AS­KO­LA As­ko­la­lai­nen Ee­ri­ka Kor­ho­nen ins­pi­roi­tui my­kop­las­mas­ta toi­pu­es­saan kir­joit­ta­maan kir­jan, joka et­sii vas­tauk­sia luon­to­yh­tey­den vai­ku­tuk­sis­ta ih­mi­siin.

–?Mo­ni­kaan ih­mi­sis­tä ei osaa huo­ma­ta omaa luon­to­yh­teyt­tä sel­lai­se­na kuin se to­del­li­suu­des­sa on ja mi­ten se hei­hin vai­kut­taa, Kor­ho­nen to­te­aa.

Hän ha­vah­tui asi­aan toi­pu­es­saan vii­me syk­sy­nä sai­rau­den kou­ris­ta.

–?En tuol­loin voi­nut teh­dä muu­ta kuin le­vä­tä ja käy­dä ke­vyil­lä met­sä­kä­ve­lyil­lä ke­hit­tä­mäs­sä tau­din las­ke­maa pe­rus­kun­toa.

Hä­nen mie­les­sään syn­tyi tuol­loin ai­hio kir­jai­de­as­ta, joka läh­ti to­teu­tu­maan vii­me ke­vät­tal­vel­la.

–?Kä­vin myös en­nen sai­ras­tu­mis­ta­ni eri­lai­sis­sa luon­to­a­lan kou­lu­tuk­sis­sa jois­sa sama tee­ma tun­tui näyt­täy­ty­vän luon­to­a­lan ih­mis­ten pa­ris­sa. Ajat­te­lin, et­tä asi­al­le on teh­tä­vä jo­ta­kin, Kor­ho­nen sa­noo.

– Usein syy ihmisten pahalle ololle voi löytyä aivan vierestä. Pienetkin asiat vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin, askolalainen Eerika Korhonen muistuttaa.

Maria Levantin-Kuusilehto

Kir­jan työs­tö al­koi ko­ro­na­ke­vää­nä

Kä­si­kir­joi­tus syn­tyi vä­hi­tel­len it­sek­seen kä­ve­lyi­den myö­tä, kun­nes maa­lis­kuun en­sim­mäi­nen ko­ro­na-aal­to pis­ti yrit­tä­jä­nä työs­ken­te­le­vän Kor­ho­sen kaik­ki muut työt jäi­hin.

– Pää­tin, et­tä mi­nun on nyt jat­ket­ta­va tä­män ai­heen pa­ris­sa, Kor­ho­nen sa­noo.

Ke­vään ai­ka­na hän työs­ti kir­jaa li­sää ja teki nyt syk­syl­lä kir­jan kans­sa vii­mei­sen pon­nis­tuk­sen.

– Kir­ja on siis syn­ty­nyt lä­hes tul­koon ko­ko­naan kä­sis­sä­ni, sil­lä olen teh­nyt teks­tit, tai­ton ja va­lo­ku­van­nut kir­jaan tul­leet luon­to­ku­vat.

Tu­lok­se­na on as­ko­la­lai­sen Oi­val­lus­vaa­ra Oy:n kus­tan­ta­ma ja Ota­van pai­na­ma 160-si­vui­nen ”Luon­to­yh­teys – kaik­ki mi­nus­ta ja luon­nos­ta” -ni­mi­nen teos, joka jul­kais­tiin live-lä­he­tyk­ses­sä Fa­ce­boo­kis­sa vii­me kes­ki­viik­ko­na.

Teh­tä­vä­kir­jan ja Ys­tä­vä­ni-kir­jan se­koi­tus

Kir­ja on ja­et­tu 11:een eri ai­he-alu­ee­seen ja se si­säl­tää eri­lai­sia he­rät­te­le­viä ky­sy­myk­siä omas­ta luon­to­suh­tees­ta koko elä­män var­rel­ta.

–?Kir­ja on siis vä­hän kuin teh­tä­vä­kir­jan ja Ys­tä­vä­ni-kir­jan se­koi­tus, mut­ta mikä ete­nee sa­mal­la eteen­päin sekä sy­ven­tää kir­jan täyt­tä­jän omaa luon­to­yh­teyt­tä ja ym­mär­rys­tä sii­tä, mik­si luon­to on meil­le kai­kil­le niin ko­vin tär­keä asia.

Toi­sen ko­ro­na-aal­lon jyl­lä­tes­sä teos tun­tuu ole­van ko­vin­kin ajan­koh­tai­nen. Var­sin­kin, kun tä­män vuo­den kau­no­kir­jal­li­suu­den Fin­lan­dia-pal­kin­non voit­ta­ja­te­os ”Mar­ga­ri­ta” ker­too met­sis­täm­me ja suh­tees­tam­me nii­hin.

Keskiviikkona julkaistu Luontoyhteys – kaikki minusta ja luonnosta -teos pyrkii löytämään vastauksia siihen, millainen on kirjan lukijan todellinen yhteys luontoon.

Eerika Korhonen

"Mo­net elä­män isot asi­at ovat yh­tey­des­sä luon­toon"

Kor­ho­nen ym­mär­si it­se­kin kir­jap­ro­ses­sin ai­ka­na, mi­ten mo­ni­nai­nen suo­ma­lais­ten luon­to­yh­teys on.

–?Mo­net elä­män isot­kin asi­at ovat yh­tey­des­sä luon­toon tai sii­hen, et­tä em­me voi ol­la sii­hen kos­ke­tuk­sis­sa. Ylei­ses­ti pu­hu­taan sääs­tä ja mi­ten sää vai­kut­taa mei­hin ja mei­dän mie­li­a­laan. Sää on kui­ten­kin laa­jem­pi asia ja kos­ket­taa koko luon­to­ym­pä­ris­tön ti­laa.

Kor­ho­sen mie­les­tä kaik­ki ei­vät vält­tä­mät­tä ym­mär­rä mik­si heil­lä on paha ol­la, vaik­ka syy voi löy­tyä ihan vie­res­tä.

–?Luon­nos­sa oles­ke­lul­le ei ole ol­lut ai­kaa tai vaik­ka­pa lä­hi­met­sä on kaa­det­tu. Yk­sin­ker­tai­sil­ta kuu­los­ta­vat asi­at vai­kut­ta­vat mei­hin ko­vin­kin sy­väl­li­ses­ti, hän sa­noo.

Ih­mi­sel­lä syn­nyn­näi­nen tar­ve ol­la yh­tey­des­sä luon­toon

As­ko­la­lai­nen tuli myös en­tis­tä va­kuut­tu­neem­mak­si sii­tä, kuin­ka suu­ri mer­ki­tys lap­suu­den ajan luon­to­ko­ke­muk­sil­la on ja kuin­ka ne kan­nat­te­le­vat ai­kui­sia elä­mäs­sään.

–?Sa­mal­la ta­val­la kuin lap­suu­den jou­lut ovat mie­les­sä, niin sa­mal­la ta­val­la muis­tiin ovat pai­nu­neet muis­tot mar­ja-, telt­ta- ja hiih­to­ret­kil­tä, Kor­ho­nen muis­tut­taa.

Luon­to­yh­teys-kir­jan te­ki­jä toi­voo, et­tä ih­mi­set ym­mär­täi­si­vät sen kuin­ka si­dok­sis­sa olem­me luon­toon pe­ri­män ja so­lu­ta­son kaut­ta.

–?Bi­o­di­ver­si­tee­tin eli luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den hu­pe­ne­mi­nen ei tar­koi­ta vaan tiet­ty­jen eläin- tai kas­vi­la­jien ka­to­a­mis­ta maa­pal­lol­ta, vaan sitä, et­tä luon­non mo­ni­muo­toi­suus vä­he­nee myös meis­sä ih­mi­sis­sä ja se vai­kut­taa esi­mer­kik­si eli­mis­töm­me toi­min­taan.

Täs­tä esi­merk­ki­nä ovat yleis­ty­neet ast­ma ja al­ler­gia, jon­ka ko­ko­nais­kus­tan­nuk­set Suo­mes­sa ovat 1,3–1,6 mil­jar­dia eu­roa vuo­des­sa.

– Meil­lä on syn­nyn­näi­nen ja vält­tä­mä­tön tar­ve ol­la vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa luon­non kans­sa. Hoi­ta­mal­la luon­toa, hoi­dat myös omaa ter­veyt­tä­si, Kor­ho­nen kan­nus­taa.

»» Kir­jan si­säl­lös­tä voi lu­kea verk­ko­si­vul­ta

»» Kir­jan te­ki­jä ker­too kir­jas­ta myös Huu­va­ri-Sär­ki­jär­ven jou­lu­ka­len­te­ris­sa (live-luuk­ku) per­jan­tai­na 11.12.