Por­voo­lai­nen Sep­po Ijäs ot­ti kan­taa van­hus­ten asu­mi­seen ko­to­na (Uu­si­maa 18.2.). Po­lii­si­na hän ker­toi ri­kol­li­suu­des­ta, jota tur­va­ton, eh­kä lii­kun­ta­ky­vy­tön­kin ih­mi­nen voi ko­to­naan koh­da­ta. Nämä ovat va­ka­via asi­oi­ta, jot­ka tu­li­si huo­mi­oi­da.

Tänä päi­vä­nä van­huk­sen ko­to­na asut­ta­mi­nen pi­täi­si­kin lait­taa kai­ken in­hi­mil­li­syy­den ni­mis­sä suu­ren­nus­la­sin al­le. Myös toi­mit­ta­ja In­ka Töy­ry­lä kir­joit­ti ai­hees­ta sun­nun­tain Uu­si­maas­sa (19.2.).

Muis­tan, kun tätä ko­to­na asu­mi­sen au­tuut­ta heh­ku­tel­tiin. Van­huk­sen piti it­se saa­da päät­tää, mis­sä ha­lu­si van­huu­ten­sa viet­tää. Useim­mat kuu­lem­ma ha­lu­si­vat ol­la mie­luum­min ko­ti­o­lois­sa kuin ”lai­tok­sis­sa”. Oli­ko­han näil­lä ko­to­na asu­vil­la kuva lai­to­sa­su­mi­ses­ta sil­tä ajal­ta, kun van­hain­ko­dit oli­vat to­del­la lai­tok­sia? Toi­saal­ta – kaik­ki van­huk­set ei­vät it­se osaa huo­mi­oi­da omaa ti­laan­sa ja va­li­ta sii­hen so­pi­vaa asu­mis­ta­paa. Niis­sä ta­pauk­sis­sa, jois­sa ei­vät osaa, pää­tös pi­tää jät­tää am­mat­ti­lai­sil­le ja omai­sil­le.

Täl­lä vir­ka­mies­ten heh­kut­ta­mal­la ko­to­na asu­mi­sen au­tuu­del­la oli­kin in­hi­mil­li­syy­den si­jaan sel­väs­ti ta­lou­del­li­nen taka-aja­tus. Lai­tos­pai­kat ovat kal­lii­ta ja sääs­tö­syis­tä niis­tä oli pääs­tä­vä eroon ja niin teh­tiin. Sitä mu­kaa kun van­huk­sia si­joi­tet­tiin ko­tei­hin, lai­tos­paik­ko­ja ajet­tiin alas. Raha rat­kai­si, ei in­hi­mil­li­syys.

Näis­tä pää­tök­sis­tä me nä­em­me nyt seu­rauk­set, ja ne ovat to­del­la huo­les­tut­ta­vat. Las­ke­taan va­paa­eh­tois­työn va­raan, tai ko­to­na asu­van, mil­tei yh­tä huo­no­kun­toi­sen puo­li­son va­raan, joka on ryh­ty­nyt omais­hoi­ta­jak­si, kun muu­ta vaih­to­eh­toa ei ole.

En­nen meil­lä ja ny­kyi­sin­kin mo­nis­sa Eu­roo­pan mais­sa iso­äi­ti ja -isä asui­vat las­ten kans­sa sa­mas­sa ta­lou­des­sa. Suo­mes­sa­kin on joi­ta­kin per­hei­tä, jot­ka ovat oman ukin ja mum­min puut­tu­es­sa tai hy­vän­te­ke­väi­syyt­tään ot­ta­neet van­huk­sen asu­maan ko­tiin­sa. Hie­noa.

Kun­tien van­huk­sil­le tar­jo­a­mat asu­mis­muo­dot ovat to­del­la ke­hit­ty­neet. ”Lai­tok­siin” voi vie­dä omi­a­kin ka­lus­tei­ta, jot­ta asu­mi­nen oli­si ko­di­no­mais­ta ja tut­tua. Näi­tä paik­ko­ja vain on saa­ta­va li­sää, sa­moin hen­ki­lö­kun­taa. Va­paa­eh­tois­työ on kul­lan ar­vois­ta, mut­ta myös omai­sia tar­vi­taan pi­tä­mään huol­ta ja val­vo­maan, et­tä van­huk­sen koh­te­lu ja lop­pu­e­lä­mä oli­si in­hi­mil­lis­tä.

Jo vuo­sia olem­me saa­neet lu­kea ko­ti­hoi­don puut­teel­li­suuk­sis­ta, työ­voi­ma­pu­las­ta ja lai­min­lyön­neis­tä, joi­ta ko­ti­hoi­dos­sa on ta­pah­tu­nut. Kun vä­keä on lii­an vä­hän, saa­tet­tiin van­hus lait­taa yö­kun­toon jo kel­lo kol­me il­ta­päi­väl­lä. Mitä ha­lut­tua ko­to­na asu­mi­sen au­tuut­ta tämä on?

En­nen van­haan ko­din­hoi­ta­ja kävi usein ”ky­läs­sä”, lait­toi ruo­kaa, sii­vo­si­kin ja ju­tus­te­li asuk­kaan kans­sa. Nyt ai­kaa ei rii­tä juu­ri mi­hin­kään, ja hoi­ta­ja­pu­lan ta­kia lai­min­lyön­te­jä ta­pah­tuu tiu­haan tah­tiin. Näi­tä avut­to­mia ih­mi­siä jä­te­tään jopa heit­teil­le ja hoi­ta­mat­ta. Ko­ti­hoi­don ti­lan­ne al­kaa ol­la ka­tast­ro­faa­li­nen, sii­tä pu­hu­taan, mut­ta sii­hen ei puu­tu­ta.

Kos­ka po­liit­ti­set päät­tä­jät päät­tä­vät ra­han käy­tös­tä, eh­do­tan­kin, et­tä mi­kä­li an­nat­te vaa­leis­sa ää­nen­ne jol­le­kin, joka lu­paa puut­tua tä­hän va­ka­vaan on­gel­maan, ja hän tu­lee va­li­tuk­si, seu­rat­kaa tark­kaan hä­nen toi­min­taan­sa vaa­lien jäl­keen. Ää­nien toi­vos­sa an­ne­tut, kat­teet­to­mat lu­pauk­set ei­vät asi­aa edis­tä.

Nyt tar­vi­taan te­ko­ja, ei tyh­jiä pu­hei­ta ei­kä kat­teet­to­mia lu­pauk­sia.
SARI GLAD,
POR­VOO