VAN­HA-POR­VOO Kan­sain­vä­li­nen nais­ten­päi­vä al­koi aa­mu­kah­veil­la ja iloi­sel­la pu­heen­so­ri­nal­la, kun noin 75 nais­ta ko­koon­tui por­voo­lai­seen ra­vin­to­laan kuun­te­le­maan Suo­men Pu­nai­sen Ris­tin pu­heen­joh­ta­ja, pro­fes­so­ri El­li Aal­to­sen pu­heen­vuo­roa.

– Tä­nään vie­täm­me nais­ten­päi­vää eri­tyi­ses­ti si­ten, et­tä meil­lä on syy­tä on­ni­tel­la it­se­äm­me myös Suo­mes­sa sii­tä, et­tä asi­oi­ta on niin pal­jon hy­vin.

Hän pu­hui nais­ten ja tyt­tö­jen tur­val­li­suu­des­ta, eri­tyi­ses­ti Suo­mes­sa, mut­ta myös tä­män het­ken eri­ar­voi­ses­sa maa­il­mas­sa.

– Tur­val­li­suus luo yh­tä­läi­siä elä­män mah­dol­li­suuk­sia kai­kil­le nai­sil­le ko­to­na, työ­pai­koil­la ja eri alu­eil­la. Se li­sää myös luot­ta­mus­ta ja de­mok­ra­ti­aa eri ins­ti­tuu­ti­oi­hin niin rau­han kuin krii­sien ai­ka­na, hän sa­noi.

Hän ker­toi myös, mi­ten SPR omil­la toi­mil­laan tu­kee ja edis­tää nais­ten ja las­ten tur­val­li­suut­ta.

Kelan pääjohtajan tehtävästä eläkkeelle vuonna 2019 jäänyt Elli Aaltonen valittiin SPR:n puheenjohtajaksi syyskuussa 2020. Hän toimii osa-aikaiserna työelämäprofessorina Tampereen yliopistossa.

Marko Wahlström

Koh­taus ju­nan­vau­nus­sa he­rät­ti

Aal­to­nen aloit­ti pu­heen­sa erit­täin ajan­koh­tai­sel­la ta­ri­nal­la, joka hil­jen­si kuu­li­vat ja vei aja­tuk­set tal­vi­sen lu­mi­tuis­kun kes­kel­tä tä­män het­ken maa­il­man­po­li­tii­kan krii­sin yti­meen.

– Kun muu­ta­ma päi­vä sit­ten tu­lin ju­nas­sa Itä-Suo­mes­ta. Vau­nu oli ai­van tyh­jä Lap­peen­ran­taan saak­ka, jon­ka jäl­keen vau­nu täyt­tyi. Sin­ne tuli nai­sia, tyt­tö­jä ja lap­sia sekä yk­si to­me­ra isoi­sä, joka jär­jes­ti mat­kus­ta­jia pai­koil­leen.

Kyse oli uk­rai­na­lai­sis­ta, jot­ka lauk­kui­neen ja rep­pui­neen is­tui­vat ää­rim­mäi­sen hil­jaa kan­ta­muk­set sy­lis­sään ja top­pa­ta­kit pääl­lään hil­jaa pai­koil­laan. Isoi­sä is­tuu­tui käy­tä­vän toi­sel­le puo­lel­le.

– Ky­syin mis­tä päin he oli­vat tul­leet ja min­ne he me­ne­vät, Por­voos­sa asu­va Aal­to­nen sa­noi.

Isoi­sä ker­toi, et­tä uk­rai­na­lai­set oli­vat mat­kal­la vas­taa­not­to­kes­kuk­seen Van­taal­le ja siel­tä kun­tiin. He oli­vat tu­los­sa Har­ko­vas­ta, jos­sa Aal­to­nen työs­ken­te­li kol­me vuot­ta.

– Sil­loin vau­nus­sa nou­si sei­so­maan nai­nen, joka ää­nek­kääs­ti, tun­tee­no­mai­ses­ti ja kyy­ne­leet va­lu­en sa­noi syn­ty­neen­sä Har­ko­vas­sa, ku­ten myös hä­nen äi­tin­sä ja isän­sä. Hän ker­toi sekä syn­nyt­tä­neen­sä lap­sen­sa et­tä työs­ken­nel­leen­sä kau­pun­gis­sa, jota hä­neen mu­kaan ei enää maa­il­man pääl­lä ole.

– Se oli ää­rim­mäi­sen emo­ti­o­naa­li­nen het­ki, joka käyn­nis­ti jon­kin­lai­sen it­se­ref­lek­ti­on mie­les­sä­ni. Eh­kä näin nais­ten­päi­vä­nä voi sa­noa, et­tä me SPR:ssä teem­me sa­maa työ­tä kuin te­kin (Zon­tat): me au­tam­me. Jär­jes­tös­säm­me sa­no­taan usein, et­tä "kun au­tat, myös saat".

Elli Aaltonen kertoi puheenvuoronsa aluksi kohtaamisestaan ukrainalaisten pakolaisten kanssa junanvaunussa.

Marko Wahlström

"Meil­lä nai­set ovat joh­ta­neet krii­se­jä hal­li­tus­ti"

Koh­taus ju­nan­vau­nus­sa jäi vai­vaa­maan El­li Aal­to­sen mie­leen.

– Se sai ai­kaan tun­ne­ti­lan, joka muis­tut­ti sii­tä eläm­me maas­sa, jos­sa on val­lal­la kol­me tär­ke­ää asi­aa. Tär­kein niis­tä on rau­ha, jon­ka jäl­keen tu­le­vat luot­ta­mus ih­mi­siin ja de­mok­ra­tia. Näil­lä muis­tu­tuk­sil­la eh­kä voim­me myös­kin tä­nään aja­tel­la suo­ma­lais­ta nais­ta hy­vin­voi­vas­sa Suo­mes­sa.

Aal­to­nen oli edel­li­sen ker­ran pu­hu­mas­sa Zon­ta-nai­sil­le Suo­men it­se­näi­syy­den juh­la­vuon­na, jol­loin Por­voos­sa jär­jes­tet­tiin Zon­ta In­ter­na­ti­o­nal pii­ri 20:n ko­kous.

– Sil­loin Suo­mes­sa oli hal­li­tus, jon­ka hal­li­tus­pai­kois­ta nai­set oli täy­tet­ty pe­rin­tei­ses­ti (so­si­aa­li- ja ter­veys- sekä ope­tus­mi­nis­te­ri). Kaik­ki muut mi­nis­te­rit oli­vat mie­hiä, ku­ten myös kaik­ki edus­kun­ta­ryh­mien pu­heen­joh­ta­jat.

– Nyt nai­set ovat ol­leet hal­li­tuk­ses­sa vie­mäs­sä läpi kau­den, joka on ol­lut täyn­nä krii­se­jä. Voim­me nos­taa suo­ma­lai­sen nai­sen krii­sin­joh­ta­mi­sen ky­vyk­kyyt­tä myös hal­li­tus­työs­sä upe­as­ti eteen­päin. Meil­lä nai­set ovat ve­tä­neet tätä hal­li­tus­ti.

Aal­to­sen mie­les­tä myös kak­si muu­ta tasa-ar­von alu­et­ta eli elin­kei­no­e­lä­mä ja osa­keyh­ti­öi­den hal­li­tuk­set ovat huo­mat­ta­vas­ti pa­rem­mas­sa ti­lan­tees­sa kuin vuon­na 2017. Pörs­siyh­ti­öi­den hal­li­tus­ten nais­ten paik­ko­jen mää­rä lä­he­nee 30 pro­sent­tia.

– Upe­aa on se, et­tä meil­lä ei ole maa­il­mas­sa enää yh­tään sel­lais­ta par­la­ment­ti­maa­ta, jon­ka par­la­men­tis­sa ei oli­si vä­hin­tään yk­si nai­nen.

Professori Elli Aaltonen puhui turvallisuudesta sosiaalipolitiikan näkökulmasta.

Marko Wahlström

"Tur­val­li­suus ei ole ta­sai­ses­ti puus­kut­ta­va höy­ry­ju­na"

Aal­to­nen nä­kee nais­ten ja tyt­tö­jen tur­val­li­suu­des­sa kol­me osa­te­ki­jää, jois­ta hä­nen mu­kaan tu­lee kan­taa huol­ta.

– Ne ovat kou­lu­tus, ter­veys ja per­he. Näis­tä jo­kai­nen li­sää mei­dän tasa-ar­voa, mut­ta luo myös tur­val­li­suut­ta. Jon­kun osa­te­ki­jän puu­te hei­ken­tää mei­dän tasa-ar­voa sekä luo epä­ta­sa-ar­voa ja tur­vat­to­muut­ta, hän to­te­si so­si­aa­li­po­li­tii­kan nä­kö­kul­mas­ta.

Hän myön­si, et­tä asi­ois­ta on ää­rim­mäi­sen hyvä pu­hua yh­teis­kun­nas­sam­me, kun ver­taam­me olo­suh­tei­ta esi­mer­kik­si Ira­niin tai Af­ga­nis­ta­niin täl­lä het­kel­lä.

– Niis­sä mais­sa lap­si­kuol­lei­suus on kor­ke­al­la ja lap­si­a­vi­o­lii­tot täy­sin hy­väk­syt­ty­jä. Tyt­tö­jen kou­lu­tuk­sen puu­te on lä­hes to­taa­li­nen ja sitä yri­te­tään vie­lä tie­toi­ses­ti hei­ken­tää.

Aal­to­nen muis­tut­ti, et­tä tur­val­li­suus ei ole höy­ry­ju­na, joka puus­kut­taa ta­sai­ses­ti eteen­päin il­man, et­tä mi­tään yl­lät­tä­vää ta­pah­tuu.

– Se on enem­män hei­lu­ri, jota täy­tyy koko ajan seu­ra­ta.

Lap­si­kuol­lei­suus oli suur­ta ja lap­si­työ­voi­man käyt­tö oli myös Suo­mes­sa läs­nä 150 vuot­ta sit­ten.

Porvoon Zontakerhon puheenjohtaja Anneli Holmberg (kesk.) ja naisten oikeudet -toimikunnan jäsen Margaretha Jämbäck kukittivat Elli Aaltosen.

Marko Wahlström

Nai­set kor­ke­am­min kou­lu­tet­tu­ja kuin mie­het

Kou­lu­tuk­sen osal­ta ti­lan­ne Suo­mes­sa on hyvä.

– Ty­töil­lä on sa­mat mah­dol­li­suu­det pe­rus­kou­lu­tuk­seen, toi­sen as­teen kou­lu­tuk­seen, kor­ke­am­paan kou­lu­tuk­seen ja kor­ke­a­kou­lu­tuk­seen kuin po­jil­la.

Nai­set ovat täl­lä het­kel­lä jo kor­ke­am­min kou­lu­tet­tu­ja kuin mie­het.

– Tyt­tö­jä on jo yli puo­let sekä lu­kio- et­tä am­ma­til­li­sen toi­sen as­teen kou­lu­tuk­ses­sa. Ty­töt näyt­tä­vät edel­leen Pisa-ar­vi­oin­nis­sa pär­jää­vän pa­rem­min Suo­mes­sa kuin po­jat, Aal­to­nen sa­noi.

Hän kan­toi eri­tyi­ses­ti maa­han­muut­ta­ja­nais­ten ja -tyt­tö­jen kou­lu­tuk­ses­ta sekä köy­hyy­des­sä elä­vien suo­ma­lais­las­ten kou­lu­tuk­ses­ta.

– Uk­rai­na­lai­set ovat hy­vin työ­ha­lui­sia ja kou­lu­tuk­sel­li­sia ih­mi­siä. Heil­lä kou­lu­tuk­sen es­tee­nä ei ole kult­tuu­ri­taus­ta – ku­ten yleen­sä maa­han­muut­ta­jil­la – vaan kie­li. Uk­rai­na­lais­ten nais­ten on hel­pom­pi työl­lis­tyä Suo­mes­sa ma­ta­lam­piin am­mat­tei­hin, jois­sa kie­li­tai­to ei ole en­sim­mäi­nen mää­rit­tä­vä te­ki­jä, vaik­ka heil­lä on ky­vyk­kyyt­tä eri­lai­siin mui­hin­kin aloi­hin.

Köy­hyy­des­sä elä­vien lap­si­per­hei­den koh­dal­la tyy­pil­lis­tä Suo­mes­sa näyt­tää ole­van sen, et­tä heik­ko ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne tuo mu­ka­naan kou­lu­tuk­sen syr­jin­nän.

– Tämä voi ol­la yh­den su­ku­pol­ven ky­sy­mys, mut­ta myös siir­tyä su­ku­pol­vel­ta seu­raa­val­le. Sik­si mak­su­ton kou­lu­tus kai­kil­le as­teil­le Suo­mes­sa on eh­do­ton edel­ly­tys sil­le, et­tä em­me eri­ar­vois­ta näi­tä per­hei­tä li­sää.

Asen­ne­vam­ma vai­vaa per­heis­sä mie­hiä

Aal­to­nen pi­täi­si it­se huo­len sii­tä, et­tä jo­kai­nen Suo­mes­sa asu­va saa pe­rus­kou­lun pääs­tö­to­dis­tuk­sen.

– On ihan il­meis­tä, jos sitä ei ole, ei ole työ­tä ja sen jäl­keen al­kaa muu hy­vin­voin­nin kehä, so­si­oe­ko­no­mi­nen ti­lan­ne ja ter­veys hei­ken­tyä.

Nais­ten ter­veys­ti­lan­ne Suo­mes­sa on kou­lu­tuk­sen ta­voin pa­rem­pi kuin mies­ten.

– Nais­ten eli­na­ja­no­do­te kas­vaa kai­ken ai­kaa. Vii­mei­sen 30 vuo­den ai­ka­na olem­me saa­neet kes­ki­mää­rin vii­si vuot­ta li­sä­vuo­sia elä­mään. Työ­i­käi­si­nä kuol­leis­ta huo­mat­ta­va osa on mie­hiä, Aal­to­nen jat­koi.

Hä­nen mu­kaan per­he­va­paa­uu­dis­tus toi­saal­ta mah­dol­lis­taa per­hei­den si­säis­tä tasa-ar­voa ja tur­val­li­suut­ta.

– Meil­lä on sel­ke­äs­ti mie­hil­lä näh­tä­vis­sä asen­ne­vam­ma näh­dä per­he­va­paa­uu­dis­tus eri­no­mai­se­na per­hei­den tasa-ar­von ja yh­tei­sen te­ke­mi­sen paik­ka­na. Asen­ne­vam­maa on eh­kä näh­tä­vil­lä vä­hän myös työ­pai­koil­la­kin.

Porvoon Zontakerhon puheenjohtaja Anneli Holmberg iloitsi, että koronavuosien jälkeen naistenpäivän aamukahvitilaisuus jälleen keräsi ison joukon naisia yhteen.

Marko Wahlström

Zon­tien aa­mu­kah­veil­la jo pit­kä pe­rin­ne

Nais­ten­päi­vän aa­mu­kah­vit ovat hy­vän­te­ke­väi­syys­ta­pah­tu­ma, jol­la ke­rä­tään va­ro­ja tyt­tö­jen ja nais­ten aut­ta­mi­sek­si.

Por­voon Zon­ta­ker­ho on jär­jes­tä­nyt ta­pah­tu­mia vuo­sit­tain eri tee­mo­jen ym­pä­ril­le. Tänä vuon­na tur­val­li­suus oli kes­ki­ös­sä.

– Tämä on jo noin 20 vuot­ta jat­ku­nut pe­rin­ne. Olem­me iloi­sia, et­tä ta­pah­tu­maan tuli näin pal­jon vä­keä. Ko­ro­na­pan­de­mi­an ta­kia em­me ole kah­teen vuo­teen voi­neet jär­jes­tää ti­lai­suut­ta, pu­heen­joh­ta­ja An­ne­li Holm­berg iloit­si.

Ar­pa­jais­ten myyn­nil­lä saa­tu aa­mu­kah­vien tuot­to käy­te­tään uk­rai­na­lais­ten pa­ko­lais­ten tu­ke­mi­seen Por­voos­sa. Toi­nen avus­tus­koh­de on Ma­da­gas­ka­ris­sa, jos­sa tu­e­taan tyt­tö­jen kou­lu­tus­ta.

Kak­si­kie­li­nen Por­voon Zon­ta­ker­ho täyt­tää en­si vuon­na 70 vuot­ta.

– Ker­hon 50-vuo­tis­his­to­rii­kis­sa to­det­tiin, et­tä ker­ho on kie­li­kyl­py­ker­ho, Holm­berg ker­toi.