Olem­me käy­neet mie­li­pi­teen­vaih­toa As­ko­lan kun­nan kans­sa yli 40 vuot­ta van­han tes­ta­men­tin tul­kin­nas­ta. 1982 Lea Väy­ry­sen vii­mei­nen tah­to oli, et­tä ”omai­suu­te­ni on an­net­ta­va As­ko­lan kun­nal­le eh­dol­la, et­tä omai­suu­teen kuu­lu­val­le ton­til­le ra­ken­ne­taan van­hus­ten pal­ve­lu­ta­lo”.

Pe­rin­töön kuu­lui­vat mer­kit­tä­vä maa-alue As­ko­lan Mon­nin­ky­läs­sä kiin­teis­töi­neen ja ra­ha­va­rat yh­teen­sä n. 800 000 mark­kaa. Tä­män li­säk­si kun­ta sai 60 heh­taa­rin met­sä­a­lu­een. Tes­ta­ment­ti­va­roil­la ja lai­na­ra­hal­la kun­ta ra­ken­si Lea-ko­din, joka toi­mii edel­leen. Met­sään ei tuol­loin ka­jot­tu.

Kes­kus­te­lu tes­ta­men­tis­ta al­koi, kun il­me­ni, et­tä kun­ta teki tes­ta­ment­tiin kuu­lu­val­la met­sä­a­lu­eel­la vuon­na 2025 hak­kuu­toi­men­pi­tei­tä noin 72 000 eu­ron ar­vos­ta. Oli­si tun­tu­nut loo­gi­sel­ta, et­tä va­ro­ja käy­tet­täi­siin Lea-ko­din pe­rus­teel­li­sem­paan kor­jauk­seen, kos­ka vii­mei­ses­tä mer­kit­tä­väm­mäs­tä kun­nos­tuk­ses­ta on ku­lu­nut jo 15 vuot­ta ja kiin­teis­tö tar­vit­see ha­vait­ta­vas­ti huol­to­toi­men­pi­tei­tä.

Kun­ta kui­ten­kin tul­kit­see (on tul­kin­nut jo vuo­si­kym­men­ten ajan?), et­tä met­sä­tuot­toa käy­te­tään ylei­ses­ti kun­nan vuok­ra-asun­to­jen – myös Lea-ko­din - yl­lä­pi­toon. Kuin hy­vit­te­ly­nä kun­nas­ta ker­rot­tiin, et­tä nyt 2026 kaik­kiin sen kiin­teis­töi­hin teh­täi­siin kun­to­ar­vio, pi­dem­män ai­ka­vä­lin kun­nos­sa­pi­to­sel­vi­tys PTS ja kiin­teis­töst­ra­te­gia. Ver­rat­tu­na sii­hen, et­tä asun­to-osa­keyh­ti­öis­sä tämä PTS on pa­kol­li­nen, teh­dään vuo­sit­tain ja kuu­luu hy­vään kiin­teis­tön hoi­toon, ei kun­nan kiin­teis­tö­jen yl­lä­pi­to ole ko­vin va­kuut­ta­vaa.

Kos­ka kes­kus­te­lum­me tes­ta­men­tin met­sä­o­mai­suu­den käy­tös­tä ei joh­ta­nut yh­tei­sym­mär­ryk­seen, kun­ta haki asi­aan kan­na­no­ton ju­ris­til­ta. Hä­nen sel­vi­tyk­sen­sä mu­kaan ”tes­ta­ment­tiin kuu­lu­van kiin­teis­tön met­sä­o­mai­suut­ta voi myy­dä ja tu­lot voi käyt­tää kun­nan par­haak­si kat­so­mal­la ta­val­la”.

Kos­ka tes­ta­men­tin te­ki­jä ei ole to­den­nut, et­tä met­sä­o­mai­suu­den tuot­to tu­lee käyt­tää vain Lea-ko­din hy­väk­si, ju­ris­ti to­te­aa, et­tä kun­ta saa teh­dä met­sä­tuo­tol­le, mitä hu­vit­taa. Kos­ka tes­ta­men­tin te­ki­jän to­del­lis­ta tah­toa met­sä­o­mai­suu­den suh­teen ei voi­da ju­ris­tin mu­kaan tul­ki­ta, kun­ta voi myös myy­dä ha­lu­tes­saan met­sän maa­poh­jan. Eli tul­ki­taan asi­aa vah­vem­man eduk­si vai­na­jan tah­toa hal­vek­sien.

Ju­ris­tin teh­tä­vä täs­sä ta­pauk­ses­sa on ol­lut et­siä por­saan­rei­kiä, jot­ta kun­nan toi­min­ta saa­daan näyt­tä­mään oi­keu­te­tul­ta. Näyt­tää­kö se sil­tä? Ar­vo­poh­jai­nen toi­min­ta on ka­don­nut ja hei­kot – jopa edes­men­neet – on help­po ohit­taa. Jos As­ko­lan kun­nal­lis­po­lii­ti­koil­la oli­si edes hi­tu­nen ym­mär­rys­tä kun­ni­al­li­ses­ta toi­min­nas­ta, kun­ni­oi­tet­tai­siin Lea Väy­ry­sen vii­meis­tä tah­toa.

Ei ole esi­tet­ty mi­tään vi­ral­lis­ta do­ku­ment­tia sii­tä, mil­loin, mi­ten ja ket­kä päät­tä­jät ovat ai­ka­naan ryh­ty­neet tes­ta­men­tin met­sä­o­mai­suut­ta so­si­a­li­soi­maan kun­nal­le. Kun­ta­po­lii­ti­kot ovat hil­jaa ja me­ne­vät ju­ris­tin se­län taak­se. Hän te­kee pää­tök­set tul­ki­ten kir­jauk­sia kun­nan eduk­si, mut­ta mo­raa­lia sii­nä ei tun­ne­ta.

Tes­ta­ment­ti on vaa­ti­va asi­a­kir­ja ja se tu­lee teh­dä ai­na am­mat­ti­lai­sen avus­ta­ma­na. Tämä pä­tee ai­na, teh­tiin­pä se omil­le pe­ril­li­sil­le tai jul­ki­syh­tei­söl­le (kun­ta). Ke­nel­le sit­ten kan­nat­taa tes­ta­men­ta­ta? Sitä so­pii tä­män epi­so­din jäl­keen miet­tiä tark­kaan.

OLA­VI IN­KI­LÄ JA KIR­SI PAU­LA­MÄ­KI