Viikon kysymys
A-
A+
Kuvituskuva.
Niki Viheriävaara
Olemme käyneet mielipiteenvaihtoa Askolan kunnan kanssa yli 40 vuotta vanhan testamentin tulkinnasta. 1982 Lea Väyrysen viimeinen tahto oli, että ”omaisuuteni on annettava Askolan kunnalle ehdolla, että omaisuuteen kuuluvalle tontille rakennetaan vanhusten palvelutalo”.
Perintöön kuuluivat merkittävä maa-alue Askolan Monninkylässä kiinteistöineen ja rahavarat yhteensä n. 800 000 markkaa. Tämän lisäksi kunta sai 60 hehtaarin metsäalueen. Testamenttivaroilla ja lainarahalla kunta rakensi Lea-kodin, joka toimii edelleen. Metsään ei tuolloin kajottu.
Keskustelu testamentista alkoi, kun ilmeni, että kunta teki testamenttiin kuuluvalla metsäalueella vuonna 2025 hakkuutoimenpiteitä noin 72 000 euron arvosta. Olisi tuntunut loogiselta, että varoja käytettäisiin Lea-kodin perusteellisempaan korjaukseen, koska viimeisestä merkittävämmästä kunnostuksesta on kulunut jo 15 vuotta ja kiinteistö tarvitsee havaittavasti huoltotoimenpiteitä.
Kunta kuitenkin tulkitsee (on tulkinnut jo vuosikymmenten ajan?), että metsätuottoa käytetään yleisesti kunnan vuokra-asuntojen – myös Lea-kodin - ylläpitoon. Kuin hyvittelynä kunnasta kerrottiin, että nyt 2026 kaikkiin sen kiinteistöihin tehtäisiin kuntoarvio, pidemmän aikavälin kunnossapitoselvitys PTS ja kiinteistöstrategia. Verrattuna siihen, että asunto-osakeyhtiöissä tämä PTS on pakollinen, tehdään vuosittain ja kuuluu hyvään kiinteistön hoitoon, ei kunnan kiinteistöjen ylläpito ole kovin vakuuttavaa.
Koska keskustelumme testamentin metsäomaisuuden käytöstä ei johtanut yhteisymmärrykseen, kunta haki asiaan kannanoton juristilta. Hänen selvityksensä mukaan ”testamenttiin kuuluvan kiinteistön metsäomaisuutta voi myydä ja tulot voi käyttää kunnan parhaaksi katsomalla tavalla”.
Koska testamentin tekijä ei ole todennut, että metsäomaisuuden tuotto tulee käyttää vain Lea-kodin hyväksi, juristi toteaa, että kunta saa tehdä metsätuotolle, mitä huvittaa. Koska testamentin tekijän todellista tahtoa metsäomaisuuden suhteen ei voida juristin mukaan tulkita, kunta voi myös myydä halutessaan metsän maapohjan. Eli tulkitaan asiaa vahvemman eduksi vainajan tahtoa halveksien.
Juristin tehtävä tässä tapauksessa on ollut etsiä porsaanreikiä, jotta kunnan toiminta saadaan näyttämään oikeutetulta. Näyttääkö se siltä? Arvopohjainen toiminta on kadonnut ja heikot – jopa edesmenneet – on helppo ohittaa. Jos Askolan kunnallispoliitikoilla olisi edes hitunen ymmärrystä kunniallisesta toiminnasta, kunnioitettaisiin Lea Väyrysen viimeistä tahtoa.
Ei ole esitetty mitään virallista dokumenttia siitä, milloin, miten ja ketkä päättäjät ovat aikanaan ryhtyneet testamentin metsäomaisuutta sosialisoimaan kunnalle. Kuntapoliitikot ovat hiljaa ja menevät juristin selän taakse. Hän tekee päätökset tulkiten kirjauksia kunnan eduksi, mutta moraalia siinä ei tunneta.
Testamentti on vaativa asiakirja ja se tulee tehdä aina ammattilaisen avustamana. Tämä pätee aina, tehtiinpä se omille perillisille tai julkisyhteisölle (kunta). Kenelle sitten kannattaa testamentata? Sitä sopii tämän episodin jälkeen miettiä tarkkaan.
OLAVI INKILÄ JA KIRSI PAULAMÄKI
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot