Viikon kysymys
A-
A+
Kuvituskuva.
Anella Ahokas
Kiitos Tero Salo mielipidekirjoituksestasi Itäväylässä 14.7.2026.
Hämmennyksemme Epoon ja Ilolan koulun päätöksistä ei ota laantuakseen.
Yksi syy on demokratia päätöksenteossa, tai tässä tapauksessa sen puute. Kyse ei ole enää pelkästään Epoon tai Ilolan kouluista. Kyse on siitä, kuunnellaanko tässä kaupungissa kuntalaisia silloin, kun he puhuvat lähes yhdellä äänellä.
Miten ihmeessä Porvoon päättäjät eivät kuuntele valitsijoitaan? Keitä varten päätöksiä tehdään? Miksi kuntademokratia ei tunnu toimivan?
Koulujen vanhemmat ja kyläläiset ovat kaikin tavoin yrittäneet viestiä syvän huolensa koulujen jatkuvista lakkautusesityksistä.
Jo perinteeksi muodostuneet mielenilmaukset Porvoon torilla, lukuisat paikallisten järjestämät keskustelutilaisuudet sekä Porvoon Kylät - Borgå Byar -ryhmän vierailut puolueryhmien luona kertovat siitä, että asia on perheille ja kylille elintärkeä.
Isoihin mittakaavoihin kasvanut kyläkoulukeskustelu sekä Porvoon Kylen keräämä lähes 9000 nimen adressi Porvoon kyläkoulujen säilyttämisen puolesta kertovat myös kuntalaisten vakaasta mielipiteestä asian suhteen.
Porvoon kylissä ja saaristossa asuvat perheet ovat itse valinneet muuttavansa kaupunkikeskustan ulkopuolelle varsin hyvin tiedostaen, ettei se välttämättä ole helpoin ja halvin valinta. Valinnallaan he vahvistavat Porvoon monimuotoisuutta, turvallisuutta ja omavaraisuutta nyt ja tulevaisuudessa.
Tämän valinnan mahdollistavat aidot lähikoulut.
Kylissä ja saaristossa asuvat ovat valmiita joustamaan omasta ajastaan kuljettaakseen lapsiaan harrastuksiin, jotka on nykyään keskitetty kaupungin keskustaan. Perheet ovat varautuneet siihen, ettei harrastuksiin pääseminen aina välttämättä onnistu, valmiita maksamaan kahden auton kulut linja-autojen yllättäen lakattua liikkumasta kesäisin, valmiita maksamaan tämän puuttuvan 37 euroa/lapsi Porvoon kaupungin ylijäämäisestä tuloksesta.
Mutta se, missä he eivät ole valmiita joustamaan ovat lasten kohtuuttomat koulumatkat!
Etelä- ja Itä-Porvoossa asumisen on mahdollistanut lähikoulujen olemassaolo. Lähikoulu ei ole kyläläisille luksusta. Se on edellytys sille, että Etelä- ja Itä-Porvoossa voi asua, rakentaa koteja, perustaa yrityksiä ja kasvattaa lapsia.
Yhtälö, jossa harrastukset ovat hiukan kauempana ja koulu lähellä vielä toimii, mutta sellainen yhtälö, jossa kummatkin näistä ovat kaukana ei toimi. Se on lapselle liian raskasta ilman lepotaukoja ja mahdollisuutta läksyjen tekoon koulun ja harrastusten välillä.
Useimmat perheet eivät voi tällaista hyväksyä. He lähtevät Porvoosta ja muuttavat kuntaan, jossa arki on sujuva myös keskusta-alueen ulkopuolella,
Porvoossa kyse ei ole ääriolosuhteissa elämisestä tai siitä, että vaatisimme koulua jokaiseen niemeen tai notkoon. Kyse on lapsen lakisääteisestä perusoikeudesta lähikouluun.
37 eurolla ei keskustan kouluissa ihmeitä tehdä, mutta Etelä- ja Itä- Porvoon lapsille se on äärimmäisen ihmeellinen raha: sillä voidaan säilyttää heidän lähikoulunsa.
Kyse on siitä, millaista Porvoota haluamme rakentaa.
Sellaista, jossa kylät nähdään voimavarana ja vahva yhteisöllisyys investointina tulevaisuuteen. Vai sellaista, jossa alueen ja yhteisöjen arvo huomataan vasta sitten, kun niitä ei enää ole?
ANELLA AHOKAS,
PUHEENJOHTAJA,
EPOON KOULUN VANHEMPAINYHDISTYS
ULLASTINA MAHLAMÄKI,
PUHEENJOHTAJA,
ILOLAN KOTI- JA KOULUYHDISTYS
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot