ITÄ-UU­SI­MAA Hel­sin­gis­tä itään kul­ke­va ju­na­ra­ta vei­si por­voo­lai­set Hel­sin­gin yti­meen puo­les­sa tun­nis­sa. Se kouk­kai­si Ke­ra­van ja mah­dol­li­sen len­to­ra­dan kaut­ta ja toi­si ny­kyis­tä no­pe­am­mat rai­deyh­tey­det Kou­vo­lan kaut­ta koko Itä-Suo­meen.

Por­voos­ta Hel­sin­kiin pen­de­löi­vil­le noin 5 000 ih­mi­sel­le se an­tai­si mah­dol­li­suu­den pääs­tä pe­ril­le ta­sai­ses­sa ja vä­hä­pääs­töi­ses­sä kyy­dis­sä. Täl­lä het­kel­lä Por­voo on maam­me 20 suu­rim­mas­ta kau­pun­gis­ta ai­noa, jon­ne ei ole py­sy­vää hen­ki­lö­ju­na­lii­ken­net­tä.

Itä­ra­dal­la on kui­ten­kin var­jo­puo­len­sa.

Sen ra­ken­ta­mi­sen ko­ko­nais­kus­tan­nuk­sek­si on ar­vi­oi­tu 1,6–3 mil­jar­dia eu­roa ja ym­pä­ris­tö­vai­ku­tus­ten ta­kai­sin­mak­su­a­jak­si pe­rä­ti 280 vuot­ta. Ra­dan al­ta tul­laan hä­vit­tä­mään luon­to­koh­tei­ta, rä­jäyt­tä­mään kal­li­oi­ta ja it­se rata tu­lee kat­kai­se­maan mo­nien eläin­ten kul­ku­rei­tit.

Kos­ka ase­mia oli­si Por­voos­sa vain yk­si, mo­net jou­tui­si­vat edel­leen käyt­tä­mään mui­ta lii­ken­ne­vä­li­nei­tä tai omaa au­to­aan ju­nan ohel­la.

Itä­ra­dan al­le tu­li­si myös jää­mään kym­me­nit­täin ko­te­ja.

Paikallisten kyläyhteisöjen itse tekemistä kartoista selviää ruskean radan tarkempi reitti. – Kun kuulin uusimmasta ratasuunnitelmasta, en voinut uskoa ollenkaan, että tällaista voisi tapahtua, Mikaela Stjernberg kertoo.

Merja Forsman

Ajaa­ko itä­ra­ta ih­mi­set ko­deis­taan?

Maa­nan­tai­na 18.3. jär­jes­tet­tyyn itä­ra­taa kos­ke­vaan ti­lai­suu­teen osal­lis­tui noin kol­mi­sen sa­taa itä­uu­si­maa­lais­ta il­mai­se­maan huo­len­sa ja saa­maan vas­tauk­sia miel­tä pai­na­viin ky­sy­myk­siin.

Itä­ra­taa edus­ta­mas­sa oli Itä­ra­ta Oy:n suun­nit­te­lu­joh­ta­ja Min­na Weur­lan­der.

Ti­lai­suu­teen osal­lis­tu­nei­den mu­kaan tun­nel­ma oli ah­dis­tu­nut. Ih­mi­set ky­syi­vät, mi­ten käy suun­ni­tel­lun ra­dan rei­til­lä ole­vien asun­to­jen ar­von? Aje­taan­ko ih­mi­siä ko­deis­taan ja mi­ten se kor­va­taan heil­le? Mi­ten mi­tään voi enää suun­ni­tel­la tai ra­ken­taa, kun tu­le­vai­suus on epä­var­maa?

Ky­läyh­dis­tyk­set oli­vat teh­neet it­se niin sa­not­tu­ja kart­tap­ro­jek­ti­oi­ta, jois­sa näki Itä­ra­ta oy:n kart­to­ja tar­kem­min, mis­tä kaik­ki ra­ta­vaih­to­eh­dot, myös uu­sin, rus­kea ra­ta­vaih­to­eh­to kul­ki­si ja mit­kä ta­lot sen al­le jäi­si.

– Pa­hin­ta on epä­tie­tous, mo­net ker­toi­vat.

Tar­vi­taan­ko Por­voo­seen juu­ri suur­no­peus­ju­na? Voi­si­ko moot­to­ri­tien lai­taa kul­kea hi­taam­pi juna, joka py­säh­tyi­si myös mat­kan var­rel­la? Joko suur­no­peus­ju­na­suun­ni­tel­mat kul­ke­vat niin ko­vaa, et­tei nii­tä voi py­säyt­tää?

Maria ja Hans Vistbacka eivät itärataa kaipaa. Uusin ratavaihtoehto veisi perheen tilalta rauhan. – Olen koko ikäni asunut täällä, tämä on kotipaikkani, Maria kertoo.

Merja Forsman

Ku­ka­pa nyt ha­lu­ai­si rau­ta­tien ta­lon­sa vie­reen?

Ma­ria Vist­bac­kan suku on asu­nut sa­mal­la ti­lal­la 1600-lu­vul­ta läh­tien. Uu­sin ra­ta­suun­ni­tel­ma hal­koo ti­lan pel­lot ja muok­kai­si suu­res­ti pai­kal­lis­ta luon­toa. ”Me em­me kai­paa ra­taa tän­ne”, Hans Vist­bac­ka sa­noo.

Muu­ta­ma viik­ko sit­ten pai­kal­li­nen mies ky­syi opet­ta­ja­pa­ris­kun­ta Ma­ria ja Hans Vist­bac­kal­ta, tie­si­vät­kö he, et­tä itä­ra­dan uu­sin lin­ja­suun­ni­tel­ma kul­kee hei­dän pel­ton­sa hal­ki.

– Meil­le näy­tet­tiin ky­läyh­dis­tyk­sen te­ke­mää tar­kem­paa lin­ja­kart­taa ja kap­pas, lin­ja näyt­ti to­del­la kul­ke­van ihan tuos­ta vie­res­tä, Hans ker­too.

Pa­ris­kun­ta oli jär­kyt­ty­nyt.

– Ku­ka­pa nyt ha­lu­ai­si rau­ta­tien ta­lon­sa vie­reen, Hans to­te­aa.  – Kos­ka maas­to on tääl­lä peh­me­ää sa­vea, maa­poh­ja tä­ri­si­si eri­tyi­sen pal­jon ja ohit­ta­van ju­nan tun­ti­si tän­ne ta­lol­le saak­ka, vaik­ka talo on­kin ra­ken­net­tu kal­li­ol­le.

Ali-Vek­kos­ken mai­se­mat ovat Ma­ri­al­le eri­tyi­sen rak­kaat, sil­lä hä­nen su­kun­sa on asut­ta­nut ti­laa 1600-lu­vul­ta läh­tien.

– Olen koko ikä­ni asu­nut tääl­lä, tämä on ko­ti­paik­ka­ni, Ma­ria huo­kaa.  

Uusin itäratavaihtoehto kulkisi Vistbackan pellon halki. Ohittava juna tärisyttäisi taloa.

Merja Forsman

Itä­ra­ta hal­koo mo­nien pel­lot

Pel­lol­le on ko­koon­tu­nut jout­sen­par­vi ja yl­lä len­tää kak­si kur­kea. Pi­han tal­lis­ta kuu­luu hir­nun­taa. Pel­lot kas­va­vat hei­nää ja tun­nel­ma on rau­hal­li­nen.

 Itä­ra­dan uu­sin suun­ni­tel­ma kat­kai­si­si to­teu­tu­es­saan vii­si­sa­ta­vuo­ti­sen rau­han.  

– Olem­me vain osa ket­jua täl­lä ti­lal­la. Em­me­hän me tie­ten­kään tie­dä, mitä tyt­tä­rem­me ha­lu­a­vat tu­le­vai­suu­des­sa teh­dä, mut­ta toi­vom­me ti­lan jat­ka­van su­vus­sa, Hans ker­too.

Täl­lä het­kel­lä tyt­tä­ret, 22 ja 26, opis­ke­le­vat muu­al­la Suo­mes­sa. He oli­si­vat ti­lan asuk­kaat jo 12. pol­ves­sa.

– Van­hem­pi tyt­tä­rem­me on opis­kel­lut ag­ro­lo­gik­si ja kiin­nos­tu­nut maan­vil­je­lys­tä. Eh­kä hän ha­lu­ai­si har­joit­taa sitä tääl­lä joku päi­vä, Ma­ria poh­tii.

Ju­na­ra­ta han­ka­loit­tai­si maan­vil­je­lyä mer­kit­tä­väs­ti. Osa Vist­bac­ko­jen pel­los­ta jäi­si ra­dan toi­sel­le puo­lel­le, ei­kä suun­ni­tel­mas­sa ole ker­rot­tu, mis­tä ali­tus tai yli­tys omal­le pel­lol­le ta­pah­tui­si.

Vistbackan hevostallilla käy myös naapureita ja muutamia hevosharrastajia ratsastamassa päivittäin.

Merja Forsman

70 met­riä le­veä rata jät­tää jäl­ken­sä luon­toon

Por­voos­ta on kul­ke­nut juna Ke­ra­val­le ai­kai­sem­min­kin. Vii­mei­nen hen­ki­lö­ju­na Ke­ra­val­le läh­ti 30.5.1981.

– Muis­tan vii­mei­sen lät­tä­ha­tun, Ma­ria hy­myi­lee. – Nyt mu­se­o­ju­na kul­kee sa­mal­la ra­dal­la muu­ta­man ker­ran ke­säs­sä.

– Ju­nan pil­li kuu­luu tän­ne as­ti, Hans ker­too. – Me­hän em­me vas­tus­ta ju­nia, ju­nat ovat kul­ku­muo­to­na kä­te­viä ja olem­me ol­leet usein in­ter­rei­laa­mas­sa­kin. Me tääl­lä em­me vain hyö­dy mi­ten­kään ju­nas­ta. Py­säk­ke­jä pi­täi­si ol­la joka ky­läs­sä, et­tä ih­mi­set pää­si­si­vät kul­ke­maan.

Pa­ris­kun­ta on huo­lis­saan myös lä­hi­a­lu­een luon­non koh­ta­los­ta. 

– Tämä on hir­ve­än kal­lis pro­jek­ti, mil­loin­han se mak­sai­si it­sen­sä ta­kai­sin ja mikä on sil­loin maa­il­man tila. Ja mit­kä ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­set sil­lä on­kaan! Ma­ria sa­noo.

Porvoosta on kulkenut juna Keravalle aikaisemminkin. Viimeinen henkilöjuna Keravalle lähti 30.5.1981. Uusi itärata ei pysähtyisi Sipoossa tai Porvoossa muualla kuin Kuninkaanportissa tai keskustassa, maan alla olevalla asemalla.

Merja Forsman

Le­vey­del­tään 70-met­ri­nen raja jyl­läi­si mai­se­maa mo­nel­la­kin eri ta­val­la. Sen al­ta rä­jäy­tet­täi­siin kal­li­oi­ta ja ra­taa nos­tet­tai­siin täyt­tö­maal­la.

– Mi­ten käy lä­hei­sen prons­si­ai­kai­sen hau­ta­pai­kan, jon­ka läpi rus­kea ra­ta­lin­ja on ve­det­ty? Täl­lä alu­eel­la on upea luon­to. Mei­dän kul­mil­tam­me kul­kee usein ket­tu­ja, peu­ro­ja ja yh­te­nä ke­vää­nä näim­me il­ve­se­mon ja kak­si poi­kas­ta­kin, Ma­ria ker­too.

Ke­väi­sin pel­loil­le ja lä­hei­sen pu­ron ran­taan ke­rään­tyy muut­to­lin­tu­ja – ja nii­den va­na­ve­des­sä lin­tu­bon­ga­rei­ta.

– En­tä lä­hei­set läh­teet, jois­ta su­kum­me on saa­nut – jos ei sa­to­ja vuo­sia niin mel­kein – vet­tä käyt­töön­sä. Sii­nä on tie­tys­ti ris­kin­sä, et­tä läh­teet tu­hou­tu­vat, Ma­ria poh­tii.

"Meil­le ra­das­ta ei ole mi­tään hyö­tyä"

Vist­bac­kat epäi­le­vät, et­tä suun­ni­tel­tu itä­ra­ta to­teu­tuu.

– Jos rata ly­hen­tää mat­kaa Por­voos­ta Hel­sin­kiin 15–20 mi­nuut­tia, mil­lä kus­tan­nuk­sel­la? Meil­le ra­das­ta ei ole mi­tään hyö­tyä ja mie­tin vain, et­tä tu­lee­ko Kou­vo­las­ta niin moni to­si­aan Hel­sin­kiin, et­tä rata kan­nat­taa? Ma­ria sa­noo.

– En jak­sa us­koa, et­tä täs­sä men­täi­siin niin pit­käl­le. Ra­dal­le on niin pal­jon vas­tus­tus­ta. Kuka tän­ne enää muut­tai­si sit­ten, kun al­kaa jyl­läys­vai­he. Joku voi tie­tys­ti ol­la tois­ta miel­tä, mut­ta me em­me kai­paa tätä ra­taa tän­ne, Hans sa­noo.

– Enkä usko, että rataa tullaan rakentamaan, ainakaan vielä, mutta haluaisin olla varma, Mikaela Stjernberg sanoo.

Merja Forsman

Itä­ra­ta uh­kaa jy­rä­tä al­leen lap­suu­den­ko­din

Ant­ti­las­sa asu­van Mi­ka­e­la Stjern­ber­gin pi­ha­pii­ri on täyn­nä lap­suu­den­muis­to­ja. Hän asuu puo­li­son­sa ja tyt­tä­ren­sä kans­sa it­se ra­ken­ta­mas­saan hir­si­ta­los­sa, van­haa lap­suu­den­ko­ti­aan vas­ta­pää­tä.

Pa­rin kym­me­nen vuo­den pro­jek­ti­na ta­lon piha, paah­tei­nen kuk­ku­la, on muut­tu­nut met­sä­puu­tar­hak­si, jol­la kaar­te­lee pie­niä ki­vi­pol­ku­ja ja pit­kiä ki­vi­muu­re­ja. 

Jos itä­ra­dan rus­kea vaih­to­eh­to to­teu­tuu, kaik­ki – ta­lot, pi­hat ja is­tu­tuk­set – pu­re­taan.

– Kun kuu­lin uu­sim­mas­ta ra­ta­suun­ni­tel­mas­ta, en voi­nut us­koa ol­len­kaan, et­tä täl­lais­ta voi­si ta­pah­tua, Mi­ka­e­la ker­too. – Kyl­lä täs­sä on muu­ta­mat yö­u­net me­ne­tet­ty.

Näil­lä nä­ky­min ra­taa suun­ni­tel­laan niin, et­tä se voi­tai­siin to­teut­taa 2030-lu­vun lop­puun men­nes­sä. Mi­ka­e­la ei us­ko, et­tä rata to­teu­tuu ai­na­kaan vie­lä sil­loin.

– Pa­hin­ta on epä­var­muus. Tä­mä­hän voi roik­kua il­mas­sa vaik­ka 50 vuot­ta. Ih­mi­set ei­vät tie­dä, mitä ta­pah­tuu. Kan­nat­taa­ko omaan ta­loon tai pi­haan pa­nos­taa, on­ko ta­lol­la jäl­leen­myyn­ti­ar­vo­a­kaan? Vaik­ken us­ko, et­tä han­ke ete­nee, taus­tal­la on koko ajan pie­ni huo­li, et­tä mitä jos. Aje­taan­ko mi­nut ko­dis­ta­ni? Se ei tun­nu ko­vin oi­keu­den­mu­kai­sel­ta.

Uusin ratasuunnitelma uhkaa Mikaela Stjernbergin kotia ja puutarhaa. – Vaikken usko, että hanke etenee, taustalla on koko ajan pieni huoli, että mitä jos. Ajetaanko minut kodistani? Se ei tunnu kovin oikeudenmukaiselta.

Merja Forsman

Me­nee sekä koti et­tä tu­lot

Niin sa­no­tun rus­ke­an ra­ta­vaih­to­eh­don to­teu­tu­es­sa pur­ku-uhan sai­si myös Mi­ka­e­len lap­suu­den­ko­ti, jon­ka hä­nen isoi­sän­sä ai­koi­naan ra­ken­si.

Ta­los­sa asuu ny­ky­ään nuo­ri per­he.

– Tämä per­he on ot­ta­nut vel­kaa, re­mon­toi­nut ta­lon ja lait­ta­nut maa­läm­mön. He ha­lu­ai­si­vat jää­dä Ant­ti­laan. Meil­lä on tääl­lä iha­na yh­teis­hen­ki, ja nyt tämä mei­dän Ber­mu­dan kol­mi­om­me rik­kou­tui­si.

Myös ”Peik­ko­lin­na” eli Mi­ka­e­lan lap­suus­leik­kien met­sä, suo­jel­tu alue, ka­to­ai­si ra­dan al­ta.

Mi­ka­e­lan puo­li­sol­le, maan­vil­je­li­jä Pe­ter Kro­gel­lil­le, rus­kea ra­ta­vaih­to­eh­to tar­koit­tai­si pi­dem­piä työ­mat­ko­ja. 

– Mi­nul­la on pel­to­ja ihan tääl­lä lä­hel­lä. Mis­tä me­ni­sin yli? Ra­dan al­le ja yli pi­täi­si ra­ken­taa niin pal­jon tun­ne­lei­ta tai sil­to­ja, et­tä pää­si­sin pel­loil­le­ni, Kro­gell sa­noo. – Ei tämä ole mis­tään ko­toi­sin. Me­nee sekä koti et­tä tu­lot.

Kro­gel­lin mu­kaan on­gel­ma kos­kee mo­nia pai­kal­li­sia maan­vil­je­li­jöi­tä. Toi­set jou­tui­si­vat kul­ke­maan kym­me­niä ki­lo­met­re­jä pääs­täk­seen pel­loil­leen.

Rata vei­si myös pel­to­pin­ta-alaa.

– Yh­del­lä vil­je­li­jäl­lä on ai­na­kin kol­mes­sa ky­läs­sä pel­to­ja, mi­ten hän ai­koo jär­jes­tää niil­le me­ne­mi­sen? Mi­nul­la on kyl­lä eh­do­tus: teh­dään ju­nal­le tun­ne­li koko alu­een läpi, Kro­gell eh­dot­taa. 

– En us­ko, et­tä ih­mi­set ym­mär­tä­vät, mi­ten laa­jas­ti rata ai­heut­tai­si hait­taa pai­kal­li­sil­le asuk­kail­le. Mei­tä rata ei hyö­dyn­nä mi­ten­kään, Mi­ka­e­la sa­noo.

Mus­ta pil­vi kai­ken pääl­lä

Mi­ka­e­la epäi­lee, et­tä eri ra­ta­vaih­to­eh­dois­ta on tie­det­ty jo vuo­sia.

– Osa pai­kal­li­sis­ta ei ole saa­nut ra­ken­nus­lu­pia, ja nyt juu­ri sil­lä koh­dal­la kul­kee suun­ni­tel­tu rata. Suun­ni­tel­lun ra­dan lä­hel­le, 50 met­rin pää­hän lu­pia on kui­ten­kin an­net­tu, Mi­ka­e­la ih­met­te­lee.

Edel­lis­vii­kon ti­lai­suu­des­sa Mi­ka­e­la koki saa­van­sa vain ym­pä­ri­pyö­rei­tä vas­tauk­sia miel­tä pai­na­viin ky­sy­myk­siin.

– Ti­lan­ne oli var­mas­ti ah­dis­ta­va täl­le suun­nit­te­li­jal­le, joka teki vain työ­tään. Ih­mi­set oli­vat pe­lois­saan ja su­ruis­saan ja vaik­kei ku­kaan ei ol­lut il­keä, tun­nel­ma sa­lis­sa oli pai­nos­ta­va.

Mi­ka­e­la toi­voo, et­tä itä­ra­dan koh­ta­los­ta teh­täi­siin mah­dol­li­sim­man pian pää­tök­siä.

– Tämä mus­ta pil­vi pi­täi­si saa­da pois lei­ju­mas­ta kai­ken pääl­tä. Se es­tää ke­hi­tys­tä. Olem­me kuin löy­säs­sä hir­res­sä. Vaik­ka ra­taa ei ra­ken­net­tai­si nyt, ra­ta­suun­ni­tel­mat pi­laa­vat seu­raa­van­kin su­ku­pol­ven tu­le­vai­suut­ta. Mik­si täl­lais­ta edes suun­ni­tel­laan, kun maa­il­man­ti­lan­ne on nyt muut­tu­nut?

Vaik­ka uu­sin­ta, rus­ke­aa ra­ta­vaih­to­eh­toa ei ra­ken­net­tai­si, Mi­ka­e­la oli­si ra­taa vas­taan.

– Rata pi­lai­si niin mo­nen elä­män ja sen al­ta tu­hot­tai­siin mo­nia ra­ken­nuk­sia. Ai­koi­naan, kun Pos­ti­mä­ki uhat­tiin pur­kaa, isä­ni ja hä­nen ka­ve­rin­sa ot­ti­vat pan­kis­ta lai­naa ja os­ti­vat koko Pos­ti­mä­en. Näin se saa­tiin pe­las­tet­tua, ja var­maan kaik­ki ovat sii­tä iloi­sia. Tänä päi­vä­nä voi­si ku­vi­tel­la, et­tä van­haa osat­tai­siin ar­vos­taa.

– Kaik­kea ei voi mi­ta­ta ra­has­sa.

Itä­ra­ta
» Itä­ra­taa suun­ni­tel­laan vä­lil­le len­to­ra­ta–Por­voo–Kou­vo­la.
» Ra­dan pi­tuus on yh­teen­sä 106 ki­lo­met­riä.
» Ra­dal­le tu­li­si kah­det vie­rek­käi­set kis­kot. Yh­teen­sä rata vaa­tii noin 70 met­riä le­ve­än kais­tan.
» Rata suun­ni­tel­laan niin, et­tä se on mah­dol­lis­ta to­teut­taa 2030-lu­vun lop­puun men­nes­sä, mut­ta ra­dan avaa­mi­nen on vie­lä epä­var­maa.
» Ra­dal­le suun­ni­tel­laan suu­no­peus­ju­naa, joka kul­ki­si 300 ki­lo­met­rin tun­ti­no­peu­del­la.
» Itä­ra­dan ra­ken­ta­mis­kus­tan­nuk­sek­si tu­lee 1,6–3 mil­jar­dia eu­roa. Suun­nit­te­lu­kus­tan­nuk­set ovat noin 79 mil­joo­naa eu­roa, jois­ta Por­voon osuus on 10 mil­joo­naa eu­roa.
» Ase­ma­vaih­to­eh­toi­na ovat Ku­nin­kaan­port­ti tai Por­voon kes­kus­ta (ase­ma maan al­la).
» Itä­ra­dan suun­nit­te­lus­ta vas­taa­van Itä­ra­ta Oy:n omis­ta­ji­na ovat 24 kun­taa tai kau­pun­kia ja val­tio. Pää­suun­ta­sel­vi­tyk­sen to­teut­ti han­keyh­ti­ön kump­pa­ni­na Ram­boll Fin­land Oy.
» Itä­ra­taa vas­taan on pe­rus­tet­tu Py­säy­tä Itä­ra­taa -kun­ta­lai­sa­loi­te, jol­la py­ri­tään ve­to­a­maan Por­voon kau­pun­kiin, et­tä se ve­täy­tyi­si Itä­ra­ta-hank­kees­ta: www.kun­ta­lai­sa­loi­te.fi/fi/aloi­te/36340