POR­VOO, TAR­MO­LA Shak­ta­joo­ga on mel­ko tuo­re tu­lo­kas Suo­mes­sa, sil­lä se ran­tau­tui maa­ham­me vas­ta noin kah­dek­san vuot­ta sit­ten. Vuo­si sit­ten Hel­sin­gin Ha­ka­nie­mes­tä Por­voon Krå­kö­hön muut­ta­nut joo­ga­o­pet­ta­ja Suvi Hans­te opet­taa shak­taa Tar­mo­lan Open Yo­ga -ti­las­sa.

Hans­te ker­too joo­ga­har­joi­tus­ten ole­van suo­ri­tus­va­pai­ta.

–?Shak­ta­joo­gan har­joi­tuk­set ko­ros­ta­vat pa­lau­tu­mi­sen ja ir­ti pääs­tä­mi­sen mer­ki­tys­tä ko­ko­nais­val­tai­sel­le hy­vin­voin­nil­le. Se on usein suo­ri­tus­kes­kei­ses­sä yh­teis­kun­nas­sam­me unoh­det­tu. It­sel­le­ni oli us­ko­ma­ton ko­ke­mus, kun ym­mär­sin, et­tä te­ke­mäl­lä vä­hem­män voi saa­vut­taa enem­män. Keho ja mie­li sai­vat ti­lai­suu­den pa­lau­tua, kun ren­tou­duin joo­ga­har­joi­tuk­ses­sa, en­kä pus­ke­nut lii­kaa.

Joogaopettaja Suvi Hanste sanoo shaktajoogan sopivan kaikille ikään ja kokoon katsomatta.

Hans­te tu­tus­tui joo­gaan en­sim­mäi­sen ker­ran ke­vääl­lä 2015. Hän päät­ti ys­tä­vän­sä kans­sa ko­keil­la joo­gaa hei­dän et­sies­sään uut­ta ter­veel­lis­tä har­ras­tus­ta.

–?Tut­kai­lin joo­ga­tar­jon­taa, lu­es­ke­lin eri joo­ga­kou­lu­jen net­ti­si­vu­ja ja kä­vin muu­ta­mis­sa pai­kois­sa joo­ga­tun­neil­la, mut­ta en oi­kein tun­te­nut olo­a­ni ko­toi­sak­si. Ih­met­te­lin, et­tä on­ko tämä nyt to­del­la sitä mitä ne mui­nai­set uk­ke­lit In­ti­as­sa ovat vuo­si­tu­han­sia teh­neet.

–?Mei­na­sin jo luo­vut­taa, mut­ta me­nin vie­lä ker­ran ko­neen ää­rel­le ja kat­soin lis­tal­ta seu­raa­van lä­his­töl­lä si­jait­se­van joo­ga­pai­kan, joka sat­tui ole­maan Shak­ta Joo­ga­kou­lu Hel­sin­gin Ka­la­sa­ta­mas­sa. Sa­ma­na päi­vä­nä oli oh­jel­mas­sa int­ro­tun­ti, jo­ten pää­tin osal­lis­tua. Tun­nin jäl­keen pääl­lim­mäi­nen aja­tus oli, et­tä eh­kä joo­gas­sa sit­ten­kin on jo­tain jär­keä. Myös har­joi­tus tun­tui ai­van eri­lai­sel­ta kuin ai­em­mat, mitä olin ko­keil­lut.

Joo­ga vei mu­ka­naan. Hans­te tun­si heti alus­ta al­ka­en, et­tä shak­ta­joo­gas­sa on sitä jo­ta­kin.

–?Po­si­tii­vi­set vai­ku­tuk­set tun­tui­vat heti: hy­vät vai­ku­tuk­set ke­hoon, mie­leen ja koko elä­mään yl­lät­ti­vät to­taa­li­ses­ti. Ja vie­lä­pä se, et­tä it­se joo­ga­har­joi­tus­kin oli alus­ta al­ka­en miel­lyt­tä­vää – ei tar­vin­nut kär­siä saa­vut­taak­seen jo­ta­kin. In­nos­tuin lu­ke­maan opet­ta­ja­ni suo­sit­te­le­mia kir­jo­ja, kuun­te­lin Maa­il­man­puu-joo­ga­pod­cas­tia ja jäin usein joo­ga­tun­nin jäl­keen ky­se­le­mään. Ha­lu­sin tie­tää, mi­hin tämä kaik­ki oi­kein pe­rus­tuu, jo­ten sen ta­kia sit­ten läh­din myös shak­tan opet­ta­jan­kou­lu­tuk­seen.

En­sim­mäi­set shak­ta­joo­gan tun­nit Suo­mes­sa pi­det­tiin vuon­na 2012, mut­ta shak­ta­joo­gal­la on pit­kät pe­rin­teet.

–?Shak­ta­joo­ga on nimi, jota käy­täm­me Suo­mes­sa in­ti­a­lai­sen kau­la-pe­rin­teen joo­gas­ta. Kau­la on osa joo­ga­pe­rin­tei­den ko­ko­nai­suut­ta, joka on ku­kois­ta­nut In­ti­an nie­mi­maal­la ai­na­kin 400-lu­vul­ta läh­tien.

Ei tar­vit­se ol­la not­kea

Olem­me kaik­ki näh­neet ku­via not­keis­ta joo­gaa­jis­ta, jot­ka tai­pu­vat sel­lai­siin asen­toi­hin, joi­hin ei it­se voi ku­vi­tel­la­kaan pää­se­vän­sä rik­ko­mat­ta paik­ko­jaan. Voi­ko joo­ga­ta, jos ei vaan yk­sin­ker­tai­ses­ti tai­vu?

–?Tämä on ai­ka ylei­nen ky­sy­mys, ja voin re­hel­li­ses­ti sa­noa, et­tä sii­tä ei tar­vit­se ol­la ol­len­kaan huo­lis­saan! Tun­nil­la voi teh­dä juu­ri sen ver­ran kuin tun­tuu so­pi­val­ta. Ke­hoa ei­kä miel­tä ei ole tar­peen ei­kä hyö­dyl­lis­tä pa­kot­taa mi­hin­kään, mi­hin se ei juu­ri sil­loin tai­vu, Hans­te sa­noo.

–?Kyse on ren­tou­tu­mi­ses­ta. Kun op­pii ren­tou­tu­maan ei­kä vie lii­ket­tä vä­ki­sin lii­an pit­käl­le, pik­ku­hil­jaa her­mos­to sal­lii liik­keen ja kuin huo­maa­mat­ta har­joi­tus ete­nee. Olen mon­ta ker­taa näh­nyt, mi­ten en­sim­mäis­tä ker­taa shak­ta­joo­gaan tu­le­va, ”ra­ta­pöl­kyk­si” it­se­ään ti­tu­lee­raa­va on­kin joo­ga­har­joi­tuk­sen ai­ka­na huo­man­nut ole­van­sa ai­van jo­tain muu­ta.

Har­joi­tuk­sis­sa ede­tään omaan tah­tiin

Hans­te ker­too shak­ta­joo­gan tar­jo­a­van vah­vis­ta­van niin ke­hoa kuin miel­tä.

–?Kun keho ja mie­li op­pi­vat ren­tou­tu­maan joo­ga­ma­tol­la, se siir­tyy myös ar­kie­lä­mään. Kun op­pii tun­te­maan it­sen­sä ja ole­maan it­sel­leen lem­peä joo­ga­har­joi­tuk­ses­sa, näin käy myös joo­ga­sa­lin ul­ko­puo­lel­la. Kun eli­mis­tö osaa pa­lau­tua, se on mes­ta­ri huo­leh­ti­maan it­ses­tään eri­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa ja ti­lan­teis­sa.

–?It­se olen joo­gan myö­tä op­pi­nut kuun­te­le­maan it­se­ä­ni ja ke­ho­a­ni pa­rem­min, ja myös ar­vos­ta­maan it­se­ä­ni enem­män. Tä­män kaut­ta ar­vos­tus myös toi­sia ih­mi­siä koh­taan on kas­va­nut: jo­kai­sel­la meil­lä on oma pol­kun­sa kul­jet­ta­va­na. Suo­ri­tus­va­paa, lem­peä har­joi­tus ta­kaa sen, et­tä har­joi­tuk­ses­sa voi ede­tä tun­nus­tel­len oman tie­tään, il­man kii­ret­tä ja pa­kot­ta­mis­ta. Joo­ga­ma­tol­la opim­me it­se asi­as­sa va­paut­ta. Se on ai­ka iso jut­tu.

»» Li­sä­tie­to­ja shak­ta­joo­gas­ta saa tääl­tä