POR­VOO – VAN­TAA Sa­tei­se­na tors­tai­aa­mu­päi­vä­nä Van­taan po­lii­si­lai­tok­sen park­ki­hal­lis­sa juok­sen­te­lee pir­teä sak­san­pai­men­koi­ra­pen­tu. Pian Itä-Uu­den­maan en­sim­mäi­se­nä nais­kons­taa­pe­li­na par­ti­o­koi­ra­oh­jaa­ja­kou­lu­tuk­sen aloit­ta­van Jon­na Ek­lun­din tu­le­va työ­pa­ri, vain nel­jän kuu­kau­den ikäi­nen Noc­co ter­veh­tii jo­kais­ta au­to­tal­liin tu­li­jaa iloi­ses­ti hy­pel­len ja hän­tään­sä hei­lut­ta­en. Heti ei us­koi­si, mut­ta tuos­ta vil­lis­tä vek­ku­lis­ta kas­vaa vie­lä suo­je­lun, et­sin­nän, jäl­jes­tyk­sen ja tot­te­le­vai­suu­den tai­ta­va po­lii­si­koi­ra.

Ark­ki­teh­tiu­nel­mis­ta po­lii­sin ural­le

Jon­na Ek­lund on työs­ken­nel­lyt po­lii­si­na jo 15 vuot­ta. Yl­lät­tä­en ural­le pää­ty­nyt kons­taa­pe­li haa­vei­li nuo­rem­pa­na ark­ki­teh­din uras­ta, mut­ta tak­si­kus­ki­na erään kons­taa­pe­lin kans­sa käy­ty kes­kus­te­lu ja ys­tä­vien tuki joh­ti­kin tien Tam­pe­reel­le Po­lAmk:iin.

– Siel­tä sit­ten kat­se­lin ark­ki­teh­ti­kou­lua, joka oli po­lii­si­kou­lua vas­ta­pää­tä, hän nau­rah­taa.

Po­lAmk-ajat vah­vis­ti­vat us­koa sii­hen, et­tä kons­taa­pe­li oli pää­ty­nyt oi­ke­al­la alal­le. Po­lii­sin työt Ek­lund aloit­ti Van­taan pää­po­lii­si­a­se­mal­la, jos­ta hän siir­tyi en­sim­mäis­ten vuo­sien jäl­keen Por­voo­seen ri­kos­tut­kin­taan. Seu­raa­vat as­ke­leet ural­la al­koi­vat hou­ku­tel­la koi­ra­har­ras­tuk­seen hu­rah­ta­nut­ta kons­taa­pe­lia kah­dek­si­sen vuot­ta sit­ten.

– Per­hee­seen tuli bel­gi­an­pai­men­koi­ra vuon­na 2017, jon­ka kans­sa aloin har­ras­ta­maan. Sen myö­tä aloin miet­ti­mään par­ti­o­koi­ra­oh­jaa­jan työ­tä. Hain kou­lu­tuk­seen en­sim­mäis­tä ker­taa vii­si vuot­ta sit­ten, mut­ta jäin sil­loin il­man paik­kaa, hän ker­too.

– Tie­sin, et­tä mi­nun pi­tää hank­kia li­sää ko­ke­mus­ta kent­tä­työs­tä ja hain heti ken­tän kier­rol­le Por­voo­seen.

Noin vii­den vuo­den pa­luu­reis­su kent­tä­työs­ken­te­lyyn tuot­ti tu­los­ta, kun vii­me ke­vää­nä jär­jes­te­tys­sä par­ti­o­koi­ra­oh­jaa­ja­haus­sa Ek­lund tuli vii­mein va­li­tuk­si teh­tä­vään. Itä-Uu­den­maan po­lii­si­lai­tok­sen en­sim­mäi­se­nä nais­kons­taa­pe­li­na par­ti­o­koi­ra­oh­jaa­ja­kou­lu­tuk­ses­sa aloit­ta­va po­lii­si ja hä­nen työ­pa­rin­sa Noc­co ra­ken­ta­vat luot­ta­mus­ta ja toi­mi­vaa yh­teis­työ­tä al­ku­met­reil­tä läh­tien.

Vain neljän kuukauden ikäinen Nocco osallistuu pentupäiville, harjoituksiin ja Eklundin partiovuoroihin.

Niki Viheriävaara

Par­ti­o­koi­ra­oh­jaa­ja tar­vit­see sin­nik­kyyt­tä ja hy­vää fyy­sis­tä kun­toa

Mitä par­ti­o­koi­ra­oh­jaa­jak­si tu­le­mi­nen sit­ten vaa­tii? Kah­den ja puo­len vuo­den mit­tai­nen kou­lu­tus al­kaa Ek­lun­din osal­ta tam­mi­kuus­sa. Kou­lu­tus­työ No­con kans­sa on kui­ten­kin jo täy­des­sä vauh­dis­sa, ja koi­ra on ak­tii­vi­ses­ti mu­ka­na me­nos­sa niin tree­ni- kuin par­ti­o­päi­vi­nä­kin.

–  Sain po­lii­si­koi­ra­lai­tok­sel­ta heti oh­jeis­tuk­sen, mitä pen­nun kans­sa ale­taan te­ke­mään. Sen mu­kaan ol­laan har­joi­tel­tu, kons­taa­pe­li ker­too

– Työ­päi­vät ovat al­kuun suu­rek­si osak­si to­tut­te­le­mis­ta po­lii­si­au­tos­sa ole­mi­seen.

No­con Ek­lund haki Po­lii­si­koi­ra­lai­tok­sen va­lit­se­mas­ta Rein Sel­ten ken­ne­lis­tä elo­kuus­sa pen­nun ol­les­sa vas­ta seit­se­män vii­kon ikäi­nen. Po­lii­si­koi­ran uran al­ku oli sen osal­ta hie­man tah­mai­nen, sil­lä vain muu­ta­ma viik­ko myö­hem­min työ­ta­pa­tur­ma joh­ti kmel­kein kah­den kuu­kau­den pois­tu­mi­seen kent­tä­työs­tä. Täl­lä­kin ajal­la on kui­ten­kin teh­ty po­lii­si­koi­ra­lai­tok­sen oh­jeis­tuk­sen mu­kai­sia ly­hyi­tä har­joit­tei­ta, ja pel­koa jäl­keen­jää­mi­ses­tä ei ole po­det­tu.

– On ihan eri asia tul­la seit­se­män­viik­koi­sen ja kol­me ja puo­li kuu­kaut­ta van­han pen­nun kans­sa töi­hin. Noc­co sai siis poik­keuk­sel­li­sen peh­me­än las­kun työ­e­lä­mään ja se oli ihan kiva, kun voi ot­taa No­con heti mu­kaan au­toon ja par­ti­oi­maan, Ek­lund hy­myi­lee.

Jonna Eklund on toiminut poliisina 15 vuotta. Hän on Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen ensimmäinen partiokoiraohjaajaksi valittu naiskonstaapeli.

Niki Viheriävaara

Noc­co on po­ten­ti­aa­li­nen par­ti­o­koi­ran al­ku

Noc­co sip­sut­te­lee ym­pä­ri park­ki­hal­lia Ek­lun­din rin­nal­la ja ot­taa ilol­la vas­taan herk­ku­ja oh­jaa­jal­taan. Su­la­va­liik­kei­nen sak­san­pai­men­koi­ra­pen­tu on pen­tu­mai­ses­ta in­nos­taan huo­li­mat­ta val­pas ja osaa jo muun mu­as­sa pu­jo­tel­la oh­jaa­jan­sa ja­lois­sa tä­män kä­vel­les­sä ja oh­ja­tes­sa liik­kei­tä kä­del­lään.

Par­ti­o­koi­ra­oh­jaa­jan pes­ti si­tout­taa oh­jaa­jan kym­me­nek­si vuo­dek­si työs­ken­te­le­mään koi­ran kans­sa. Teh­tä­vä pi­tää si­säl­lään pait­si koi­ran oh­jaa­mi­sen po­lii­sin työs­sä, myös koi­ras­ta huo­leh­ti­mis­ta ja sen kou­lut­ta­mis­ta va­paa-ajal­la.

– Po­lii­si­koi­ra­oh­jaa­jan pes­ti vaa­tii pit­kä­jän­tei­syyt­tä ja si­tou­tu­mis­ta. Koi­ra muut­taa ko­tiin, ja sitä hoi­de­taan ja kou­lu­te­taan päi­vit­täin. Li­säk­si se vaa­tii hy­vää fyy­sis­tä kun­toa ja pal­jon hen­kis­tä ka­pa­si­teet­tia. Myös ai­em­pi ko­ke­mus koi­ran kou­lut­ta­mi­ses­ta kat­so­taan eduk­si, Ek­lund ker­too.

Jos kaik­ki me­nee hy­vin, ovat Ek­lund ja Noc­co työ­pa­re­ja siis vie­lä seu­raa­vat kym­me­nen vuot­ta. Koi­ran kas­va­es­sa luon­tee­seen­sa ar­vi­oi­daan vie­lä, on­ko se lop­pu­jen lo­puk­si so­vel­tu­va par­ti­o­koi­ran teh­tä­viin. Suo­mes­sa on täl­lä het­kel­lä noin 250 po­lii­si­koi­raa, jois­ta noin 200 ovat ni­men omaan par­ti­o­koi­ria. Oh­jaajn mu­kaan Noc­co vai­kut­taa oi­kein po­ten­ti­aa­li­sel­ta par­ti­o­koi­ran alul­ta.

– Noc­co on vas­ta niin pie­ni. Pi­tää muis­taa, et­tei vaa­di sil­tä vie­lä lii­kaa, Ek­lund sa­noo.

– Mei­dän mat­kam­me on vas­ta alus­sa.

Nocco opettelee koulutuksessa tottelevaisuutta, etsintää, jäljestystä ja suojelua. Alkumetreillä työpäiviin kuuluu poliisiautoon ja poliisikoiran toimeen totuttelemista.

