Viikon kysymys
A-
A+
Keikkamyyjän hommia Kjell "Zellu" Stack, 60, ei aio lopettaa niin kauan kuin hänellä ja artisteilla terveyttä riittää. – Myös soittaminen jatkuu, sillä Honkatonkin porukassa on kiva tunnelma, hän sanoo bändin treenikämpällä Loviisan Rauhalassa.
Marko Wahlström
LOVIISA Ikä on vain numero, kuulee usein kliseisesti puhuttavan, kun ihminen täyttää vuosia.
– On se sitäkin, mutta olin kolmekymppisenä paljon notkeampi kuin nyt, loviisalainen musiikin monitoimimies Kjell "Zellu" Starck myöntää 60-vuotissyntymäpäivänsä kynnyksellä.
Vaikka vanheneminen näkyy ihmiskehon fysiikassa, on mieli sitäkin tärkeämpi.
– Koen tällä iällä oman lapsellisuuteni voimavarana. Siinä mielessä iällä ei ole mitään merkitystä, jos terveys muuten on hyvä, hän pohtii.
Mies kertoo juhlineensa tasavuosiaan kymmenestä ikävuodesta aina viisikymppiseksi asti.
– Kuusikymppisiä en juhli, mutta juon toki lähipiirin kesken kahvit.
Loviisalainen musiikin monitoimimies Kjell "Zellu" Starck tunnetaan pikkukaupungin katukuvassa pyöräilevänä kitaristina. Kuva on otettu kesäkuussa 2015, kun hän pohdiskelee elämäänsä 50-vuotishaastattelussa.
Arkisto/Marko Wahlström
Hurriganesin "Get on" oli käänteentekevä hetki
Musiikki on kantanut läpi koko elämän pikkupojasta asti.
– Äitini harrasti haitarinsoittoa. Hän ei saanut minua innostumaan, vaikka kovasti yritti. Opin etusormella Ukko-Nooan jotenkin kömpelösti.
Joulukuu 1974 oli käänteentekevä Kjell-pojan elämässä. Hän kuuli Hurriganes-yhtyeen kappaleen "Get on", joka voitti European Pop Jury -kilpailun.
– Silloin halusin kitaran.
Tuohon aikaan monesta kodista löytyi Landola, jolla perheen nuoriso tapaili sointuja.
– Pikkuserkullani oli sellainen. Sinne piti aina mennä rämpyttämään.
Kjell alkoi kinuta mammaltaan omaa soittopeliä.
– Hän suostui ostamaan Landolan Photo-Mauritzin musiikkiliikkeestä Loviisan Mariankadulta syksyllä 1975. Ehtona oli, että menen kitarakurssille.
Kitaransoitonopettajana toimi Ruotsinpyhtään mursuviiksinen nuorisosihteeri.
– Kurssi oli väkinäistä. Muistan, kun opettaja puhalsi korvani juuressa virityspilliä, jonka ääni kävi keskushermostoon.
Kitaransoittokurssilla 10-vuotias kuitenkin oppi kappaleiden "House of the Rising sun" (Nousevan auringon talo) ja "Tom Dooley" soinnut.
– Sain lopetettua kurssin kesken. Sen jälkeen opin korvakuulolla komppaamaan lisää biisejä.
Lapsuus ja nuoruus korva kiinni radiossa
Starckin koko lapsuus ja nuoruus menivät korva kiinni radiossa.
– Aina, kun kuului jotain rumpujen pauketta ja räminää, sormet olivat koko ajan äänitysnappulalla. Kaikkea piti nauhoittaa.
1970-luvulla radiosta tuli hyvin vähän rokkia. Nuorten Sävellahja, Pop Eilen Tänään ja Viikon Pop-LP olivat ajan ainoat kotimaiset musiikkiohjelmat. Yle aloitti Rockradion kesäkuun alussa 1980 tarjoten rokkia kolmena päivänä viikossa kello kolmesta viiteen iltapäivällä.
– Se oli yhtä juhlaa teinipojalle. Koulustakin oli kiire kotiin, jotta ehti kuuntelemaan rokkia.
Loviisalainen Lasse Andersson (edessä) ja Kjell "Zellu" Starck ovat tunteneet toisensa jo yhteensä 45 vuoden ajan. Honkatonk-yhtyeen ensimmäisen keikan alla kesäkuussa 2016 he antoivat Itäväylä-lehdelle yhteishaastattelun.
Arkisto/Marko Wahlström
Tutustuminen Lasse Anderssoniin kehitti soittoharrastusta
Kitaransoittoharrastuksen myötä alkoi yhdessä soittaminen vuonna 1979.
– Aina oli joillain kyläkavereilla joitain soittimia, kuten rummut, basso ja kitara. Sinne tungin itseni mukaan ja pääsin soittamaan yhden tai kaksi kappaletta.
Vuonna 1980, alkoivat yläasteen koulubändit, joissa Starck soitti lähinnä bassoa.
– Niihin aikoihin tutustuin Lasse Anderssoniin, mikä oli soittoharrastuksieni suhteen hyvin merkittävä hetki.
Starck liittyi vuonna 1987 toiseksi kitaristiksi Anderssonin silloiseen bändiin Running Rabbitsiin, jonka solistina lauloi nykyinen näyttelijä Krista Putkonen-Örn.
Soittoharrastuksensa kehittymisen merkittävimpiin vaikuttajiin Starck nimeää Vivan-mamman, Hurriganesin ja Lasse Anderssonin.
Tolpat-yhtye oli Kjell "Zellu" Starckille musiikillinen oppikoulu. Kuvassa Matti Häyhä (vas.I, Markku Fredriksson-Korpela, Hombre Lampinen, Marko Lipponen ja Kjell Starck. Kuva on otettu toukokuusa 2007.
Arkisto/Marko Wahlström
Tolpat oli musiikillinen oppikoulu
Paikalliseen kulttimaineeseen noussut Tolpat-orkesteri syntyi vuonna 1989. Tolppien tarinaa kesti kevääseen 2012, kun yhtyeen biisi "Vanha kotka ja kettu" voitti Ylen Levylautakunnan yleisöäänestyksen.
– Yhtenä isona vaikuttajana minulle on ollut Matti Häyhä, jota pidän edelleen tämän maan yhtenä lahjakkaimpana tekstittäjänä.
Tolpat oli Starckille musiikillinen oppikoulu.
– Oli onni päästä mukaan, sillä Tolpissa löysin oman juttuni komppikitaristina.
Tolpat teki olemassaolonsa aikana useita satoja keikkoja liki 70 paikkakunnalla. Parhaimpana vuonna yhtye tahkosi vuodessa noin 40 keikkaa, mikä on merkittävä määrä bändille, jonka jäsenillä oli omat päivätyönsä.
Bändi toimi lämmittelijänä muun muassa Albert Järviselle (1950–1991), Popedalle, Lapinlahden Linnuille ja lukemattomille muille.
– Pääsimme keikoille myös paikkakunnille, joissa ei muuten olisi tullut käytyä koskaan. Keikkapaikkojen joukossa oli myös sellaisia, joihin ei olisi kannattanut mennä. Mutta hyvä, että tuli käytyä, koska niistäkin oppi asioita.
Honkatonk-yhtyeessä vaikuttavat rumpali–laulaja Marko Lipponen (vas.), kitaristi–laulaja Kjell ”Zellu” Starck, laulaja–kitaristi Lasse Andersson ja basisti–laulaja Pasi Hietamäki.
Arkisto/Jari Flinck
Tolppien jälkeen syntyi Honkatonk
Tolppien lopettamisen jälkeen Starck koki saavuttaneensa harrastetasolla kaiken sen mihin pystyy.
– En tehnyt yhtään keikkaa viiteen vuoteen vuoden 2011 jälkeen.
Vuonna 2013 Lasse Andersson ehdotti Starckille, että kaverukset alkaisivat jälleen soittamaan yhdessä uutta bändiä ajatellen.
– Lasse varmasti tiesi sisimmässään, että jos olen mukana, niin silloin keikkailemme enemmän muualla kuin Loviisassa.
Starck esitti ehdoksi, että he tekevät vanhan Status Quon tyyppisen ratkaisun, jossa on kaksi kitaraa, rummut ja basso.
– Samoin esitin, että Lasse ottaa päävokalistin vastuun ja laulukielenä on suomi. Tämä sopi Lasselle, jonka kanssa olemme soittaneet kimpassa nyt yhteensä 38 vuotta.
Samaan aikaan kaveruksille kävi niin hyvä tuuri, että he saivat mestarisanoittaja Mikko Saarelan (1958–2019) tekemään tekstejä sekä omiin kappaleisiin että lainabiiseihin.
– Se antoi hyvän potkun alkuun, ja siitä syntyi Honkatonk, joka on nyt toiminut 11 vuotta. Ensimmäiset treenit olivat maaliskuussa 2014 ja eka keikka oli heinäkuussa 2016.
Yhtye on tehnyt tähän mennessä noin 100 keikkaa, joista pohjoisimmat Pyhätunturilla ja Rovaniemellä.
– Teemme 10–15 keikkaa vuodessa, joista Loviisassa kolme–neljä. On kiva mennä uusiin paikkoihin muualle, jossa bändiä ei tunneta. Ja jos yleisö innostuu, kuten kävi Salossa, se on aina mielenkiintoista.
Kuluvana vuonna bändillä on ollut tammikuusta alkaen keikkoja joka kuukausi ja kesäkuussa on tiedossa neljä keikkaa. Honkatonkissa rumpuja soittaa Marko Lipponen ja bassoa Pasi Hietamäki.
– Teemme myös hyväntekeväisyyskeikkoja hoivakodeissa akustisesti. Olemme muutenkin tehneet niinkutsuttuja olohuonekeikkoja, koska ne ovat helppo tapa myös taloudellisessa mielessä.
Honkatonk on julkaissut viisi singleä yhteistyössä Topi Salmen luotsaaman Turenki Recordsin ja sittemmin Emsalö Musicin kanssa. Tolpat ehti julkaista kaksi pitkäsoittoalbumia, muutaman singlen ja yhden pikkulevyn sekä yhden ei-niin-virallisen videon.
Loviisalainen Kjell "Zellu" Starck on työskennellyt Dex Viihde Oy:n keikkamyyjänä vuodesta 2011.
Arkisto/Marko Wahlström
Keikkamyyjän työt kutsuivat vuonna 2002
Kiinnostus rokkimusiikkia kohtaan lapsesta asti on johtanut siihen, että Starck on ajautunut bändien lisäksi myös keikkamyyjäksi.
– Omasta keikkakokemuksesta ja tietämyksestä alan bändeistä on ollut iso hyöty ammatissani.
Starck on ollut keikkamyyjä vuodesta 2002. Hän aloitti toisen päivätyönsä ohessa vuoteen 2011 toimineessa Daltones Oy:ssä. Dex Viihde Oy:n palveluksessa hän on ollut vuodesta 2011.
– Päivät kuluvat aamusta iltaan puhelimessa jutellen, sähköpostia lähetellen ja niihin vastaten sekä tarjouksia tehden ja tarjouspyyntöihin vastaten. Lisäksi suunnittelemme artistien kiertueet hyvissä ajoin jo vuoden aikajänteellä.
Starckin henkilökohtaisessa myyntirosterissa ovat muun muassa Kaseva-yhtye, Costello Hautamäki, Screaming Thunders plays CCR & J.C. Fogerty, Jore Marjaranta, Tumppi Varonen, Timo Rautiainen, Aarne Tenkanen, Antti Reini ja Jenni Mustajärvi.
– Työni kohokohtia ovat olleet ne, kun myin legendaarisen brittibändi The Piratesin viimeisen Suomen kiertueen vuonna 2007 sekä järjestin Ruotsissa vaikuttavan Billy Bremner Bandin kaksi Suomen-keikkaa Loviisaan ja Lappeenrantaan.
Billy Bremner soitti aikanaan Dave Edmundsin kanssa maineikkaassa Rockpile-yhtyeessä. Starck ja Bremner tapasivat muutama vuosi sitten Billyn Tampereen konsertin yhteydessä ja kohtaaminen oli erittäin lämminhenkinen.
– Loviisan hotelli–ravintola Ziltonin keikalla Billy Bremner Bandin rumpalina oli Roxette-yhtyeen edesmennyt kiertuerumpali, Starck muistelee.
Pirates-yhtyeen johtohahmo, kitaristi–laulaja Mick Green (1944–2010) kertoi Starckille keikkamatkalla mielenkiintoisia tarinoita Motörhead-yhtyeen Lemmy Kilmisteristä (1945–2015) ja Paul McCartneysta, joiden kanssa Green oli soittanut.
– Pisteenä iin päällä oli Status Quon Rick Parfittin (1948–2016) tapaaminen Vuokatin Katinkullan pihalla vuonna 2005. Parfitt on ollut AC/DC:n Malcolm Youngin (1953–2017) ohella tärkein vaikuttaja rokkikomppikitaran soitossani.
Loviisalainen Kjell "Zellu" Starck soittaa vapaa-ajallaan rokkikomppikitaraa Honkatonk-yhtyeessä. Päivisin hän myy artistejaan keikkapaikoille ja suunnittelee heidän kanssaan kiertueohjelmia.
Marko Wahlström
Musiikissa yhdistyy työ ja harrastus
Musiikista on muodostunut Starckille symbioosi työtä ja harrastusta.
– Minua ei tässä työssä ole vielä kertaakaan ottanut päähän, että pitää aloittaa aamuisin hommat. Talvisin, kun on metrin lumikinos ulkona, tuntuu mukavalta, kun ei tarvitse lähteä ulos ja hommat voi aloittaa kotona rauhassa kahvia juoden.
Työnantajan kaikki keikkamyyjät työskentelevät kotoa käsin, pitävät yhteyttä Teams-palavereissa ja tapaavat kerran vuodessa jossain päin Suomea.
Starckin perheessä ja suvussa on aina uskottu työntekoon.
– Itsekin olin kesätöissä ensimmäisen kerran vuonna 1981 ja työelämässä olen ollut vuodesta 1983. Kahden vuoden kuluttua olen oikeutettu saamaan puolikkaan eläkkeen, jonka aion ottaa heti, kun se päivä koittaa.
Keikkamyyjän hommia mies ei aio lopettaa niin kauan kuin hänellä ja artisteilla terveyttä riittää.
– Myös soittaminen jatkuu, sillä Honkatonkin porukassa on kiva tunnelma. Meillä on hieno yhteishenki: keikkamatkat menevät naureskellen sekä keikat lauleskellen ja soitellen.
Elämänsä matkalla Starck on ajautunut myös viiteen eri kirjaprojektiin, jotka ovat syntyneet yhteistyössä Vesa Kontiaisen, Mato Valtosen, Jope Ruonansuun (1964–2020), Moog Konttisen ja Honey Aaltosen (1960–2022) kanssa.
– Olen päässyt haastattelemaan ihmisiä aiheista, jotka ovat kiinnostaneet lapsesta asti. Lisäksi olen kerännyt mielettömät määrät materiaalia projekteja varten.
Starck tunnetaan sananiekkana, joka viljelee puujalkavitsejä laajalti. Hän on saanut "myytyä" oivalluksensa sarjakuvataiteilija Pertti Jarlalle, joka tarttui sanapariin "Kuskaamme hunajaa". Lause ilmestyi Helsingin Sanomissa 5.5.2016 julkaistussa Fingerpori-stripissä, jossa Allan suunnittelee hunajatuotteita kuljettavalle yritykselle mainosteippaukset autoon.
Haastattelussa vuonna 2019 loviisalainen Kjell "Zellu" Starck myönsi, että puujalkavitseihin perustuvan Bottom Club -kirjan tekeminen oli hänelle itselleen yksi elämän mittainen kokemus lisää. – Mato Valtosen kanssa olemme tehneet yhteistyötä kerran aiemminkin, Jope Ruonansuun kanssa tämä oli ensimmäinen kerta, hän sanoo.
Arkisto/Marko Wahlström
Pyöräilee joka vuosi 4 000–5 000 kilometriä
Starck voi hyvällä omalla tunnolla sanoa olevansa nyt paremmassa kunnossa kuin nelikymppisenä.
– Olen vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin viisikymppisenä.
Loviisalaisella on koko ikänsä ollut kulkuneuvona polkupyörä, jolla hän polkee joka vuosi 4 000–5 000 kilometriä.
– Teen erikseen pyörälenkkejä, mutta käyn myös paikoissa polkupyörällä laajalti itäisellä Uudellamaalla.
Starck on tykännyt aina pyöräilystä, ja nykyisin enemmän kuin koskaan.
– Ostin pyöräilykypärän sen kunniaksi, kun Suomi liittyi Natoon, hän naurahtaa.
Autot, mopot ja moottoripyörät eivät ole miestä koskaan kiinnostaneet. Polkupyörästään hän osaa pitää huolta paikallisen pyöräkorjaamon avulla.
– Kitarani ovat akustisia ja sähköisiä, mutta polkupyörä on akustinen. Pyöräily on salakavala harrastus, sillä kunto nousee huomaamatta. Sitten, kun en enää jaksa polkea 4 000 kilometriä vuodessa, voin siirtyä sähköpyörään, Starck sanailee.
Sählyharrastus vaihtui joogaan
Loviisalaismies pelasi toistakymmentä vuotta sählyä.
– Keväällä 2020 harrastukseen tuli tauko koronapandemian takia. Siirryin joogaan, ja nyt olen käynyt kolmisen vuotta syksystä kevääseen kerran viikossa joogaamassa.
