POR­VOO, LEH­TI­HA­MA­RI Lau­la­ja Sa­mu­li Edel­man­nin tun­ne­tuk­si te­ke­män vir­ren lau­se "mä tai­mi olen sun tar­has­sas", tu­lee eit­tä­mät­tä mie­leen, kun kat­se­lee pie­niä vaa­le­an­vih­rei­tä al­ku­ja leh­ti­ha­ma­ri­lai­sen oma­ko­ti­ta­lon ma­kuu­huo­neen ik­ku­nal­la.

Daa­li­at, kau­no­kai­set, riip­pu­pe­tu­ni­at, ker­ro­tut pe­tu­ni­at ja kei­jun­me­kot kyl­pe­vät kas­vi­lam­pun al­la ja kur­kot­ta­vat koh­ti ik­ku­nas­ta tul­vi­vaa luon­non­va­loa.

Sie­me­net kyl­ve­tään en­sin pie­niin as­ti­oi­hin, jois­ta tai­met ja­e­taan isom­piin. Toi­men­pi­det­tä kut­su­taan kou­li­mi­sek­si.

– Kun kas­viin tu­lee tiet­ty mää­rä sirk­ka­leh­tiä, nii­tä voi al­kaa lait­taa uu­siin as­ti­oi­hin. Ne ovat sil­loin noin 2–3 sent­ti­met­rin ko­koi­sia, ko­ti­tar­hu­ri Lena Par­ta­nen sa­noo.

Edel­leen kas­vet­tu­aan tai­met pää­se­vät mul­ta­sor­men kä­sis­sä muun mu­as­sa amp­pe­lei­hin ja isom­piin ruuk­kui­hin.

Suihkupullon avulla taimet saavat tasaisen kosteuden.

Marko Wahlström

"Har­ras­tus on laa­jen­tu­nut ja laa­jen­tu­nut"

Por­voo­lai­nen ker­too kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten en­sim­mäis­tä ker­taa yrit­tä­neen­sä kas­vat­taa tai­mia sie­me­nis­tä idät­tä­mäl­lä.

– Kun se läh­ti hy­vin käyn­tiin, har­ras­tus on vain laa­jen­tu­nut ja laa­jen­tu­nut.

Ai­em­min hän ker­too os­ta­neen­sa kaik­ki tai­met, jot­ka is­tut­ti kuk­ka­penk­kei­hin. Par­ta­sil­la riit­tää is­tu­tu­sa­laa niin ko­ti­pi­hal­laan Por­voos­sa kuin mö­kil­lään Vii­ta­saa­res­sa.

– Kuk­kia jou­tui os­ta­maan mel­koi­sen mää­rän. Ajat­te­lin ta­lou­del­li­ses­ti, et­tä kun nii­tä voi it­se­kin kas­vat­taa, niin mik­si­pä ei.

Par­ta­nen on kes­kit­ty­nyt kuk­kien kas­vat­ta­mi­seen.

– Hyö­ty­vil­je­lyä eli vi­han­nes­ten kas­va­tus­ta en har­ras­ta.

Elä­mäs­sä pi­tää ol­la es­te­tiik­kaa

Ku­kat ovat kuu­lu­neet Par­ta­sen elä­mään ai­na.

– Meil­lä on ol­lut ko­to­na tuo­rei­ta kuk­kia tal­vel­la­kin ai­na. Elä­mäs­sä pi­tää ol­la es­te­tiik­kaa, kuk­kaih­mi­sek­si tun­nus­tau­tu­va por­voo­lais­rou­va sa­noo.

Hän­tä miel­lyt­tää kuk­kien kau­neus.

– Vä­re­jä pys­tyy yh­dis­te­le­mään. Val­koi­nen ja vaa­le­an­pu­nai­nen ovat omat suo­sik­ki­ni, joi­ta mel­kein yk­si­no­maan kas­va­tan­kin. Mie­tin jo sie­me­niä hank­keis­sa, et­tä kuk­kien vä­ri­maa­il­ma so­pii hy­vin yh­teen.

Mie­lui­sam­mak­si kas­va­tet­ta­vak­seen hän ni­me­ää ker­ro­tun pe­tu­ni­an.

– Nii­den sie­me­niä olen ti­lan­nut verk­ko­kau­pas­ta Ruot­sis­ta tai Vi­ros­ta, jois­ta on ol­lut hy­viä ko­ke­muk­sia.

Keijunmekko on taimiharrastajien tämän hetken hitti. Kuvan etualalla keijunmekon lapsia eli taimia.

Marko Wahlström

Kei­jun­mek­ko on tä­män het­ken vil­li­tys

Tä­män het­ken vil­li­tys tai­mi­kas­vat­ta­jien pii­ris­sä on kei­jun­mek­ko, jol­le on luo­tu kak­si­kin omaa Fa­ce­book-ryh­mää: "Kei­jun­me­kon kau­neu­den sa­lai­suus" ja "Kei­jun­mek­ko".

Ryh­mis­sä myy­dään ja vaih­de­taan muun mu­as­sa sie­me­niä.

– Se on ai­ka vai­kea kas­va­tet­ta­va, jo­ten ryh­mien kaut­ta oh­jei­ta, mi­ten on­nis­tua, Par­ta­nen sa­noo.

Hä­nen mu­kaan kei­jun­mek­ko on kii­tol­li­nen köyn­nös­kas­vi,. joka te­kee run­saas­ti kuk­kia ja kuk­kii vie­lä pak­ka­sil­la­kin.

– On mi­nul­la pe­tu­ni­oi­ta, eri­lai­sia amp­pe­li­kuk­kia ja kaik­kea mah­dol­lis­ta. Ko­kei­len ai­na uu­sia, joi­hin saa ide­oi­ta eri Fa­ce­book-ryh­mis­tä.

"Kun ei ole kii­re, niin on ai­kaa odot­taa"

Ke­väi­sin tai­mi­har­ras­tuk­seen hu­rah­ta­neen ko­din kaik­ki pöy­dät täyt­ty­vät tai­mi­kas­va­tus­laa­ti­kois­ta.

– Joka ke­vät ai­na pää­tän, et­tä en­si vuon­na en lai­ta mi­tään, kun vink­ke­jä uu­sis­ta kas­veis­ta tu­lee niin pal­jon. Sit­ten, kun vil­li­tys taas is­kee ja koit­taa tam­mi­kuu, niin pää­tök­set unoh­tu­vat, hän nau­rah­taa.

Tam­mi­kuus­sa kas­va­maan lai­te­taan en­sim­mäi­set kei­jun­me­kon sie­me­net.

– Pik­ku­hil­jaa sii­tä ai­na uu­sia ja uu­sia ke­vät­tä koh­ti.

Maa­lis–huh­ti­kuu on sie­me­nis­tä kas­va­tet­ta­vien tai­mien se­son­ki­ai­kaa.

– Syk­syl­lä myös ke­rään kuk­kien sie­me­niä tal­teen, joi­ta kyl­vän seu­raa­va­na ke­vää­nä. Var­sin­kin ne kuu­lu­vat epä­on­nis­tu­mis­ten jouk­koon, mut­ta niis­tä­kin saat­taa nous­ta. Kun ei ole kii­re, niin on ai­kaa odot­taa, eläk­keel­lä ole­va por­voo­lais­rou­va sa­noo.

Kukan lapset, taimet, kasvavat sisällä huoneenlämmössä pienissä istutuslaatikoissa ennen kuin ne koulitaan isompiin astioihin.

Marko Wahlström

Ul­koi­lu­tus al­kaa yleen­sä tou­ko­kuun puo­li­vä­lis­sä

Tai­mi­kas­va­tuk­sen työ­läin vai­he on ke­vääl­lä, jol­loin tai­mia pi­tää al­kaa ul­koi­lut­taa tou­ko­kuun puo­li­vä­lis­tä al­ka­en.

– Kos­ka ne ovat ar­ko­ja kyl­mäl­le, nii­tä pi­tää pik­ku­hil­jaa to­tut­taa au­rin­gon­pais­tee­seen ja ul­koil­maan. Aluk­si nii­tä voi­daan pi­tää vain kym­me­ni­sen mi­nuut­tia ul­ko­na ja seu­raa­va­na päi­vä­nä pik­kai­sen pi­dem­pään, Par­ta­nen ker­too.

Hän myön­tää, et­tä tai­mi­laa­ti­koi­den edes­ta­kai­ses­sa rah­tauk­ses­sa te­ras­sin ja si­sä­ti­lo­jen vä­lil­lä on "hir­veä hom­ma".

– Sit­ten, kun tai­met näyt­tä­vät, et­tei­vät enää kär­si au­rin­gos­ta tai tuu­les­ta, voi nii­tä pik­ku­hil­jaa al­kaa is­tu­tel­la penk­kei­hin.

Oi­kea-ai­kai­nen ul­koi­lu­tus on tai­mi­kas­va­tuk­sen kan­nal­ta tär­keä vai­he.

– Sii­nä voi pi­la­ta koko kas­vus­ton, jos tai­met unoh­taa lii­an pit­käk­si ai­kaa ulos. Pie­net tai­met ovat herk­kiä, kos­ka ovat ol­leet si­säl­lä.

Myö­hem­min is­tu­tet­tu­ja tai­mia voi jou­tua vie­lä peit­te­le­mään, jos edes­sä on hal­la­öi­tä.

Keijunmekko kasvaa alas- tai ylöspäin muodostaen halutessa kukkaseinämän. Kasvin kukat ovat kellomaiset. Kuva on viime vuodelta.

Lena Partanen

Ku­kat kul­ke­vat vä­lil­lä ko­din ja mö­kin vä­liä

Tai­mi­kas­va­tus on har­ras­tus, joka si­too vi­her­peu­ka­lon tark­kai­le­maan val­lit­se­vaa sää­ti­laa.

– Vä­lil­lä ty­tär­kin jou­tuu hom­miin ja hän kas­te­lee kyl­vök­si­ä­ni sil­loin, kun olem­me mö­kil­lä, Par­ta­nen sa­noo.

Pe­lar­go­ni­at ja hor­ten­si­at Par­ta­nen vie tal­veh­ti­maan mö­kin kel­la­riin, jos­sa on so­pi­van vii­leä läm­pö­ti­la.

– Vä­lil­lä pe­rä­kär­rys­sä mö­kil­le mu­kaan läh­tee myös kas­tel­ta­via kuk­kia. Nii­tä sit­ten kul­je­tam­me sit­ten edes­ta­kai­sin Por­voon ja Vii­ta­saa­ren vä­lil­lä, Par­ta­nen tun­nus­taa.

Por­voo­lai­sen ko­to­na on huo­ne­kas­ve­ja, joi­ta hän hoi­taa – muis­ta­es­saan – kas­te­le­mal­la.

– Kun ne saa­vat va­loa riit­tä­väs­ti, ne viih­ty­vät kyl­lä.

Väriloistoa Lena Partasen kukkapenkissä viime vuoden kesältä.

Lena Partanen

"Kas­vien pa­ris­sa unoh­tu­vat kaik­ki muut asi­at"

Par­ta­nen ko­ros­taa, et­tä tai­mi­kas­va­tus ja kuk­kien hoi­to tar­jo­aa te­ra­pi­aa ih­mis­mie­lel­le.

– Sil­loin, kun olin vie­lä työ­e­lä­mäs­sä, me­nin työ­päi­vän päät­teek­si pi­hal­le puu­haa­maan. Kas­vien pa­ris­sa unoh­tu­vat kaik­ki muut asi­at. On myös mu­ka­va seu­ra­ta nii­den ke­hi­tys­tä, kun ne pik­ku­hil­jaa puh­ke­a­vat kuk­kaan.

Syk­syl­lä mie­len val­taa hai­keus, kun ku­kat kuo­le­vat.

– Sit­ten täy­tyy vain suun­na­ta kat­seet jo seu­raa­vaan ke­vää­seen. Mie­len­kiin­toi­set uu­tuus­kas­vit merk­kaan ka­len­te­riin, jot­ta muis­tan hank­kia sie­me­net ajois­sa.

FAK­TA
Lena Par­ta­sen ko­ti­vin­kit
» Sie­me­net ri­po­tel­laan kyl­vö­mul­taan, ei lii­an vah­vaan.
» Kyl­vös tu­lee muis­taa pi­tää kos­te­a­na ja läm­pi­mäs­sä pai­kas­sa esi­mer­kik­si kyl­py­huo­neen lat­ti­al­la yöl­lä. Päi­väk­si nos­te­taan va­loon.
» Kou­lin­ta­vai­hees­sa tai­met is­tu­te­taan tai­mi­mul­taan sekä amp­pe­lei­hin ja ruuk­kui­hin is­tu­tet­ta­es­sa ke­sä­kuk­ka­mul­taan.
» Sään­nöl­lis­tä kas­te­lua (ta­sai­nen suih­kut­te­lu) ja lan­noi­tus­ta ei pidä unoh­taa ke­sän ai­ka­na. Ke­sä­kuk­ka­mul­ta täyt­tää lan­noi­tus­tar­peen jok­si­kin ai­kaa.
» Kuih­tu­nei­ta kuk­kia on hyvä nyp­piä pois, jot­ta ti­lal­le kas­vaa uu­sia.
» Syk­syl­lä sie­me­niä voi ot­taa tal­teen, mut­ta ne oli­si hyvä säi­lyt­tää vii­le­äs­sä, esi­mer­kik­si jää­kaa­pis­sa.