POR­VOO Kes­kus­kou­lun 3C-luo­kas­sa on kes­kit­ty­nyt tun­nel­ma, kun op­pi­laat poh­ti­vat, mil­lai­nen on hei­dän me­ren­sä. Taus­tal­la pyö­rii Ari Hei­ni­län Mi­nun me­re­ni -elo­ku­va Itä­me­ri-mai­se­mi­neen. 

Ame­lie on piir­tä­nyt ju­lis­tee­seen­sa ka­las­tus­ve­neen, jon­ka ylä­puo­lel­la on suun­nit­teil­la kuva saa­liis­ta. Hän ker­too har­ras­ta­van­sa ka­las­ta­mis­ta uk­kin­sa tai isän­sä kans­sa.

– Saa­liin vie­reen kir­joi­tan ”Älä ka­las­ta il­man ka­las­tus­lu­paa”, hän ker­too.

Reino selvitti julistettaan varten Itämeren syvyyden ja piirsi toisella puolelle julistetta puhtaan ja toiselle likaisen Itämeren.

Merja Forsman

Ta­ka­ri­vil­lä is­tu­van Rei­non pii­rus­tuk­ses­sa on kak­si osaa.

– Toi­sel­la puo­lel­la on li­kai­nen meri ja toi­sel­le tu­lee se, mil­tä puh­taan me­ren tu­li­si näyt­tää, hän esit­te­lee ju­lis­tet­taan.

Kes­kel­lä te­os­ta on vii­va, joka ker­too Itä­me­ren sy­vyy­den: lä­hi­me­rem­me on sy­vim­mil­lään vain noin 450 met­riä.

Rei­no ker­too viet­tä­neen­sä pal­jon ai­kaa Itä­me­ren ran­noil­la ja muis­taa näh­neen­sä ve­des­sä pik­ku­ka­lo­ja.

– Tie­dän, et­tei Itä­me­rel­lä mene ko­vin hy­vin. Siel­lä on tosi ros­kais­ta ja il­mas­ton­muu­tos on teh­nyt siel­lä tu­ho­ja, hän sa­noo.

Opettaja Heidi Olssonin mielestä Itämeri jää kouluopetuksessa usein liian vähälle huomiolle. – Voisimme käsitellä aihetta paljon enemmänkin monelta eri kantilta, myös luontosuhteen näkökulmasta, hän kertoo.

Merja Forsman

Itä­me­ri ei ole vain sivu op­pi­kir­jas­sa

Opet­ta­ja Hei­di Ols­so­nin mie­les­tä Itä­me­ri jää kou­luo­pe­tuk­ses­sa usein lii­an vä­häl­le huo­mi­ol­le.

–  Ta­val­laan Itä­me­ri tu­lee esiin nyt kol­mo­sel­la, mut­ta Itä­me­ri­hän ei ole vain op­pi­kir­jan sivu. Me­kin, kun asum­me täs­sä ran­ni­kol­la, voi­sim­me kä­si­tel­lä ai­het­ta pal­jon enem­män­kin mo­nel­ta eri kan­til­ta, myös luon­to­suh­teen nä­kö­kul­mas­ta, hän ker­too.  

Keskuskoulun 3C-luokkalaiset tekivät julisteita omasta Itämerestään. Teemat vaihtelivat kauniista merimaisemista Itämeren ympäristöhaasteisiin.

Merja Forsman

Kol­man­nel­la luo­kal­la ym­pä­ris­tö­o­pis­sa tu­tus­tu­taan Suo­meen, sen lä­hi­me­riin ja saa­ris­toon.

– On­han se opet­ta­jas­ta­kin kiin­ni, mi­ten pal­jon Itä­mer­ta kä­si­tel­lään tun­neil­la. Olen it­se asu­nut ai­na ran­ni­kol­la, jo­ten Itä­me­ri on kiin­nos­ta­nut ai­na mi­nua, Ols­son ker­too. 

Ols­so­nin tun­neil­la ai­hei­siin pu­reu­du­taan myös op­pi­lai­den omien ko­ke­mus­ten kaut­ta, mikä aut­taa op­pi­mi­ses­sa ja in­nos­taa ai­heen pa­riin.  

– Olem­me ju­tel­leet esi­mer­kik­si sii­tä, mis­sä lap­set ovat käy­neet ui­mas­sa ja mitä me­ren­ran­nal­la ole­via ui­ma­paik­ko­ja Por­voos­sa on. Pu­huim­me myös suo­la­pi­toi­suu­des­ta, ja Kuol­leen­me­ren ran­nal­la lo­mail­leet tie­si­vät, mi­ten siel­lä voi kel­lua. Poh­dim­me sitä kaut­ta, mil­lai­nen on Itä­me­ren suo­la­pi­toi­suus ja kir­ve­lee­kö tääl­lä sil­miä, kun ui, Ols­son ker­too.   

