AS­KO­LA-POR­VOO As­ko­lan kou­lun op­pi­laa­noh­jaa­jal­la Kata Iko­sel­la on ta­ka­naan 11 vuot­ta opo­na, jois­ta kak­si vii­mei­sin­tä As­ko­lan kou­lus­sa. Op­pi­lai­ta hä­nen oh­jat­ta­va­naan on luo­kil­ta 7 - 9 täl­lä het­kel­lä 244. As­ko­lan kou­lu on As­ko­lan ja Puk­ki­lan yh­tei­nen kou­lu, ja Iko­nen toi­miin kun­nan ai­no­a­na pe­ru­so­pe­tuk­sen opo­na. Eni­ten opon ai­kaa vie­vät hen­ki­lö­koh­tai­set ta­paa­mi­set op­pi­lai­den kans­sa.

– Oh­jaan jo­kais­ta op­pi­las­ta vä­hin­tään ker­ran noin 45 mi­nuu­tin ajan. Osan kans­sa mi­nul­la on use­am­pi­kin oh­jaus­kes­kus­te­lu. Poh­jus­ta­va työ al­kaa jo seis­ka­luo­kal­la, jol­loin he­rä­tel­lään aja­tuk­sia tu­le­vas­ta opis­ke­lus­ta ja eri am­ma­teis­ta. Mitä var­hem­min aloit­taa, sen pa­rem­pi, Iko­nen sa­noo.

Opon työ­kent­tä on to­del­la laa­ja, ja se vaa­tii jat­ku­vaa tie­to­jen päi­vit­tä­mis­tä, ajan ta­sal­la py­sy­mis­tä. Vuo­ro­vai­ku­tus­tai­doil­la on opon työs­sä luon­nol­li­ses­ti iso mer­ki­tys. Nuo­ria pi­tää osa­ta kuul­la ja kuun­nel­la.

Jos­kus opon teh­tä­vät ovat op­pi­lail­le hie­man hä­mä­rän pei­tos­sa. Nuo­ri voi sa­noa ko­to­na, et­tä opo käs­ki ha­keu­tua tiet­tyi­hin toi­sen as­teen opin­toi­hin, joko am­mat­ti­op­pi­lai­tok­seen tai lu­ki­oon. Opo jär­jes­tää tu­tus­tu­mis­käyn­te­jä niin lu­ki­oon kuin am­mat­ti­op­pi­lai­tok­siin­kin, joi­ta mo­lem­pia on tar­jol­la As­ko­las­sa.

– Opo ei kos­kaan pää­tä nuo­ren puo­les­ta. Mei­dän teh­tä­väm­me on esit­tää eri­lai­sia vaih­to­eh­to­ja ja kul­le­kin mah­dol­li­ses­ti so­pi­via vaih­to­eh­to­ja. Em­me pyri an­ta­maan nuo­rel­la am­mat­tia suo­raan kä­teen, vaik­ka eh­kä joku jopa toi­voi­si sitä, Iko­nen nau­rah­taa.

Askolan koulun opo Kata Ikonen kuuntelee tarkalla korvalla nuorten ajatuksia ja toiveita.

Mika Laine

Ai­ka usein opo kuu­lee kes­kus­te­lus­sa, et­tä nuo­rel­la ”ei ole ha­ju­a­kaan sii­tä, mitä te­ki­sin ysi­luo­kan jäl­keen”. Toi­sil­la taas saat­taa ol­la hy­vin­kin val­mis vi­sio sii­tä, mitä ha­lu­aa opis­kel­la, ja mis­tä am­ma­tis­ta tai uras­ta haa­vei­lee. Sil­loin on help­po läh­teä ra­ken­ta­maan tu­le­vai­suut­ta. Lu­ki­oon vai am­ma­til­li­seen on pe­rus­ky­sy­mys, joka as­kar­rut­taa nuo­ria.

– Vaik­ka nuo­ri sa­noo, et­tei tie­dä yh­tään, mitä ha­lu­ai­si, niin sil­ti yleen­sä hän on jol­lain ta­sol­la tu­le­vai­suut­taan miet­ti­nyt. Tar­peen mu­kaan huo­mi­oim­me myös huol­ta­jien nä­ke­myk­sen ja ti­lan­teen per­heis­sä, Iko­nen ker­too.

Vä­lil­lä men­nään hy­vin­kin käy­tän­nön­lä­hei­siin asi­oi­hin. Nuo­ri saat­taa suun­ni­tel­la läh­töä muil­le opis­ke­lu­paik­ka­kun­nil­le asu­maan asun­to­laan tai vuok­ral­le. Opo kes­kus­te­lee op­pi­laan kans­sa sii­tä, mil­lais­ta täl­lai­nen asu­mi­nen on. Jos on ai­ko­mus kul­kea uu­teen opis­ke­lu­paik­kaan ko­toa, opo ot­taa kä­teen kar­tan ja bus­si­ai­ka­tau­lut. As­ko­las­ta ei ole ko­vin help­poa mat­kus­tel­la päi­vit­täin muu­al­le.

– Käym­me läpi sitä, on­ko nuo­ren oi­ke­as­ti mah­dol­lis­ta kul­kea opis­ke­lu­paik­ka­kun­nal­le. Kul­ke­vat­ko bus­sit, ja pys­tyy­kö huol­ta­ja to­del­li­suu­des­sa toi­mi­maan kul­jet­ta­ja­na, Iko­nen lu­et­te­lee.

Yksi opo Kata Ikosen tehtävistä on järjestää tutustumiskäyntejä lukioihin ja ammattioppilaitoksiin.

Mika Laine

Te­hos­tet­tu hen­ki­lö­koh­tai­nen op­pi­laa­noh­jaus on kir­jat­tu pe­ru­so­pe­tus­la­kiin vuon­na 2020. Sen pii­riin ote­taan sys­te­maat­ti­ses­ti jo kah­dek­sas­luok­ka­lai­sia.

– Tär­ke­ää oli­si, et­tä syr­jäy­ty­mis­tä eh­käis­tään puut­tu­mal­la haas­tei­siin ja kou­lu­mo­ti­vaa­ti­on puut­tee­seen mah­dol­li­sim­man var­hain, Iko­nen ker­too.

Tei­ni-ikäi­sil­lä on pal­jon eri­lai­sia haas­tei­ta. Kou­lun­käyn­ti ei mais­tu, pää­tök­sen­te­ko­ky­ky tak­kui­lee, ar­vo­sa­nat las­ke­vat ra­jus­ti, syr­jäy­ty­mi­nen­kin on uh­ka­na.

As­ko­las­sa toi­mii myös 12–17-vuo­ti­ail­le pien­ryh­mä­ko­ti Kar­hun­pe­sä.

– Toi­min siel­lä­kin mei­dän kou­lum­me op­pi­lait­ten opo­na, Iko­nen ker­too.

Opoa tar­vi­taan myös jäl­ki­oh­jausp­ro­ses­sis­sa sil­loin, jos op­pi­las jää jos­tain syys­tä yh­teis­haus­sa il­man opis­ke­lu­paik­kaa. Sil­loin opo aut­taa te­ke­mään uu­den ha­ke­muk­sen vie­lä mah­dol­li­ses­ti au­ki ole­viin opis­ke­lu­paik­koi­hin. Kai­kil­le py­ri­tään löy­tä­mään jo­kin paik­ka pe­rus­kou­lun jäl­keen.

– Eri asia sit­ten on, me­nee­kö nuo­ri saa­maan­sa opis­ke­lu­paik­kaan tai kes­keyt­tää­kö hän opin­ton­sa. As­ko­lan kun­nas­sa toi­mii tär­ke­ää op­pi­vel­vol­li­suu­den kun­ta­val­vo­jan työ­tä te­ke­vä kas­va­tu­soh­jaa­ja, joka seu­raa opon ohel­la, ket­kä ovat mah­dol­li­ses­ti pu­to­a­mas­sa kel­kas­ta, Iko­nen sa­noo.

Nuo­rel­le on myös mah­dol­lis­ta pääs­tä pe­rus­kou­lun jäl­keen TUVA-kou­lu­tuk­seen eli tut­kin­toon val­men­ta­vaan kou­lu­tuk­seen. Opon roo­li on tär­keä myös TET-vai­hees­sa eli työ­e­lä­mään tu­tus­tu­mi­nen -jak­sos­sa.

– As­ko­las­sa nuo­ret ovat tosi hy­vin hom­man­neet it­se TET-paik­kan­sa, Iko­nen kiit­tää.

Opon työs­sä haas­teel­lis­ta on ajan ra­jal­li­suus. Edel­lä ker­rot­tu­jen teh­tä­vien li­säk­si opot osal­lis­tu­vat ope­tuk­seen ja op­pi­las­huol­to­työ­hön.

– Opon työ on re­a­lis­min ri­pot­te­lua ja unel­mien tu­ke­mis­ta. Pal­kit­se­vaa on näh­dä, kuin­ka nuo­ri löy­tää oman paik­kan­sa, Iko­nen hy­myi­lee.

REI­JA KOK­KO­LA
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi