Viikon kysymys
A-
A+
Kuvituskuva.
Mika Laine
Ikäihmisten palveluasumisesta säästämisessä ei huomioida riittävästi hiljaista, mutta merkittävää panosta. Jokseenkin taloudellisesti, mutta erityisesti toiminnallisesti merkittävä asia on ikäihmisten hoivan rinnalla toteutuva vapaaehtoistoiminta. Tätä toteuttavat omaiset, läheiset ja paikalliset yhteisöt, jotka käyvät pyyteettömästi palvelutaloissa mm. syöttämässä, ulkoiluttamassa ja virkistämässä asukkaita. Vapaaehtoiset ylläpitävät asukkaiden toimintakykyä ja mielen hyvinvointia, vähentäen fyysisiä avuntarpeita ja kyvykkyyksiä. Kun asukkaat saavat tätä maksutonta ja kiireetöntä hyötyä, ammatillisen henkilökunnan tarve vähenee.
Mikä on vaikutus, kun palveluyksiköt lakkaavat ja niissä tehty merkittävä vapaaehtoispanos jää toteutumatta? Samaa voi kysyä painotuksen lisäämisestä kotihoitoon, jossa sosiaalisten kontaktien puute ja yksinäisyys vaikuttavat mielen hyvinvointiin heikentäen terveyttä. Yksinäisyys on sama asia kuin 15 tupakan polttaminen päivässä.
Vapaaehtoistoiminnan vaikuttavuus ei näy säästölaskelmissa, enkä ihmettele, sen mittaaminen on todella haastavaa. Tämän huomioimiseksi on ymmärrettävä laajoja syy-seuraussuhteita, joita ei voi kilpailuttaa. Sen arviointi vaatii arvopohjaista ymmärrystä.
On kiistatonta, että palveluasumisen tiivistämisen myötä katoaa paljon ilmaista panosta ikäihmisten hyvinvoinin ympäriltä. Tämä vaikuttaa raskauttavasti ammattilaisten tarpeeseen. Mutta tämä ei ole välttämätöntä, jos vapaaehtoistoiminnalle annetaan sille kuuluva arvo.
HANNA SIMOLA,
ASKOLAN KUNNAN VALTUUSTON PUHEENJOHTAJA,
ITÄ-UUDENMAAN ALUEVALTUUSTON VARAVALTUUTETTU,
VAPAAEHTOISTOIMINNAN JA YKSINÄISYYSTYÖN AMMATTILAINEN
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot