POR­VOO, TAR­MO­LA Por­voon Tar­mo­las­sa on jo pit­käl­le tois­ta vuo­si­kym­men­tä toi­mi­nut elekt­ro­niik­ka­lii­ke, joka on muo­dos­tu­nut mo­nel­le pai­kal­li­sel­le tär­ke­äk­si pai­kak­si saa­da ko­din elekt­ro­nii­kan huol­to­pal­ve­lui­ta. Am­mat­ti­tai­tois­ten vel­jes­ten yri­tys Por­voon Täh­ti­huol­to on nyt sul­ke­nut oven­sa lo­pul­li­ses­ti.

Por­voon Täh­ti­huol­to sai al­kun­sa, kun vel­jes­ten Rab­be ja Mats Högst­rö­min edel­li­nen työ­paik­ka Ra­di­o­täh­ti lo­pet­ti toi­min­tan­sa.

– Sil­loin se oli niin, et­tä joko pe­rus­taa yri­tyk­sen tai jää työt­tö­mäk­si, ker­too Rab­be.

Högst­rö­mit oli­vat 2000 lu­vun tait­tees­sa mo­lem­mat kol­mat­ta vuo­si­kym­men­tään elekt­ro­niik­ka-alal­la, ja oman yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­nen tun­tui luon­tai­sel­ta jat­ku­mol­ta. Rab­be oli työs­ken­nel­lyt yri­tyk­ses­sä vuo­des­ta 1974, ja Mats hyp­pä­si rem­miin vuon­na 1980. Elekt­ro­niik­ka­lii­ke haki sil­loin vie­lä lo­pul­lis­ta muo­to­aan, ja muo­vai­le­mi­nen jat­kui vie­lä Täh­ti­huol­lon­kin aloi­tet­tua.

– Näi­den vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na liik­keen ti­lat ovat muut­ta­neet kym­me­nen ker­taa. Täh­ti­huol­to­kin on toi­mi­nut kol­mes­sa pai­kas­sa, Rab­be ker­too.

Ny­kyi­siin ja vii­mei­siin ti­loi­hin­sa Tar­mo­laan Täh­ti­huol­to pää­tyi vuon­na 2007. Ti­lan ylä­ker­ras­ta löy­tyy myy­mä­lä ja te­le­vi­si­oi­den sekä di­gi­bo­xien huol­to­pis­teet, ja ala­ker­ras­ta li­sää huol­to­ti­lo­ja.

Tähtihuollon tilojen seuraavasta vuokralaisesta ei ole vielä tietoa. Tilat tyhjennettiin 31.3. mennessä.

Niki Viheriävaara

Elekt­ro­niik­ka-ala on ol­lut muu­tos­ten myl­ler­ryk­sis­sä vii­me vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na. Rab­be muis­te­lee, kuin­ka kaik­ki muut­tui, kun put­ki­te­le­vi­si­ois­ta siir­ryt­tiin ny­ky­ai­kai­seen lit­ta­naan mal­liin.

– Te­le­vi­si­ois­ta tuli sil­loin niin hal­po­ja, ja nii­den kor­jaa­mi­nen on täy­sin eri­lais­ta. Mah­dol­li­suu­det kor­ja­ta nii­tä kom­po­nent­ti­ta­sol­la oli lä­hes ole­ma­ton, ja sit­ten vaih­det­tiin­kin mo­duu­le­ja, hän sa­noo.

– Sit­ten ei tul­lut enää min­kään­lai­sia kou­lu­tuk­si­a­kaan.

Kak­sik­ko ei ol­lut edes poh­ti­nut et­si­vän­sä toi­min­nal­le jat­ka­jaa, sil­lä ny­ky­ai­ka­na Täh­ti­huol­lon pyö­rit­tä­mi­seen vaa­dit­ta­va elekt­ro­niik­ka-alan am­mat­ti­lai­suus on har­vas­sa.

– Har­ras­ta­jia löy­tyy pal­jon, mut­ta am­mat­ti­lai­sia ei juu­ri­kaan, Mats sa­noo.

Yri­tyk­sen lop­pu­met­reil­le as­ti asi­ak­kai­ta riit­ti sil­ti. Mo­net va­ki­oa­si­ak­kaat ovat­kin ol­leet huo­lis­saan, mis­tä he nyt saa­vat huol­to­pal­ve­lui­ta sa­mal­la am­mat­ti­mai­suu­del­la.

– Jos­kus oli sel­lai­sia päi­viä, et­tä huol­toon tuli kym­me­nen put­ki­telk­ka­ria. Sil­loin ei tien­nyt, pi­täi­si­kö nau­raa vai it­keä, Rab­be ker­too.

Kun vel­jek­set oli­vat il­moit­ta­neet toi­min­tan­sa lo­pet­ta­mi­ses­ta, tun­tui en­si­o­let­ta­ma ole­van, et­tei se ol­lut enää ta­lou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­vaa. Lo­pet­ta­mi­sen syy­nä oli lop­pu­jen lo­puk­si Mat­sin­kin eläk­keel­le siir­ty­mi­nen, jota oli ou­nas­tel­tu jo vii­me vuon­na.

– Se on hyvä lo­pet­taa nyt, kun ol­laan vie­lä plus­san puo­lel­la, Mats nau­rah­taa.

Pit­kät vuo­si­kym­me­net elekt­ro­niik­ka-alan pyör­teis­sä ovat ol­leet vel­jek­sil­le mer­ki­tyk­sel­li­siä.

– Mel­kein joka päi­vä tu­lee vas­taan jo­tain uu­sia asi­oi­ta, vaik­ka alal­la on ol­tu jo yli 40 vuot­ta. Koko ajan op­pii jo­tain uut­ta, Mats sa­noo.

Rabbe (vas.) ja Mats Högströmille vuosikymmenet elektroniikka-alalla ovat olleet merkityksellisiä.

Niki Viheriävaara

Täh­ti­huol­lon ti­lo­ja tyh­jen­ne­tään sul­ke­mis­ta edel­tä­vä­nä per­jan­tai­na ah­ke­ras­ti. Suu­ri osa ta­va­rois­ta myy­dään muu­al­le tai vie­dään kier­rä­tyk­seen, mut­ta jot­kin asi­at ovat vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na ke­rän­neet sel­lais­ta ar­voa, jota ei voi ra­has­sa las­kea. Mats esit­te­lee suur­ta le­lu­kär­päs­tä, joka on ol­lut osa Täh­ti­huol­lon si­sus­tus­ta sen al­ku­met­reil­tä as­ti.

– Älä lai­ta sitä ros­kiin, minä otan sen ko­tiin! äk­kää Rab­be, kun pik­ku­ve­li on lait­ta­mas­sa sitä kier­rä­tys­laa­tik­koon.

– Tämä on ol­lut tääl­lä tosi pit­kään, hän huo­kai­see pe­rään.

Toi­nen al­ku­tai­pa­lees­ta läh­tien mu­ka­na ol­lut tun­ne­ar­vo­kas ta­va­ra on tii­lis­ki­vi, jon­ka kak­sik­ko löy­si Nes­teel­tä 2000-lu­vun alus­sa.

– Ota kop­pi! Rab­be vir­nis­tää ja heit­tää toi­mit­ta­jaa tii­lis­ki­vel­lä.

Vaik­ka täl­lä ker­taa ref­lek­sit toi­mi­vat­kin säi­käh­dys­ti­las­sa ja sain ko­pin, ei kivi oli­si­kaan voi­nut teh­dä va­hin­koa. Se on teh­ty vaah­to­muo­vis­ta.

– Tämä on ol­lut sel­lai­nen klas­sik­ko­kep­po­nen tääl­lä päin, Rab­be ker­too.

Myös tii­lis­ki­vi läh­tee vel­jek­sis­tä van­hem­man mu­ka­na ko­tiin.

Pit­käs­tä uras­ta huo­li­mat­ta pää­tös toi­min­nan lo­pet­ta­mi­ses­ta ei tun­nu hai­ke­al­ta tai pa­hal­ta. Nyt on hyvä ai­ka lo­pet­taa ja jat­kaa elä­ke­päi­vien viet­tä­mis­tä il­man yrit­tä­jyy­den ra­sit­tei­ta. Vai mitä, Mats?

– Jat­kan toi­min­taa vie­lä pie­ni­muo­toi­ses­ti, mut­ta en sa­mal­la mit­ta­kaa­val­la, hän ker­too.

Rab­be sen si­jaan ai­koo naut­tia elä­ke­päi­vis­tään täy­sin rin­noin. Vii­me vuo­sien ajan hän on­kin jo ol­lut eläk­keel­lä, mut­ta liik­kees­sä on sil­ti tul­lut pyö­rit­tyä pa­ri­na päi­vä­nä vii­kos­sa.

– Nyt on sit­ten oi­ke­as­ti enem­män ai­kaa har­ras­ta­mi­sel­le, hän hy­myi­lee.

Pääl­lim­mäi­se­nä tun­nel­ma­na ta­va­roi­den pak­kai­lus­sa säi­lyy kii­tol­li­suus us­kol­lis­ta asi­a­kas­kun­taa koh­taan.

– Ha­lu­am­me kiit­tää kaik­kia asi­ak­kai­tam­me sii­tä, et­tä he käyt­ti­vät pal­ve­lui­tam­me, Mats kiit­te­lee.