PUK­KI­LA Hu­hut ker­toi­vat, et­tä Puk­ki­las­sa toi­mii eri-ikäis­ten kä­ve­li­jöi­den jouk­ko, Ra­pa­kun­tois­ten Co­ro­na Ryh­mä, joka suun­taa yh­tei­sel­le len­kil­le joka tors­tai.

Po­ru­kas­sa on kuu­lem­ma hyvä hen­ki ja meno on sen ver­ran kiin­nos­ta­vaa, et­tä pää­tim­me läh­teä sel­vit­tä­mään, mis­tä on kyse.

Rapakuntoisten Corona ryhmässä on 30–75-vuotiaita naisia ja miehiä. Nuorin mukana ollut on kulkenut kävelyllä selkärepun kyydissä.

Merja Forsman

Muu­ta­mas­sa tun­nis­sa usei­ta kiin­nos­tu­nei­ta

Ison maa­ta­lon pi­hal­la vas­taan kä­ve­li omien sa­no­jen­sa mu­kaan ”Suo­men hau­ku­tuin mies”.

– Il­mo Ran­ta­lai­nen, mies ojen­taa kä­ten­sä. – Ai­na Suo­mes­sa hau­ku­taan il­mo­ja, hän se­lit­tää.

Ran­ta­lai­nen on Ra­pa­kun­tois­ten Co­ro­na Ryh­män pe­rus­ta­ja. Oli tiis­tai-il­ta 2.2.2021, kun hän lait­toi Fa­ce­book-si­vul­leen il­moi­tuk­sen, et­tä jos tors­tai­hin 4.2. men­nes­sä on ka­sas­sa kuu­den hen­gen po­ruk­ka, läh­de­tään kä­ve­lyl­le.

Muu­ta­maa tun­tia myö­hem­min il­moit­tau­tu­nei­ta oli jo vii­si.

– Se oli kyl­lä eri­kois­ta! Mo­nia kiin­nos­ti idea sii­tä, et­tä läh­de­tään yh­des­sä kä­ve­lyl­le, Ran­ta­lai­nen ker­too.

Pian hän pe­rus­ti Fa­ce­boo­kiin kai­kil­le avoi­men Ra­pa­kun­tois­ten co­ro­na ryh­mä – RCR:n, jos­sa on täl­lä het­kel­lä 62 jä­sen­tä.

Ryh­mä ko­koon­tuu joka tors­tai hei­nä­kuun ja jou­lun vä­li­päi­vien tau­koa lu­kuun ot­ta­mat­ta Ran­ta­lai­sen pi­hal­la ja suun­taa sii­tä eri rei­teil­le.

Pukkilalainen suunnittelija Arto Luoma on tehnyt ryhmälle oman logonkin. Ryhmäläisillä on tiimi-t-paidat ja -hupparit.

Merja Forsman

Eteen­päin vaik­ka kon­ta­ten

Pi­hal­le al­kaa ko­koon­tua vä­keä. Jo­kai­sel­la on yl­lään vih­reä hup­pa­ri, jon­ka se­läs­sä on ryh­män logo. Sen on suun­ni­tel­lut ryh­mäl­le puk­ki­lai­nen Ar­to Luo­ma.

En­sim­mäi­ses­tä kä­ve­lys­tä läh­tien mu­ka­na on ol­lut kes­ki­mää­rin 8–12 kä­ve­li­jää. Vain ker­ran pai­kal­la on ol­lut vain kak­si osal­lis­tu­jaa.

Täl­lä ker­taa pai­kal­le tu­lee 12 osal­lis­tu­jaa ja meno suun­na­taan lä­hi­met­sään.

Kul­ku on ai­ka­mois­ta räm­pi­mis­tä. Po­ruk­ka ei ete­ne pol­ku­ja pit­kin, vaan tal­laa sa­nan­jal­ko­ja, ri­su­ka­so­ja ja trak­to­rin pai­na­mia lä­tä­köi­tä.

Sel­vi­ää, et­tei ole tar­koi­tus­kaan pääs­tä hel­pol­la. Jo en­sim­mäi­se­nä kä­ve­ly­ker­ta­na lun­ta oli puo­leen rei­teen ja mä­en­nyp­py­läl­le nous­tiin lä­hes kon­ta­ten.

– Ajat­te­lin, et­tä jos joku vie­lä sen jäl­keen tu­lee mu­kaan, niin hyvä, Ran­ta­lai­nen ker­too.

Ny­ky­ään­kin ide­a­na on räm­piä, ei ede­tä help­po­ja tei­tä pit­kin.   

– Met­säs­sä kä­ve­le­mi­nen on mo­ni­puo­li­sem­paa ja haas­ta­vam­paa, kun maas­to on vaih­te­le­vaa. Ta­sa­pai­no ke­hit­tyy ja li­hak­set saa­vat haas­tet­ta, kun väis­te­lem­me ok­sia ja har­pom­me pui­den yli, Ran­ta­lai­nen se­lit­tää.

Kai­kil­la on ja­las­saan saap­paat tai ve­den­kes­tä­vät va­el­lus­ken­gät ja lä­hes kai­kil­la kä­ve­ly­sau­vat. Pi­me­än tul­len ot­sa­lamp­pu on kuu­lem­ma olen­nai­nen va­rus­te.

Ryh­mään ei tar­vit­se si­tou­tua tai il­moit­tau­tua etu­kä­teen. Mu­kaan voi tul­la sil­loin, kun it­sel­le so­pii.

Joi­ku­ja pi­me­äs­sä ja py­hiin­va­el­lus kaa­to­sa­tees­sa

Kä­ve­ly on toki Ra­pa­kun­tois­ten Co­ro­na Ryh­män pää­a­sia, mut­ta mui­den kans­sa yh­des­sä ole­mi­nen on vä­hin­tään yh­tä tär­ke­ää.  

– Meil­lä kai­kil­la tai­taa ol­la vä­hän sel­lais­ta po­ruk­ka­hen­keä, Ran­ta­lai­nen ku­vai­lee. – Täs­sä on hyvä po­ruk­ka ka­sas­sa.

Vä­hi­tel­len toi­min­ta on laa­jen­tu­nut. Ny­ky­ään po­ruk­ka läh­tee myös yh­tei­sil­le te­at­te­ri- ja kon­sert­ti­reis­sui­le. Ret­ket teh­dään Ran­ta­lai­sen mi­ni­bus­sil­la.

Kä­ve­ly­reis­su­ja­kin teh­dään vä­lil­lä kau­em­mas, ku­ten Ori­mat­ti­laan ja Mänt­sä­lään. Ker­ran läh­det­tiin py­hiin­va­el­luk­sel­le As­ko­laan kaa­to­sa­tees­sa ja toi­sel­la ker­ral­la ta­lu­tel­tiin Hut­kon ti­lan laa­mo­ja ja mui­ta eläi­miä met­säs­sä.

Usein kä­ve­ly­reis­sut ovat joh­ta­neet ko­dal­le mak­ka­raa pais­ta­maan. Myös kun­nan­joh­ta­ja Ka­ta­ri­na He­lan­der on tul­lut ker­ran kä­ve­lyl­le ja ko­dal­le pik­ku­jou­lu­ja viet­tä­mään. 

Vuo­si­päi­vä­nä 4.2. on ta­pa­na jär­jes­tää juh­lal­li­suuk­sia. Erää­nä vuo­si­päi­vä­nä kal­lio oli ko­ris­tel­tu tui­kuin ja Ran­ta­lai­nen lau­loi joi­ku­ja.

– Olemme saaneet täältä paljon uusia kavereita. Emmehän me tuntisi Pukkilasta juuri ketään, jos emme olisi tänne tulleet, Leila kertoo.

Merja Forsman

Yk­sin ei tu­li­si läh­det­tyä

Jos vuo­si­päi­vä jos­tain syys­tä mei­naa unoh­tua, Rai­no ja Lei­la kyl­lä muis­ta­vat, sil­lä sa­mai­nen päi­vä on hei­dän hää­päi­vän­sä.

Pa­ris­kun­ta bon­ga­si Ran­ta­lai­sen so­me­päi­vi­tyk­sen vii­si vuot­ta sit­ten ja on sit­tem­min osal­lis­tu­nut ah­ke­ras­ti kä­ve­lyil­le.

– Olem­me saa­neet tääl­tä pal­jon uu­sia ka­ve­rei­ta. Em­me­hän me tun­ti­si Puk­ki­las­ta juu­ri ke­tään, jos em­me oli­si tän­ne tul­leet. Ja ar­vaa läh­ti­sin­kö ko­toa täl­lai­sil­le kä­ve­lyil­le, yk­sik­se­ni met­sään, jos ei tätä ryh­mää oli­si. En! Lei­la to­te­aa.

Pa­ris­kun­ta on hou­ku­tel­lut ryh­mään myös uu­sia jä­se­niä, ku­ten kol­mat­ta ker­taa mu­ka­na ole­van Ar­jan.

– Rai­no ja Lei­la tu­li­vat en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la ha­ke­maan ko­toa. Hy­vää pal­ve­lua!  Tämä on eri­no­mais­ta lii­kun­taa ja sa­mal­la näen ys­tä­viä ja tut­tu­ja, Ar­ja ke­huu.  

Ker­ta­hei­tol­la usei­ta uu­sia ka­ve­rei­ta

Täs­sä vai­hees­sa on pal­jas­tet­ta­va, et­tä ek­syin en­sin vää­rään osoit­tee­seen, Ran­ta­lai­sen naa­pu­riin.

Oven ava­si Päi­vi, joka äk­kä­si no­pe­as­ti, mis­tä on kyse ja oh­ja­si naa­pu­ri­ta­loon. Päi­vi it­se­kin kuu­luu kä­ve­ly­po­ruk­kaan.

Kun hän muut­ti vuon­na 2021 Ran­ta­lai­sen naa­pu­riin, hä­net kut­sut­tiin jo muut­to­päi­vän il­ta­na mu­kaan kä­ve­lyl­le.

– Pää­sin ker­ta­hei­tol­la tu­tus­tu­maan puk­ki­la­lai­siin. Kaik­ki lä­hi­naa­pu­rit oli­vat mu­ka­na. Se oli ihan mie­le­tön jut­tu, Päi­vi ker­too.  

Vie­res­sä Mar­ja nyök­käi­lee.

– Tämä ryh­mä tuo yh­tei­söl­li­syyt­tä, hy­vää miel­tä ja täs­sä tu­tus­tuu uu­siin ih­mi­siin. Tu­lee men­tyä uu­siin met­siin ja mai­se­miin, joi­hin ei iki­nä tu­li­si men­tyä it­sek­seen, hän li­sää.

RCR-ryhmässä tavoitteena on kunnon kohotus, mutta vähintään yhtä tärkeää on hyvässä seurassa oleskelu.

Merja Forsman

Oi­kai­su joh­taa ran­gais­tuk­seen tai vä­hin­tään­kin seik­kai­luun

Tah­ti on edes­sä kul­ke­van Ran­ta­lai­sen mää­rää­mä, mut­ta let­ka py­säh­te­lee ta­sai­sin vä­li­a­join odot­te­le­maan vii­mei­siä. Vaik­kei tah­ti kova ole­kaan, hiki nou­see kyl­lä pin­taan.

Nä­mä­kö muka ra­pa­kun­toi­sia?

– Jo­kai­nen saa hoi­taa it­se sen, et­tei tapa it­se­ään tääl­lä. Jos jää jäl­keen, pi­tää huu­taa, et­tä odot­ta­kaa, Ran­ta­lai­nen ker­too.

Hän se­lit­tää, mi­ten ker­ran po­ruk­ka kä­ve­li pel­toa pit­kin ohi­kul­ki­joi­den ih­me­tel­les­sä omi­tuis­ta reit­ti­va­lin­taa. Jos­kus on le­vit­täy­dyt­ty pel­lol­la ri­viin ja teh­ty omia pol­ku­ja ja ku­vi­oi­ta lu­meen. 

Leik­ki­mie­li­syys kuu­luu toi­min­taan. Ke­väi­sin po­ruk­ka ryh­tyy hy­vän­te­koon ja ke­rää ros­kia tei­den var­rel­ta.

Täl­lä ker­taa to­sin kä­vel­lään vain met­säs­sä, ei­kä edes kan­ta­rel­le­ja ke­rä­tä kyy­tiin.

Ryh­mä kul­kee jo­nos­sa, mut­ta Rai­no oi­kai­see hie­man. Ryh­män sään­nöt ei­vät sel­lais­ta hy­väk­sy, Rai­no vit­sai­lee.  

– Pi­tää siis men­nä lo­puk­si la­don ym­pä­ri, hän nau­raa. 

– Ai­na kun joku sa­noo, et­tä nyt oi­kais­taan vä­hän, on to­den­nä­köi­ses­ti joku ry­teik­kö tie­dos­sa tai muu seik­kai­lu, Päi­vi nau­rah­taa.

Pian olem­me pa­lan­neet Ran­ta­lai­sen pi­hal­le. Po­ruk­ka jää jut­te­le­maan, ja kyl­lä, Rai­no te­kee kier­rok­sen la­don ym­pä­ri hauk­ku­jen saat­te­le­ma­na. 

Hau­kut an­taa Al­ma-koi­ra. 

– En­si tors­tai­na taas, väki huik­kaa toi­sil­leen.