POR­VOO Ne­ri­na Olan­der, 22, on kak­sin­ker­tai­nen Eu­roo­pan-mes­ta­ri voi­ma­nos­tos­sa. Hy­vi­nä päi­vi­nä 150-sent­ti­nen, ku­ten hän it­se­ään ku­vai­lee, ja vain 45 ki­loa pai­na­va por­voo­lai­nen voit­ti 6.6. Ir­lan­nis­sa jär­jes­te­tyis­sä WPC:n Eu­roo­pan-mes­ta­ruus­ki­sois­sa kul­taa sekä penk­ki­pun­ner­ruk­ses­sa et­tä maas­ta­ve­dos­sa.

Maas­ta­ve­dos­sa Olan­der teki niin hui­ke­an tu­lok­sen, et­tä hä­nel­le myön­net­tiin pal­kin­to kil­pai­lun par­haas­ta suo­ri­tuk­ses­ta. Hän nos­ti lä­hes kol­me ker­taa oman pai­non­sa ver­ran rau­taa.

Mi­ten se on mah­dol­lis­ta?

– Sa­nos se! Olan­der nau­rah­taa. – It­se­kin jos­kus ih­met­te­len.

"Kai sinä tie­dät, et­tä si­nul­la on tan­gos­sa SM-rau­dat?"

Olan­de­ris­ta tuli voi­ma­nos­ta­ja puo­li­va­hin­gos­sa.

– Har­ras­tin pit­kään cheer­le­a­din­gia, ja kun lo­pe­tin sen lu­ki­os­sa, jäin vä­hän lim­boon, et­tä mitä seu­raa­vak­si kek­si­sin, hän ker­too.– Isä­ni ja vel­je­ni kä­vi­vät sa­lil­la ja ajat­te­lin, et­tä mi­nä­kin ha­lu­an ol­la vah­va.

Aluk­si lu­ki­oi­käi­nen Olan­der teki pe­rust­ree­niä eri lait­teil­la, kun­nes hän in­nos­tui penk­ki­pun­ner­ruk­sis­ta.

– Se oli niin siis­tiä! Li­sä­sim­me vä­hi­tel­len tan­koon rau­taa ja voi­mat kas­voi­vat, Olan­der ker­too.

Kun Olan­der, sil­loin 18, oli har­joi­tel­lut penk­ki­pun­ner­rus­ta muu­ta­man kuu­kau­den, eräs kun­to­sa­lil­la käy­nyt hen­ki­lö lä­hes­tyi hän­tä.

– Hän ky­syi: ”Kai sinä tie­dät, et­tä si­nul­la on tan­gos­sa SM-rau­dat? Olet­ko kos­kaan miet­ti­nyt kil­pai­le­mis­ta?”

Kuu­kau­den pääs­tä jär­jes­tet­tiin SM-ki­sat, joi­hin pää­si mu­kaan il­man en­nak­ko­tu­lok­sia.

Noin 150-senttinen Nerina Olander saa päät kääntymään kuntosalilla nostaessaan rautaa maasta lähes kolme kertaa oman painonsa verran.

Merja Forsman

– En ol­lut kuul­lut­kaan sel­lai­ses­ta la­jis­ta kuin voi­ma­nos­to, mut­ta sa­noin, et­tä mik­si ei! Olan­der muis­te­lee.

Ki­sat toi­vat Olan­de­ril­le SM-kul­taa. Sit­tem­min kaap­piin on ker­ty­nyt 10 ar­vo­kul­ta­mi­ta­lia, jois­ta kuu­si on Suo­men- ja nel­jä Eu­roo­pan-mes­ta­ruus­ki­sois­ta.

Il­man val­men­ta­jaa tai tiuk­kaa ruo­ka­va­li­o­ta

Olan­der tree­naa kuu­si ker­taa vii­kos­sa sa­lil­la, yleen­sä aa­mui­sin, kun sa­lil­la on rau­hal­lis­ta. Penk­kiä ja maas­ta­nos­toa hän har­joit­te­lee kol­me ker­taa vii­kos­sa.

– En kyyk­kää ol­len­kaan, vain maas­ta­ve­to ja penk­ki ovat mi­nun jut­tu­ja­ni. Ja­lat ei­vät kes­tä kyyk­kää­mis­tä, hän ker­too.

Mi­ta­li­pal­leil­le hän on rai­van­nut tie­tään il­man val­men­ta­jaa.

– Ha­lu­an tree­na­ta omaan tah­tii­ni ja ol­la stres­saa­mat­ta. Jos mi­nul­la oli­si lii­an tiu­kat sään­nöt ja skee­mat, se tun­tui­si lii­an ras­kaal­ta. Ha­lu­an pi­tää voi­ma­nos­ton haus­ka­na. Mi­nul­le voi­ma­nos­to on muu­ten­kin sitä omaa ai­kaa. Lai­tan kuu­lok­keet kor­vil­le ja olen omas­sa kup­las­sa­ni, hän ker­too.

Olan­der ei myös­kään nou­da­ta tiuk­ko­ja ruo­ka­va­li­oi­ta.

– Olen men­nyt fii­lik­sen mu­kaan. Tie­tys­ti syön sään­nöl­li­ses­ti ja kat­son, et­tä saan hy­vät hii­la­rit, prots­kut ja kui­tua, mut­ta en las­ke ka­lo­rei­ta. En­nen ki­so­ja jä­tän so­ke­rin, hän ker­too – Kuun­te­len omaa ke­ho­a­ni.

Nerina Olander, 22, innostui penkkipunnerruksista lukioikäisenä.

Merja Forsman

"Se tun­ne voit­taa kai­ken"

Voi­ma­nos­to­ki­sois­sa pa­ras­ta Olan­de­rin mu­kaan on se, kun keho ve­nyy yli omien ra­jo­jen ja huo­maa ole­van­sa vah­vem­pi kuin tie­si­kään.

– Kun kuu­let la­val­la mu­sii­kin ja sen, mi­ten kaik­ki kan­nus­ta­vat, se on ihan mah­ta­va fii­lis. Jos vie­lä saa nos­tet­tua mak­si­mi­pai­non­sa, se tun­ne voit­taa kai­ken.

Olan­de­rin mu­kaan ki­sois­sa on usein hek­tis­tä, mut­ta il­ma­pii­ri on kan­nus­ta­va.

– Ki­soi­hin liit­tyy usein pal­jon mat­kus­ta­mis­ta ja jän­nit­tä­mis­tä. Ir­lan­nis­sa olim­me ai­ka lop­pu jo, kun pää­sim­me ho­tel­liin. Sii­nä ai­na jän­nit­tää, et­tä eh­tii­kö pun­ni­tuk­seen ajois­sa, Olan­der ker­too.

Pun­ni­tuk­ses­sa kir­ja­taan ki­saa­jan pai­no, ki­sa­luok­ka ja pen­kin kor­keus. Jos pun­ni­tuk­seen ei eh­di ajois­sa, ki­sat jää­vät vä­lis­tä.

– Vas­ta pun­ni­tuk­sen jäl­keen voi hen­git­tää. Sil­loin on kaik­ki kiva edes­sä, Olan­der ker­too.

Seit­se­män päi­vää kes­tä­nei­siin EM-ki­soi­hin osal­lis­tui liki 750 ja maas­ta­ve­toon noin 80 ki­saa­jaa, ja kaik­kien hei­dän jou­kos­ta Olan­der va­lit­tiin par­haak­si maas­ta­ve­tä­jäk­si. Par­haal­la maas­ta­ve­tä­jäl­lä on pa­ras nos­te­tun pai­non ja ke­hon­pai­no vä­li­nen suh­de.

– Kun kuu­lin ni­me­ni, en mei­nan­nut us­koa sitä. Osoi­tin it­se­ä­ni ja ky­syin en­nen la­val­le nou­se­mis­ta, et­tä tar­koit­ti­vat­ko he oi­ke­as­ti mi­nua, Olan­der ker­too. – Ym­pä­ril­lä oli tosi vah­vo­ja nai­sia ja mie­hiä, jot­ka nos­ta­vat 250 ki­loa maas­ta, niin tu­li­han se tun­nus­tus ihan pus­kis­ta.

Voi­man­nos­tos­ta it­se­var­muut­ta

Seu­raa­vak­si Olan­der täh­tää syk­syn SM-ki­soi­hin. Ta­voit­tee­na on nos­taa pen­kis­tä 62,5 ki­loa.

– Suo­sit­te­len kaik­kia, joi­ta yh­tään kiin­nos­taa, osal­lis­tu­maan ki­soi­hin. Laji kai­paa li­sää nai­sia! Vaik­ka sai­si nos­tet­tua vain tan­gon tai epä­on­nis­tuu, ku­kaan ei nau­ra, vaan kaik­ki kan­nus­ta­vat. Mi­nul­le jo­kai­set ki­sat ovat ol­leet op­pi­mis­het­kiä.

Voi­ma­nos­toa hän suo­sit­te­lee kai­kil­le. Laji ke­hit­tää ke­hon­hal­lin­taa ja voi­maa, mut­ta myös miel­tä.

– Olen saa­nut voi­ma­nos­tos­ta tosi pal­jon it­se­var­muut­ta, Olan­der sa­noo.

– On kiva ol­la vah­va.

Nerina Olander voitti EM-kisoissa kaksi kultaa ja palkittiin myös kisan parhaasta maastavedosta.

Merja Forsman