­ke­säs­tä ava­taan Pert­ti Jar­lan yk­si­tyis­näyt­te­ly sekä uu­si ri­pus­tus Al­bert Edel­fel­tin ja Vil­le Val­lg­re­nin tai­tees­ta. Ny­ky­tai­de­pai­no­tus on vah­vem­paa kuin kos­kaan ai­em­min ja myös ylei­sö­ta­pah­tu­mia on pal­jon, Leh­to-Vah­te­ra jat­koi.

Por­voon mu­se­on uu­den stra­te­gi­an mu­kai­nen näyt­te­ly­toi­min­nan vi­sio on "Het­ki­nen kult­tuu­ria ja tai­det­ta", mut­ta mu­seo jat­kaa myös Por­voon his­to­ri­as­ta ker­to­vien näyt­te­lyi­den uu­dis­ta­mis­ta.

– Sii­tä esi­merk­ki­nä voi­daan an­taa en­si syk­sy­nä Ru­ne­ber­gin ko­ti­mu­se­os­sa avau­tu­va Carl Os­kar Mal­mis­ta (1826–1863) ker­to­va näyt­te­ly, jota teh­dään yh­teis­työs­sä työ­vä­en­mu­seo Wers­taan ja Kuu­ro­jen mu­se­on kans­sa, näyt­te­ly­tuot­ta­ja ker­too.

»» Por­voon mu­se­on van­han raa­ti­huo­neen (Jo­ki­ka­tu 45) ala­ker­ran uu­si py­sy­vä Kai­ku­ja-näyt­te­ly avau­tui per­jan­tai­na 27.2. Näyt­te­ly on avoin­na en­sim­mäi­sen ker­rok­sen en­ti­ses­sä vau­nu­va­jas­sa. Mu­seo on avoin­na kes­ki­vii­kos­ta sun­nun­tai­hin kel­lo 12–16.

FAK­TA
Por­voon mu­se­on uu­den näyt­te­lyn hen­ki­löt:
» Mi­ka­el Ag­ri­co­la (1510–1557), suo­men kir­ja­kie­len isä, piis­pa
» Greta Zet­ter­berg (1733–1803), keh­rää­jä­tär, keh­ruu­mes­ta­ri ja -opet­ta­ja
» An­ders Jo­han Sjög­ren (1794–1855), Bor­gå Gym­na­siu­min lu­ku­mies, kir­jai­li­ja, suo­men kie­len ja kan­sa­tie­teen tut­ki­ja, his­to­ri­an­tut­ki­ja ja tut­ki­mus­mat­kai­li­ja
» Fred­ri­ka Snygg (1807–1891), Edel­fel­tien pal­ve­li­ja­tar ja muo­to­ku­va­mal­li
» Art­hur Wahr­man (1874–1919), saa­ris­to­lai­nen, ka­las­ta­ja Art­hur Wahr­man
» Ei­no Nur­mi (1916–1988), va­lo­ku­vaa­ja
» Veik­ko Au­ne­la (1920–1997), Por­voon Tek­nil­li­sen Teh­taan joh­ta­ja

Näyt­te­lyn eri­koi­suus:
»» Suo­men tä­hän as­ti suu­rin tun­net­tu me­te­o­riit­ti, noin 328 ki­loa pai­na­va kond­riit­ti­ki­vi­me­te­o­riit­ti up­po­si me­ren jäi­den läpi sa­vi­poh­jaan. Me­te­o­riit­tia säi­ly­te­tään Luon­non­tie­teel­li­ses­sä kes­kus­mu­se­os­sa Hel­sin­gis­sä.