Viikon kysymys
A-
A+
Kuvituskuva.
Mika Laine / Itä-Uudenmaan hyvinvointialue
Itä-Uudenmaan hyvinvointialuejohtaja Max Lönnqvist kertoi muutamia kohtia siitä, miten alue aikoo taittaa toimintakulujensa negatiivisen kierteen. Siitä kertova Tuottavuusohjelma 2.0. julkaistaan piakkoin (Um 2.12.).
Palvelujen käyttäjänä suunnitelmassa pisti silmään, palvelujen keskittäminen, joka tietää sitä, että Askolan, Lapinjärven, Myrskylän ja Pukkilan terveyspalvelut päättyvät, ja toiminta keskitetään Porvooseen, Loviisaan ja Sipooseen.
Se taas tietää Porvoossakin entistä pidempiä jonoja ja pidempiä odotusaikoja lääkäriin, jos pääsyä ollenkaan. Nytkin jo tilanne on vaikea. Parkkipaikat ovat joka päivä niin täynnä vielä kahdentoista aikaankin, ettei sieltä tilaa löydy, samoin aulan vastaanottotilat, jossa potilaat odottavat pääsyä hoitajan tiskille. Sen jälkeen kaksi, kolme tuntia odotusta vastaanotolle. Se, että lääkäri on ollut jo vastaanottokopissa kuulemassa potilaan vaivoja, ja on napannut sieltä tarvittaessa vastaanotolleen, on ollut toimiva ratkaisu.
Iltapäivästä Näsissä voi olla vähemmän väkeä, mutta silloin laboratorio ja röntgen ovat jo kiinni, ja lääkärin määräämiin kokeisiin on tultava seuraavana päivänä uudestaan. Mikseivät em. palvelut ole auki sen ajan kuin vastaanottokin? Voisiko HUS:in kanssa tästä neuvotella?
Entä mistä tulee tieto siitä, että aikoja saa noin kahdessa viikossa, kun puhelimen päässä vastataan, ettei aikoja ole ollenkaan?
Entä kun väkimäärä kasvaa, miten siinä palvelun laatu keskittämisellä kasvaisi, kun samalla heitetään ulos henkilökuntaa, siis hoitajia ja lääkäreitäkin? Tämä yhtälö on meille asiakkaille käsittämätön.
Lönnqvist kyllä myöntää, että järjestely tuo asiakkaille enemmän liikkumista, siis matkustamista asuinpaikasta kaupunkiin apua saamaan. Meitä porvoolaisiakin määrätään magneettikuvauksiin ja röntgeniinkin Helsinkiin saakka, vaikka sairaala on kotinurkilla ja samat palvelut siellä. Tarvitaan kelatakseja kuljettamaan. Mitä lisäkustannuksia ne tuovat? Näissä järjestelyissä pitää ottaa huomioon se, ettei läheskään kaikilla ole omaa autoa, joten monet olisivat bussien aikataulujen ja vaihtojenkin varassa, jotta edes Näsin mäelle – puhumattakaan Helsinkiin, päästään. Sairaalle matka on vaikea ja monelle matka lääkäriin koko päivän mittainen.
On hyvä, että myös hallinnon kulut laitetaan suurennuslasin alle. Sieltä varmasti irtoaa rahaa – ei vähiten johdon kohtuuttomista palkoista. Ehkä voisi myös kysyä, kun toimintojen sisältöjä tarkennetaan, käytäntöjä kehitetään ja ammattilaisiakin irtisanotaan, mihin siellä silloin enää esimerkiksi poliitikkoja tarvitaan, varsinkaan nykyisessä määrin, ja niitä, jotka eivät tiedä tästä alasta mitään? Tästä syystähän heidän kouluttamiseensa viime kaudella lykättiin toistasataatuhatta euroa aluetta kohti. Tehdäänkö samoin tälläkin kaudella? Melkoinen menoerä sekin. Alana ammattilaiset, lääkärit, sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät jne., olivatpa poliittisia tai eivät, ovat alueella kyllä tarpeen, koska he tuntevat käytännön.
Vaikka raha ja talous ovatkin alueiden toiminnan kannalta välttämättömiä, yhtä tärkeä on viime kädessä sairas, hoitoa tarvitseva ihminen. Ei heitä voi heitellä, minne sattuu, eikä jonotuttaa puhelimen päässä sadan – jopa tuhannen muun kanssa. Eivät ihmiset turhaan apua hae. Ja kun hakevat, sitä tulee saada. Sen avun järjestäminen inhimilliseksi, on kansalaisten verorahoilla palkattujen päättäjien ja johtajien päätavoite – Eduskunnan päättäjät mukaan lukien.
SARI GLAD,
PORVOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot