Suu­rin osa ikäih­mi­sis­tä asuu ko­to­na pien­ta­lois­sa, ja heis­tä­kin kol­ma­so­sa yk­sin.

Ko­to­na asu­mis­ta pi­de­tään par­haim­pa­na vaih­to­eh­to­na ikäih­mi­sel­le, se luo pa­rem­paa elä­män­laa­tua, kun ym­pä­ril­lä on tu­tut esi­neet ja pai­kat sekä muis­tot. Omaa ko­tia pi­de­tään tur­val­li­se­na paik­ka­na mis­sä on hyvä ol­la.

Mut­ta en­tä jos ko­dis­ta tu­lee­kin paik­ka, jos­sa pe­lot­taa ja elä­mä on tur­va­ton­ta? Yk­sin asu­vas­ta van­huk­ses­ta tu­lee hel­pos­ti ri­kok­sen uh­ri, joka saat­taa ko­kea pit­kän­kin ajan vä­ki­val­taa tai hä­nen omai­suut­taan va­ras­te­taan.

Yk­si­näi­syys li­sään­tyy iän myö­tä. Jat­ku­vas­ti it­sen­sä yk­si­näi­sek­si ko­ke­mi­nen on nai­sil­la hie­man ylei­sem­pää kuin mie­hil­lä. Ko­ti­hoi­don ohel­la per­hei­den ja ys­tä­vien roo­li yk­sin asu­vien van­hus­ten tu­ke­na on tu­le­vai­suu­des­sa yhä suu­rem­pi.

Kun ko­to­na asu­va van­hus on lii­kun­ta­ky­vy­tön, pyö­rä­tuo­lis­sa, sai­raa­na, on­ko hä­nel­lä sil­loin tur­val­lis­ta ol­la yk­sin ko­to­na? Tur­vat­to­muus ko­to­na on ajan­koh­tai­nen li­sään­ty­vän ri­kol­li­suu­den myö­tä. Li­säk­si vä­hem­män esil­lä ol­lut per­he­vä­ki­val­ta ei ole vie­ras asia ikäih­mis­ten­kään ko­to­na. Al­ko­ho­li ja huu­meet ovat usein taus­tal­la näis­sä ri­kok­sis­sa.

Me­di­as­sa ker­ro­taan yk­sin asu­nees­ta ikäih­mi­ses­tä, jota on hui­jat­tu tai hä­nel­tä on va­ras­tet­tu omai­suut­ta omas­sa ko­dis­saan. Ri­kol­li­set saat­ta­vat esiin­tyä vi­ran­hal­ti­joi­na esi­mer­kik­si po­lii­si­na tai van­huk­sel­ta yri­te­tään saa­da tie­toa pank­ki­tun­nuk­sis­ta.

Ri­kok­sel­li­seen käy­tök­seen saat­taa syyl­lis­tyä jopa ikäih­mi­sen lä­hi­o­mai­nen tai su­ku­lai­nen, esi­mer­kik­si ai­kui­nen lap­si tai lap­sen­lap­si ra­ha­pu­las­saan. Van­hus ei us­kal­la pu­hua tai ker­toa ke­nel­le­kään, tun­tee jopa hä­pe­ää, kun ky­sees­sä on lä­hi­su­ku­lai­nen. Ko­ti­hoi­don tai jon­kun muun omai­sen on hyvä tark­kail­la, on­ko van­huk­sel­la kaik­ki kun­nos­sa, jos epäi­lee, et­tei kaik­ki ole hy­vin.

Ko­to­na asu­mi­nen mer­kit­see mo­nel­le ikäih­mi­se­le yk­si­näi­syyt­tä, jos puo­li­soa tai elä­män­kump­pa­nia ei enää ole tai puo­li­so on jo lai­tos­hoi­dos­sa. Yk­si­näi­syys li­sää ma­sen­nus­ta. Yk­si­näis­tä voi ol­la myös pa­ri­suh­tees­sa, kump­pa­nin sai­ras­tut­tua, jol­loin usein ter­veem­mäs­tä puo­li­sos­ta tu­lee omais­hoi­ta­ja il­man vi­ral­lis­ta sta­tus­ta­kin. Apu­a­kin pyy­de­tään tai saa­daan huo­nos­ti, jol­loin taak­ka käy en­tis­tä ras­kaam­mak­si jak­saa. Ja si­ten saat­taa joh­taa ikä­viin ti­lan­tei­siin mm. per­he­vä­ki­val­taan. Yk­si traa­gi­sim­mis­ta uu­ti­sis­ta oli muun mu­as­sa 91-vuo­ti­as mies, jota epäil­lään sai­raan vai­mon­sa mur­has­ta. Har­vi­nai­sen ja ää­rim­mäi­sen su­rul­li­nen ta­pah­tu­ma, mut­ta näis­tä pi­tää ot­taa opik­si ja tie­dos­taa jat­kos­sa pa­rem­min ikäih­mis­ten tila ko­to­na, mi­ten he voi­vat ja mi­ten hei­tä pi­tää tu­kea pa­rem­min.

On tär­ke­ää, et­tä so­si­aa­li- ja ter­vey­sa­lan toi­mi­jat te­ke­vät tii­vis­tä yh­teis­työ­tä yli or­ga­ni­saa­ti­o­ra­jo­jen mah­dol­li­sen ri­kok­sen uh­reik­si jou­tu­nei­den van­huk­sien tun­nis­ta­mi­ses­ta ja uh­rien tu­ke­mi­ses­ta. Mei­dän on pi­det­tä­vä huol­ta, et­tä ikäih­mi­set voi­vat van­he­ta tur­val­li­ses­ti myös ko­to­na.
SEP­PO IJÄS,
VAN­HEM­PI KONS­TAA­PE­LI
KAN­SA­NE­DUS­TA­JA­EH­DO­KAS,
KAU­PUN­GIN­VAL­TUU­TET­TU (KOK.),
POR­VOO