It­se­näis­ty­vän Suo­men koh­ta­lon het­ket oli­vat si­dok­sis­sa Ve­nä­jän suu­riin mur­rok­siin. Suo­mi suu­ri­ruh­ti­nas­kun­ta­na oli ol­lut täy­sin Ve­nä­jän vil­ja-ait­to­jen va­ras­sa. Vil­jan saan­ti lop­pui, vaik­ka eriä oli jo mak­set­tu­kin. Kul­je­tus­ka­lus­to oli siir­ret­ty pal­ve­le­maan so­ta­toi­mia. Vuo­den 1917 lo­pul­la ei saa­tu vil­jaa os­tet­tua mis­tään muu­al­ta­kaan, vaik­ka ra­ha­va­ro­ja oli. It­se­näi­nen maa jou­tui yl­lä­pi­tä­mään hi­taas­ti pois­tu­vaa Ve­nä­jän ar­mei­jaa. So­ti­la­san­nok­set oli­vat suu­ria si­vii­li­vä­es­töön ver­rat­tu­na.

Jo 1910 oli ol­lut pu­het­ta huol­to­var­muu­den luo­mi­ses­ta, tar­ve ym­mär­ret­tiin, mut­ta toi­men­pi­teet jäi­vät te­ke­mät­tä. Huol­to­ka­tast­ro­fi oli val­mis. Vil­ja­va­ras­to­jen seu­ran­ta ja sään­nös­te­ly al­koi­vat jo syk­syl­lä 1917. Syn­tyi mo­nen­lais­ta kei­not­te­lua. Hin­nat nou­si­vat. Maa­seu­dul­ta maa­ton­ta vä­keä siir­tyi kau­pun­kei­hin. Työ­vä­es­tö al­koi lii­keh­tiä. Suur­lak­ko pa­hen­si ti­lan­net­ta. Maa­seu­dul­la ei niin­kään ol­lut pu­laa elin­tar­vik­keis­ta, ti­lan­ne vaih­te­li maan eri osis­sa pal­jon­kin. Epi­de­mi­oi­den tor­jun­nas­sa to­teu­tet­tiin vuo­si­na 1915-1917 pak­ko­ro­kot­ta­mi­sia. Lääk­keis­tä oli pu­laa.

Tam­mi­kuus­sa 1918 ris­ti­rii­dat puh­ke­si­vat vel­jes­so­dak­si. Suu­rin syy oli mie­les­tä­ni näl­kä ja sen seu­ran­nai­sil­mi­öt. Val­koi­nen ar­mei­ja sai elin­tar­vik­keet vi­ral­li­sen ta­hon kaut­ta. Pu­nais­ten ar­mei­ja osin ta­ka­va­ri­koi so­ta­vä­el­leen elin­tar­vik­kei­ta ja he­vo­sia lait­to­mas­ti. Si­vii­li­vä­es­tö jäi hei­kom­mal­le. Osuus­toi­min­nan kiih­ke­än kan­nat­ta­jan Hed­vig Geb­har­din opas­ta­ma­na kou­lu­tet­tiin oh­jaa­jia pula-ajan neu­von­ta-ase­mia var­ten tu­ke­maan maa­seu­dun vä­es­töä. Pe­rus­tet­tiin kan­san­keit­ti­öi­tä yleis­tä ruo­ka­ja­ke­lua var­ten.

So­ta­ti­lan ede­tes­sä ja var­sin pian päät­ty­vä­nä nou­si uu­si on­gel­ma. Suur­ten van­ki­lei­rien huo­non ra­vin­non ja täy­sin puut­teel­lis­ten olo­jen seu­rauk­se­na le­vi­si­vät tau­dit. Van­ki­lei­rien sai­ras­tu­vuus kas­voi. Liik­keel­lä oli iso­rok­koa, pu­na­tau­tia, keuh­ko­sai­rauk­sia ja niis­tä va­ka­vam­pa­na tu­ber­ku­loo­sia. Kuu­me­tau­te­ja ja sota-ajan pö­hö­tau­tia eli mu­nu­ais­tu­leh­dus­ta oli run­saas­ti. Kuo­le­ma koh­ta­si erit­täin nuor­ta vä­es­töä. Van­ki­lei­rien yl­lä­pi­toon oli syy­nä uu­den puh­ke­a­van ka­pi­nan pel­ko, lo­pul­ta lei­rien pur­ka­mi­nen oli teh­tä­vä ul­ko­mai­den tuo­man pai­neen joh­dos­ta. Jäl­jel­le jäi Pol­ti­na­hon lei­ri ja vain pa­him­mat ri­kol­li­set siir­ret­tiin Tam­mi­saa­ren lei­riin. Mi­nun mum­mu­ni oli en­sin Hen­na­las­sa, mis­sä oli hei­nä­kuun alus­sa 1918 vie­lä lä­hem­mäs 10000 "pu­nais­ten" van­kia. Siel­tä täy­siä ju­na­vau­nul­li­sia van­ke­ja siir­ret­tiin sekä eris­tyk­seen et­tä hoi­toon Pol­ti­na­hol­le Hä­meen­lin­naan, lei­riä pi­det­tiin sai­raa­la­na. Ruo­ka­jo­nois­sa nuo­ria mie­hiä kaa­tui, ja vie­tiin pois hau­dat­ta­vak­si. Jou­kos­sa oli siis nai­sia ja lap­si­a­kin. Vuo­den 1918 ai­ka­na elo­kuus­sa al­koi Es­pan­jan­tau­tie­pi­de­mia, sitä seu­ra­si myö­hem­min vie­lä kol­me epi­de­mi­an jak­soa, jois­ta vii­mei­nen 1920 La­pis­sa. Ina­ris­sa ko­ko­nai­set per­heet ja ky­lien asuk­kai­den val­ta­o­sa kuo­li. Hel­sin­gis­tä lä­he­tet­tiin so­ti­lai­ta hoi­ta­maan kar­jaa ja läm­mit­tä­mään ta­lo­ja. Hoi­ta­jia kuo­li myös Es­pan­jan­tau­tiin työn­sä yh­tey­des­sä ai­na­kin Lah­des­sa.

Hä­meen­lin­nas­sa ei ol­lut pu­na­kaar­tin tais­te­lu­a­se­mia, val­koi­nen ar­mei­ja­kun­ta sak­sa­lai­so­sas­ton avul­la ot­ti Hä­meen­lin­nan hal­lin­taan huh­ti­kuun lo­pul­la. Pu­nai­sia pe­lok­kai­ta iso­rok­ko­po­ti­lai­ta kar­ka­si tar­tun­ta­vaa­raa li­sä­ten usei­ta kym­me­niä vä­es­tön jouk­koon. Li­säk­si kau­pun­gis­sa oli jo ai­em­min län­nes­tä tul­lei­ta so­ta­pa­ko­lais­jouk­ko­ja ai­ko­muk­se­naan pa­e­ta itään koh­ti ra­jaa. Hä­meen­lin­na oli lii­ken­ne­sol­mu­koh­ta­na suur­ten liik­ku­vien vä­ki­jouk­ko­jen kan­soit­ta­maa. Kau­pun­gin pää­tök­sis­sä asia ei näy. Päät­tä­jät oli­vat kiin­nos­tu­nei­ta enem­män ra­ha­ta­lou­des­ta. Hä­meen Sa­no­mien kir­joi­tuk­set ker­to­vat jois­ta­kin mää­räyk­sis­tä, joil­la yri­tet­tiin val­voa ti­lan­net­ta ja saa­da tar­tun­ta­tau­dit hal­lin­taan. Ruo­ka­jo­nois­sa tun­ti­kau­sia vie­tet­ty­nä pi­sa­ra­tar­tun­ta­vaa­ra oli mah­dol­li­nen. Huo­no ra­vit­se­mus­ti­lan­ne ei pa­ran­ta­nut asi­aa. It­se­näi­syy­den alun su­rul­li­si­na vuo­si­na syn­tyi suu­ri or­po­las­ten jouk­ko.

Nais­ten ja las­ten ter­vey­den­ti­lan ko­hot­ta­mi­sek­si oli jo jo­tain teh­ty. Al­va For­sius , kou­lu­tuk­sel­taan kä­ti­lö, oli jo 1899 pe­rus­ta­nut syn­ny­tys­lai­tok­sen Por­voo­seen. Hän näki yk­si­näis­ten äi­tien so­si­aa­li­sen ah­din­gon. Hän it­se adop­toi kol­me tyt­töä. Vuon­na 1914 hän ava­si Suo­ja­ko­din ” Sol­hem” yk­si­näi­sil­le äi­deil­le. Li­säk­si hän kir­joit­ti oh­je­kir­ja­sen ko­ke­muk­sis­taan kas­vat­ti­las­ten huol­ta­ja­na. Bar­na­vård i Fin­land oli jo 1910 läh­tien kou­lut­ta­nut las­ten­hoi­ta­jia. Sitä työ­tä jat­koi Folk­häl­san .

