Ilo­lan kou­lun lak­kaut­ta­mis­suun­ni­tel­mat ei­vät kos­ke vain yh­tä kou­lua. Ne ovat osa tois­tu­vaa kaa­vaa, joka uh­kaa va­hin­goit­taa Por­voon ima­goa ta­val­la, jos­ta oli­si syy­tä käy­dä huo­mat­ta­vas­ti laa­jem­paa jul­kis­ta kes­kus­te­lua kuin tä­hän as­ti on käy­ty.

Kaik­ki ei­vät seu­raa kun­ta­po­li­tiik­kaa yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti. Useim­mil­le – myös Por­voon ul­ko­puo­lel­la asu­vil­le ja mah­dol­li­sil­le tu­le­vil­le asuk­kail­le – kau­pun­gis­ta vä­lit­ty­vä kuva ra­ken­tuu ot­si­koi­den va­raan. Kun Por­voo tois­tu­vas­ti nou­see jul­ki­suu­teen kou­lu­jen mah­dol­lis­ten lak­kau­tus­ten vuok­si, syn­tyy mie­li­ku­va kau­pun­gis­ta, jos­sa pe­rus­pal­ve­lu­jen jat­ku­vuus on epä­var­maa ja lap­si­per­hei­den tu­le­vai­suus hor­juu. Har­va ul­ko­puo­li­nen pe­reh­tyy sel­vi­tyk­siin tai pää­tök­sen­te­on ny­ans­sei­hin – ot­si­kot ylit­tä­vät uu­tis­kyn­nyk­sen, ja juu­ri ne jää­vät elä­mään.

On­gel­mal­li­sin­ta ei ole pel­käs­tään se, lak­kau­te­taan­ko kou­lu vai ei, vaan se, mi­ten pro­ses­sia vie­dään eteen­päin. Kun vi­ran­hal­ti­ja­e­si­tyk­siä kou­lu­jen lak­kaut­ta­mi­ses­ta tuo­daan jul­ki­suu­teen il­man en­na­kol­lis­ta po­liit­tis­ta lin­jaus­ta, syn­tyy tur­haa huol­ta. Myös eh­do­tuk­sil­la, jot­ka ei­vät kos­kaan to­teu­du, on seu­rauk­sen­sa: ne hei­ken­tä­vät luot­ta­mus­ta pää­tök­sen­te­koon ja vies­ti­vät pit­kä­jän­tei­syy­den puut­tees­ta.

Ko­ko­nais­ku­va jää hel­pos­ti ta­lous­las­kel­mien var­joon. Pää­tök­siä teh­dään sii­lois­sa, vaik­ka vai­ku­tuk­set ulot­tu­vat kau­pun­gin ve­to­voi­maan, muut­to­liik­kee­seen ja luot­ta­muk­seen. Kou­lun lak­kaut­ta­mi­nen ei ole vain hal­lin­nol­li­nen rat­kai­su – se on vies­ti sii­tä, mil­lai­se­na Por­voo näyt­täy­tyy asuin­paik­ka­na.

Sik­si tar­vi­taan sel­ke­äm­piä yh­tei­siä pe­li­sään­tö­jä. Mil­loin kou­lu­jen lak­kaut­ta­mi­sia yli­pää­tään tu­li­si kä­si­tel­lä? Mit­kä kri­tee­rit on täy­tyt­tä­vä? Ja mik­si täl­lai­sia eh­do­tuk­sia vies­ti­tään jul­ki­suu­teen en­nen kuin po­liit­ti­nen yh­tei­sym­mär­rys on saa­vu­tet­tu?

Por­voo kil­pai­lee mui­den kun­tien kans­sa asuk­kais­ta, lap­si­per­heis­tä ja tu­le­vai­suu­den us­kos­ta. Täs­sä ti­lan­tees­sa meil­lä ei ole va­raa pää­tök­sen­te­koon, joka tois­tu­vas­ti syn­nyt­tää epä­var­muut­ta – sil­loin­kin, kun kou­lu­ja ei lo­pul­ta sul­je­ta.

Eh­kä on vih­doin ai­ka al­kaa us­koa it­seem­me ja sii­hen ve­to­voi­maan, joka Por­voos­sa on – myös ky­lis­sä. Sen si­jaan et­tä sur­kut­te­lem­me vuo­den 2040 vä­es­tö­en­nus­tei­ta, mei­dän tu­li­si teh­dä pää­tök­siä ny­ky­het­ken tie­don, ei pel­ko­jen va­ras­sa. Por­voo ei ole suur­kau­pun­ki, ei­kä sen tar­vit­se ol­la. Kes­kit­tä­mi­sen ja koon ihan­noin­ti kuu­luu men­nei­syy­teen. On ai­ka ol­la yl­pei­tä juu­ri mei­dän lai­ses­tam­me kau­pun­gis­ta.

ERI­KA ENG­LUND,
POR­VOON KY­LÄT- BOR­GÅ BYAR