POR­VOO, KES­KUS­TA Aja­tus Itä-Uu­den­maan van­him­man hau­taus­toi­mis­ton pe­rus­ta­mi­ses­ta kyp­syi por­voo­lai­sen tak­siy­rit­tä­jä Os­kar Lindq­vis­tin mie­les­sä.

– Muis­tan hy­vin, kun isä­ni pe­rus­ti liik­keen. Hän oli edel­lä­kä­vi­jä, pal­jas­jal­kai­nen por­voo­lai­nen An­ne-May Ny­man (o.s. Lindq­vist) sa­noo 70 vuo­den ikään vart­tu­neen hau­taus­toi­mis­ton juu­ril­la, Rau­han­ka­dun toi­mis­ton pyö­re­än pöy­dän ää­rel­lä.

Aja­tuk­sen sie­men hau­taus­toi­mis­tos­ta kyl­vet­tiin, kun hä­nen isoi­sän­sä kuo­li.

– Sil­loin Por­voos­sa oli kak­si ruu­mi­sark­ku­lii­ket­tä, jois­ta toi­nen si­jait­si Raa­ti­huo­neen­ka­dul­la ja toi­nen Kirk­ko­ka­dul­la. Niis­tä saa­tiin os­taa ark­ku ja kul­je­tus, An­ne-May jat­kaa.

Isoi­sä kuo­li ko­to­na.

– Ei sil­loin po­lii­se­ja käy­nyt, vaan ruu­mi­sark­ku­liik­kees­tä tul­tiin ar­kun kans­sa hän­tä ha­ke­maan. Sitä en to­sin näh­nyt, kos­ka mi­nut pas­si­tet­tiin naa­pu­riin, Ny­man muis­te­lee lap­suu­ten­sa ko­ke­mus­ta vai­na­jas­ta.

Kuo­le­ma oli en­nen van­haan luon­nol­li­nen osa ih­mis­ten ar­kis­ta elä­mää. An­ne-Mayn puo­li­so Leif Ny­man on näh­nyt, kun hä­nen isä­näi­tin­sä (famo) kuo­li.

– Hä­net vie­tiin ul­ko­ra­ken­nuk­seen, jos­ta Os­kar (Lindq­vist) tuli paa­reil­la ar­kun kans­sa ha­ke­maan seu­raa­va­na päi­vä­nä.

Tapa oli hy­vin yleis­tä maa­seu­dul­la.

Anne-May Nyman jatkoi isänsä Oskar Lindqvistin perustaman hautaustoimiston toimintaa. Taustalla pojanpoika Kasper ja poika Filip Nyman. Pöydällä vihkikuvassa Kaisu ja Oskar Lindqvist.

Marko Wahlström

Lii­kei­dea: kaik­ki hau­tauk­seen liit­ty­vät asi­at yh­des­sä pai­kas­sa

Hau­taus­toi­mis­ton pe­rus­ta­jan tyt­tä­ren mu­kaan hä­nen isän­sä mie­les­tä oli han­ka­laa, kun sai juos­ta mo­nes­sa pai­kas­sa hoi­ta­mas­sa isän­sä hau­taus­jär­jes­te­lyi­hin liit­ty­viä asi­oi­ta.

Os­kar Lindq­vis­til­le syn­tyi lii­kei­dea, jon­ka mu­kaan omai­nen voi­si hoi­taa kaik­ki asi­at yh­des­sä ja sa­mas­sa pai­kas­sa.

– Et­tei su­run kes­kel­lä tar­vit­se käy­dä kirk­ko­her­ran­vi­ras­tos­sa, kuk­ka­kau­pas­sa ja eri ins­tas­seis­sa, An­ne-Ny­man sa­noo.

Näin syn­tyi kau­pun­gin en­sim­mäi­nen hau­taus­toi­mis­to, Por­voon Uu­si Hau­taus­toi­mis­to, huh­ti­kuus­sa 1956. Täy­den pal­ve­lun hau­taus­toi­mis­ton val­la­tes­sa mark­ki­nat, ruu­mi­sark­ku­liik­keet lo­pet­ti­vat toi­min­tan­sa vä­hi­tel­len.

Lindq­vis­tin hau­taus­toi­mis­to aloit­ti Rau­han­ka­dul­la

Lii­kei­de­an ai­nut­laa­tui­suu­des­ta ker­too se, et­tä An­ne-May Ny­ma­nin mu­kaan maam­me en­sim­mäi­siä täy­den pal­ve­lun hau­taus­toi­mis­to­y­rit­tä­jiä oli­vat Vii­pu­ris­ta Hel­sin­kiin siir­ty­nyt Leo Au­tio ja Os­kar Lindq­vist Por­voos­sa.

– He läh­ti­vät to­den­te­ol­la vie­mään hau­tau­sa­laa eteen­päin hel­pot­taak­seen omais­ten asi­oin­tia. Su­ru­työn kes­kel­lä on vai­kea jak­saa koo­ta aja­tuk­si­aan, An­ne-May Ny­man sa­noo.

Sit­tem­min täy­den pal­ve­lun hau­taus­liik­kei­den jouk­ko laa­je­ni, kun alal­le syn­tyi Ar­mas Borg & Co Hel­sin­gis­sä ja mui­ta van­ho­ja per­hey­ri­tyk­siä, jois­ta moni on yhä ole­mas­sa.

Lindq­vist aloit­ti toi­min­tan­sa Rau­han­ka­dul­la – sa­mas­sa ta­los­sa, jos­sa hau­taus­toi­mis­ton toi­nen myy­mä­lä toi­mii edel­leen, mut­ta sen pää­ty­huo­neis­tos­sa.

– Pari vuot­ta eh­dim­me ol­la ka­dun toi­sel­la puo­lel­la niin­sa­no­tus­sa Lii­ma­tai­sen ta­los­sa, kun­nes saim­me isom­mat ti­lat al­ku­pe­räi­ses­tä pai­kas­ta, An­ne-May Ny­man jat­kaa.

Os­kar-isä pyy­si ty­tär­tään mu­kaan avuk­seen

Ty­tär työs­ken­te­li muu­al­la sii­hen as­ti, kun­nes Os­kar-isä vuon­na 1981 pyy­si hän­tä avuk­seen liik­kee­seen töi­hin. An­ne-May suo­rit­ti tuol­loin hau­taus­toi­mis­to­jen liik­keen­har­joit­ta­jan (HTLH) am­mat­ti­tut­kin­non Kuo­pi­os­sa.

Toi­min­taa jat­ket­tiin Os­kar Lindq­vis­tin ni­mel­lä ai­na vuo­teen 1991, kun­nes liik­keen nimi muut­tui ny­kyi­sek­si (Hau­taus­toi­mis­to-Beg­rav­nings­by­rå Ny­man & Co Ab). Pa­la­nen al­ku­pe­räis­tä hau­taus­toi­mis­to Lindq­vis­tiä on yhä ole­mas­sa Por­voon itäi­ses­sä naa­pu­ri­kau­pun­gis­sa.

– Meil­lä eh­ti ol­la hau­taus­toi­mis­to Lo­vii­sas­sa muu­ta­man vuo­den, mut­ta koim­me toi­min­nan kah­del­la paik­ka­kun­nal­la han­ka­lak­si. Sil­loin Lindq­vis­tin lii­ke­toi­min­ta ja nimi myy­tiin uu­del­le omis­ta­jal­le, An­ne-May Ny­man ker­too.

Pan­kis­sa las­ken­ta­pääl­lik­kö­nä työs­ken­nel­lyt puo­li­so Leif Ny­man as­tui rem­miin ni­men­vaih­dok­sen yh­tey­des­sä, "aut­ta­maan puo­li­so­aan la­ki­a­si­ois­sa", ku­ten hän it­se asi­an il­mai­see.

– Ava­sim­me sil­loin toi­sen myy­mä­län Piis­pan­ka­dul­la, jos­sa asi­oi­vat por­voo­lai­set. Rau­han­ka­dun myy­mä­läs­sä kä­vi­vät pe­rin­tei­seen ta­paan Por­voon maa­lais­kun­nas­sa ja As­ko­las­sa asu­vat.

Tak­siy­rit­tä­jä Fi­lip Ny­man ot­ti ve­to­vas­tuun per­hey­ri­tyk­ses­tä

An­ne-May ja Leif Ny­ma­nin poi­ka, 12 vuot­ta tak­siy­rit­tä­jä­nä Por­voos­sa toi­mi­nut Fi­lip Ny­man ryh­tyi vaa­rin­sa ta­voin hau­taus­toi­mis­to­y­rit­tä­jäk­si vuon­na 2012, jol­loin per­heyh­ti­ös­sä teh­tiin su­ku­pol­ven­vaih­dos.

– Olen kas­va­nut täl­le alal­le pie­nes­tä po­jas­ta as­ti. Muis­tan hy­vin, kun Rau­han­ka­dun ta­ka­huo­nees­sa ver­hoil­tiin kaik­ki ar­kut.

An­ne-Mayn äi­ti Kai­su om­pe­li vers­taas­sa ark­ku­jen kan­kaat ja kul­jet­ta­jat ver­hoi­li­vat.

– En us­ko, et­tä val­ta­kun­nas­ta enää yh­tä­kään hau­taus­toi­mis­toa, joka ver­hoi­li­si ar­kut it­se, Leif Ny­man sa­noo.

Suu­rin osa ar­kuis­ta Por­voo­seen tu­lee Ikaa­li­sis­ta, mut­ta jon­kun ver­ran myös Suo­men Hau­taus­toi­mis­to­jen Tuk­ku Oy:stä (SHT-Tuk­ku) Pun­ka­lai­tu­mel­ta, jos­sa por­voo­lai­syh­tiö on myös osak­kee­no­mis­ta­ja­na.

Poika Kasper Nyman ja isä Filip Nyman edustavat yrityksen neljättä ja kolmatta sukupolvea. Kasperin isoisovanhemmat Kaisu ja Oskar Lindqvist (vihkikuva) työskentelivät perheyrityksessä, jonka Oskar perusti vuonna 1956.

Marko Wahlström

Fyy­sik­ko Kas­per Ny­man edus­taa nel­jät­tä su­ku­pol­vea

Yri­tyk­sen nel­jät­tä su­ku­pol­vea edus­taa toi­mis­to­pääl­lik­kö Fi­lip Ny­ma­nin poi­ka Kas­per Ny­man. Fi­li­pin vai­mo Ma­ria Grahm toi­mii toi­mis­to­pääl­lik­kö­nä.

Fyy­si­kok­si Tu­run yli­o­pis­tos­ta val­mis­tu­nut nuo­ri mies as­tui per­heyh­ti­ön palk­ka­lis­toil­le va­jaa vuo­si sit­ten, en­sin ke­sä­töi­hin.

– Hau­tau­sa­la al­koi kiin­nos­taa, kos­ka täs­sä pää­see aut­ta­maan ih­mi­siä, hän sa­noo.

Per­hey­ri­tyk­sen pää­o­sak­kaa­na toi­mii Fi­lip Ny­man. An­ne-May, Leif ja Kas­per Ny­man ovat vä­hem­mis­tö­o­sak­kai­ta.

– Suu­rin osa hau­tau­sa­lal­la toi­mi­vis­ta on per­hey­ri­tyk­siä, jot­ka siir­ty­vät su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le, Leif Ny­man sa­noo.

Por­voo­lai­sy­ri­tys on suo­ma­lais­ten per­he­hau­taus­toi­mis­to­jen Me­mo­ria-ket­jun pe­rus­ta­ja­jä­sen. Val­ta­kun­nal­li­ses­ti toi­mi­vaan, vuon­na 1991 pe­rus­tet­tuun yh­teis­työ­ver­kos­toon kuu­luu ny­kyi­sin noin 25 it­se­näis­tä hau­taus­toi­mis­toa. Suo­mes­sa toi­mii yh­teen­sä noin 270 hau­taus­toi­mis­toa, jois­ta osal­la ei ole enää ki­vi­jal­ka­lii­ket­tä. Itäi­sel­lä Uu­del­la­maal­la hau­taus­toi­mis­to­ja toi­mii seit­se­män.

Rei­lu 400 hau­taus­ta vuo­des­sa

Lii­ke­toi­min­nan nä­kö­kul­mas­ta hau­taus­toi­mi­a­lan suu­rin muu­tos tänä päi­vä­nä on ta­pah­tu­nut os­to­käyt­täy­ty­mi­ses­sä.

– Ny­kyi­sin os­te­taan edul­li­sem­pia tuot­tei­ta kuin ai­kai­sem­min, jol­loin kes­ki­hin­ta on tul­lut alem­mas, Fi­lip Ny­man sa­noo.

Por­voos­sa hau­tauk­sis­ta yli 80 pro­sent­tia teh­dään tuh­kauk­si­na. Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la tuh­kauk­sia on 90 pro­sent­tia kai­kis­ta hau­tauk­sis­ta.

– Por­voo­lai­set vai­na­jat tuh­ka­taan Hel­sin­gin Hie­ta­nie­mes­sä, Van­taan Hon­ka­num­mel­la tai Hy­vin­kääl­lä, Leif Ny­man ker­too.

Seu­ra­kun­nat ovat nos­ta­neet hau­taus­paik­ka­mak­su­ja mer­kit­tä­väs­ti vii­me vuo­si­na.

– Ih­mi­set va­lit­se­vat hau­taus­ta­van myös sen mu­kaan, Fi­lip Ny­man sa­noo.

Hau­taus­pe­rin­teet myös vaih­te­le­vat maam­me eri alu­eil­la.

– Pai­kal­li­ses­ti teem­me yh­teis­työ­tä 130-vuo­ti­aan Berg­lö­fin ki­vi­veis­tä­mön kans­sa. Me olem­me nuo­ri yri­tys hei­hin ver­rat­tu­na, Ny­man hy­mäh­tää.

Itäi­sen Uu­den­maan van­hin hau­taus­toi­mis­to hoi­taa rei­lu 400 hau­taus­ta vuo­des­sa.

Anne-May ja Leif Nyman jatkoivat Oskar Lindqvistin (pieni kuva) perustamaa yritystä. Kuvassa myös pojanpoika Kasper ja poika Filip Nyman.

Marko Wahlström

"Ih­mi­sil­le täy­tyy tar­vit­ta­es­sa an­taa ai­kaa kes­kus­tel­la"

Kak­si­kie­li­nen toi­mis­to työl­lis­tää va­ki­tui­ses­ti yh­teen­sä kuu­si hen­ki­löä ja yh­den tun­ti­kul­jet­ta­jan.

– Tämä on eri­koi­sa­la, jos­sa pi­tää osa­ta lu­kea omai­sia. Moni su­ree niin eri ta­val­la, Fi­lip Ny­man muis­tut­taa.

An­ne-May Ny­ma­nil­le on jää­nyt läh­te­mät­tö­mäs­ti mie­leen hau­taus­toi­mis­to­jen liik­keen­har­joit­ta­jien am­mat­ti­kurs­sil­la su­run psy­ko­lo­gi­as­ta lu­en­noi­neen pa­pin muis­tu­tus alal­le tul­leil­le un­tu­vi­koil­le.

– Hä­nen mu­kaan meil­lä pi­tää ol­la niin pal­jon sor­mi­tun­tu­maa, jot­ta pys­tym­me ih­mi­ses­tä lu­ke­maan mitä hän ha­lu­aa. Ih­mi­sil­le täy­tyy tar­vit­ta­es­sa an­taa ai­kaa, jot­ta he saa­vat rau­has­sa kes­kus­tel­la ja ker­toa. Sil­loin mei­dän teh­tä­vä on kuun­nel­la, hän sa­noo elä­män­ta­vak­si muut­tu­nees­ta työs­tä.

