PUK­KI­LA Ma­ria Tup­pu­ri-Elo­suo muut­ti vii­si vuot­ta sit­ten mie­hen­sä Pek­ka Elo­suon kans­sa Mänt­sä­läs­tä Puk­ki­laan. Tar­koi­tus oli vain muut­taa Puk­ki­laan ja jat­kaa töi­tä muu­al­la, am­ma­til­taan Tup­pu­ri-Elo­suo on lä­hi­hoi­ta­ja. Eläi­mis­tä tu­li­kin no­pe­as­ti Tup­pu­ri-Elo­suon ko­ko­päi­väi­nen työ ja keik­ko­ja ja ky­syn­tää riit­tää.

– Meil­le al­koi ker­tyä eläi­miä, en­sin tuli ka­nat ja lam­paat, sit­ten aa­sit ja sen jäl­keen ru­pe­si tu­le­maan al­pa­koi­ta. Kun eläi­miä al­koi ol­la to­del­la pal­jon, ru­pe­sin miet­ti­mään, mi­ten pää­sen yh­dis­tä­mään eläi­miä kou­lu­tuk­see­ni, Tup­pu­ri-Elo­suo se­lit­tää.

Niilo on afrikan kääpiövuohi.

Alexandra Ahtiainen

Ti­lal­la on yh­teen­sä noin 50 eläin­tä

Yri­tys­toi­min­ta läh­ti käyn­tiin vuon­na 2020 eläi­na­vus­tei­sen val­men­nuk­sen muo­dos­sa. Tup­pu­ri-Elo­suo ker­too, et­tä eläi­mis­tä on eri­tyis­tä hyö­tyä nep­sy-ih­mi­sil­le, eli heil­le, joil­la on neu­rop­sy­ki­at­ri­sia haas­tei­ta. He työs­ken­te­le­vät esi­mer­kik­si ih­mis­ten kans­sa, joil­la on au­tis­min piir­tei­tä tai ADHD. Li­säk­si he te­ke­vät lam­pai­den, aa­sien ja al­pa­koi­den kans­sa pal­ve­lu­ta­lo­vie­rai­lu­ja.

– Käy­tän­nös­sä eläi­na­vus­tei­nen val­men­nus tar­koit­taa sitä, et­tä opi­taan asi­oi­ta ja opi­taan hah­mot­ta­maan ja ym­mär­tä­mään asi­oi­ta eläin­ten avul­la, tii­vis­tää Tup­pu­ri-Elo­suo.

Pit­käl­ti hän pyö­rit­tää toi­min­taa yk­sin mut­ta ker­too mie­hen­sä ole­van apu­na kei­koil­la ja ko­to­na niin sa­no­tun pi­hai­sän­nän roo­lis­sa. Te­ke­mis­tä ti­lal­la riit­tää, sil­lä eläi­miä on yh­teen­sä noin 50. Kat­raa­seen kuu­luu al­pa­koi­ta, vä­li­me­ren mi­ni­aa­se­ja, ah­ve­nan­maan­lam­pai­ta, af­ri­kan kää­pi­ö­vuo­hia, mo­hair­vuo­hi, ka­no­ja, ank­ko­ja, han­hia, pu­pu­ja ja tie­ten­kin kis­so­ja ja koi­ria.

Pek­ka Elo­suo tah­toi­si ti­lal­le myös pos­su­ja ja Ma­ria on näyt­tä­nyt ide­al­le vih­re­ää va­loa.

– Minä olen saa­nut niin pal­jon eläi­miä, et­tä kyl­lä hän pari pos­sua saa, Tup­pu­ri-Elo­suo nau­rah­taa.

Hän ker­too työn­sä ole­van pal­kit­se­vaa ih­mis­ten re­ak­ti­oi­den ta­kia.

– Ih­mi­sis­tä nä­kyy ilo ja hy­vä­mie­li ja ne tun­ne­ti­lat mitä eläi­mis­tä saa, hän se­lit­tää.

Alpakka Morrison näyttää melkein hymyilevän.

Alexandra Ahtiainen

Ovet avau­tui­vat kai­kil­le kiin­nos­tu­neil­le

Suo­men Aa­siyh­dis­tys ry jär­jes­ti elo­kuun alus­sa avoi­met aa­si­ti­lat -päi­vän, jo­hon myös Met­sä­kas­teen tila osal­lis­tui.

Kä­vi­jöi­tä oli run­saas­ti ja Tup­pu­ri-Elo­suo ker­toi ole­van­sa iloi­nen sii­tä, et­tä pai­kal­la nä­kyi run­saas­ti uu­sia kas­vo­ja. Hei­dän jou­kos­saan oli myös lä­his­töl­lä asu­va, noin 1,5-vuo­ti­as Mai­ja äi­tin­sä Ii­da Ar­mi­sen kans­sa.

1.5-vuotias Maija katselee ja silittelee päivän mittaan monia uusia eläimiä. Hymy nousee kasvoille lukemattomia kertoja.

Alexandra Ahtiainen

Mai­ja naut­tii eläi­mis­tä, nii­den si­lit­te­lys­tä ja kat­se­le­mi­ses­ta. Jo­kai­sen uu­den eläi­men näh­des­sään hän hih­kai­see iloi­ses­ti. Ar­mi­nen ker­too Mai­jan ole­van vie­lä niin nuo­ri, et­tei hän ole ai­em­min käy­nyt ko­tie­läin­pi­hal­la.

– En tien­nyt, et­tä tääl­lä on näin pal­jon eri eläi­miä. Tämä on to­del­la kiva lap­sel­le, kun nämä eläi­met ovat niin kilt­te­jä ja nii­tä saa si­li­tel­lä, Ii­da Ar­mi­nen se­lit­tää.

He ai­ko­vat jat­kos­sa­kin käy­dä ti­lal­la, jos vas­taa­via ti­lai­suuk­sia jär­jes­te­tään.

Metsäkasteen tila hyödyntää myös eläimiltä saadun villan. Alpakoiden ja lampaiden villa lähetetään kehräämöille, missä siitä tehdään lankaa. Lankaa myydään sellaisenaan ja Tuppuri-Elosuon sisar Marika Riihikanto ja muutama muu tuttu neulovat niistä esimerkiksi säärystimiä, lapasia ja kaulureita.

Alexandra Ahtiainen

»» Met­sä­kas­teen Al­pa­kat ja Ai­non Aa­sit -net­ti­si­vuil­le pää­set täs­tä.