Viikon kysymys
A-
A+
Henry Littman on valmis luovuttamaan puheenjohtajuuden eteenpäin.
Mika Laine
LOVIISA Onneksi toukokuun 9. päivänä oli kaunis ilma, olihan käsillä historiallinen päivä Loviisanseudun Meripelastajat ry:n juhliessa kunnioitettavaa 50 vuoden ikää ison vierasjoukon kanssa. Sateen varalta oli Valkon pienvenesatamaan tuotu iso telttakin juhlallisuuksia varten. Pitkäaikainen puheenjohtaja Henry Littman näyttää valokuvaa, jossa pienehkölle laiturille oli ahtautunut noin 50 juhlavierasta, koska aurinko paistoi, eikä sade kiusannut.
– Hyvin laituri kesti ison ihmisjoukon, Littman naurahtaa.
Loviisanseudun Meripelastajat ry on auttanut vuosikymmenten varrella satoja merellä avun tarpeessa olleita ihmisiä yhdessä yhteistyökumppaniensa Rajavartiolaitoksen ja Suomenlahden merivartioston kanssa. Nykyinen puheenjohtaja Littman oli jo täysikäisyyden ylittänyt, kun hän lähti mukaan toimintaan. Syy oli se tavallinen.
– Kaveri pyysi mukaan, Ampujan Esko. Jos olisi pyydetty aiemmin, olisin luultavasti liittynyt joukkoon nuorempanakin. Olen ollut mukana toiminnassa lähes 40 vuotta. Puheenjohtajana olen toiminut muistaakseni vuodesta 2007, Littman arvioi.
Henry Littman on valmis luovuttamaan puheenjohtajuuden eteenpäin.
Mika Laine
Kun katsoo taaksepäin, on moni asia muuttunut vuosikymmenten mittaan. Teknologian kehitys on ollut huikeaa, mikä on vaikuttanut myös meripelastusseuran tehtäviin. Alkuaikoina Littmankin osallistui hyvin usein etsintätehtäviin. Ei silloin ollut puhelimia, joilla merimatkan ongelmista olisi voinut soittaa kotiin tai tutuille. Nykyään soitetaan herkästi kotiin jääneille, että odottelemme täällä saaren suojissa parempaa säätä. Kun puhelinkontaktia ei ollut, läheiset huolestuivat nopeasti.
– Saatettiin ensin kysellä lähistöltä, että onko venettä näkynyt. Huoli kasvoi, ja sitten otettiin meihin yhteyttä. Lähdimme etsintätehtävälle usein varsin epämääräisin tiedoin, Littman muistelee.
Hänelle hädässä olevien etsiminen ja auttaminen oli yksi tärkeimmistä syistä lähteä mukaan toimintaan. Olosuhteet olivat yleensä karut. Silloinhan ihmiset merihätään joutuvat.
– Lähdimme usein etsintätehtävälle pimeässä ja myrskyssä vähin paikannustiedoin. Valoilla haravoimme merta. Etsintäveneen valot eivät olleet silloin yhtä tehokkaita kuin nykypäivänä, Littman kertoo.
PV Degerby on edelleen hyvässä kunnossa.
Mika Laine
Hän muistaa vielä, kuinka muutama vuosi yhdistyksen perustamisen jälkeen pelastusvene Antonius lähti lokakuun lopulla pelastusoperaatioon iltayöllä 1977. Hudön selällä kalastamassa olleiden kahden miehen pieni avovene oli täyttynyt vedellä ohi ajaneen aluksen peräaalloista. Kaikki varusteet ja välineet airoja myöten olivat huuhtoutuneet mereen.
Vesilastissa ollut vene ajautui onneksi Hudön saaren rantaan, josta Antonius pelasti märät ja palelevat miehet. Voisi kuvitella, että Antoniusta ja miehistöä tervehdittiin silloin ilolla.
– Merellä voi sattua mitä tahansa. Meri on oikukas, ja sääolosuhteet voivat muuttua nopeasti, Littman huomauttaa.
Hän ottaa esiin tapauksen, jossa soutamista harrastava mies oli soutuveneellään treenaamassa kovassa tuulessa. Kun airo katkesi 10 metriä sekunnissa puhaltavassa tuulessa, ei soutaminen tietenkään enää onnistunut. Soutaja ajautui saaren suojaan, ja onneksi hänellä oli toimivat puhelin mukanaan. Mies soitti apua, ja meripelastusseura saapui paikalle.
– Oli kevät, ja vesi oli kylmää. Mies oli hyvin kevyesti pukeutunut. Onneksi hän soitti meille, koska merivartiostolla ei ollut kalustoa lähellä. Yhdellä airolla meloen hän ei olisi päässyt minnekään. Hinasimme hänet saaren suojaan, Littman kertoo.
Littman on itse meren äärellä kasvanut. Lapsuudessaan Loviisan Pernajan Särklahdella hän oppi tuntemaan kalatkin isovanhempiensa merenrantakiinteistön vesissä. Littman muistaa hyvin, millainen meri oli aikoinaan, kun vaarin kanssa ihmeteltiin ahvenia. Kalat olivat tuolloin paljon suurempia, totta kai. Olihan Littman tuolloin itse paljon pienempi.
Silloin kuitenkin meri oli niin kirkas, että sukelluksissa saattoi katsella lähestyviä kaloja. Niitä hän ihaili aikoinaan myös tyttärensä kanssa sukellellessa. Valitettavasti meri ei ole enää entisensä, vaikkakin hieman parannusta on tapahtunut viime aikoina.
– Lapsuudessani ja nuoruudessani kivet olivat vielä kiviä. Nyt ne näyttävät aivan muulta levän takia. Jos talvella kaislat siirtyvät jään mukana toiseen paikkaan, näkymä muuttuu myös silloin. Onneksi meren tilanne on nyt kuitenkin hieman parantunut, Littman sanoo.
Trossi-vakuutuspalvelu otettiin käyttöön vuonna 2004.
Mika Laine
Hän muistelee, että merimerkit olivat hänen lapsuudessaan puna- tai valkomustia, ja ne oli asennettu toisinpäin kuin nykyään. Moni muukin asia on muuttunut. Trossi-vakuutuspalvelua käytetään yhä enemmän. Merellä liikutaan tekniikaltaan kehittyneimmillä veneillä, ja veneilijät ovat yhä enemmän riippuvaisia sähköstä.
– Kun akku menee ja sähköt loppuvat, sitä on aika tyhjän päällä. Meidän tehtävämme onkin usein käydä buustaamassa sammuneet veneet taas käytiin. Paperinen merikortti pitäisi aina olla veneessä, Littman huomauttaa.
Teknologian kehittymisen myötä myös meripelastusseuran kalusto on ottanut huiman harppauksen eteenpäin. Sen käytössä olevan Degerby-aluksen laitteisto on huippuluokkaa, vaikka vene täytti kesäkuussa 25 vuotta. Etsintätehtävät ovat muuttuneet entisajoista helpommiksi muun muassa tehokkaiden valojen ansiosta. Merta ei kuitenkaan voi koskaan aliarvioida ja säätilanteet vaikuttavat edelleen paljon.
– Jos on sumua, näkyvyys heikkenee. Tehokkaiden valojen ansiosta näemme kuitenkin hätään joutuneen kohteen paremmin, Littman sanoo.
Hän painottaa kuitenkin inhimillisiä seikkoja, jotka pätevät merelläkin. Littman ottaa esimerkiksi tilanteen, jossa veneilijä on joutunut pulaan lumisateen takia.
– Jostain kumman syystä pää sanoo toista kuin kompassi. Lumisateessa on tyypillistä, että veneilijä haluaa uskoa omaa päätään enemmän kuin kompassia. Vaikka laite näyttää minne pitäisi mennä, mieli käskee muuta.
Valkon pienvenesatama on suojaisa paikka veneille.
Mika Laine
Kun Loviisanseudun Meripelastusseura ry perustettiin vuonna 1974, jäseniä kertyi ensimmäisenä toimintavuotena 127. Lukumäärä kertoo siitä, että meripelastusseuran toiminta koettiin alueella tärkeäksi. Nykyään seurassa on noin 260 jäsentä, joista aktiivisesti on mukana kymmenkunta.
– Harjoittelemme kerran viikossa. Tosipaikan tullen on tärkeää, että jokainen tietää oman tehtävänsä, Littman toteaa.
Aktiivijäsenet ovat kertoneet, että heitä toiminnassa viehättävät monet asiat. Ensimmäisenä on luonnollisesti auttamisen halu. Sen Littmankin sanoo tärkeimmäksi motiivikseen. Mutta kivaa on myös hallita veneiden tekniikkaa ja niiden ohjaamista vaativissakin olosuhteissa. Lisäksi miehistön mielestä on mukavaa liikkua merellä. Jokainen mainitsee arvostavansa ryhmän voimakasta yhteishenkeä.
Henry Littman on valmis luovuttamaan puheenjohtajuuden eteenpäin.
Mika Laine
– Se on tärkeää. Tämä on yhteisöllistä toimintaa. Olemme mukana myös merellisissä tapahtumissa ja hoidamme kiireettömiä avustustehtäviä. Toivomme lisää jäseniä ja aktiiveja toimintaan. Myös naiset ovat erittäin tervetulleita pelastustöihin, Littman painottaa.
Jotta Loviisanseudun Meripelastusseura ry säntää apuun jatkossakin, sponsoreiden tuki on tietenkin äärimmäisen tärkeää. Littman kiittääkin sponsoreita ja Loviisan kaupunkia, jonka ansiosta alukset saavat olla satamassa laiturissa maksutta. Littman on jo jonkin aikaa sanonut olevansa valmis luovuttamaan puheenjohtajan nuijansa jollekin toiselle. Syksyllä kuulemma tämäkin asia ratkeaa. Mitä Littman toivoo tältä kesältä?
– Rauhallista kesää. Niin kauan kuin me pysymme maissa, kaikki on hyvin merellä, hän hymyilee.
REIJA KOKKOLA
toimitus@itavayla.fi
Tervetuloa mukaan pelastusporukkaan.
Mika Laine
Loviisanseudun Meripelastajat ry 1974 – 2024
» 1974 Loviisan Meripelastusyhdistys perustetaan.
» 1974 Pelastusristeilijä Nokkala siirtyy Espoon kaupungilta Loviisaan. Nimeksi tulee PV Antonius.
» 1982 Etsintälaivue perustetaan.
» 1987 PV Antonius II:een asennetaan uudet varusteet.
» 1996 Pyhtään etsintälaivue aloittaa toimintansa.
» 1999 PV Degerbyn kastetilaisuus.
» 2012 PV Teuvo aloitti.
» 2013 Suomen Meripelastusseuran ansioristi Henry Littmanille.
» 2014 40-vuotisjuhla ja PV Tarun kastetilaisuus.
» 2018 Tukikohta siirtyy Tullisillalta Valkon pienvenesatamaan.
» 2023 Kelluva telakka otetaan käyttöön.
» 2024 50-vuotisjuhla.
» Lähde: Loviisanseudun Meripelastus ry:n 50-vuotisjuhlajulkaisu.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot