POR­VOO Las­ten ja nuor­ten tie­to­kir­ja­päi­vää vie­te­tään 1.9. ym­pä­ri Suo­mea. Por­voon pää­kir­jas­tos­sa vie­rai­lee las­ten ja nuor­ten tie­to­kir­jai­li­ja Jade Haa­pa­sa­lo ker­to­mas­sa omas­ta tuo­tan­nos­taan.

Mikä in­nos­ti si­nut toi­mi­maan las­ten ja nuor­ten tie­to­kir­jo­jen pa­ris­sa?

– Muu­ta­ma vuo­si sit­ten tu­lin aja­tel­leek­si, et­tä lap­sil­le suun­na­tut kek­sin­tö­kir­jat kes­kit­ty­vät usein kaik­kein suu­rim­piin ne­ron­lei­mauk­siin. Poh­din tuol­loin, mil­lai­sia ta­ri­noi­ta löy­tyy pie­nien ja haus­ko­jen esi­nei­den taus­tal­ta. Ha­lu­sin myös tut­kia, mitä kaik­kea nai­set ja lap­set ovat kek­si­neet. Esit­te­lin ide­a­ni WSOY:lle, ja kun sain siel­tä vas­ta­kai­kua, poh­din­ta­ni muut­tui pro­jek­tik­si. Vuo­den pääs­tä il­mes­tyi Tie­to­pa­lat – Pie­net suu­ret kek­sin­nöt, jon­ka on ku­vit­ta­nut Kai­su Sand­berg. Tuon kir­jan jäl­keen olen jat­ka­nut Tie­to­pa­lo­jen pa­ris­sa, ja vuon­na 2024 il­mes­ty­vät kol­mas ja nel­jäs ni­mik­kee­ni sar­jaan.

Olet tu­los­sa vie­rai­lul­le Por­voon kir­jas­toon. Mik­si juu­ri Por­voo­seen?

– Olen syn­ty­nyt Por­voos­sa. Muu­tin lu­ki­on jäl­keen muu­al­le opis­ke­le­maan ja jäin omil­le teil­le­ni, mut­ta mi­nul­la on siel­lä edel­leen per­het­tä ja ys­tä­viä. Kun Suo­men tie­to­kir­jai­li­jat ry ky­syi toi­vet­ta vie­rai­lu­kau­pun­gis­ta, vas­ta­sin heti, et­tä tah­toi­sin Por­voo­seen!

Mikä on pa­ras­ta las­ten ja nuor­ten tie­to­kir­jai­li­jan työs­sä?

– Täs­sä työs­sä on mon­ta­kin pa­ras­ta jut­tua! Tie­toa et­sies­sä nau­tin sii­tä, kun löy­dän kieh­to­via tie­don­jy­viä (huik­kaan usein työ­pis­teel­tä­ni puo­li­sol­le, et­tä jes­tas, tie­sit­kö muu­ten, et­tä...). Se­kin on pa­ras­ta, kun näen ku­vit­ta­jan kä­den­jäl­jen teks­ti­ni rin­nal­la. Ja tie­tys­ti se, kun lo­pul­ta saan val­miin kir­jan näh­tä­väk­si.

Toi­mit myös kään­tä­jä­nä. Kum­pi on lä­hem­pä­nä sy­dän­tä­si, kir­jai­li­jan vai kään­tä­jän työ ja mik­si?

– Yli­pää­tään kir­jal­li­suu­den pa­ris­sa työs­ken­te­ly on sy­dän­tä­ni lä­hel­lä, ja in­nos­tun sekä kään­nös- et­tä kir­joi­tusp­ro­jek­teis­ta. Roo­lit täy­den­tä­vät toi­si­aan ki­vas­ti – olen suo­men­ta­nut vuo­sien var­rel­la kir­jo­ja lai­das­ta lai­taan, ja it­sel­le vie­raam­mat ai­heet ovat kou­lut­ta­neet ai­ka hy­väk­si tie­don et­si­jäk­si. Se taas on tär­keä tai­to, kun las­ten tie­to­kir­jo­ja kir­joit­taa it­se.

Mikä on haas­ta­vin­ta työs­sä­si?

– Vä­lil­lä on han­ka­laa kiel­täy­tyä kiin­nos­ta­vis­ta pro­jek­teis­ta, mut­ta opet­te­len kyl­lä ot­ta­maan it­sel­le­ni lo­mia!

Mikä on mie­les­tä­si tär­kein­tä, mitä olet saa­vut­ta­nut ural­la­si?

– Eh­kä se, et­tä koen löy­tä­nee­ni oman paik­ka­ni täl­tä alal­ta ja saan teh­dä sel­lais­ta työ­tä, jon­ka koen mer­ki­tyk­sel­li­sek­si.

Mitä ha­lu­ai­sit sa­noa lu­ki­joil­le­si?

– Ylei­ses­ti ot­ta­en toi­voi­sin, et­tä mah­dol­li­sim­man moni lap­si ja nuo­ri löy­täi­si it­sel­leen oman­lai­sen­sa tien ta­ri­noi­den maa­il­maan. Kir­jan saa kyl­lä jät­tää kes­ken, jos se tun­tuu tyl­säl­tä, ja su­rut­ta voi siir­tyä seu­raa­van pa­riin (kou­lu­kir­jat ovat sit­ten asia erik­seen). Tär­kein­tä on, et­tä lu­kuin­to ei lo­pah­da!

Mitä ky­syi­sit it­sel­tä­si?

– Vaik­ka et­tä mis­sä toi­voi­sin ole­va­ni kym­me­nen vuo­den pääs­tä.

Toi­voi­sin, et­tä minä ja per­hee­ni olem­me ter­vei­tä ja et­tä saan edel­leen kir­joit­taa työk­se­ni – eh­kä myös ro­maa­ne­ja. Saa näh­dä, mikä sil­loin tun­tuu luon­te­vim­mal­ta!

TAR­JA HONK­KI­LA

Jade Haa­pa­sa­lo
» Syn­ty­nyt Por­voo­sa vuon­na 1981.
» Val­mis­tu­nut Vaa­san yli­o­pis­tos­ta vuon­na 2016.
» Per­hee­seen kuu­luu puo­li­so ja kak­si tei­niä.