Luo­kas­sa on myös poh­dit­tu, mil­lai­sia la­je­ja Itä­me­res­tä löy­tyy ja sel­vi­tet­ty, löy­tyy­kö ko­ti­me­rem­me poh­jas­ta me­ri­täh­tiä: ma­ta­lan suo­la­pi­toi­suu­den vuok­si pää­a­si­as­sa ei, mut­ta jos­kus nii­tä­kin ek­syy Itä­me­reen eten­kin Tans­kan alu­eel­le.  

– Itämerellä on ollut öljytankkeri, joka on syttynyt palamaan, koska siellä on huolettomasti poltettu tupakkaa, joka on sytyttänyt kaasupullon, joka on sytyttänyt kaiken öljyn palamaan, Tuomo kertoi. Hänen julisteessaan on meripelastusalus, joka on matkalla pelastustamaan alusta.

Merja Forsman

Ei saa ros­ka­ta

Ju­lis­teis­sa on mo­nen­moi­sia tee­mo­ja: on suo­je­luun ja ros­kaa­mi­seen liit­ty­viä te­ok­sia, kau­nii­ta mai­se­mia, seik­kai­lua ja la­jis­toa. Tuo­mon ju­lis­tees­sa on me­ri­pe­las­tu­sa­lus.

– Itä­me­rel­lä on ol­lut öl­jy­tank­ke­ri, joka on syt­ty­nyt pa­la­maan, kos­ka siel­lä on huo­let­to­mas­ti pol­tet­tu tu­pak­kaa, joka on sy­tyt­tä­nyt kaa­su­pul­lon, joka on sy­tyt­tä­nyt kai­ken öl­jyn pa­la­maan, hän ker­too.

Me­ri­pe­las­tu­sa­lus on pe­las­ta­mas­sa ti­lan­net­ta.

Myös Tuo­mon per­heel­lä on oma vene, jol­la per­he käy muun mu­as­sa ka­las­ta­mas­sa.

– Olen saa­nut hie­non kam­pe­lan ja käyn pil­kil­lä ai­ka usein. Itä­me­rel­lä on ol­lut täl­lä het­kel­lä jää tosi pak­su. Jot­kut vain aja­vat ve­neil­lä ja heit­tä­vät ros­kia huo­let­to­mas­ti yli lai­dan, hän ker­too.

Edes­sä is­tu­van Au­ro­ran te­ok­ses­sa seik­kai­lee mo­nia Itä­me­ren la­je­ja: lok­ki, me­duu­so­ja, hyl­kei­tä, pik­ku­ka­lo­ja ja poh­ja­ka­lo­ja.

– Tääl­lä on myös ros­kia, kun ei sai­si ros­ka­ta, hän esit­te­lee.

Au­ro­ra ei muis­ta näh­neen­sä it­se mi­tään näis­tä la­jeis­ta, mut­ta odot­taa in­nol­la en­si kuun lo­maa Egyp­tiin.

– Siel­lä me­nem­me me­ren ran­nal­le, hän ker­too.

Monet 3.-luokkalaiset tietävät hyvin Itämeren kohtaamat haasteet. Keskuskoulun 3C-luokkalaisten julisteista osa käsitteli roskaamista.

Merja Forsman

Myön­tei­sis­tä luon­to­ko­ke­muk­sis­ta halu suo­jel­la luon­toa

Mi­nun me­re­ni ry:n ju­lis­te­haas­teen ide­a­na on he­rä­tel­lä las­ten me­ri­luon­to­suh­det­ta ja ja­kaa tie­toa Itä­me­res­tä sekä sen la­jeis­ta. Jär­jes­tö muis­tut­taa, et­tä luon­to­suh­de ei syn­ny au­to­maat­ti­ses­ti, vaan sii­hen tar­vi­taan ai­kui­sen apua. Tut­ki­mus­ten mu­kaan mitä var­hai­sem­min luon­to­suh­de ke­hit­tyy, sitä vah­vem­mak­si ja py­sy­väm­mäk­si se muo­dos­tuu.

Itä­me­ri-suh­teen ke­hit­tä­mi­ses­sä tär­ke­ää on tar­jo­ta in­nos­ta­via ja myön­tei­siä luon­to­ko­ke­muk­sia, sil­lä po­si­ti­vii­set tun­teet luo­vat ha­lua suo­jel­la Itä­mer­ta.

Mi­nun me­re­ni -ju­lis­te­haas­te al­koi tam­mi­kuun 24. ja se päät­tyy 31.3.

Itämeri on ainutlaatuinen murtovesialue, jonka syvin kohta ulottuu vain noin 450 metriin. Reinon julisteessa on Itämeren syvyyden lisäksi piirustukset puhtaasta ja likaisesta merestä.

Merja Forsman

Itämeri on myös kaniita maisemia ja mielenkiintoisia lajeja.

Merja Forsman