Talvisin hän käy muutaman kerran uimahallissa Kotkassa tai Haminassa sekä käy silloin tällöin tekemässä kevyttä punttisalitreeniä.
– Tehokasta liikuntaa harrastan ympäri vuoden 30–45 minuuttia päivässä.
Loviisalaisella on urheilutausta.
– Vuosina 1971–1981 eli 6–16-vuotiaana harrastin kuulantyöntöä ja pituushyppyä. Kuulantyönnössä hallussani on piirinmestaruuksia. Kilpailin silloin ympäri Suomea Tamperetta myöden.
Loviisalainen Kjell "Zellu" Starck on kasvanut maaseudulla Ruotsinpyhtään Kuninkaankylässä. – Maalaisuus ja metsäläisyys ei lähde minusta kulumallakaan, hän tuumaa.
Marko Wahlström
Syksy 2010 oli pysäyttävä hetki
Starck pohtii haastattelun loppupuoliskolla ikääntymisen hyviä puolia.
– Tiedän ja tunnen olevani kuusikymppinen. Ikääntyessä sitä ainakin tietää itsestään hyvin paljon enemmän kuin nuorempana. Kokemuslaariin on kerääntynyt aika paljon asioita.
Syksy 2010 oli hyvin pysäyttävä hetki, kun Starck sai aivoverenvuodon täysin yllättäen, mutta toipui siitä 100-prosenttisesti ilman jälkivammoja. Tapaus tuli ja meni, mutta säilyy miehen mielessä ikuisesti.
– Jos terveys pysyy nykyisellä tasolla tai edes lähellä sitä, niin ei tässä mitään hätää ole. Pitää muistaa vain ottaa asiat tosissaan, mutta ei liian vakavasti.
Ihmiselämässä on loppupelissä siis kysymys oikeanlaisesta asenteesta.
– Tänään on erittäin hyvä päivä, vaikka mistään ei tulisi mitään, mutta huomenna se vasta hyvä päivä on, ellei peräti paras, Starck toteaa ikään kuin mottonaan.
"Maalaisuus ja metsäläisyys ei lähde pois kulumallakaan"
Synnyinseutuaan Ruotsinpyhtään Suomenkylää Kjell "Zellu" Starck kuvailee parhaaksi mahdolliseksi lapsuuden maisemaksi.
– Ympärillä oli laajoja alueita peltoa ja metsää. Se on vaikuttanut omaan maailmankuvaani niin vahvasti, että maalaisuus ja metsäläisyys ei lähde pois minusta kulumallakaan.
Tänäkin päivänä pyöräillessään pitkin teitä, hän hakeutuu jonnekin metsäpolulle – muutenkin kuin pelkästään kuselle.
– Olen luontoihminen ja tykkään olla metsässä, josta olen kotoisin.
Lapsuutensa hän sai viettää kouluikään asti kotona pikkuveljensä kanssa.
– Äiti meni töihin vasta, kun olimme aloittaneet koulunkäynnin, joten meiltä jäi tarhavaihe kokonaan pois. Isäni, joka oli levyseppähitsaaja, piti huolen, että Starckin perheessä oli tarpeeksi syötävää ja kahvit päälle. Kesät kuluivat mummolassa ja maaseudulla temmeltäen, hän muistelee kasvuympäristöään, joka näin jälkikäteen tuntuu avaralta.
»» Kjell "Zellu" Starck täyttää 60 vuotta perjantaina 13.6. Hän ei juhli, mutta kahvittelee lähipiirin kanssa.
FAKTA
Kjell "Zellu" Starck
» Syntynyt Ruotsinpyhtään Suomenkylässä 13.6.1965.
» Työskennellyt keikkamyyjänä vuodesta 2002, ensin osa-aikaisena ja vuodesta 2011 päätoimisesti.
» Työuralla kokemus on karttunut myös ravintolakeittiössä, voimalaitoksen turbiinihallissa, varastomiehenä, purkutyömaalla ja kartonginjalostamon arkittajana.
» Harrastaa liikuntaa eri muodoissaan: pyöräilee, joogaa, käy uimassa ja joskus kevyttä kuntosaliharjoittelua.
Rokkikärpänen puraisi Kjell "Zellu" Starckia jo teini-iän kynnyksellä. Musiikin monitoimimies elää symbioosissa, jossa tänä päivänä työ ja harrastus yhdistyvät. –marko
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot