LO­VII­SA Ikä on vain nu­me­ro, kuu­lee usein kli­sei­ses­ti pu­hut­ta­van, kun ih­mi­nen täyt­tää vuo­sia.

– On se si­tä­kin, mut­ta olin kol­me­kymp­pi­se­nä pal­jon not­ke­am­pi kuin nyt, lo­vii­sa­lai­nen mu­sii­kin mo­ni­toi­mi­mies Kjell "Zel­lu" Starck myön­tää 60-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vän­sä kyn­nyk­sel­lä.

Vaik­ka van­he­ne­mi­nen nä­kyy ih­mis­ke­hon fy­sii­kas­sa, on mie­li si­tä­kin tär­ke­äm­pi.

– Koen täl­lä iäl­lä oman lap­sel­li­suu­te­ni voi­ma­va­ra­na. Sii­nä mie­les­sä iäl­lä ei ole mi­tään mer­ki­tys­tä, jos ter­veys muu­ten on hyvä, hän poh­tii.

Mies ker­too juh­li­neen­sa ta­sa­vuo­si­aan kym­me­nes­tä ikä­vuo­des­ta ai­na vii­si­kymp­pi­sek­si as­ti.

– Kuu­si­kymp­pi­siä en juh­li, mut­ta juon toki lä­hi­pii­rin kes­ken kah­vit.

Loviisalainen musiikin monitoimimies Kjell "Zellu" Starck tunnetaan pikkukaupungin katukuvassa pyöräilevänä kitaristina. Kuva on otettu kesäkuussa 2015, kun hän pohdiskelee elämäänsä 50-vuotishaastattelussa.

Arkisto/Marko Wahlström

Hur­ri­ga­ne­sin "Get on" oli kään­teen­te­ke­vä het­ki

Mu­siik­ki on kan­ta­nut läpi koko elä­män pik­ku­po­jas­ta as­ti.

– Äi­ti­ni har­ras­ti hai­ta­rin­soit­toa. Hän ei saa­nut mi­nua in­nos­tu­maan, vaik­ka ko­vas­ti yrit­ti. Opin etu­sor­mel­la Uk­ko-Noo­an jo­ten­kin köm­pe­lös­ti.

Jou­lu­kuu 1974 oli kään­teen­te­ke­vä Kjell-po­jan elä­mäs­sä. Hän kuu­li Hur­ri­ga­nes-yh­ty­een kap­pa­leen "Get on", joka voit­ti Eu­ro­pe­an Pop Jury -kil­pai­lun.

– Sil­loin ha­lu­sin ki­ta­ran.

Tuo­hon ai­kaan mo­nes­ta ko­dis­ta löy­tyi Lan­do­la, jol­la per­heen nuo­ri­so ta­pai­li soin­tu­ja.

– Pik­ku­ser­kul­la­ni oli sel­lai­nen. Sin­ne piti ai­na men­nä räm­pyt­tä­mään.

Kjell al­koi ki­nu­ta mam­mal­taan omaa soit­to­pe­liä.

– Hän suos­tui os­ta­maan Lan­do­lan Photo-Mau­rit­zin mu­siik­ki­liik­kees­tä Lo­vii­san Ma­ri­an­ka­dul­ta syk­syl­lä 1975. Eh­to­na oli, et­tä me­nen ki­ta­ra­kurs­sil­le.

Ki­ta­ran­soi­to­no­pet­ta­ja­na toi­mi Ruot­sin­pyh­tään mur­su­viik­si­nen nuo­ri­so­sih­tee­ri.

– Kurs­si oli vä­ki­näis­tä. Muis­tan, kun opet­ta­ja pu­hal­si kor­va­ni juu­res­sa vi­ri­tys­pil­liä, jon­ka ää­ni kävi kes­kus­her­mos­toon.

Ki­ta­ran­soit­to­kurs­sil­la 10-vuo­ti­as kui­ten­kin op­pi kap­pa­lei­den "Hou­se of the Ri­sing sun" (Nou­se­van au­rin­gon talo) ja "Tom Doo­ley" soin­nut.

– Sain lo­pe­tet­tua kurs­sin kes­ken. Sen jäl­keen opin kor­va­kuu­lol­la komp­paa­maan li­sää bii­se­jä.

Lap­suus ja nuo­ruus kor­va kiin­ni ra­di­os­sa

Starc­kin koko lap­suus ja nuo­ruus me­ni­vät kor­va kiin­ni ra­di­os­sa.

– Ai­na, kun kuu­lui jo­tain rum­pu­jen pau­ket­ta ja rä­mi­nää, sor­met oli­vat koko ajan ää­ni­tys­nap­pu­lal­la. Kaik­kea piti nau­hoit­taa.

1970-lu­vul­la ra­di­os­ta tuli hy­vin vä­hän rok­kia. Nuor­ten Sä­vel­lah­ja, Pop Ei­len Tä­nään ja Vii­kon Pop-LP oli­vat ajan ai­no­at ko­ti­mai­set mu­siik­ki­oh­jel­mat. Yle aloit­ti Rock­ra­di­on ke­sä­kuun alus­sa 1980 tar­jo­ten rok­kia kol­me­na päi­vä­nä vii­kos­sa kel­lo kol­mes­ta vii­teen il­ta­päi­väl­lä.

– Se oli yh­tä juh­laa tei­ni­po­jal­le. Kou­lus­ta­kin oli kii­re ko­tiin, jot­ta eh­ti kuun­te­le­maan rok­kia.

Loviisalainen Lasse Andersson (edessä) ja Kjell "Zellu" Starck ovat tunteneet toisensa jo yhteensä 45 vuoden ajan. Honkatonk-yhtyeen ensimmäisen keikan alla kesäkuussa 2016 he antoivat Itäväylä-lehdelle yhteishaastattelun.

Arkisto/Marko Wahlström

Tu­tus­tu­mi­nen Las­se An­ders­so­niin ke­hit­ti soit­to­har­ras­tus­ta

Ki­ta­ran­soit­to­har­ras­tuk­sen myö­tä al­koi yh­des­sä soit­ta­mi­nen vuon­na 1979.

– Ai­na oli joil­lain ky­lä­ka­ve­reil­la joi­tain soit­ti­mia, ku­ten rum­mut, bas­so ja ki­ta­ra. Sin­ne tun­gin it­se­ni mu­kaan ja pää­sin soit­ta­maan yh­den tai kak­si kap­pa­let­ta.

Vuon­na 1980, al­koi­vat ylä­as­teen kou­lu­bän­dit, jois­sa Starck soit­ti lä­hin­nä bas­soa.

– Nii­hin ai­koi­hin tu­tus­tuin Las­se An­ders­so­niin, mikä oli soit­to­har­ras­tuk­sie­ni suh­teen hy­vin mer­kit­tä­vä het­ki.

Starck liit­tyi vuon­na 1987 toi­sek­si ki­ta­ris­tik­si An­ders­so­nin sil­loi­seen bän­diin Run­ning Rab­bit­siin, jon­ka so­lis­ti­na lau­loi ny­kyi­nen näyt­te­li­jä Kris­ta Put­ko­nen-Örn.

Soit­to­har­ras­tuk­sen­sa ke­hit­ty­mi­sen mer­kit­tä­vim­piin vai­kut­ta­jiin Starck ni­me­ää Vi­van-mam­man, Hur­ri­ga­ne­sin ja Las­se An­ders­so­nin.

Tolpat-yhtye oli Kjell "Zellu" Starckille musiikillinen oppikoulu. Kuvassa Matti Häyhä (vas.I, Markku Fredriksson-Korpela, Hombre Lampinen, Marko Lipponen ja Kjell Starck. Kuva on otettu toukokuusa 2007.

Arkisto/Marko Wahlström

Tol­pat oli mu­sii­kil­li­nen op­pi­kou­lu

Pai­kal­li­seen kult­ti­mai­nee­seen nous­sut Tol­pat-or­kes­te­ri syn­tyi vuon­na 1989. Tolp­pien ta­ri­naa kes­ti ke­vää­seen 2012, kun yh­ty­een bii­si "Van­ha kot­ka ja ket­tu" voit­ti Ylen Le­vy­lau­ta­kun­nan ylei­sö­ää­nes­tyk­sen.

– Yh­te­nä iso­na vai­kut­ta­ja­na mi­nul­le on ol­lut Mat­ti Häy­hä, jota pi­dän edel­leen tä­män maan yh­te­nä lah­jak­kaim­pa­na teks­tit­tä­jä­nä.

Tol­pat oli Starc­kil­le mu­sii­kil­li­nen op­pi­kou­lu.

– Oli on­ni pääs­tä mu­kaan, sil­lä Tol­pis­sa löy­sin oman jut­tu­ni komp­pi­ki­ta­ris­ti­na.

Tol­pat teki ole­mas­sa­o­lon­sa ai­ka­na usei­ta sa­to­ja keik­ko­ja liki 70 paik­ka­kun­nal­la. Par­haim­pa­na vuon­na yh­tye tah­ko­si vuo­des­sa noin 40 keik­kaa, mikä on mer­kit­tä­vä mää­rä bän­dil­le, jon­ka jä­se­nil­lä oli omat päi­vä­työn­sä.

Bän­di toi­mi läm­mit­te­li­jä­nä muun mu­as­sa Al­bert Jär­vi­sel­le (1950–1991), Po­pe­dal­le, La­pin­lah­den Lin­nuil­le ja lu­ke­mat­to­mil­le muil­le.

– Pää­sim­me kei­koil­le myös paik­ka­kun­nil­le, jois­sa ei muu­ten oli­si tul­lut käy­tyä kos­kaan. Keik­ka­paik­ko­jen jou­kos­sa oli myös sel­lai­sia, joi­hin ei oli­si kan­nat­ta­nut men­nä. Mut­ta hyvä, et­tä tuli käy­tyä, kos­ka niis­tä­kin op­pi asi­oi­ta.

Honkatonk-yhtyeessä vaikuttavat rumpali–laulaja Marko Lipponen (vas.), kitaristi–laulaja Kjell ”Zellu” Starck, laulaja–kitaristi Lasse Andersson ja basisti–laulaja Pasi Hietamäki.

Arkisto/Jari Flinck

Tolp­pien jäl­keen syn­tyi Hon­ka­tonk

Tolp­pien lo­pet­ta­mi­sen jäl­keen Starck koki saa­vut­ta­neen­sa har­ras­te­ta­sol­la kai­ken sen mi­hin pys­tyy.

– En teh­nyt yh­tään keik­kaa vii­teen vuo­teen vuo­den 2011 jäl­keen.

Vuon­na 2013 Las­se An­ders­son eh­dot­ti Starc­kil­le, et­tä ka­ve­ruk­set al­kai­si­vat jäl­leen soit­ta­maan yh­des­sä uut­ta bän­diä aja­tel­len.

– Las­se var­mas­ti tie­si si­sim­mäs­sään, et­tä jos olen mu­ka­na, niin sil­loin keik­kai­lem­me enem­män muu­al­la kuin Lo­vii­sas­sa.

Starck esit­ti eh­dok­si, et­tä he te­ke­vät van­han Sta­tus Quon tyyp­pi­sen rat­kai­sun, jos­sa on kak­si ki­ta­raa, rum­mut ja bas­so.

– Sa­moin esi­tin, et­tä Las­se ot­taa pää­vo­ka­lis­tin vas­tuun ja lau­lu­kie­le­nä on suo­mi. Tämä sopi Las­sel­le, jon­ka kans­sa olem­me soit­ta­neet kim­pas­sa nyt yh­teen­sä 38 vuot­ta.

Sa­maan ai­kaan ka­ve­ruk­sil­le kävi niin hyvä tuu­ri, et­tä he sai­vat mes­ta­ri­sa­noit­ta­ja Mik­ko Saa­re­lan (1958–2019) te­ke­mään teks­te­jä sekä omiin kap­pa­lei­siin et­tä lai­na­bii­sei­hin.

– Se an­toi hy­vän pot­kun al­kuun, ja sii­tä syn­tyi Hon­ka­tonk, joka on nyt toi­mi­nut 11 vuot­ta. En­sim­mäi­set tree­nit oli­vat maa­lis­kuus­sa 2014 ja eka keik­ka oli hei­nä­kuus­sa 2016.

Yh­tye on teh­nyt tä­hän men­nes­sä noin 100 keik­kaa, jois­ta poh­joi­sim­mat Py­hä­tun­tu­ril­la ja Ro­va­nie­mel­lä.

– Teem­me 10–15 keik­kaa vuo­des­sa, jois­ta Lo­vii­sas­sa kol­me–nel­jä. On kiva men­nä uu­siin paik­koi­hin muu­al­le, jos­sa bän­diä ei tun­ne­ta. Ja jos ylei­sö in­nos­tuu, ku­ten kävi Sa­los­sa, se on ai­na mie­len­kiin­tois­ta.

Ku­lu­va­na vuon­na bän­dil­lä on ol­lut tam­mi­kuus­ta al­ka­en keik­ko­ja joka kuu­kau­si ja ke­sä­kuus­sa on tie­dos­sa nel­jä keik­kaa. Hon­ka­ton­kis­sa rum­pu­ja soit­taa Mar­ko Lip­po­nen ja bas­soa Pasi Hie­ta­mä­ki.

– Teem­me myös hy­vän­te­ke­väi­syys­keik­ko­ja hoi­va­ko­deis­sa akus­ti­ses­ti. Olem­me muu­ten­kin teh­neet niin­kut­sut­tu­ja olo­huo­ne­keik­ko­ja, kos­ka ne ovat help­po tapa myös ta­lou­del­li­ses­sa mie­les­sä.

Hon­ka­tonk on jul­kais­sut vii­si sing­leä yh­teis­työs­sä Topi Sal­men luot­saa­man Tu­ren­ki Re­cord­sin ja sit­tem­min Em­sa­lö Mu­si­cin kans­sa. Tol­pat eh­ti jul­kais­ta kak­si pit­kä­soit­to­al­bu­mia, muu­ta­man sing­len ja yh­den pik­ku­le­vyn sekä yh­den ei-niin-vi­ral­li­sen vi­de­on.

Loviisalainen Kjell "Zellu" Starck on työskennellyt Dex Viihde Oy:n keikkamyyjänä vuodesta 2011.

Arkisto/Marko Wahlström

Keik­ka­myy­jän työt kut­sui­vat vuon­na 2002

Kiin­nos­tus rok­ki­mu­siik­kia koh­taan lap­ses­ta as­ti on joh­ta­nut sii­hen, et­tä Starck on ajau­tu­nut bän­dien li­säk­si myös keik­ka­myy­jäk­si.

– Omas­ta keik­ka­ko­ke­muk­ses­ta ja tie­tä­myk­ses­tä alan bän­deis­tä on ol­lut iso hyö­ty am­ma­tis­sa­ni.

Starck on ol­lut keik­ka­myy­jä vuo­des­ta 2002. Hän aloit­ti toi­sen päi­vä­työn­sä ohes­sa vuo­teen 2011 toi­mi­nees­sa Dal­to­nes Oy:ssä. Dex Viih­de Oy:n pal­ve­luk­ses­sa hän on ol­lut vuo­des­ta 2011.

– Päi­vät ku­lu­vat aa­mus­ta il­taan pu­he­li­mes­sa ju­tel­len, säh­kö­pos­tia lä­he­tel­len ja nii­hin vas­ta­ten sekä tar­jouk­sia teh­den ja tar­jous­pyyn­töi­hin vas­ta­ten. Li­säk­si suun­nit­te­lem­me ar­tis­tien kier­tu­eet hy­vis­sä ajoin jo vuo­den ai­ka­jän­teel­lä.

Starc­kin hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa myyn­ti­ros­te­ris­sa ovat muun mu­as­sa Ka­se­va-yh­tye, Cos­tel­lo Hau­ta­mä­ki, Scre­a­ming Thun­ders plays CCR & J.C. Fo­ger­ty, Jore Mar­ja­ran­ta, Tump­pi Va­ro­nen, Timo Rau­ti­ai­nen, Aar­ne Ten­ka­nen, Ant­ti Rei­ni ja Jen­ni Mus­ta­jär­vi.

– Työ­ni ko­ho­koh­tia ovat ol­leet ne, kun myin le­gen­daa­ri­sen brit­ti­bän­di The Pi­ra­te­sin vii­mei­sen Suo­men kier­tu­een vuon­na 2007 sekä jär­jes­tin Ruot­sis­sa vai­kut­ta­van Bil­ly Brem­ner Ban­din kak­si Suo­men-keik­kaa Lo­vii­saan ja Lap­peen­ran­taan.

Bil­ly Brem­ner soit­ti ai­ka­naan Dave Ed­mund­sin kans­sa mai­neik­kaas­sa Rock­pi­le-yh­ty­ees­sä. Starck ja Brem­ner ta­pa­si­vat muu­ta­ma vuo­si sit­ten Bil­lyn Tam­pe­reen kon­ser­tin yh­tey­des­sä ja koh­taa­mi­nen oli erit­täin läm­min­hen­ki­nen.

– Lo­vii­san ho­tel­li–ra­vin­to­la Zil­to­nin kei­kal­la Bil­ly Brem­ner Ban­din rum­pa­li­na oli Ro­xet­te-yh­ty­een edes­men­nyt kier­tu­e­rum­pa­li, Starck muis­te­lee.

Pi­ra­tes-yh­ty­een joh­to­hah­mo, ki­ta­ris­ti–lau­la­ja Mick Green (1944–2010) ker­toi Starc­kil­le keik­ka­mat­kal­la mie­len­kiin­toi­sia ta­ri­noi­ta Mo­tör­he­ad-yh­ty­een Lem­my Kil­mis­te­ris­tä (1945–2015) ja Paul McCart­neys­ta, joi­den kans­sa Green oli soit­ta­nut.

– Pis­tee­nä iin pääl­lä oli Sta­tus Quon Rick Par­fit­tin (1948–2016) ta­paa­mi­nen Vuo­ka­tin Ka­tin­kul­lan pi­hal­la vuon­na 2005. Par­fitt on ol­lut AC/DC:n Mal­colm Yo­un­gin (1953–2017) ohel­la tär­kein vai­kut­ta­ja rok­ki­komp­pi­ki­ta­ran soi­tos­sa­ni.

Loviisalainen Kjell "Zellu" Starck soittaa vapaa-ajallaan rokkikomppikitaraa Honkatonk-yhtyeessä. Päivisin hän myy artistejaan keikkapaikoille ja suunnittelee heidän kanssaan kiertueohjelmia.

Marko Wahlström

Mu­sii­kis­sa yh­dis­tyy työ ja har­ras­tus

Mu­sii­kis­ta on muo­dos­tu­nut Starc­kil­le sym­bi­oo­si työ­tä ja har­ras­tus­ta.

– Mi­nua ei täs­sä työs­sä ole vie­lä ker­taa­kaan ot­ta­nut pää­hän, et­tä pi­tää aloit­taa aa­mui­sin hom­mat. Tal­vi­sin, kun on met­rin lu­mi­ki­nos ul­ko­na, tun­tuu mu­ka­val­ta, kun ei tar­vit­se läh­teä ulos ja hom­mat voi aloit­taa ko­to­na rau­has­sa kah­via juo­den.

Työ­nan­ta­jan kaik­ki keik­ka­myy­jät työs­ken­te­le­vät ko­toa kä­sin, pi­tä­vät yh­teyt­tä Te­ams-pa­la­ve­reis­sa ja ta­paa­vat ker­ran vuo­des­sa jos­sain päin Suo­mea.

Starc­kin per­hees­sä ja su­vus­sa on ai­na us­kot­tu työn­te­koon.

– It­se­kin olin ke­sä­töis­sä en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 1981 ja työ­e­lä­mäs­sä olen ol­lut vuo­des­ta 1983. Kah­den vuo­den ku­lut­tua olen oi­keu­tet­tu saa­maan puo­lik­kaan eläk­keen, jon­ka ai­on ot­taa heti, kun se päi­vä koit­taa.

Keik­ka­myy­jän hom­mia mies ei aio lo­pet­taa niin kau­an kuin hä­nel­lä ja ar­tis­teil­la ter­veyt­tä riit­tää.

– Myös soit­ta­mi­nen jat­kuu, sil­lä Hon­ka­ton­kin po­ru­kas­sa on kiva tun­nel­ma. Meil­lä on hie­no yh­teis­hen­ki: keik­ka­mat­kat me­ne­vät nau­res­kel­len sekä kei­kat lau­les­kel­len ja soi­tel­len.

Elä­män­sä mat­kal­la Starck on ajau­tu­nut myös vii­teen eri kir­jap­ro­jek­tiin, jot­ka ovat syn­ty­neet yh­teis­työs­sä Vesa Kon­ti­ai­sen, Mato Val­to­sen, Jope Ruo­nan­suun (1964–2020), Moog Kont­ti­sen ja Ho­ney Aal­to­sen (1960–2022) kans­sa.

– Olen pääs­syt haas­tat­te­le­maan ih­mi­siä ai­heis­ta, jot­ka ovat kiin­nos­ta­neet lap­ses­ta as­ti. Li­säk­si olen ke­rän­nyt mie­let­tö­mät mää­rät ma­te­ri­aa­lia pro­jek­te­ja var­ten.

Starck tun­ne­taan sa­na­niek­ka­na, joka vil­je­lee puu­jal­ka­vit­se­jä laa­jal­ti. Hän on saa­nut "myy­tyä" oi­val­luk­sen­sa sar­ja­ku­va­tai­tei­li­ja Pert­ti Jar­lal­le, joka tart­tui sa­na­pa­riin "Kus­kaam­me hu­na­jaa". Lau­se il­mes­tyi Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa 5.5.2016 jul­kais­tus­sa Fin­ger­po­ri-stri­pis­sä, jos­sa Al­lan suun­nit­te­lee hu­na­ja­tuot­tei­ta kul­jet­ta­val­le yri­tyk­sel­le mai­nos­teip­pauk­set au­toon.

Haastattelussa vuonna 2019 loviisalainen Kjell "Zellu" Starck myönsi, että puujalkavitseihin perustuvan Bottom Club -kirjan tekeminen oli hänelle itselleen yksi elämän mittainen kokemus lisää. – Mato Valtosen kanssa olemme tehneet yhteistyötä kerran aiemminkin, Jope Ruonansuun kanssa tämä oli ensimmäinen kerta, hän sanoo.

Arkisto/Marko Wahlström

Pyö­räi­lee joka vuo­si 4 000–5 000 ki­lo­met­riä

Starck voi hy­väl­lä omal­la tun­nol­la sa­noa ole­van­sa nyt pa­rem­mas­sa kun­nos­sa kuin ne­li­kymp­pi­se­nä.

– Olen vä­hin­tään yh­tä hy­väs­sä kun­nos­sa kuin vii­si­kymp­pi­se­nä.

Lo­vii­sa­lai­sel­la on koko ikän­sä ol­lut kul­ku­neu­vo­na pol­ku­pyö­rä, jol­la hän pol­kee joka vuo­si 4 000–5 000 ki­lo­met­riä.

– Teen erik­seen pyö­rä­lenk­ke­jä, mut­ta käyn myös pai­kois­sa pol­ku­pyö­räl­lä laa­jal­ti itäi­sel­lä Uu­del­la­maal­la.

Starck on ty­kän­nyt ai­na pyö­räi­lys­tä, ja ny­kyi­sin enem­män kuin kos­kaan.

– Os­tin pyö­räi­ly­ky­pä­rän sen kun­ni­ak­si, kun Suo­mi liit­tyi Na­toon, hän nau­rah­taa.

Au­tot, mo­pot ja moot­to­ri­pyö­rät ei­vät ole mies­tä kos­kaan kiin­nos­ta­neet. Pol­ku­pyö­räs­tään hän osaa pi­tää huol­ta pai­kal­li­sen pyö­rä­kor­jaa­mon avul­la.

– Ki­ta­ra­ni ovat akus­ti­sia ja säh­köi­siä, mut­ta pol­ku­pyö­rä on akus­ti­nen. Pyö­räi­ly on sa­la­ka­va­la har­ras­tus, sil­lä kun­to nou­see huo­maa­mat­ta. Sit­ten, kun en enää jak­sa pol­kea 4 000 ki­lo­met­riä vuo­des­sa, voin siir­tyä säh­kö­pyö­rään, Starck sa­nai­lee.

Säh­ly­har­ras­tus vaih­tui joo­gaan

Lo­vii­sa­lais­mies pe­la­si tois­ta­kym­men­tä vuot­ta säh­lyä.

– Ke­vääl­lä 2020 har­ras­tuk­seen tuli tau­ko ko­ro­na­pan­de­mi­an ta­kia. Siir­ryin joo­gaan, ja nyt olen käy­nyt kol­mi­sen vuot­ta syk­sys­tä ke­vää­seen ker­ran vii­kos­sa joo­gaa­mas­sa.

Tal­vi­sin hän käy muu­ta­man ker­ran ui­ma­hal­lis­sa Kot­kas­sa tai Ha­mi­nas­sa sekä käy sil­loin täl­löin te­ke­mäs­sä ke­vyt­tä punt­ti­sa­lit­ree­niä.

– Te­ho­kas­ta lii­kun­taa har­ras­tan ym­pä­ri vuo­den 30–45 mi­nuut­tia päi­väs­sä.

Lo­vii­sa­lai­sel­la on ur­hei­lu­taus­ta.

– Vuo­si­na 1971–1981 eli 6–16-vuo­ti­aa­na har­ras­tin kuu­lan­työn­töä ja pi­tuus­hyp­pyä. Kuu­lan­työn­nös­sä hal­lus­sa­ni on pii­rin­mes­ta­ruuk­sia. Kil­pai­lin sil­loin ym­pä­ri Suo­mea Tam­pe­ret­ta myö­den.

Loviisalainen Kjell "Zellu" Starck on kasvanut maaseudulla Ruotsinpyhtään Kuninkaankylässä. – Maalaisuus ja metsäläisyys ei lähde minusta kulumallakaan, hän tuumaa.

Marko Wahlström

Syk­sy 2010 oli py­säyt­tä­vä het­ki

Starck poh­tii haas­tat­te­lun lop­pu­puo­lis­kol­la ikään­ty­mi­sen hy­viä puo­lia.

– Tie­dän ja tun­nen ole­va­ni kuu­si­kymp­pi­nen. Ikään­ty­es­sä sitä ai­na­kin tie­tää it­ses­tään hy­vin pal­jon enem­män kuin nuo­rem­pa­na. Ko­ke­mus­laa­riin on ke­rään­ty­nyt ai­ka pal­jon asi­oi­ta.

Syk­sy 2010 oli hy­vin py­säyt­tä­vä het­ki, kun Starck sai ai­vo­ve­ren­vuo­don täy­sin yl­lät­tä­en, mut­ta toi­pui sii­tä 100-pro­sent­ti­ses­ti il­man jäl­ki­vam­mo­ja. Ta­paus tuli ja meni, mut­ta säi­lyy mie­hen mie­les­sä ikui­ses­ti.

– Jos ter­veys py­syy ny­kyi­sel­lä ta­sol­la tai edes lä­hel­lä sitä, niin ei täs­sä mi­tään hä­tää ole. Pi­tää muis­taa vain ot­taa asi­at to­sis­saan, mut­ta ei lii­an va­ka­vas­ti.

Ih­mi­se­lä­mäs­sä on lop­pu­pe­lis­sä siis ky­sy­mys oi­ke­an­lai­ses­ta asen­tees­ta.

– Tä­nään on erit­täin hyvä päi­vä, vaik­ka mis­tään ei tu­li­si mi­tään, mut­ta huo­men­na se vas­ta hyvä päi­vä on, el­lei pe­rä­ti pa­ras, Starck to­te­aa ikään kuin mot­to­naan.

"Maa­lai­suus ja met­sä­läi­syys ei läh­de pois ku­lu­mal­la­kaan"

Syn­nyin­seu­tu­aan Ruot­sin­pyh­tään Suo­men­ky­lää Kjell "Zel­lu" Starck ku­vai­lee par­haak­si mah­dol­li­sek­si lap­suu­den mai­se­mak­si.

– Ym­pä­ril­lä oli laa­jo­ja alu­ei­ta pel­toa ja met­sää. Se on vai­kut­ta­nut omaan maa­il­man­ku­vaa­ni niin vah­vas­ti, et­tä maa­lai­suus ja met­sä­läi­syys ei läh­de pois mi­nus­ta ku­lu­mal­la­kaan.

Tä­nä­kin päi­vä­nä pyö­räil­les­sään pit­kin tei­tä, hän ha­keu­tuu jon­ne­kin met­sä­po­lul­le – muu­ten­kin kuin pel­käs­tään ku­sel­le.

– Olen luon­toih­mi­nen ja tyk­kään ol­la met­säs­sä, jos­ta olen ko­toi­sin.

Lap­suu­ten­sa hän sai viet­tää kou­lui­kään as­ti ko­to­na pik­ku­vel­jen­sä kans­sa.

– Äi­ti meni töi­hin vas­ta, kun olim­me aloit­ta­neet kou­lun­käyn­nin, jo­ten meil­tä jäi tar­ha­vai­he ko­ko­naan pois. Isä­ni, joka oli le­vy­sep­pä­hit­saa­ja, piti huo­len, et­tä Starc­kin per­hees­sä oli tar­peek­si syö­tä­vää ja kah­vit pääl­le. Ke­sät ku­lui­vat mum­mo­las­sa ja maa­seu­dul­la tem­mel­tä­en, hän muis­te­lee kas­vu­ym­pä­ris­tö­ään, joka näin jäl­ki­kä­teen tun­tuu ava­ral­ta.

»» Kjell "Zel­lu" Starck täyt­tää 60 vuot­ta per­jan­tai­na 13.6. Hän ei juh­li, mut­ta kah­vit­te­lee lä­hi­pii­rin kans­sa.

FAK­TA
Kjell "Zel­lu" Starck
» Syn­ty­nyt Ruot­sin­pyh­tään Suo­men­ky­läs­sä 13.6.1965.
» Työs­ken­nel­lyt keik­ka­myy­jä­nä vuo­des­ta 2002, en­sin osa-ai­kai­se­na ja vuo­des­ta 2011 pää­toi­mi­ses­ti.
» Työ­u­ral­la ko­ke­mus on kart­tu­nut myös ra­vin­to­la­keit­ti­ös­sä, voi­ma­lai­tok­sen tur­bii­ni­hal­lis­sa, va­ras­to­mie­he­nä, pur­ku­työ­maal­la ja kar­ton­gin­ja­los­ta­mon ar­kit­ta­ja­na.
» Har­ras­taa lii­kun­taa eri muo­dois­saan: pyö­räi­lee, joo­gaa, käy ui­mas­sa ja jos­kus ke­vyt­tä kun­to­sa­li­har­joit­te­lua.

Rok­ki­kär­pä­nen pu­rai­si Kjell "Zel­lu" Starc­kia jo tei­ni-iän kyn­nyk­sel­lä. Mu­sii­kin mo­ni­toi­mi­mies elää sym­bi­oo­sis­sa, jos­sa tänä päi­vä­nä työ ja har­ras­tus yh­dis­ty­vät. –mar­ko