POR­VOO Tu­li­pa hyvä ti­lai­suus esit­tää ky­sy­mys Suo­men par­haal­le ko­ti­lei­pu­ril­le Har­riet Jär­fil­le, joka voit­ti tam­mi­kuun lo­pus­sa MTV:n Koko Suo­mi lei­poo -kil­pai­lun. Por­voo­lai­sen Café Cab­ri­o­len au­las­sa on ni­mit­täin esil­lä ai­van ai­don ja tuo­reen nä­köi­siä las­ki­ais­pul­lia. Jo­ten­kin ne näyt­tä­vät sii­nä etei­ses­sä ole­van kui­ten­kin ko­ris­tei­na.

Ovat­ko ne ihan oi­kei­ta? Keh­tai­si­ko tök­käis­tä sor­mel­la? Har­riet kat­soo tar­kas­ti, ja to­te­aa, et­tä ai­doil­ta ne näyt­tä­vät. Pian saam­me hen­ki­lö­kun­nal­ta tie­tää, et­tä Har­riet on ai­van oi­ke­as­sa. Ai­to­ja ovat, mut­ta mon­ta vuot­ta van­ho­ja, siis kui­vu­nei­ta, mut­ta las­ki­ai­sen kun­ni­ak­si esil­lä. Har­riet va­lit­see tis­kil­tä tuo­reen las­ki­ais­pul­lan, vaik­ka ru­ne­ber­gin­tort­tu­ja­kin oli­si päi­vän kun­ni­ak­si tar­jol­la.

– Tyk­kään las­ki­ais­pul­las­ta hil­lol­la. Ru­ne­ber­gin­tort­tu­ja olen op­pi­nut syö­mään vas­ta vii­me vuo­si­na, mes­ta­ri­lei­pu­ri ker­too.

Las­ki­ai­nen on hä­nel­le ra­kas vuo­de­nai­ka, sil­lä Har­riet meni nai­mi­siin Andrén­sa kans­sa kuu­si vuot­ta sit­ten juu­ri hel­mi­kuun alus­sa. Hää­vä­ki sai sil­loin syö­däk­seen las­ki­ais­pul­lia, kuin­kas muu­ten.

Koko Suomi leipoo -kilpailu oli Harrietin mielestä hieno kokemus.

Mika Laine

Kaik­ki tie­si­vät jo tuol­loin, et­tä mor­si­an pys­tyi­si tai­ko­maan hää­pöy­tään vaik­ka mitä. Eh­kä moni näki jo sil­mis­sään her­kul­li­sen hää­ka­kun – sel­lai­sen, joka nyt vei Har­rie­tin voit­toon tiu­kan ki­san fi­naa­lis­sa. Teh­tä­vä­nä oli lei­poa kak­ku vin­ta­ge-tyy­liin, ja Har­riet lait­toi li­koon tai­ton­sa ja mie­li­ku­vi­tuk­sen­sa.

– Tämä on nyt se mei­dän oi­kea hää­kak­kum­me, Har­riet ker­toi fi­naa­li­lä­he­tyk­ses­sä vaa­le­an­pu­nai­sen luo­muk­sen­sa ää­rel­lä.

Tu­lok­se­na oli­kin iha­na suk­lai­nen unel­ma­hää­kak­ku, jon­ka kruu­na­si kak­si kau­nis­ta ma­ren­ki­jout­sen­ta. Kai­kek­si on­nek­si kak­kua pää­si­vät mais­ta­maan myös avi­o­mies ja kak­si hy­vää ys­tä­vää fi­naa­li-tv-lä­he­tyk­seen. Tuo­ma­rit Mar­kus Hurs­kai­nen ja Ju­li­a­na Hok­ka­nen ei­vät sääs­tel­leet ke­hu­ja hei­dän ku­vail­les­saan Koko Suo­mi lei­poo -oh­jel­man voit­ta­jaa. Fi­naa­li­ka­kun lei­po­mi­nen, ku­ten muut­kin teh­tä­vät, vaa­ti­vat roh­keut­ta, luo­vuut­ta, ajan­hal­lin­taa ja stres­sin­sie­to­ky­kyä. Eri­tyi­ses­ti tuo­ma­rit tun­tui­vat ar­vos­ta­van Har­rie­tin ke­hi­tys­kaar­ta oh­jel­man ai­ka­na. Kun voit­ta­ja ju­lis­tet­tiin, nou­si­vat kyy­ne­let Har­rie­tin sil­miin, ja tuo­ma­rei­den­kin kat­se kim­mel­si.

– Us­ko­ma­ton­ta! On han­ka­laa edes ku­vail­la fii­lik­siä, Har­riet sa­noi lii­kut­tu­nee­na.

Harrietilla on erityinen suhde laskiaispulliin. Hillolla kiitos!

Mika Laine

Kyy­ne­let nou­se­vat yhä Har­rie­tin sil­miin hä­nen muis­tel­les­saan tuo­ta oh­jel­man fi­naa­li­lä­he­tys­tä. Ky­sees­sä oli MTV:n yh­dek­säs tuo­tan­to­kau­si, ja edel­li­se­nä vuon­na Har­riet oli pääs­syt va­ra­si­jal­le. Nyt par­haan ko­ti­lei­pu­rin tit­te­lis­tä kil­pai­li 12 hen­ki­löä, jois­ta kak­si oli mie­hiä.

– Pääs­täk­seen osal­lis­tu­maan kil­pai­luun täy­tyy lei­poa, vas­tail­la tuo­tan­to­yh­ti­ön ky­sy­myk­siin ja lä­het­tää ku­via val­miis­ta lei­po­muk­sis­ta. Sii­tä sit­ten pik­ku­hil­jaa ete­nin kil­pai­luun saak­ka. Vä­lil­lä tuli sel­lai­nen tun­ne, et­tä kyl­lä minä osaan. Mitä, jos vaik­ka yl­täi­sin voit­toon saak­ka, Har­riet muis­te­lee.

Voit­to ei kui­ten­kaan ol­lut hä­nel­le se tär­kein jut­tu, vaan in­to­hi­mo lei­po­mi­seen. Har­riet val­mis­tau­tui kil­pai­luun pe­rus­teel­li­ses­ti tut­kien ja opis­kel­len koko ajan uut­ta, vaik­ka pe­rus­tai­to hyp­py­sis­sä toki jo oli­kin. Hän on miet­ti­nyt, mik­si lei­po­mis­kil­pai­lu on niin suo­sit­tu oh­jel­ma­for­maat­ti.

– Se on sel­lai­nen hy­vän mie­len oh­jel­ma. Vaik­ka ky­sees­sä on kil­pai­lu, ei toi­sia puu­ko­te­ta sel­kään. Ke­tään ei ar­vos­tel­la ikä­väs­ti, vaan pa­lau­te on kan­nus­ta­vaa ja po­si­tii­vis­ta. Heti en­sim­mäi­sis­sä ku­vauk­sis­sa meis­tä kai­kis­ta tuli ka­ve­rei­ta kes­ke­näm­me, vaik­ka olim­me hy­vin eri-ikäi­siä ja taus­toil­tam­me eri­lai­sia. Jos ky­sees­sä oli­si ol­lut ikä­vä ja ne­ga­tii­vi­nen kil­pai­lu, en oli­si läh­te­nyt mu­kaan, Har­riet poh­tii.

Jo­tain lei­po­jien hy­vis­tä vä­leis­tä ker­too se­kin, et­tä kun kil­pa­si­sar sai ”etu­na” kes­keyt­tää tois­ten lei­po­mi­sen pa­rik­si mi­nuu­tik­si, hän al­koi it­keä myö­tä­tun­nos­ta. Hy­väs­tä yh­teis­mei­nin­gis­tä huo­li­mat­ta pai­ne­kat­ti­la on kui­ten­kin sana, jol­la Har­riet viit­taa oh­jel­maan. Vii­me ke­sä­nä ku­vauk­set oli­vat ta­val­lis­ta­kin ”kuu­mem­mat”, sil­lä Es­poon Back­byn kar­ta­nol­le pys­ty­te­tyn tel­tan läm­pö­ti­la nou­si yli hel­le­lu­ke­mien.

Se luon­nol­li­ses­ti vai­keut­ti kil­pai­li­joi­den ti­lan­net­ta, kun lei­von­nais­ten ma­te­ri­aa­lit su­li­vat ja muut­ti­vat ei-toi­vo­tus­ti olo­muo­to­aan. Ja tie­ten­kin kii­re oli jo­kai­se­na kil­pai­lu­päi­vä­nä, sil­lä ai­kaa oli vain ra­jal­li­ses­ti. Näin tes­tat­tiin kil­pai­li­joi­den stres­sin­sie­to­ky­kyä ja ajan­hal­lin­taa. ”Pai­koil­lan­ne, val­miit, lei­po­kaa!” al­koi jo­kai­nen kil­pa­o­suus, ja sil­loin al­koi­kin hur­ja su­ti­na, kun kil­pai­li­jat sän­tä­si­vät teh­tä­vän kimp­puun, jos­sa mi­tat­tiin niin luo­vuut­ta kuin tek­niik­kaa­kin.

– Esi­mer­kik­si mi­nun hää­kak­ku­jout­se­ne­ni me­ni­vät en­sin täy­sin pi­pa­rik­si. Piti vain hal­li­ta her­mot ja kes­kit­tyä täy­sil­lä. Sik­si olin oh­jel­mas­sa vä­lil­lä vä­hän tur­han­kin to­ti­sen nä­köi­nen, Har­riet sa­noo.

Leipominen on Harrietille rakas harrastus. Perhe saa usein tuoretta pullaa.

Mika Laine

Har­riet on elä­nyt lap­suu­ten­sa ja nuo­ruu­ten­sa Lil­jen­da­lis­sa. Hä­nen van­hem­pan­sa Mia ja Bjar­ne Bruce pe­rus­ti­vat ai­koi­naan Lil­jen­da­liin Mar­bac­kan hu­na­ja­ti­lan, jota ny­ky­ään pyö­rit­tää Har­rie­tin veli To­mas.

– Käy­tän edel­leen mie­lel­lä­ni hu­na­jaa so­ke­rin si­jas­ta. Hu­na­ja on ma­ke­am­paa, ja se so­pii hy­vin eri­lai­siin lei­von­nai­siin. Sen ter­veys­vai­ku­tuk­set­kin ovat mer­kit­tä­vät, Har­riet to­te­aa.

Nyt Har­riet on pa­lan­nut ta­kai­sin Itä-Uu­del­le­maal­le. Hän muut­ti mie­hen­sä, kak­si­vuo­ti­aan poi­kan­sa ja ne­li­vuo­ti­aan tyt­tä­ren­sä kans­sa Por­voo­seen Hel­sin­gis­tä. Por­voos­sa hän työs­ken­te­lee Por­voon kau­pun­gin vies­tin­näs­sä. Har­rie­til­la on me­dia-alan kou­lu­tus, jo­ten tv-oh­jel­man te­ke­mi­nen ei ol­lut hä­nel­le vie­ras­ta.

– Mi­nul­le on tut­tua tv-, ra­dio- ja leh­ti­jut­tu­jen te­ke­mi­nen. Oli kui­ten­kin mie­len­kiin­tois­ta näh­dä, mi­ten koko päi­vän kes­tä­nees­tä ses­si­os­ta ni­pis­tet­tiin ly­hyt jak­so te­le­vi­si­oon. Vai­kein­ta oli eh­kä sil­loin, kun olin kes­kit­ty­nyt täy­sin lei­po­mi­seen, mut­ta sa­mal­la piti ju­tel­la juon­ta­jan kans­sa, Har­riet nau­rah­taa.

Nyt lei­po­mi­nen jat­kuu siis Por­voos­sa. Mitä per­he yleen­sä toi­voo mes­ta­ri­lei­pu­ril­ta?

– He ovat tot­tu­neet saa­maan kaik­kea hy­vää, mut­ta ei­hän tuo­ret­ta pul­laa voi­ta mi­kään!

REI­JA KOK­KO­LA

Mika Laine