Sop­hie Man­ner­heim val­mis­tui 1902 sai­raan­hoi­ta­jak­si Flo­ren­ce Nigh­tin­ga­len pe­rus­ta­mas­sa op­pi­lai­tok­ses­sa Lon­toos­sa. Hä­net ni­mi­tet­tiin Hel­sin­gin ki­rur­gi­sen sai­raa­lan yli­hoi­ta­jak­si. Hän oli uu­dis­ta­mas­sa sai­raan­hoi­ta­ja­kou­lu­tus­ta ja toi­mi myös sai­raan­hoi­ta­ja­ta­ryh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja­na. Ar­vo Ylp­pö, mar­salk­ka Man­ner­hei­min ja Sop­hie Man­ner­heim pe­rus­ti­vat Man­ner­hei­min Las­ten­suo­je­lu­lii­ton. Ylp­pö ju­lis­ti, lap­si tuo ilon tul­les­saan, sik­si on tär­keä ko­hot­taa las­ten ter­vey­den­hoi­toa. Lap­si­kuol­lei­suus oli suur­ta. Mar­salk­ka oli huo­lis­saan nuor­ten mies­ten huo­nos­ta ter­vey­des­tä. Vä­ki­lu­ku oli las­ku­suun­nas­sa mo­nes­ta­kin syys­tä. Eli­na­ja­no­do­te oli vuon­na 1917 ti­las­tol­li­ses­ti 43 vuot­ta po­jil­la ja 49 vuot­ta ty­töil­lä.

Vuon­na 1921 MLL jär­jes­ti en­sim­mäi­set kurs­sit sai­raan­hoi­ta­jil­le, kä­ti­löil­le ja di­a­ko­nis­soil­le. Kou­lu­tuk­ses­sa kes­ki­tyt­tiin eh­käi­se­vään ter­vey­den­huol­toon. Esi­ku­vaa Sop­hie Man­ner­heim oli saa­nut Yh­dys­val­lois­ta. Ar­vo Ylp­pö ja Toi­ni Lei­ko­la oli­vat saa­neet ko­ke­muk­sia neu­von­ta­työs­tä Sak­sas­ta. En­sim­mäi­sen kurs­sin opet­ta­jat oli­vat Sop­hie Man­ner­heim, tri Ar­vo Ylp­pö, tri Adolf von Bons­dorf, ja köy­häin­hoi­don tar­kas­ta­ja El­li Ta­vas­täh­ti, myö­hem­min Hii­den­hei­mo. Har­joit­te­lu ta­pah­tui Las­ten­lin­nas­sa, Mai­to­pi­sa­ra­yh­dis­tyk­sen neu­von­ta-ase­mal­la, las­ten­tar­has­sa ja Pip­pigs­köl­din asyy­lis­sä, mikä oli en­sim­mäi­siä en­si­ko­ti­tyyp­pi­siä lai­tok­sia. Kurs­sit on­nis­tui­vat ja nii­tä ke­hi­tet­tiin edel­leen. Kun­nat, te­ol­li­suus­lai­tok­set, MLL-osas­tot palk­ka­si­vat näi­tä huol­to­si­sa­ria. Li­säk­si kun­nat lä­het­ti­vät omia sai­raan­hoi­ta­ji­aan näil­le kurs­seil­le. Uu­si yh­teis­kun­nal­li­nen ter­vey­den­huol­to oli syn­ty­nyt, kan­san­ter­veys­työ oli saa­nut al­kun­sa. Vas­ta vuon­na 1931 al­koi val­ti­on yl­lä­pi­tä­mä ter­veys­si­sar­kou­lu­tus.

