LO­VII­SA On­nek­si tou­ko­kuun 9. päi­vä­nä oli kau­nis il­ma, oli­han kä­sil­lä his­to­ri­al­li­nen päi­vä Lo­vii­san­seu­dun Me­ri­pe­las­ta­jat ry:n juh­lies­sa kun­ni­oi­tet­ta­vaa 50 vuo­den ikää ison vie­ras­jou­kon kans­sa. Sa­teen va­ral­ta oli Val­kon pien­ve­ne­sa­ta­maan tuo­tu iso telt­ta­kin juh­lal­li­suuk­sia var­ten. Pit­kä­ai­kai­nen pu­heen­joh­ta­ja Hen­ry Lit­t­man näyt­tää va­lo­ku­vaa, jos­sa pie­neh­köl­le lai­tu­ril­le oli ah­tau­tu­nut noin 50 juh­la­vie­ras­ta, kos­ka au­rin­ko pais­toi, ei­kä sade kiu­san­nut.

– Hy­vin lai­tu­ri kes­ti ison ih­mis­jou­kon, Lit­t­man nau­rah­taa.

Lo­vii­san­seu­dun Me­ri­pe­las­ta­jat ry on aut­ta­nut vuo­si­kym­men­ten var­rel­la sa­to­ja me­rel­lä avun tar­pees­sa ol­lei­ta ih­mi­siä yh­des­sä yh­teis­työ­kump­pa­nien­sa Ra­ja­var­ti­o­lai­tok­sen ja Suo­men­lah­den me­ri­var­ti­os­ton kans­sa. Ny­kyi­nen pu­heen­joh­ta­ja Lit­t­man oli jo täy­si­käi­syy­den ylit­tä­nyt, kun hän läh­ti mu­kaan toi­min­taan. Syy oli se ta­val­li­nen.

– Ka­ve­ri pyy­si mu­kaan, Am­pu­jan Es­ko. Jos oli­si pyy­det­ty ai­em­min, oli­sin luul­ta­vas­ti liit­ty­nyt jouk­koon nuo­rem­pa­na­kin. Olen ol­lut mu­ka­na toi­min­nas­sa lä­hes 40 vuot­ta. Pu­heen­joh­ta­ja­na olen toi­mi­nut muis­taak­se­ni vuo­des­ta 2007, Lit­t­man ar­vi­oi.

Henry Littman on valmis luovuttamaan puheenjohtajuuden eteenpäin.

Mika Laine

Kun kat­soo taak­se­päin, on moni asia muut­tu­nut vuo­si­kym­men­ten mit­taan. Tek­no­lo­gi­an ke­hi­tys on ol­lut hui­ke­aa, mikä on vai­kut­ta­nut myös me­ri­pe­las­tus­seu­ran teh­tä­viin. Al­ku­ai­koi­na Lit­t­man­kin osal­lis­tui hy­vin usein et­sin­tä­teh­tä­viin. Ei sil­loin ol­lut pu­he­li­mia, joil­la me­ri­mat­kan on­gel­mis­ta oli­si voi­nut soit­taa ko­tiin tai tu­tuil­le. Ny­ky­ään soi­te­taan her­käs­ti ko­tiin jää­neil­le, et­tä odot­te­lem­me tääl­lä saa­ren suo­jis­sa pa­rem­paa sää­tä. Kun pu­he­lin­kon­tak­tia ei ol­lut, lä­hei­set huo­les­tui­vat no­pe­as­ti.

– Saa­tet­tiin en­sin ky­sel­lä lä­his­töl­tä, et­tä on­ko ve­net­tä nä­ky­nyt. Huo­li kas­voi, ja sit­ten otet­tiin mei­hin yh­teyt­tä. Läh­dim­me et­sin­tä­teh­tä­väl­le usein var­sin epä­mää­räi­sin tie­doin, Lit­t­man muis­te­lee.

Hä­nel­le hä­däs­sä ole­vien et­si­mi­nen ja aut­ta­mi­nen oli yk­si tär­keim­mis­tä syis­tä läh­teä mu­kaan toi­min­taan. Olo­suh­teet oli­vat yleen­sä ka­rut. Sil­loin­han ih­mi­set me­ri­hä­tään jou­tu­vat.

– Läh­dim­me usein et­sin­tä­teh­tä­väl­le pi­me­äs­sä ja myrs­kys­sä vä­hin pai­kan­nus­tie­doin. Va­loil­la ha­ra­voim­me mer­ta. Et­sin­tä­ve­neen va­lot ei­vät ol­leet sil­loin yh­tä te­hok­kai­ta kuin ny­ky­päi­vä­nä, Lit­t­man ker­too.

PV Degerby on edelleen hyvässä kunnossa.

Mika Laine

Hän muis­taa vie­lä, kuin­ka muu­ta­ma vuo­si yh­dis­tyk­sen pe­rus­ta­mi­sen jäl­keen pe­las­tus­ve­ne An­to­nius läh­ti lo­ka­kuun lo­pul­la pe­las­tu­so­pe­raa­ti­oon il­ta­yöl­lä 1977. Hu­dön se­läl­lä ka­las­ta­mas­sa ol­lei­den kah­den mie­hen pie­ni avo­ve­ne oli täyt­ty­nyt ve­del­lä ohi aja­neen aluk­sen pe­rä­aal­lois­ta. Kaik­ki va­rus­teet ja vä­li­neet ai­ro­ja myö­ten oli­vat huuh­tou­tu­neet me­reen.

Ve­si­las­tis­sa ol­lut vene ajau­tui on­nek­si Hu­dön saa­ren ran­taan, jos­ta An­to­nius pe­las­ti mä­rät ja pa­le­le­vat mie­het. Voi­si ku­vi­tel­la, et­tä An­to­nius­ta ja mie­his­töä ter­veh­dit­tiin sil­loin ilol­la.

– Me­rel­lä voi sat­tua mitä ta­han­sa. Meri on oi­ku­kas, ja sää­o­lo­suh­teet voi­vat muut­tua no­pe­as­ti, Lit­t­man huo­maut­taa.

Hän ot­taa esiin ta­pauk­sen, jos­sa sou­ta­mis­ta har­ras­ta­va mies oli sou­tu­ve­neel­lään tree­naa­mas­sa ko­vas­sa tuu­les­sa. Kun ai­ro kat­ke­si 10 met­riä se­kun­nis­sa pu­hal­ta­vas­sa tuu­les­sa, ei sou­ta­mi­nen tie­ten­kään enää on­nis­tu­nut. Sou­ta­ja ajau­tui saa­ren suo­jaan, ja on­nek­si hä­nel­lä oli toi­mi­vat pu­he­lin mu­ka­naan. Mies soit­ti apua, ja me­ri­pe­las­tus­seu­ra saa­pui pai­kal­le.

– Oli ke­vät, ja vesi oli kyl­mää. Mies oli hy­vin ke­vy­es­ti pu­keu­tu­nut. On­nek­si hän soit­ti meil­le, kos­ka me­ri­var­ti­os­tol­la ei ol­lut ka­lus­toa lä­hel­lä. Yh­del­lä ai­rol­la me­lo­en hän ei oli­si pääs­syt min­ne­kään. Hi­na­sim­me hä­net saa­ren suo­jaan, Lit­t­man ker­too.

Lit­t­man on it­se me­ren ää­rel­lä kas­va­nut. Lap­suu­des­saan Lo­vii­san Per­na­jan Särk­lah­del­la hän op­pi tun­te­maan ka­lat­kin iso­van­hem­pien­sa me­ren­ran­ta­kiin­teis­tön ve­sis­sä. Lit­t­man muis­taa hy­vin, mil­lai­nen meri oli ai­koi­naan, kun vaa­rin kans­sa ih­me­tel­tiin ah­ve­nia. Ka­lat oli­vat tuol­loin pal­jon suu­rem­pia, tot­ta kai. Oli­han Lit­t­man tuol­loin it­se pal­jon pie­nem­pi.

Sil­loin kui­ten­kin meri oli niin kir­kas, et­tä su­kel­luk­sis­sa saat­toi kat­sel­la lä­hes­ty­viä ka­lo­ja. Nii­tä hän ihai­li ai­koi­naan myös tyt­tä­ren­sä kans­sa su­kel­lel­les­sa. Va­li­tet­ta­vas­ti meri ei ole enää en­ti­sen­sä, vaik­ka­kin hie­man pa­ran­nus­ta on ta­pah­tu­nut vii­me ai­koi­na.

