POR­VOO, KES­KUS­TA Muis­tat­ko vie­lä ol­ka­top­pauk­set, ne­on­vä­rit, fark­ku­ta­kit, ten­na­rit ja tuu­li­pu­vut? Tu­pee­ra­sit­ko per­ma­nen­ta­tut hiuk­se­si tai kas­va­tit­ko ta­ka­tu­kan? Lai­toit­ko vah­vaa ca­ja­lia sil­mä­luo­mii­si? Kat­soit­ko vii­mei­set hi­tit Mu­sic TV:stä tai kuun­te­lit­ko mu­siik­kia upou­u­sil­la Walk­ma­neil­la­si?

Nau­rat­ti­ko Kik­ke­lis­kok­ke­lis, mi­täs läk­sit -huu­mo­ri? Kä­vit­kö ae­ro­bic-tun­nil­la ja ve­dit yl­le­si span­de­xia? Läh­dit­kö per­hee­si kans­sa lo­mal­le Fin­nai­ril­la tai Ka­rai­ril­la Ka­na­ri­an­saa­ril­le, Kreik­kaan tai Es­pan­jaan? Tai kier­sit­kö Eu­roop­paa in­ter­rei­laa­mal­la?

Tämä kaik­ki oli ar­kea 1980-lu­vul­la. Ka­sa­ri-il­miö elää muis­tois­sam­me nos­tal­gi­se­na tren­di­nä. Sii­hen on tart­tu­nut myös por­voo­lai­nen Par­ti­ta-kuo­ro.

Hyväntuulinen ja reipas kuoromusikaali vie katsojan 1980-luvun muistoihin parturi–kampaamo Lissun kautta. Höpöilyn ohella syvyyttä tarinaan luo ihmissuhdedraama. Kuva on harjoituksista.

Marko Wahlström

Ta­ri­nal­li­nen kuo­ro­mu­si­kaa­li vie par­tu­ri–kam­paa­mo Lis­suun

"Tuk­ka pys­tys­sä ka­tu­ja as­te­len, on pil­li­hou­su­ni haa­rois­ta rat­ken­neet. Ja par­tu­ri­kam­paa­mo Lis­su on hiuk­se­ni lei­kan­nut taas, ne sei­soo kuin jär­ki koh­den vas­taan­tu­li­jaa."

Din­go-yh­ty­een kap­pa­le "Sinä ja minä" rä­jäyt­ti po­tin vuon­na 1984. Po­ri­lai­syh­tye nou­si kap­pa­leen ja esi­koi­sal­bu­min­sa myö­tä Suo­men suo­si­tuim­mak­si rock-yh­ty­eek­si. Me­nes­tys oli taat­tu, kei­kat myy­tiin lop­puun ja si­fon­ki­hui­vit len­te­li­vät kon­ser­teis­sa.

Por­voo­lais­kuo­ron ta­ri­nal­li­nen kuo­ro­mu­si­kaa­li vie kat­so­jat 1980-lu­vun par­tu­ri–kam­paa­moon, jos­sa kol­me ys­tä­vys­tä pyö­rit­tää elä­mä­ni­lois­ta ja yl­lät­tä­vien kään­tei­den vä­rit­tä­mää ar­kea. Pää­o­sas­sa on kam­paa­ja Lis­su, jon­ka elä­mä mul­lis­tuu nuo­ruu­den rak­kau­den as­tel­les­sa vuo­sien jäl­keen oves­ta si­sään. Sa­maan ai­kaan lon­too­lai­nen ma­na­ge­ri yrit­tää hou­ku­tel­la Lis­sua uu­teen elä­mään.

Parturi–kampaamoyrittäjä Lissu on palannut Espanjan-lomaltaan Porvooseen. – Eihän täällä tapahdu mitään, hän tuumaa ja unelmoi uudenlaisesta urasta maailmalla. Kuva on harjoituksista.

Marko Wahlström

Näy­tel­mäl­li­set pro­duk­ti­ot kuo­rol­le rak­kai­ta

Mikä fii­lis -kuo­ro­mu­si­kaa­lin taus­tal­la on pro­duk­tio, jo­hon osal­lis­tet­tiin koko kuo­ro.

– Pää­tim­me ha­kea ide­oi­ta kuo­ro­lai­sil­ta sii­tä, mitä he ha­lu­ai­si­vat teh­dä seu­raa­vak­si, kuo­ro­yh­dis­tyk­sen hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja Nik Har­ti­kai­nen ker­too.

Eh­do­tuk­sis­ta ää­nes­tet­tiin ja voit­ta­jak­si nou­si ka­sa­ri­mu­siik­ki.

– Näy­tel­mäl­li­set pro­jek­tit ovat ol­leet meil­le ai­na rak­kai­ta. Ryh­dyim­me miet­ti­mään, mi­ten voi­si ni­voa bii­se­jä yh­teen pien­ten juo­nen­kään­tei­den kaut­ta, Har­ti­kai­nen jat­kaa.

Kuo­ro­lais­ten te­ke­män kä­si­kir­joi­tus­run­gon val­mis­tut­tua näy­tel­mäl­lis­ten osuuk­sien oh­jaa­jak­si pyy­det­tiin Mer­ja La­ri­vaa­ra, joka teki vii­mek­si Par­ti­tan kans­sa yh­teis­työ­tä Mou­lin Rou­gen mu­sii­kin pe­rus­tu­vas­sa pro­duk­ti­os­sa.

– Kaik­ki, jot­ka ha­lu­si­vat pu­he­roo­lin, myös sel­lai­sen sai­vat, Har­ti­kai­nen jat­kaa.

Mu­si­kaa­lis­sa on myös tans­sil­li­sia osuuk­sia, joi­ta on hi­ot­tu kuo­ro­lais­ten jou­kos­ta löy­ty­nei­den tans­si­ko­re­og­ra­fien (Kat­rii­na Rii­se ja Miki Räi­sä­nen) kans­sa. Kuo­ros­ta on koot­tu myös bän­di, jota on vah­vis­tet­tu ul­ko­puo­li­sel­la pi­a­nis­til­la.

Meik­kaa­ja­na, mas­kee­raa­ja­na ja pu­vus­ta­ja­na toi­mii kuo­ron jä­sen Sari Har­ti­kai­nen.

– Vi­su­aa­li­suus on tär­ke­äs­sä roo­lis­sa, sil­lä 1980-luku oli muo­dil­li­ses­ti vä­ri­käs­tä ai­kaa. Kirk­kaat vä­rit mei­keis­sä oli­vat her­kul­lis­ta pu­vus­tuk­sen­kin kan­nal­ta teh­dä. Po­ruk­ka kier­si vuo­den ai­ka­na kirp­pa­reil­la et­si­mäs­sä ai­to­ja asu­ja ja rek­vi­siit­taa, hän ker­too.

Kuoromusikaalin sisältyy niin tanssia, laulua kuin replikointia. Kuva on harjoituksista.

Marko Wahlström

1980-luvun hittibiisit ovat saaneet tanssikoreografian kuoron omana työnä. Kuva on harjoituksista.

Marko Wahlström

Mu­si­kaa­lin näki noin 900 kat­so­jaa vii­me mar­ras­kuus­sa

Kuo­ro­mu­si­kaa­lis­sa kuul­laan vii­ti­sen­tois­ta 1980-lu­vul­ta tut­tua mu­siik­ki­kap­pa­let­ta, jot­ka Nik Har­ti­kai­nen on so­vit­ta­nut yh­des­sä kuo­ron­joh­ta­ja, ka­pel­li­mes­ta­ri Mer­zi Ra­ja­lan kans­sa.

Din­go-pot­pu­rin li­säk­si esi­tyk­seen bii­si­lis­taan mah­tu­vat muun mu­as­sa Eu­ro­pen "Fi­nal Count­down" sekä Ma­don­nan, Mic­ha­el Jack­so­nin, Bon­nie Ty­le­rin ja Ep­pu Nor­maa­lin ka­sa­ri­hit­te­jä.

Kuo­ro­mu­si­kaa­lin ni­mik­ko­kap­pa­le on elo­ku­van "Flash­dan­ce" (1983) tun­nus­bii­si "What a Fee­ling", jon­ka Ire­ne Cara teki tun­ne­tuk­si.

– Näin ke­vyt, mut­ta sy­dä­mel­li­nen ta­ri­na par­tu­ri–kam­pa­moon läh­ti ra­ken­tu­maan, Har­ti­kai­nen sa­noo.