Kan­san kes­kuu­des­sa ei si­sa­ria ai­na otet­tu rie­mul­la vas­taan. Oli suo­ra­nais­ta tai­kaus­koa ja puos­ka­roin­tia myös esiin­tyi. Vas­tus­tus­ta esiin­tyi sekä pie­nis­sä hel­la­huo­neis­sa et­tä kun­nan­val­tuus­tois­sa. It­se si­sar­ten työ oli haas­teel­lis­ta pit­kien mat­ko­jen ja tiet­tö­mien tai­pa­leit­ten vuok­si. Pian jo vuo­sien 1924-25 ai­ka­na en­nak­ko­luu­lot häl­ve­ni­vät. Kä­vi­jä­mää­rät neu­von­ta-ase­mil­la ja mai­to­keit­ti­öis­sä li­sään­tyi­vät. Siis­teys, rai­tis il­ma ja ra­vit­se­va hy­vin su­la­va ruo­ka oli oh­jeis­sa esil­lä. Myös ruo­ka-ai­koi­hin py­rit­tiin vai­kut­ta­maan. Lii­al­li­sen kah­vin­juon­nin si­jaan tar­jot­tiin ate­ri­oin­tia.

MLL lä­het­ti 1920 sai­raan­hoi­ta­ja Ven­ny Snel­l­ma­nin ja Suo­men Pu­nai­nen Ris­ti Mar­ga­ret­ha Sa­re­nin Bed­ford Col­le­geen li­sä­op­piin. Ven­ny Snel­l­man aloit­ti ter­vey­den­huol­lon tar­kas­ta­ja­na ja ter­vey­den­hoi­ta­jien työn ke­hit­tä­jä­nä. Hä­nel­lä oli tu­ke­naan työ­ryh­mä, Sop­hie Man­ner­heim, Ar­vo Ylp­pö ja tu­ber­ku­loo­sia eh­käi­se­vän työn ura­nuur­ta­ja tri Se­ve­ri Sa­vo­nen.

Las­ten­lin­nas­sa al­koi las­ten­hoi­ta­jien kou­lu­tus puo­len vuo­den kurs­si­na. Kurs­seil­le otet­tiin työ­vä­en ja maa­seu­dun tyt­tä­riä il­man muo­dol­li­sia pä­te­vyys­vaa­ti­muk­sia. Suo­sit­ta­jan so­pi­vuus oli riit­tä­vä. Ty­töil­lä ei vie­lä ol­lut mah­dol­li­suuk­sia am­mat­ti­op­piin. Las­ten­lin­nan kurs­si oli uut­ta. Las­ten­lin­nan kurs­sit jat­kui­vat vie­lä so­tien jäl­keen­kin, 1949 toi­min­ta siir­tyi Hel­sin­gin kau­pun­gin to­teut­ta­mak­si.

Ah­ke­ra in­noit­ta­ja ja las­ten puo­les­ta­pu­hu­ja Ar­vo Ylp­pö sai lää­kä­ri­kol­le­gan­sa in­nos­tu­maan va­paa­eh­tois­työ­hön. Va­rain­ke­ruu oli ra­hoi­tuk­se­na. Muis­tam­me vap­pu­ku­kan. Vuo­teen 1930 men­nes­sä oli 527 MLL:n pai­kal­li­syh­dis­tys­tä työ­tä te­ke­mäs­sä. Neu­von­ta-ase­mia, kier­tä­viä ko­re­ja eli äi­tiys­pak­kauk­sia, kier­tä­viä las­ten­hoi­to­näyt­te­lyi­tä, rii­si­tau­din eh­käi­syä, li­pe­ä­ki­vi­myr­ky­tys­ten eh­käi­syä, jul­kai­su­toi­min­taa, las­ten sei­miä ja tar­ho­ja, ra­dio-oh­jel­mia ja pal­jon muu­ta voi­daan mai­ni­ta toi­min­nas­ta. Eri­tyi­ses­ti las­ten ter­vey­den ti­lan ko­hot­ta­mi­seen Raja-Kar­ja­las­sa pa­nos­tet­tiin. Ar­vo Yl­pön opis­ke­lu­to­ve­ri Vil­jo Ran­ta­sa­lo kek­si neu­vo­la – sa­nan. Kou­lu­ruo­kai­lu oli Yl­pön rie­mu­voit­to­ja. Ra­vin­to­suo­si­tuk­set v 1929 Carl Ti­gers­ted­tin toi­mes­ta pai­net­tiin. Kou­lu­keit­to­la saa­tiin kou­lui­hin val­ti­on tu­ke­ma­na.

Kou­lu­kau­pun­ki­ni Hä­meen­lin­na ja lap­suu­te­ni koti 15 ki­lo­met­rin pääs­sä Le­paal­la seu­tu­kun­ta­na on mi­nun juu­ri­a­ni. Siel­tä kat­sot­tu­na sekä it­se­näi­syy­den al­ku­ai­kaan et­tä toi­seen suun­taan omaa ko­et­tu­a­ni elä­mää tut­kail­len ha­lu­an ker­toa kir­joi­tuk­sel­la­ni, et­tä yk­sit­täi­set ih­mi­set yh­des­sä toi­mien yh­dis­tyk­sis­sä ovat saa­neet ar­vok­kai­ta asi­oi­ta kan­sa­kun­tam­me hy­vin­voin­nin pa­ran­ta­mi­sek­si, mit­kä lo­pul­ta la­ki­sää­tei­se­nä kos­ke­vat mei­tä kan­sa­lai­sia yh­den­ver­tai­si­na. Huol­to­var­muus on la­ki­sää­tei­nen, si­säl­tä­en ky­be­ruh­kat­kin. Lää­ke­saa­ta­vuus ja suo­ja­ro­ko­tuk­set ovat ta­kaa­mas­sa tur­val­li­suut­tam­me. Uh­ka­na pi­dän kui­ten­kin ny­kyis­tä suun­taa jät­tää lap­set ro­kot­ta­mat­ta. Toi­si­na­jat­te­lul­le on an­net­tu lupa. Lap­si­li­sän saan­ti oli­si eh­kä kyt­ket­tä­vä mu­kaan var­mis­ta­maan yh­teis­kun­nas­sa so­vi­tut asi­at. Tapa-, nor­mi- ja ar­vo­kas­va­tus­ta vas­tus­ta­vat ta­hot ja yk­si­löt ei­vät ar­vos­ta 100 vuot­ta Suo­men his­to­ri­as­sa ta­pah­tu­nut­ta ke­hi­tys­kul­kua yh­teis­kun­tam­me hy­vin­voin­tiin. Isä­ni osal­lis­tui vii­si vuot­ta so­taan ja yh­des­sä äi­ti­ni kans­sa he rin­ta­ma­mies­mö­kis­tä kä­sin vä­hin va­roin kou­lut­ti­vat vii­si las­taan mo­nen muun suo­ma­lai­sen per­heen ta­voin.

Eli­na­jan odo­te on kas­va­nut sa­dan vuo­den ajan ta­sai­ses­ti. Täl­lä het­kel­lä poi­kien eli­na­ja­no­do­te on 79 vuot­ta ja tyt­tö­jen 84.4 vuot­ta. Suo­men lap­si­kuol­lei­suus on ny­ky­ään maa­il­man pie­nim­piä. Vä­es­tön ikään­ty­mis­tä pi­de­tään ai­van tur­haan uh­ka­na. Val­ta­o­sa ikään­ty­neis­tä osal­lis­tuu ja tu­lee toi­meen omil­laan. Saa­vu­tet­tu hy­vin­voin­ti on mah­dol­lis­ta säi­lyt­tää us­ko­mal­la kan­sa­kun­nan omiin voi­miin ja toi­mi­vaan de­mok­ra­ti­aan.

It­se­näi­syy­tem­me seu­raa­vat sata vuot­ta tu­lee ke­hit­tää pe­ri­aat­teel­la saa­vu­te­tun hy­vin­voin­nin ta­kaa­mi­nen ve­ro­tuk­sen, kas­vun, so­si­aa­li­tur­van ja jul­kis­ten pal­ve­lu­jen avul­la. Eri­no­mai­sen run­saas­ti on tut­ki­mus­työ­tä teh­ty, nyt tu­lok­set on nos­tet­ta­va pää­tös­ten poh­jak­si. Suo­mi tu­lee ol­la maa­na, jos­sa ku­kaan ei koe ole­van­sa unoh­det­tu ja syr­jäy­tet­ty. Ruo­ka­jo­nois­ta on pääs­tä­vä eroon. Eri ih­mis­ryh­mien toi­meen­tu­lo on ke­hit­ty­mäs­sä eri suun­tiin, toi­sil­le hy­vään ja toi­sil­le en­tis­tä­kin hei­kom­paan elin­ta­soon. Kaik­ki on pi­det­tä­vä elä­män­me­nos­sa mu­ka­na.

SEI­JA KO­PO­NEN
MUM­MU JA RUO­KA-AVUN VE­TÄ­JÄ,
POR­VOO