Vai­na­ja­lo­gis­tiik­ka-so­vel­lus avuk­si kul­je­tus­jär­jes­te­lyi­hin

Tek­no­lo­gia on tul­lut hau­taus­toi­mi­a­lan avuk­si muun mu­as­sa vai­na­jien säi­ly­tys­paik­ko­jen sel­vit­tä­mi­sek­si. Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lue on liit­ty­nyt hil­jat­tain val­ta­kun­nal­li­seen vai­na­ja­lo­gis­tiik­ka-so­vel­luk­seen.

– Se hel­pot­taa mei­tä­kin, kun suun­nit­te­lem­me kul­je­tuk­sia. Jär­jes­tel­mäs­tä nä­em­me, mis­sä vai­na­ja on säi­ly­tyk­ses­sä kul­loin­kin. Ti­lan puut­teen joh­dos­ta vai­na­jia jou­du­taan usein siir­tä­mään pai­kas­ta toi­seen, Fi­lip Ny­man sa­noo.

Ar­kut­ta­mi­seen val­mis­tau­tu­va hau­taus­toi­mis­to voi so­vel­luk­ses­ta seu­ra­ta ti­lan­net­ta.

– Use­as­ti ai­kai­sem­min kävi niin, et­tä vai­na­ja ei ol­lut siel­lä, mis­sä piti ol­la.

Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lue os­taa vai­na­jien siir­to­kul­je­tuk­set säi­ly­tys­paik­koi­hin hä­meen­lin­na­lai­sel­ta hau­taus­toi­mis­tol­ta.

»» Hau­taus­toi­mis­to Ny­man täyt­tää tänä vuon­na 70 vuot­ta. Merk­ki­vuot­ta vie­te­tään työn mer­keis­sä.

Arkku ja vainaja ovat hautaustoimialan keskiössä yhä edelleen. Kuvassa valikoima arkkuja porvoolaisen hautaustoimiston takahuoneessa.

Marko Wahlström

Kuo­le­mas­ta on tul­lut en­tis­tä ar­ki­sem­paa

POR­VOO Hau­taus­toi­mi­a­la on ko­ke­nut 70 vuo­des­sa koko jou­kon muu­tok­sia yh­teis­kun­nan ke­hi­tyk­sen mu­ka­na. Ta­ka­vuo­sis­ta myös by­rok­ra­tia alal­la on li­sään­ty­nyt.

– Ih­mi­set ovat en­tis­tä tie­toi­sem­pia, mitä he ha­lu­a­vat. Nyt esil­lä pi­tää ol­la enem­män va­lin­nan­va­raa, kun ai­em­min riit­ti vain muu­ta­ma ark­ku­mal­li, toi­sen pol­ven hau­taus­toi­mis­to­y­rit­tä­jä An­ne-May Ny­man sa­noo.

Pe­rin­tei­nen van­han ajan kun­ni­oi­tus on hä­nen mu­kaan hii­pu­nut pois.

– En­nen erääs­tä kun­nas­ta tul­tiin ai­na py­hä­pu­ku pääl­lä ja ark­ku­ra­hat mu­ka­na os­ta­maan ark­ku kä­tei­sel­lä, kos­ka ei­hän vel­ka-ar­kus­sa ke­tään voi­tu hau­da­ta, Ny­man sa­noo.

Ih­mi­sen kuo­le­mas­ta on tul­lut ar­ki­sem­paa.

– Muis­tan it­se­kin hy­vin, kun ruu­mi­sau­ton aja­es­sa ohi ka­dul­la van­hem­mat mie­het ot­ti­vat ha­tun pääs­tä, sei­sah­tui­vat ja te­ki­vät kun­ni­aa. Li­pun ol­les­sa yl­hääl­lä ih­mi­set tie­si­vät, et­tä vai­na­ja on kyy­dis­sä, Ny­man sa­noo.

Kuo­le­mas­ta ei myös­kään kes­kus­tel­tu niin avoi­mes­ti kuin tänä päi­vä­nä.

– Nyt se ko­e­taan en­tis­tä luon­nol­li­sem­pa­na osa­na ar­kea.

Siu­naus­ti­lai­suu­det muut­tu­neet pel­kis­te­tyik­si

Ko­ro­na­vi­rus­pan­de­mia muut­ti hau­tauk­sia mer­kit­tä­väs­ti ase­tet­tu­jen ko­koon­tu­mis­ra­joi­tus­ten joh­dos­ta.

– Sen jäl­keen hau­ta­jais­jär­jes­te­lyt muut­tui­vat pal­jon pie­ni­muo­toi­sem­mik­si. Ti­lan­ne ei ole pa­lan­nut ta­kai­sin, kol­man­nen pol­ven hau­taus­toi­mis­to­y­rit­tä­jä Fi­lip Ny­man sa­noo.

Hän las­kes­ke­lee, et­tä ny­kyi­sin ta­va­no­mai­nen hau­ta­jais­vie­rai­den lu­ku­mää­rä on 20–30 hen­ki­löä, kun ai­kai­sem­min muis­to­ti­lai­suuk­sis­sa oli 50–60 hen­keä.

– Kuo­li­nil­moi­tuk­set jul­kais­taan yleen­sä hau­ta­jais­ten jäl­keen, ei­kä en­nak­koon kut­sui­na. Myös­kään kut­su­kir­jei­tä hau­ta­jai­siin ei enää lä­he­te­tä, Leif Ny­man sa­noo.

Siu­naus­ti­lai­suu­det ovat muut­tu­neet hy­vin pel­kis­te­tyik­si, vaik­ka kuo­le­man vie­rai­lu ih­mi­sen elä­mäs­sä on py­sy­nyt en­nal­laan.

– Suru on ai­na sa­man­lai­nen, vaik­ka ul­koi­set puit­teet ovat muut­tu­neet. Ark­ku ja vai­na­ja ovat edel­leen toi­min­tam­me kes­ki­ös­sä, An­ne-May Ny­man muis­tut­taa.

Siu­naus­ti­lai­suuk­sien kuk­ka­kult­tuu­ri on muut­tu­nut vii­me vuo­sien ai­ka­na.

– Kuk­kia on huo­mat­ta­vas­ti vä­hem­män kuin ai­kai­sem­min, Fi­lip Ny­man sa­noo.

An­ne-May Ny­ma­nin aloit­ta­es­sa alal­la muis­to­ti­lai­suu­det oli­vat suu­ria, mut­ta niis­sä oli yleen­sä tar­jol­la vain voi­lei­pä­kak­kua ja pul­lak­rans­si pik­ku­lei­pi­neen.

– Nyt on pie­nem­piä ti­lai­suuk­sia, jois­sa yleen­sä ruo­kail­laan yh­des­sä.

En­nen ih­mi­set käyt­ti­vät hau­ta­jai­sis­sa su­ru­nap­pia ja -nau­haa. Myös nais­ten su­ru­har­sot ovat jää­neet pois.

– Hau­ta­jai­sia on yk­sin­ker­tais­tet­tu pal­jon. Vaa­te­tus näyt­te­li ai­em­min suur­ta roo­lia, mut­ta pu­keu­tu­mi­nen­kin on va­pau­tu­nut, An­ne-May Ny­man sa­noo.

Äiti Anne-May Nyman ja poika Filip Nyman ovat toisen ja kolmannen polven hautaustoimistoyrittäjiä.

Marko Wahlström

Kuo­le­maan voi val­mis­tau­tua en­nak­koon

Ny­kyi­sin hau­taus­toi­mis­tot tar­jo­a­vat ih­mi­sil­le tie­toa jo sii­tä, mi­ten kuo­le­maan voi val­mis­tau­tua en­nak­koon. Mo­nes­sa toi­mis­tos­sa on ja­os­sa Näin ha­lu­an suun­ni­tel­la omat hau­ta­jai­set -vih­kos­ta.

– Se on hie­noa, jos kaik­ki asi­at ja toi­veet on kir­joi­tet­tu pa­pe­ril­le, mikä hel­pot­taa omai­sia hei­dän al­ka­es­sa jär­jes­tää hau­ta­jai­sia, An­ne-May Ny­man sa­noo.

Fi­lip Ny­ma­nin mu­kaan hau­ta­jai­sis­ta ei edel­leen kes­kus­tel­la etu­kä­teen asi­an ar­ka­luon­tei­suu­den vuok­si, vaik­ka­kin kes­kus­te­lu­kult­tuu­ri on tänä päi­vä­nä muut­tu­nut ai­em­paa avoi­mem­mak­si.

– Moni ei tie­dä edes sitä, oli­si­ko vai­na­ja ha­lun­nut elä­es­sään tuh­kauk­sen tai maa­hau­tauk­sen.

Tuhkaukset ovat lisänneet myös hautauurnien kysyntää hautaustoimistoissa.

Marko Wahlström

Tuh­kaus­ten mää­rä li­sään­ty­nyt vuo­si vuo­del­ta

Por­voo­lais­toi­mis­to on tie­toi­ses­ti pyr­ki­nyt vä­hen­tä­mään pääs­tö­jään suo­si­mal­la ark­ku­va­lin­nois­sa pää­sään­töi­ses­ti ko­ti­mai­sia tuot­tei­ta ja käyt­tä­mäl­lä kul­je­tuk­siin hyb­ri­di­au­toa.

– Ar­kut ovat ny­kyi­sin ko­ti­mais­ta puu­ta. Ver­hoi­luis­sa käy­te­tään puu­vil­laa tai pel­la­vaa po­ly­es­te­ri­kan­kaan si­jaan, Leif Ny­man sa­noo.

Ai­em­min ar­kut val­mis­tet­tiin pak­sus­ta las­tu­le­vys­tä. Ny­ky­ke­hi­tys­tä tu­kee se, et­tä tuh­kaus­ten mää­rä on li­sään­ty­nyt vuo­si vuo­del­ta.

– Kun las­tu­le­vy­ark­ku­ja pol­tet­tiin tuh­kauk­sis­sa 10–20 päi­väs­sä, ei se ol­lut ym­pä­ris­tön kan­nal­ta hyvä asia, An­ne-May Ny­man sa­noo.

Ruu­mi­sark­ku mat­ka­si lin­ja-au­ton kou­kuis­sa

Maa­seu­dul­la ruu­mi­sar­kut teh­tiin en­nen van­haan it­se, tai ti­lat­tiin kau­pun­gis­ta.

– Kun pel­lin­ki­läi­nen kuo­li, omai­set soit­ti­vat ja ti­la­si­vat ruu­mi­sar­kun. Se pa­kat­tiin pah­viin ja ri­pus­tet­tiin na­ruil­la kiin­ni lin­ja-au­to­jen ta­ka­na ole­viin kouk­kui­hin mat­kan ajak­si. Omai­set tu­li­vat ka­las­ta­ja­ve­neel­lä Tir­moo­seen ha­ke­maan ark­kua, An­ne-May Ny­man muis­te­lee ai­kaa, jol­loin Pel­lin­kiin ei ol­lut los­siyh­teyt­tä.

Saa­re­lai­sil­la on Pel­lin­gis­sä oma hau­taus­maa.

MAR­KO WAHLST­RÖM

FAK­TA
Vai­na­jien säi­ly­tys­mak­sut
» Itä-Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lue pe­rii mak­sun vai­na­jan säi­ly­tyk­ses­tä 1.1.2026 al­ka­en. Vai­na­jien säi­ly­tys on mak­su­ton­ta en­sim­mäi­set 21 vuo­ro­kaut­ta. Tä­män jäl­keen mak­sua pe­ri­tään 10 eu­roa jo­kai­ses­ta vuo­ro­kau­des­ta. Mak­su pe­ri­tään en­si­si­jai­ses­ti kuo­lin­pe­säl­tä.
» Hau­taus­toi­mi­lain mu­kaan hau­taus ja tuh­kaus tu­lee hoi­taa il­man ai­hee­ton­ta vii­vy­tys­tä.
» Vai­na­ja­ti­lo­jen riit­tä­vyy­den kan­nal­ta eri­tyi­sen haas­teel­li­sia ovat pit­kät py­hät ja loma-ajat. Säi­ly­ty­sa­jat ovat pi­den­ty­neet vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na.