Mu­si­kaa­lin näki noin 900 kat­so­jaa kult­tuu­ri­ta­lo Gran­dis­sa vii­me mar­ras­kuun lo­pul­la. Kaik­ki kol­me esi­tys­tä oli­vat lop­puun­myy­ty­jä, ja ylei­sö in­nos­tui ta­put­ta­maan sei­saal­taan (stan­ding ova­si­on) jo­kai­sen näy­tök­sen lo­pus­sa. Mo­net lau­loi­vat myös mu­ka­na esi­tys­ten ai­ka­na.

– Suu­res­ta suo­si­os­ta joh­tu­en pää­tim­me esit­tää kuo­ro­mu­si­kaa­lia vie­lä tu­le­va­na ys­tä­vän­päi­vä­nä kah­den näy­tök­sen ver­ran, Har­ti­kai­nen jat­kaa.

Kuo­ro­mu­si­kaa­lia var­ten va­lais­tuk­sen kult­tuu­ri­ta­lo Gran­din la­val­le on suun­ni­tel­lut Hel­sin­gin Kau­pun­gin­te­at­te­rin va­lo­mes­ta­ri. Kou­vo­la­lai­nen ää­ni­mies Sami Vii­ta­lo huo­leh­tii esi­tyk­sen mik­sauk­ses­ta.

Kuoronjohtaja Merzi Rajala toimii kuoromusikaalin kapellimestarina. Kuva on harjoituksista.

Marko Wahlström

Yh­teis­hen­ki sekä rak­kaus mu­siik­kia ja toi­si­am­me koh­taan

Par­ti­ta-kuo­ron juu­ret ulot­tu­vat 1960-lu­vun lo­pul­le, jol­loin mu­sii­ki­no­pet­ta­ja Han­nu Kiis­ki joh­ti kan­sa­lai­so­pis­ton se­ka­kuo­roa ni­mel­tä Fla­min­gos. Kuo­ro vaih­toi ni­men­sä Par­ti­tak­si vuon­na 1975, kun se ir­tau­tui kan­sa­lai­so­pis­tos­ta.

– Tänä vuon­na tu­lee 30 vuot­ta sii­tä, kun aloi­tin kuo­ron­joh­ta­ja­na. Par­ti­ta on en­sim­mäi­nen kuo­ro­ni, Mer­zi Ra­ja­la las­kes­ke­lee.

Kuo­ron ri­veis­sä on tänä päi­vä­nä noin 30 lau­la­jaa. Suu­rin osa lau­la­jis­ta on iäl­tään 30–60-vuo­ti­ai­ta ja enin osa on lau­la­nut kuo­ros­sa yli kym­me­nen vuot­ta. Ny­kyi­sin kuo­ro toi­mii yh­teis­työs­sä kan­sa­lai­so­pis­ton kans­sa.

– Par­ti­tas­sa hie­noa on se, et­tä tämä on enem­män kuin har­ras­tus. Kuo­ron ym­pä­ril­lä pyö­rii mo­ni­tai­teel­li­nen per­he, Ra­ja­la jat­kaa ja ku­vaa kuo­roa kol­lek­tii­vik­si.

Ny­kyi­sis­tä kuo­ro­lai­sis­ta enin osa on lau­la­nut Par­ti­tas­sa yli kym­me­nen vuot­ta.

– Yh­teis­hen­ki sekä rak­kaus mu­siik­kia ja toi­si­am­me koh­taan. Kuo­ro­lais­ten si­tou­tu­mi­nen omaan työ­hön­sä on mer­kit­tä­vää, Ra­ja­la ku­vai­lee kuo­ron suo­si­on sa­lai­suut­ta.

Por­voo­lais­ten li­säk­si kuo­ros­sa käy­dään lau­la­mas­sa Es­poos­ta, Hel­sin­gis­tä, Kou­vo­las­ta, Lo­vii­sas­ta, Mänt­sä­läs­tä ja Van­taal­ta as­ti.

– Löy­sin kuo­roon 18 vuot­ta sit­ten tul­les­sa­ni töi­hin Por­voo­seen. Am­ma­tik­se­ni työs­ken­te­len mu­sii­kin pa­ris­sa, mut­ta ha­lu­sin myös har­ras­taa lau­lua. Vaik­ka paik­ka­kun­nat vaih­tu­vat, Par­ti­ta ei jää, ny­kyi­sin Kou­vo­las­sa asu­va va­ra­joh­ta­ja Miia Salo sa­noo.

Partita-kuoro ottaa lavan haltuunsa. Kuva on harjoituksista.

Marko Wahlström

Kuo­ro pyr­ki­nyt ulos viih­de­kuo­ron lei­mas­taan

Par­ti­ta­lai­set ovat ha­lun­neet ir­tau­tua ta­ka­vuo­sien viih­de­kuo­ro-lei­mas­taan, joka vie­vät aja­tuk­set vuo­si­kym­men­ten ta­kai­seen is­kel­mä­kult­tuu­riin.

– En­nem­min­kin olem­me ryt­mi­mu­sii­kin kuo­ro, mikä ku­vaa pa­rem­min kuo­ron toi­min­taa, Mer­zi Ra­ja­la ker­too.

Kuo­ron ak­tii­vi­nen oh­jel­mis­to koos­tuu pit­käl­ti pro­duk­ti­o­koh­tai­sis­ta mu­siik­ki­kap­pa­leis­ta. Pe­rin­teis­tä kuo­ron oh­jel­mis­toa edus­ta­vat Mer­zi Ra­ja­lan so­vit­ta­mat jou­lu­bii­sit, joi­ta kuo­ro on tal­ti­oi­nut le­vyl­le­kin.

– Vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na kuo­ron ar­kis­toi­hin on eh­ti­nyt ker­tyä sa­to­ja kap­pa­lei­ta, va­ra­joh­ta­ja Miia Salo sa­noo.

Mut­ta mitä oi­kein tar­koit­taa kuo­ron nimi?

– Par­ti­ta on klas­si­sen mu­sii­kin ter­mi, joka tar­koit­taa ba­ro­ki­nai­kais­ta mu­siik­ki­tyy­li­la­jia. Viih­de­kuo­roa pe­rus­tet­ta­es­sa sil­le ha­et­tiin nimi klas­si­sen mu­sii­kin pii­ris­tä, Mer­zi Ra­ja­la jat­kaa.

Hä­nen mu­kaan ny­ky­muo­toi­sen kuo­ron toi­min­taa nimi ku­vaa mi­ten­kään.

– Pa­rem­paa­kaan em­me ole kek­si­neet! Jos joku lu­ki­ja kek­sii pa­rem­man ni­men, olem­me avoi­mia hy­vil­le eh­do­tuk­sil­le, muus­sa ta­pauk­ses­sa jat­kam­me Par­ti­tal­la, Ra­ja­la hy­mäh­tää.

Partitalaiset Sari Hartikainen (vas.), Miia Salo, Nik Hartikainen ja Merzi Rajala kuvailevat kuoron henkeä yhteisölliseksi. – Suurin osa kuorolaisista on laulanut yhdessä yli kymmenen vuotta, kuoroajo 30 vuotta johtanut Rajala sanoo.

Marko Wahlström

Kuo­ro har­joit­te­lee kirk­ko­sa­lis­sa

Kuo­ro har­joit­te­lee täl­lä het­kel­lä maa­nan­tai-il­tai­sin Me­to­dis­ti­kir­kol­la Kai­vo­ka­dul­la. Sitä en­nen kuo­ro­lais­ten har­joi­tus­paik­ka­na toi­mi Mis­si­ons­kyr­kan Rau­han­ka­dul­la.

Har­joi­tus­ti­loi­na ovat eh­ti­neet toi­mia myös muun mu­as­sa en­ti­nen työ­vä­en­ta­lo Kai­vo­ka­dul­la ja Tai­de­teh­taan työ­ti­lat.

– Tääl­lä kirk­ko­sa­lis­sa on hyvä akus­tiik­ka ja ti­lat ovat toi­mi­vat. Kuo­ro esiin­tyy ai­na seu­ra­kun­nan ti­lai­suu­des­sa lop­pi­ai­se­na, Mer­zi Ra­ja­la kiit­tää yh­teis­työs­tä.

»» Par­ti­ta-kuo­ron Mikä fii­lis -kuo­ro­mu­si­kaa­li. Esi­tyk­set kult­tuu­ri­ta­lo Gran­dis­sa (Piis­pan­ka­tu 28) Por­voos­sa lau­an­tai­na 14.2. kel­lo 16 ja 19. Li­put: net­tic­ket.fi.

»» Par­ti­ta-kuo­ron verk­ko­si­vut löy­ty­vät tääl­tä