Niki Viheriävaara

Koi­ral­la­kin työ- ja va­paa-ai­ka

So­me­julk­kik­sen mai­net­ta hank­ki­nut Noc­co on hert­tai­nen ka­ve­ri, jota te­ki­si jat­ku­vas­ti mie­li rap­sut­taa ja hyy­sä­tä. Po­lii­si­koi­raa, ku­ten ke­tään työs­ken­te­le­vää ih­mis­tä­kään, ei kui­ten­kaan saa men­nä häi­rit­se­mään sen ol­les­sa työ­a­jal­la. Pen­tu on jo nyt op­pi­nut kou­lut­ta­jan­sa ru­tii­nit ja osaa lu­kea, minä päi­vi­nä läh­de­tään töi­hin ja minä päi­vi­nä on lu­vas­sa va­paa­ta.

– Noc­co elää ihan ta­val­lis­ta pen­tu­ar­kea sil­lä ero­tuk­sel­la, et­tä se kul­kee mu­ka­na töis­sä ja teem­me pal­jon kou­lu­tuk­seen liit­ty­viä har­joit­tei­ta, Ek­lund ker­too.

Va­paa-ajal­laan koi­ra viet­tää ai­kaa omas­sa ai­tauk­ses­sa, jos­sa se saa rau­has­sa pa­lau­tua työ­vuo­rois­ta ja tree­nien tii­mel­lyk­ses­tä.

Pirteästä Nocosta kasvaa Eklundille uskollinen ja luotettava työpari.

Niki Viheriävaara

Yh­tei­siä on­nis­tu­mi­sia odo­tel­les­sa

Par­ti­o­koi­ra­oh­jaa­juu­des­sa pa­ras­ta on Ek­lun­din mu­kaan yh­des­sä koi­ran kans­sa te­ke­mi­nen. Sen li­säk­si, et­tä it­se kou­lut­ta­mi­nen on kons­taa­pe­lil­le mie­le­käs­tä, hän odot­taa jo in­nol­la yh­des­sä No­con kans­sa hoi­det­tu­ja työ­teh­tä­viä ja nii­den sa­ral­la ko­et­tu­ja on­nis­tu­mi­sia.

– On to­del­la siis­tiä huo­ma­ta, kuin­ka koi­ra ke­hit­tyy ja kuin­ka sii­nä ke­hit­tyy it­se­kin. Sitä kaut­ta myös oh­jaa­jan ja koi­ran yh­teis­työ ke­hit­tyy, Ek­lund sa­noo.

Toi­mi­van yh­teis­työn kul­ma­ki­vi on luot­ta­mus, jota ei vai­ku­ta koi­ran ja oh­jaa­a­jan vä­lil­tä puut­tu­van. Park­ki­hal­lis­sa kir­mai­lun päät­teek­si Ek­lund vie No­con par­ti­on­sa po­lii­si­au­toon, sil­lä vie­lä on edes­sä työ­päi­vä osa­na kak­si­hen­kis­tä ja ne­li­tas­suis­ta par­ti­o­ta.

– Lu­vas­sa on vä­hän ta­val­lis­ta ly­hy­em­pi työ­päi­vä. Tuos­sa par­ti­os­sa, jo­hon nyt hyp­pääm­me, on ol­lut aa­mu­päi­vän toi­nen kons­taa­pe­li, ja nyt läh­dem­me sii­hen hä­nen ti­lal­leen jat­ka­maan, Ek­lund ker­too.

Kun Noc­co on kil­tis­ti hä­kis­sään po­lii­si­au­ton ta­ka­o­sas­sa ja ka­mat on pa­kat­tu, voi työ­päi­vä vih­doin läh­teä kun­nol­la käyn­tiin. Mi­täs par­ti­ol­la on­kaan tä­nään tie­dos­sa?

– Kat­so­taan, mitä Van­taa tä­nään tar­joi­lee, Ek­lund hy­myi­lee.

– Etu­kä­teen ei pys­ty sa­no­maan, mitä tu­le­man pi­tää. Se­hän täs­sä työs­sä on­kin koi­ra­toi­min­nan li­säk­si pa­ras­ta, et­tä kos­kaan ei ole kah­ta sa­man­lais­ta päi­vää.

FAK­TA

Jon­na Ek­lund
» Työs­ken­nel­lyt po­lii­si­na 15 vuot­ta.
» Aloit­taa par­ti­o­koi­ra­oh­jaa­ja­kou­lu­tuk­sen tam­mi­kuus­sa.
» Itä-Uu­den­maan po­lii­si­lai­tok­sen en­sim­mäi­nen nais­po­lii­si­koi­ra­oh­jaa­ja.
» Asuu Por­voos­sa.

Noc­co
» Sak­san­pai­men­koi­ra.
» Syn­ty­nyt hei­nä­kuus­sa 2025.
» Kou­lu­te­taan par­ti­o­koi­rak­si seu­raa­vien vuo­sien ai­ka­na.
» Op­pii kou­lu­tuk­ses­sa tot­te­le­vai­suut­ta, et­sin­tää, jäl­jes­tys­tä ja suo­je­lua.