Kun lu­kee työt­tö­mien ta­ri­noi­ta, ei voi muu­ta kuin ih­me­tel­lä (Um 21.7.). Työ­voi­ma­toi­mis­ton sään­nöt ja pää­tök­set ovat kä­sit­tä­mät­tö­miä. Toi­nen lu­paa, et­tä saat opis­kel­la ja toi­nen kiel­tää – ja ran­kai­see. Toki ei sil­loin, jos olet jo aloit­ta­nut opin­not en­nen työt­tö­mäk­si jou­tu­mis­ta – ei­kä sil­loin­kaan, jos me­net jo­hon­kin työ­voi­ma­toi­mis­ton jär­jes­tä­mään kou­lu­tuk­seen. Mik­si näin?

Ei­kö oli­si pa­rem­pi, et­tä hei­tä kan­nus­te­taan ke­hit­tä­mään tai­to­jaan mis­sä ta­han­sa ta­pah­tu­vas­sa kou­lu­tuk­ses­sa, jot­ta edes jon­kun työ­pai­kan ovi avau­tui­si? Ei – Suo­mes­sa se ei ole nä­kö­jään mah­dol­lis­ta. Työ­voi­ma­toi­mis­to kyl­lä jär­jes­tää kou­lu­tuk­sia ja kurs­se­ja, mut­ta jos­kus näyt­tää sil­tä, et­tä niis­tä tai­ta­vat hyö­tyä enem­män kou­lut­ta­jat kuin kou­lu­tet­ta­vat.

Hel­sin­gin yli­o­pis­to jär­jes­ti ai­koi­naan si­kä­läi­sen työ­voi­ma­toi­mis­ton kans­sa toi­mi­van ta­van saa­da työt­tö­mil­le työ­paik­ko­ja. Ky­sy­mys oli sii­hen ai­kaan ve­nä­jän kie­len tai­tois­ten työl­lis­tä­mi­ses­tä mat­kai­lu- ja pal­ve­lu­a­loil­le. En­sin sel­vi­tet­tiin, mitä pal­ve­lu­ja va­rak­kaat ve­nä­läi­set Suo­mes­sa tar­vit­se­vat. Sit­ten va­lit­tiin näi­tä pal­ve­lu­ja am­ma­til­li­ses­ti osaa­vat työt­tö­mät ja nii­tä tar­jo­a­vat yri­tyk­set, mm. ma­joi­tus­liik­keet, lai­va­yh­ti­öt, lo­ma­mök­ki­vä­lit­tä­jät, eri alo­jen myy­mä­lät, ta­va­ra­ta­lot jne.

Mu­kaan va­li­tut yri­tyk­set mak­soi­vat osal­lis­tu­mi­ses­ta tie­tyn sum­man ja sai­vat sil­lä ra­hal­la töi­hin osaa­van, ja eh­kä li­sä­kou­lu­tus­ta tar­vit­se­van hen­ki­lön.

Me kon­sul­tit toi­mim­me työl­lis­tet­tä­vän tuki- ja yri­tys­ten yh­teys­hen­ki­löi­nä. Yli­o­pis­to jär­jes­ti tar­vit­ta­van kou­lu­tuk­sen. Omas­ta ryh­mäs­tä­ni sain yh­del­le va­ki­tui­sen pai­kan lo­ma­mök­ki­vä­li­tyk­seen ja toi­sen myy­jäk­si So­kos-ta­va­ra­ta­lon vaa­te­o­sas­tol­le. Kol­man­nen ve­nä­jän kie­len tai­to ei ihan teh­tä­viin riit­tä­nyt, mut­ta poh­dim­me hä­nel­le muun­lais­ta työ­tä.

Kä­vim­me Mos­ko­vas­sa Mitt-mat­ka­mes­suil­la, jos­sa kou­lu­tet­ta­vat ja­koi­vat käyn­ti­kort­te­jaan, esit­te­li­vät har­joit­te­lu­paik­ko­jaan ja lu­pa­si­vat ot­taa siel­lä ve­nä­jän kiel­tä tai­ta­vi­na os­tos­mat­kai­li­joi­ta vas­taan. Kä­vin näi­tä kou­lu­tet­ta­via myö­hem­min kat­so­mas­sa, ja ai­na­kin nii­nä vuo­si­na he oli­vat yhä sa­mois­sa työ­pai­kois­saan.

Tä­män hank­keen me­nes­tys­te­ki­jät oli­vat: työt­tö­mäl­le an­net­tu hen­ki­nen tuki, heil­le rää­tä­löi­ty, tar­vit­ta­va kou­lu­tus, mu­kaan si­tou­tu­neet yri­tyk­set, nii­den tar­pei­ta vas­taa­va ky­syn­tä ja sii­hen teh­tä­vään tar­vit­ta­vat osaa­jat.

Työt­tö­myys tuo epä­var­muut­ta ja joil­le­kin hä­pe­ää­kin, ei­kä sii­nä ti­lan­tees­sa eh­kä roh­ke­ne kum­moi­sia myyn­ti­pu­hei­ta it­ses­tään pi­tää. Sil­loin tar­vi­taan tu­kea ja myön­tei­syyt­tä, ei ran­kai­se­mis­ta, la­ki­py­kä­lien vii­dak­ko­ja ei­kä sa­kot­ta­mis­ta. Leh­den ker­to­mas­sa ta­pauk­ses­sa­han sitä pait­si, jos niin oli, mak­sa­ja­na oli­si pi­tä­nyt ol­la vää­rää tie­toa an­ta­nut vir­kai­li­ja, ei­kä hä­nen vir­hees­tään mak­sa­maan jou­tu­nut työ­tön.

SARI GLAD,
POR­VOO