– Lap­suu­des­sa­ni ja nuo­ruu­des­sa­ni ki­vet oli­vat vie­lä ki­viä. Nyt ne näyt­tä­vät ai­van muul­ta le­vän ta­kia. Jos tal­vel­la kais­lat siir­ty­vät jään mu­ka­na toi­seen paik­kaan, nä­ky­mä muut­tuu myös sil­loin. On­nek­si me­ren ti­lan­ne on nyt kui­ten­kin hie­man pa­ran­tu­nut, Lit­t­man sa­noo.

Trossi-vakuutuspalvelu otettiin käyttöön vuonna 2004.

Mika Laine

Hän muis­te­lee, et­tä me­ri­mer­kit oli­vat hä­nen lap­suu­des­saan puna- tai val­ko­mus­tia, ja ne oli asen­net­tu toi­sin­päin kuin ny­ky­ään. Moni muu­kin asia on muut­tu­nut. Tros­si-va­kuu­tus­pal­ve­lua käy­te­tään yhä enem­män. Me­rel­lä lii­ku­taan tek­nii­kal­taan ke­hit­ty­neim­mil­lä ve­neil­lä, ja ve­nei­li­jät ovat yhä enem­män riip­pu­vai­sia säh­kös­tä.

– Kun ak­ku me­nee ja säh­köt lop­pu­vat, sitä on ai­ka tyh­jän pääl­lä. Mei­dän teh­tä­väm­me on­kin usein käy­dä buus­taa­mas­sa sam­mu­neet ve­neet taas käy­tiin. Pa­pe­ri­nen me­ri­kort­ti pi­täi­si ai­na ol­la ve­nees­sä, Lit­t­man huo­maut­taa.

Tek­no­lo­gi­an ke­hit­ty­mi­sen myö­tä myös me­ri­pe­las­tus­seu­ran ka­lus­to on ot­ta­nut hui­man harp­pauk­sen eteen­päin. Sen käy­tös­sä ole­van De­ger­by-aluk­sen lait­teis­to on huip­pu­luok­kaa, vaik­ka vene täyt­ti ke­sä­kuus­sa 25 vuot­ta. Et­sin­tä­teh­tä­vät ovat muut­tu­neet en­ti­sa­jois­ta hel­pom­mik­si muun mu­as­sa te­hok­kai­den va­lo­jen an­si­os­ta. Mer­ta ei kui­ten­kaan voi kos­kaan ali­ar­vi­oi­da ja sää­ti­lan­teet vai­kut­ta­vat edel­leen pal­jon.

– Jos on su­mua, nä­ky­vyys heik­ke­nee. Te­hok­kai­den va­lo­jen an­si­os­ta nä­em­me kui­ten­kin hä­tään jou­tu­neen koh­teen pa­rem­min, Lit­t­man sa­noo.

Hän pai­not­taa kui­ten­kin in­hi­mil­li­siä seik­ko­ja, jot­ka pä­te­vät me­rel­lä­kin. Lit­t­man ot­taa esi­mer­kik­si ti­lan­teen, jos­sa ve­nei­li­jä on jou­tu­nut pu­laan lu­mi­sa­teen ta­kia.

– Jos­tain kum­man syys­tä pää sa­noo tois­ta kuin kom­pas­si. Lu­mi­sa­tees­sa on tyy­pil­lis­tä, et­tä ve­nei­li­jä ha­lu­aa us­koa omaa pää­tään enem­män kuin kom­pas­sia. Vaik­ka lai­te näyt­tää min­ne pi­täi­si men­nä, mie­li käs­kee muu­ta.

Valkon pienvenesatama on suojaisa paikka veneille.

Mika Laine

Kun Lo­vii­san­seu­dun Me­ri­pe­las­tus­seu­ra ry pe­rus­tet­tiin vuon­na 1974, jä­se­niä ker­tyi en­sim­mäi­se­nä toi­min­ta­vuo­te­na 127. Lu­ku­mää­rä ker­too sii­tä, et­tä me­ri­pe­las­tus­seu­ran toi­min­ta ko­et­tiin alu­eel­la tär­ke­äk­si. Ny­ky­ään seu­ras­sa on noin 260 jä­sen­tä, jois­ta ak­tii­vi­ses­ti on mu­ka­na kym­men­kun­ta.

– Har­joit­te­lem­me ker­ran vii­kos­sa. To­si­pai­kan tul­len on tär­ke­ää, et­tä jo­kai­nen tie­tää oman teh­tä­vän­sä, Lit­t­man to­te­aa.

Ak­tii­vi­jä­se­net ovat ker­to­neet, et­tä hei­tä toi­min­nas­sa vie­hät­tä­vät mo­net asi­at. En­sim­mäi­se­nä on luon­nol­li­ses­ti aut­ta­mi­sen halu. Sen Lit­t­man­kin sa­noo tär­keim­mäk­si mo­tii­vik­seen. Mut­ta ki­vaa on myös hal­li­ta ve­nei­den tek­niik­kaa ja nii­den oh­jaa­mis­ta vaa­ti­vis­sa­kin olo­suh­teis­sa. Li­säk­si mie­his­tön mie­les­tä on mu­ka­vaa liik­kua me­rel­lä. Jo­kai­nen mai­nit­see ar­vos­ta­van­sa ryh­män voi­ma­kas­ta yh­teis­hen­keä.

Henry Littman on valmis luovuttamaan puheenjohtajuuden eteenpäin.

Mika Laine

– Se on tär­ke­ää. Tämä on yh­tei­söl­lis­tä toi­min­taa. Olem­me mu­ka­na myös me­rel­li­sis­sä ta­pah­tu­mis­sa ja hoi­dam­me kii­reet­tö­miä avus­tus­teh­tä­viä. Toi­vom­me li­sää jä­se­niä ja ak­tii­ve­ja toi­min­taan. Myös nai­set ovat erit­täin ter­ve­tul­lei­ta pe­las­tus­töi­hin, Lit­t­man pai­not­taa.

Jot­ta Lo­vii­san­seu­dun Me­ri­pe­las­tus­seu­ra ry sän­tää apuun jat­kos­sa­kin, spon­so­rei­den tuki on tie­ten­kin ää­rim­mäi­sen tär­ke­ää. Lit­t­man kiit­tää­kin spon­so­rei­ta ja Lo­vii­san kau­pun­kia, jon­ka an­si­os­ta aluk­set saa­vat ol­la sa­ta­mas­sa lai­tu­ris­sa mak­sut­ta. Lit­t­man on jo jon­kin ai­kaa sa­no­nut ole­van­sa val­mis luo­vut­ta­maan pu­heen­joh­ta­jan nui­jan­sa jol­le­kin toi­sel­le. Syk­syl­lä kuu­lem­ma tä­mä­kin asia rat­ke­aa. Mitä Lit­t­man toi­voo täl­tä ke­säl­tä?

– Rau­hal­lis­ta ke­sää. Niin kau­an kuin me py­sym­me mais­sa, kaik­ki on hy­vin me­rel­lä, hän hy­myi­lee.

REI­JA KOK­KO­LA
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi

Tervetuloa mukaan pelastusporukkaan.

Mika Laine

Lo­vii­san­seu­dun Me­ri­pe­las­ta­jat ry 1974 – 2024
» 1974 Lo­vii­san Me­ri­pe­las­tu­syh­dis­tys pe­rus­te­taan.
» 1974 Pe­las­tus­ris­tei­li­jä Nok­ka­la siir­tyy Es­poon kau­pun­gil­ta Lo­vii­saan. Ni­mek­si tu­lee PV An­to­nius.
» 1982 Et­sin­tä­lai­vue pe­rus­te­taan.
» 1987 PV An­to­nius II:een asen­ne­taan uu­det va­rus­teet.
» 1996 Pyh­tään et­sin­tä­lai­vue aloit­taa toi­min­tan­sa.
» 1999 PV De­ger­byn kas­te­ti­lai­suus.
» 2012 PV Teu­vo aloit­ti.
» 2013 Suo­men Me­ri­pe­las­tus­seu­ran an­si­o­ris­ti Hen­ry Lit­t­ma­nil­le.
» 2014 40-vuo­tis­juh­la ja PV Ta­run kas­te­ti­lai­suus.
» 2018 Tu­ki­koh­ta siir­tyy Tul­li­sil­lal­ta Val­kon pien­ve­ne­sa­ta­maan.
» 2023 Kel­lu­va te­lak­ka ote­taan käyt­töön.
» 2024 50-vuo­tis­juh­la.
» Läh­de: Lo­vii­san­seu­dun Me­ri­pe­las­tus ry:n 50-vuo­tis­juh­la­jul­kai­su.